Kofferdale'sin kuulumiset

En olekaan hetkeen kirjoitellut blogia. Sekä virtuaalikoirablogit että IRL lifestyleblogit kuolivat samaan aikaan: vuonna 2014. Blogeista siirryttiin Twitteriin, johon ei tarvinnut keksiä niin paljon tekstiä: 280 merkkiä riittää ja kuudesosan tekstistä voit täyttää sydämillä tai laittamalla kivan #tagin.

Myönnetään, twitterissä on puolensa ja itsekin olen sitä viimeaikoina käyttänyt jonkun verran. Mutta kirjoittaminen kuolee muutenkin. Kurkkasin huvin vuoksi viisi aktiivista virtuaalikenneltä ja näiltä peräti yhdeltä löytyi koiralta luonne. Minulla on virtuaaliurani aikana ollut yli 232 koiraa. Näistä kaikilla on ollut luonne, myös niillä 96 koiralla mitä minulla oli samaan aikaan. Luonne tuo virtuaalikoiralle syvyyttä ja särmää. Ettei se ole enää vain kuva ja tietotaulukko-div sivulla.

Kofferdale'sin koiramäärä koostuu tällä hetkellä kahdeksasta koirasta. Vanhoista projekteista tutut afgaanit Lavazza sekä Oridin ihastuttavat kenneltyttömme Lindan kotia, vaikkakin ovat omistuksessani. Saksanseisojaparivaljakko Gunnar sekä Nina asustavat Rovaniemellä aktiivisessa metsästysperheessä. Uusia tuttavuuksia sen sijaan ovat belgianpaimenkoira groenendaelit Alarik (Malik Sheepless in Seattle) sekä Niila (Effekt von der Oasis). Alarik on nokkela uros, jonka lempipuuhaa on sukkien varastelu ja agility. Niila sen sijaan on temperamenttinen pikkulikka, jonka kanssa hinkkaamme tottista sekä haun alkeita. Saksanpaimenkoirapuolella saimme kunnian ostaa Carlsberg's - kennelistä uroksen nimeltä C. Gamma Sigma. Sigma on kovapäinen uros, jolla on sana ja tekniikka hallussa. Vähän niinkuin koiramaailman Altis, If you know what I mean ;). Sigman kaveriksi tuli Quirin kennelistä Sabina vom Quirin eli tutummin Laika. Laika taas... no, tyypillinen saksalainen, eli loistava käyttökoira. Mielenkiinnolla odotamme mitä näistä koirista saadaan aikaiseksi!

Joomagnan & Criminales 10 vuotta!

Rekisteröintipakko osoittautui hyväksi ideaksi

Kirjoittelin viime vuoden puolella vFCI:n sääntömuutoksista koskien kilpailemista ja koirien rekisteröimistä. Vaikka uusia kotisivuja odoteltiin, ei uutta ja puhtoista vFCI:tä kuitenkaan nähty. Minä todella toivon, että kattojärjestö saataisiin tämän vuoden puolella toimimaan, sillä onhan sen 'toimimattomuus' ja yleinen paikalleen jämähtäminen huonoa mainosta uusille virtuaaliharrastajille.

Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin rekisteröintipakko on alkanut toimimaan. Ainakin toistaiseksi koirat on hyväksytty rekisteriin alle viikon sisällä. Vaikkei virtuaalikoirilla kilpaileminen ole yhtä helppoa kun ennen, on loppujen lopuksi kiva ja harrastamista helpottava uudistus ihan käytännöllinen.

Kasvattajan näkökulmasta rekisteröintipakko pakottaa ainakin kaikki kasvattini rekisteriin - tällöin ulkopuolisen on helpompi seurata kasvattamiani pentueita ja kyllähän rekisteröinnit aina omaksi eduksi ovat. Omissa pentueissani rekisteröin itse kaikki kasvattini, joten jatkoa ajatellen jonkinnäköinen pentuerekisteröintimahdollisuus olisi aivan loistava - helpottaisi ainakin minun työtäni huomattavasti.

Well, erittäin tyytyväinen olen ollut osallistumiskoodien yhtenäiselle ulkoasulle. Se on äärettömän kätevä ja tykkään siitä todella paljon. Helpottaa tälläistä ihmistä jolla on lähestulkoon sata virtuaalikoiraa.

---

Meidät löydät taas jälleen kerran seuraavista näyttelyistä:
• Mutton Q's (FIN)
• Euroopanvoittaja 2016 (NOR)

Virtuaalikoirailun uudet salat

Alkuvuodesta 2016 on aikomus julkaista uudistetetut vFCI:n sivut sekä muuttaa virtuaalikoirien kilpailuliittojen sääntöjä. Sääntömuutosten takana on halu saada uusia virtuaalikoiraharrastajia helpottamalla ja yksinkertaistamalla sääntöjä. Tarkoituksena on myös saada rekisteröintipakko kaikille kilpaileville koirille.

Ideahan kuulostaa kivalta. Teoriassa. Saadaan rekisteröinnistä "normi" ja saataisiin suntuubikenneleitä viralliselle puolelle kilpailemaan. Uusia virtuaalikoiraharrastajia kyllä tarvitsemme, mutta mennäänkö tässä turhan pitkälle? Jos rekisterinumerosta tehdään pakollinen asia kilpaileville koirille, pitää rekisterin toimia moitteetta. Niitä koiria pitää saada hyväksyttyä lähes samaa tahtia, kun niitä sinne lähetetään. Mutta kuinka moni jättää ilmoittautumatta kilpailuihin tai jättää kokonaan koiraharrastuksen väliin, kun kilpailuihin ei voi ilmoittautua heti? Jaksavatko uudet harrastajat odottaa rekisteröinnin hyväksymistä?

Olen harrastanut virtuaalikoiria kohta lähes kymmenen vuotta. Olen nähnyt sääntömuutoksia enemmän kuin mitä minulla on pentueita syntynyt ja olen kilpaillut lähestulkoon jokaisessa lajissa, mitä löytyy (pl. hupilajit). Sanon kyllä yhtenäisimmille osallistumiskoodeille, yhdistetyille liitoille (esim. lintukokeet) ja etenkin rekisteröinnin tärkeyden ilmaisemiselle. Mutta en sano kyllä rekisterinumeropakolle etenkään kilpailuissa. En näe sille minkäänlaista tarvetta.

No, maailma muuttuu ja me sen mukana. Ehkä puolen vuoden kuluttua rekisterinumeroiden lätkiminen osallistumiskoodeihin tuntuu normaalilta, vähän sama kuin muutettiin suojelun SchH1 IPO1:ksi. Itse odotan muutoksista etenkin laatuarvostelun keksimistä. Mikäli se on säännöiltään ja rakenteeltaan fiksu, sitä voisi omien koirien kanssa kokeilla.

---

Meidät löydät jälleen kerran seuraavista näyttelyistä:
• Maailmanvoittaja 2015 (EST)
• Venäjänvoittaja 2015 (RUS)
• Suomenvoittaja 2015 (FIN)

Tulukee nykäsee hihasta jos näätte :)

Ps. Oma koirani ja kasvattini Detur Better Than You Expected "Vaaksi" vFINW-15!!! Ihan mieletöntä, 24 koiran joukosta meidän Vaaksi roppi!!! <3

Joomagnan & Criminales tiukentaa raja-arvoja ja lisää realismia terveyskuvauksiin

JC aloittaa tänävuonna saksanpaimenkoirien selkäkuvauksen myös spondyloosin ohelta. Aikaisemmat kasvatit ja koirat on kuvattu vain välimuotoisen lanne-ristinikaman ohelta (lumbosacral transitional vertebra, LTV), mutta jatkossa kaikki jalostukseen käytettävät koirat tullaan kuvaamaan myös spondyloosin varalta.

Kiitos vuodesta 2014!

Vuosi lähestyy loppuaan ja kasvattajatädin urakka helpottaa edes hetkeksi - kisoja ei ole vielä tiedossa ensi vuodelle. Kuten kahdeksana edellisenä vuotena, on vuosi tuonut mukanaan uusia koiria, ilon ja onnen hetkiä sekä niitä vähän surullisempia tapauksia. En kuitenkaan voi valittaa, tämä harrastus on pyörittänyt minut sormeni ympärille ja mikäs tässä koiralauman kanssa elellessä. Darinhan se ruoan pöytään tuo :D

Joomagnan & Criminales - tiimille viimeinen vuosi on ollut mitä oivallisin. Olen saanut kunnian esitellä kasvattajaluokkaani monessa näyttelyssä ja tulostakin on tullut. Eikä unohdeta tärkeimpiä tuloksia, terveys- ja käyttötuloksia! Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta omistamieni ja kasvattamieni koirien terveystulokset ovat olleet priimaa. On ollut ihanaa kuulla kasvatinomistajilta kuinka koirat ovat vuodesta toiseen pysyneet hyvässä kunnossa, eikä suurempia havereita ole tullut.

Mutta siirrytäämpäs vuoden kohokohtiin. Vuonna 2014...

- syntyi L-pentue
- syntyi N-pentue
- syntyi komplikaatioiden jälkeen Xerx (J. Magic Is Might)
- Joomagnan - kasvattajaryhmä viisi kertaa rodun paras kasvattaja
- Joomagnan - kasvattajaryhmä BIS1-kasvattaja alankomaiden voittajassa
- kolme voittajatitteliä Joomagnan-kasvatille
- Tikli (J. Jersey Shore) valioitui neljän maan muotovalioksi
- valioitui lukemattomia määriä kasvatteja sekä omia koiria
- solmimme sponsorointisopimuksen Tarotin kanssa

Suuri kiitos kasvatinomistajille sekä yhteistyötä harjoittaville kasvattajille, ilman teitä vuotemme ei olisi ollut näin huippu! Kiitos Shadylle joka on kilpailuttanut kasvattejani monipuolisesti ja haalinut Lelulle loistavia näyttelytuloksia. Kiitos Susitytölle loistavasta osaomistus-yhteistyöstä, joka on laajentunut saksanpaimenkoirien ulkopuolellekin. Kiitos Nathille kuvapalveluista ja kasvatuspohdinnoista. Kiitos Noinalle upeasta työstä spanieleiden parissa niin harrastus- kuin kasvatusmielessäkin.

Kiitos tuomarit, jotka olette ymmärtäneet laadun päälle, ja palkinneet koiriani sekä kasvattejani näyttelykehissä. Kiitos kasvatinomistajille, jotka ovat jaksaneet kilpailuttaa kasvattejani monipuolisesti sekä erityiskiitos taitaville kouluttajille jotka ovat menestyneet mestaruustasolla asti. Kiitos uusille kasvatinomistajille ja muutenkin rodun uusille harrastajille, jotka jaksatte pitää tätä upeaa rotua yllä. Kiitos kaikille, jotka ovat tehneet jotain rodun eteen.

Ensi vuonna tiedossa on mahdollisesti muutama saksanpaimenkoirapentue rodun harrastajille ja kasvattajille. Seuraa meitä kotisivuillamme tai twitterissä saadaksesi uusimman tiedon!

Kasvattien jalostuskäyttöä on valvottava

Olen tässä blogissa käsitellyt kasvattajaystäviä sekä paasannut yhteistyön merkityksestä, on jälleen kerran aika ottaa aihe esiin.

Virtuaalikoiramaailman suurimmat harrastajat ovat jättäneet homman kesken. Lapaset on heitetty nurkkaan ja elämässä menty eteenpäin. Jäljelle jää muutama täysiaikainen kasvattaja, jolla on harrastusvuosia takana useampia kuin puolitoista vuotta. Sen sijaan, että yritettäisiin auttaa toisiamme ja viedä kasvatusta eteenpäin, haukutaan toisiamme selän takana sekä kritisoidaan toisten jalostusvalintoja. Samalla, kun tehdään itse ihan samaa.

Kasvattajien vähyys ajaa meidät kohta täysin umpikujaan. Enkä nyt puhu sen tarkemmin sisäsiittoisuudesta vaan siitä, ettei virtuaalimaailmassa osata tehdä enään järkeviä ratkaisuja kasvatuksessa. Tälläisinä lama-aikoina ei pidä sortua käyttämään paskoja koiria jalostukseen, vaan käyttää mahdollisimman paljon hyödykseen aloittelevia kasvattajia. Käyttää myös niitä vähemmän kiiltokuvakoiria, käyttää osittain täysin evm-koiria jalostukseen.

Paras tapa saada aloitteleva kasvattaja jatkamaan harrastustaan, on antaa sille pentueen paras koira ja toivoa, että se tuottaa omistajalleen paljon iloa. Niin paljon, että omistaja päätyy käyttämään sitä (fiksusti) jalostukseen. Kun uusi kasvattaja luo omaa linjaansa ja saa pentuja kaupaksi, se innostaa kasvattamaan lisää. Kukaan ei halua paskaa koiraa tai koiraa, jonka sisaruksista yli puolia käytetään jalostukseen. Joomagnan & Criminalesissa jalostuskäyttö pitää anoa (= kysyt onko ok käyttää koiraa jalostukseen ja thats it), mutta en ole vielä kertaakaan kieltänyt käyttämästä koiraa jalostukseen. Haluan vain tietää, ketä kasvateistani käytetään jalostukseen ja mikä tärkeämpää, mille koiralle. Kasvattaja jos mikä, on paras arvioimaan mille koiralle kasvattia kannattaa käyttää. Kasvattien jalostuskäyttöä siis pitää ja tulee valvoa. Vain näin voidaan varmistaa, mihin suuntaan kasvatus ja linjat ovat menemässä.

Näyttelyissä menestyvät tällä hetkellä voimakkaasti käyttösukuiset koirat. Olen menettänyt jo toivoni näyttelytuomareiden suhteen (vain harva tunnistaa oikeasti kauniita koiria, eikä jaottele niitä linjauksen, värin tai tyypin mukaan jne), mutta on ollut ilo huomata että kasvattajilla on pysynyt tuo hyvä maku. Ainakin Avelinelta (jonka kennelin löydät muuten täältä) olen todella usein löytänyt itseäni miellyttäviä saksanpaimenkoiria. Hyvinä esimerkkeinä kasvattieni lisäksi ovat mm. Life Burns! of Vicinity, La Marca Prosecco vom Sauer Regen sekä Jumping Rooftops of Vicinity. Viimeisin on myös yksi suurimmista suosikeistani Avelinen kasvateissa. Näyttelytuomarina minulla on aina ilo palkita hyvähermoisia ja kauniita saksanpaimenkoiria. Edellisten lisäksi on pakko mainita vielä muutama kaunis saksanpaimenkoira: ZeitBombe's Color Me Bad (upein eturinta mitä olen saksanpaimenkoirilla nähnyt), Nezaplacení Láska ja Vergebung Young 'n' Crazy. Nämä kaikki ovat esimerkkejä koirista, jonka tyyppisiä koiria toivoisin näkeväni jalostuksessa.

Näillä mennään. Hyvää viikonloppua toivottelee Marcia & Darin Ross sekä JC:n koiralauma

Näyttelyturnee osa 2

Syksy on aina ollut minulle kaksijakoinen vuodenaika. En voi sietää sieniä ja kylmää sadetta, mutta syksy tuo tullessaan aina jotain kivaa. Nimittäin rutosti näyttelyitä! Ilmoitin juuri omat koirani Espanjassa järjestettävään Maailmanvoittaja 2014- näyttelyyn. Olen harkinnut tuomaroivani tuolla, mutta pitää ensin katsoa hieman kalenteria. Mutta nyt katsaus menneisiin näyttelyihin!

Elokuu

Terrierierkkari
Minulla ei ole ollut vuosiin terriereitä, muita kuin jo näyttelyistä eläköitynyt sk kettari Basic. Siksi olinkin revetä liitoksistani kun sain ilmoittaa terrierierkkariin omia koiriani.
Airedalenterrierini Cas (Arrondiar Cas Magnifique) oli rotunsa ainoana edustajana rotunsa paras seuraavalla arvostelulla:

"Erinomaiset rungon mittasuhteet. Mahtava ryhti. Erinomaiset pään mittasuhteet. Erinomainen pigmentti. Oikein kiinnittyneet korvat. Erinomainen kuiva, vahva ja pitkä kaula. Erinomainen ylä- ja alalinja. Oikein kiinnittynyt häntä. Erinomaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Erinomainen skp leima. Turkki jaloissa saisi olla hieman parempi laatuinen."

Cas voitti myös paras väri - palkinnon. Sekä palkinnon että rodun tuomaroi Charco.

Karkeakarvaisissa kettuterrieriessä oli omat koirani Jarvis (Luxury Blanc Absolutely the Best) sekä huonossa kunnossa esitetty Sinna (Forestal Rusty Soul). Jarvis sai ROPin ja Sinna EH:n seuraavilla arvosteluilla:

"Erinomaiset rungon ja pään mittasuhteet. Erinomainen pigmentti. Oikein kiinnittyneet korvat. Erinomainen pitkä, kuiva kaula. Erinomainen ylä- ja alalinja. Erinomainen hännän kiinnitys ja kanto. Erinomaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Erinomaisessa turkissa. Hyvä skp leima."

"Tasapainoton ja löysä yleisvaikutelma. Erinomaiset pään mittasuhteet. Erinomainen pigmentti. Oikein kiinnittyneet korvat. Erinomainen kaula. Toivoisin paremman eturinnan sekä enemmän kulmauksia eteen. Turhan notko selkä. Hyvä alalinja. Erinomaisesti kulmautunut takaa. Hyvä hännän kiinnitys ja kanto."

Cas oli loppukilpailuissa myös BIS2 :) Tuomarina Charco.

vLTUW-14
Liettuanvoittajaan minulta lähti tunnetusti hirveä määrä koiria. Darin ja Linda pakkasivat kamansa messiin, sillä kepoista ja kenneltytöistä ei ole koskaan pulaa! Matka oli kivinen ja rankka, mutta saatiinhan me onneks jotain kotia viemisiks..

Australianpaimenkoirissa Rossi (Detur Come to Me Bros) yllätti ollen 26:sta koirasta rotunsa paras. Olin tyytyväinen! Darin tekee hyvää työtä Rossin kanssa.
Samoiten suuri yllättäjä tuli belgianpaimenkoirissa: meidän luikkutyttö Penny (Feldwebel Black As Death) oli VSP!!! :o Lisäksi tervuissa Raj (Terranois Most Valuable Player) PU2 SERT! :) Ginny (Ishtar Novella) kävi kokeilemassa onneaan saaden EH:n.

Sen sijaan saksanpaimenkoirat toivat todella suuren pettymyksen. JC-tiimin ainut voitto tuli kasvattajaryhmän ROP-kasviksen lisäksi Shadylla asuva Lelu (Joomagnan Le Porc) joka oli rotunsa paras. Tikli (Joomagnan Jersey Shore) PN3.
Pk-sakuissa sijoitusurokseni Sinko (Joomagnan It's a Rocket Launcher) ROP.

Rottweilereissä meidän Roy (Sonyal Major Roy) yllätti olleen ensimmäisessä näyttelyssään rotunsa paras!!! Kolmosryhmässä airis Cas (Arrondiar Cas Magnifique) oli jälleen ROP. Cockereissa ei mitään erityisiä tuloksia, Kisu (Terrifield I'm A Kitty Cat) PN2 SERT, Svea (Pickland's Star Like You) PN3.

Kultsuissa Boris (Falbe Hunter's Never Trick Me) PU2 SERT ROP-jun. Shiloheja en ees ilmoittanut.

Liettuan voittajassa SERTin tai tittelin saavuttivat:
- auspai Rossi ROP
- gronttu Penny VSP
- tervu Raj PU2 SERT
- saku Lelu (om. Shady) ROP
- saku Sinko (om. kasvattaja & Aveline) ROP
- rotikka Roy ROP
- airis Cas ROP
- cockeri Kisu PN2 SERT
- kultsu Boris PU2 SERT ROP-jun

Syyskuu

Rottweiler-erkkari
Waldemann-kennelissä järjestetty rottweilereiden erikoisnäyttely toi paikalle huikeat 24 koiraa! Tuomarina näyttelyssä toimi Charco. Vaikke Kosmo (Camaro Jet) saanutkaan kehästä muuta kuin ERIn (sai se jäätelöö kehän jälkeen), Roy (Sonyal Major Roy) pisti taas hösseliksi ja oli rotunsa paras!! <3 Jään mielenkiinnolla odottamaan minkälaista jälkikasvua tuo uros tulee jättämään tähän maailmaan.

Lokakuu

Kultaistennoutajien erikoisnäyttely

Sen jälkeen kun Shady jatkoi kasvatustyötään, on kultsujen taso aina vain noussut. Siksi mua vähän pelotti ilmoittaa omat karvaperseeni tähän näyttelyyn. Olihan kyseessä kuitenkin _erikois_näyttely rodulle, jota dominoi lähestulkoon kaksi kasvattajaa :D Tuomarina näyttelyssä toimivat Charco (nartut), Santtu (urokset) sekä Eros (loppukilpailut, lisäluokat).

Junnuluokassa omista koiristani parhaimman tuloksen sai Dennis (Rauniosodan Armas Deniz) ERI4 - tuloksellaan. Luokan voitti Lanian Kickblue Humdrum Routine, joka oli myös ROP-junnu. Junnunartuissa Vinna (Forless Fight Or Die) ERI3. Nartut voitti Lanian Catagious Fiji Princess.
Nuorten luokassa Nix (Nix v.d Zmiertsch) ERI2 SA. Urokset voitti Lanian Kickblue Grim Reaper. Nartuissa ei omia koiria, nartut voitti Friskyn High-Five of Furenza.
Avo-uroksissa ei mainittavaa tulosta, urokset voitti Lanian Rienzi Stop And Stare. Nartuissa ei manittavaa tulosta, nartut voitti Veeran Dear de la Dorado.

Ei siis mitään hyvää tulosta tullut, mutta ainakin me voitettiin Boriksen kanssa paras turkki - palkinto :D :D :D

Meidät löydät tänä vuonna vielä lähestulkoon kaikista näyttelyistä. Saa tulla nykimään hihaa! Mut pitäiskö noita koiria lisätä vai vähentää...?

Omistajan vastuu on yhtäsuuri kuin kasvattajankin

Nykypäivän pennunostajille tuntuu olevan maailman tärkein asia, mihin asti kasvattajan vastuu ulottuu. Kaikki omista huolimattomuuksista johtuvat pennun viat ja ominaisuudet ovatkin yhtäkkiä kasvattajan virheitä ja kasvattajaa muistetaan aina haukkua kun tapaa toisen pennunomistajan. Mutta missä menee raja, mikä on kasvattajan ja mikä omistajan vastuulla?

Kasvattajan vastuu on pyrkiä edistämään rotua. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että käytän kotonani isossa laumassa asuvia koiria, joilla on rodulle tyypillinen rakenne, hyvä hermorakenne, selkeät viettialueet sekä hyvä luonne. Tiedostan omien koirieni heikkoudet ja pyrin valitsemaan koiria, jotka tasapainottavat toistensa virheitä. Jaan tietojani sekä muille kasvattajille sekä kasvatinomistajille, unohtamatta tärkeimpiä ihmisiä: tulevia pennunhankkijoita. Kilpailen ja harrastan itse koirillani. Teen kaikkeni, että pennuilla olisi hyvä alku elämään.

Omistajan tehtävä on kuunnella kasvattajaa tarkkaan: noudattaa hänen laatimiaan kasvatus- ja ruokintaohjeita, etenkin jos kyseessä on ensimmäisen koiran omistaja. Huoltaa pentua kuten kuuluukin: ei remmilenkkejä, vaan vapaanaoloa. Kasvattaa sekä viettejä että hallintaa. Unohtaa kaikki, mitä omistaja on kuullut laumanjohtajuudesta. Omaksua kasvattajan tyyli pennunkasvatuksessa.

Jos teet kuten kasvattaja on sinulle neuvonut, ei tilanne voi mennä kovin pahasti vikaan. Sen sijaan jos pennussa ilmenee kuitenkin jotain vikaa, on kasvattaja sinulle korvausvelvollinen. Mutta jos itse räpellät ja sovellat, emme me ole sinulle mitään velkaa. Katsokaa joskus omaan napaanne pidemmälle - MUTTA EI, EIHÄN TEISSÄ OLE KOSKAAN MITÄÄN VIKAA!

Onko kukaan elossa?

Heei, kuuleeks mua kukaan?
Kuuleeks mua kukaan vai oonks mä yksin, oonks mä yksin?
Mä tulin tänne huuteleen, kai joku mua kuuntelee.
Mä tulin tänne huuteleen, kai joku mua kuuntelee?
Juno - Kuuluuks

Virtuaalimaailma on pahasti hiljentynyt. Päivitin juuri Joomagnan & Criminalesin linkkilistan ja sydämeni itki verta. Jouduin poistamaan toimimattomia linkkejä yli 70%. Se tarkoittaa sitä, että kulta-aika on hiljentynyt. Harrastajat ovat kaikonneet. Suuret vaikuttajat ovat poissa.
Aikakin menee nykyään pirun nopeasti. Minun ensimmäinen pentueeni Joomagnan & Criminalesin nimiin syntyi melkeinpä päivälleen kuusi vuotta sitten. Ensimmäinen saksanpaimenkoirapentueeni sai päivänvalon viisi vuotta sitten. Tänä vuonna tulee kahdeksan vuotta täyteen virtuaalimaailmassa. _Kahdeksan_vuotta.

Mihin tää aika on sit käytetty? Viimeisen kahdeksan vuoden aikana on tapahtunut seuraavia asioita:

• 18 pentuetta
• 48 pentua
• VSPL:n erikoisnäyttelyn ROPin ja VSP:n kasvattaja sekä rodun paras kasvattaja
• Vuoden 2013 näyttelycockerspanielin omistaja
• Vuoden 2013 näyttelybelgianpaimenkoiraveteraanin kasvattaja
• Vuoden 2013 voitokkaimman näyttelykarkkari-kettuterrierin kasvattaja sekä omistaja
• Lukuisia valioitumisia palveluskoiralajeista, tokosta, agilitysta, paimennuksesta sekä rodunomaisista lajeista
• Lukuisia valioitumisia näyttelyistä

Mutta mihin ne harrastajat katoaa? Ja miksei niitä tule uusia? Oon pari potentiaalista yritystä nähnyt, mutta ne kaatuu yleensä maksimissaan puolen vuoden päästä. Kiva sellaisiin koteihin sit yrittää antaa lupaavimpia pentujaan. Kaipaan vanhoja aikoja niin paljon :(

Kiitos vuodesta 2013!

Sain vihdoin aikaiseksi ottaa itseäni niskasta kiinni.

Viime vuosi toi mukanaan jos minkälaista muutosta niin IRL kuin URL. Muutin kuukauden varoitusajalla, pidin Hostel Marciaa pystyssä, vietin hyvän ystäväni hautajaisia, yritin tasapainoilla koulun ja vapaa-ajan välillä. Virtuaalikoirapuolella pyöritin neljän kennelin lisäksi virtuaalikissoja sekä virtuaalitarvikepuolta, toimien myös luottotehtävissä KRN:n puikoissa sekä Jupiter-pankin betatestaajana.

Vuosi oli siis aikamoista pyöritystä. En olisi ikimaailmassa selvinnyt siitä ilman tukijoukkojani täällä kotipaikkakunnalla sekä virtuaalisesta avusta ympäri suomen. Koska Suomessa ei osata kiittää tarpeeksi saamastaan avusta, päätin nyt kerrankin kirjoittaa tästä aiheesta. Ja kun te ette tunne ketään mun irl-tukijoukkoja niin siirrytään suoraan virtuaaliharrastajiin.

Haluan kiittää Susityttöä mahtavasta yhteis-/osaomistustoiminnasta, kanssasi oli viime vuonna ilo työskennellä. Jatkukoon menestyvien osarikoirien pitäminen myös tänä vuonna. Arvostan laajaa näkemystäsi eri rotujen parissa. Kiitos Avelinelle sijoitusmahdollisuuksista, ilman sua en olisi pystynyt pitämään osaa pennuista itselläni. Kiitos kasvattini Nicon, Genan, Sorron ja Singon täysivaltaisesta kilpailutuksesta sekä sangen miellyttävistä kasvatusprojekteista, tuntikausia kestäneistä keskusteluista puhumattakaan!

Kiitos Shadylle uudesta rotuvaltauksesta, sakemanni on aivan loistava rotu ;) 

Kiitos Nathille loistavasta työstä vihikoirien parissa, ilman Juria en olisi ikinä teettänyt omaa vihikoirapentuetta. Lisäksi olet IRL aivan loistava muija :D Cockeripuolelta nöyrimmät kiitokset Cazalle, Noinalle, Mimalle, Miiralle sekä Veeralle, jotka ovat osallistuneet yhdistyksen asioihin ja näinollen auttaneet viemään rotua eteenpäin. Cazalle suuret kiitokset rakenneopista!

Kiitos muille saksanpaimenkoiraharrastajille- sekä kasvattajille, jotka ovat olleet tässä hullunmyllyssä (käyttis vs näyttis) mukana, etenkin heille, jotka ovat pystyneet jättämään omat mielipiteensä taakseen ja kuuntelemaan eri näkemyksiä Kiitos tuomarit, jotka olette ymmärtäneet laadun päälle, ja palkinneet koiriani sekä kasvattejani näyttelykehissä. Kiitos kasvatinomistajille, jotka ovat jaksaneet kilpailuttaa kasvattejani monipuolisesti sekä erityiskiitos taitaville kouluttajille jotka ovat menestyneet mestaruustasolla asti. Kiitos uusille kasvatinomistajille ja muutenkin rodun uusille harrastajille, jotka jaksatte pitää tätä upeaa rotua yllä. Kiitos kaikille, jotka ovat tehneet jotain rodun eteen.

Ootte parhaita, yritetään tehdä tästä vuodesta vielä parempi! <3 <3

Hyviä kasvattajaystäviä ei tule joka vuosi

Ilmoittauduin eilen Veeran agilitykilpailuun, laittamalla jo automaattiseksi tulleet kolme koiraa per luokka. Tänäaamuna sain sähköpostin Veeralta:

"Lisäsin viä Gustavin Midi I-luokkaan ja Aslakin Maxi I-luokkaan, kun
max. määrä koiria on 4 luokkaa kohti."

Olin tästä kohteliaisuudesta aivan hämilläni. Pohdin, onko virtuaalimaailmassa enää "hyviä" harrastajia, jotka ajattelevat omaa napaansa pidemmälle. Ilmeisesti on. Gustav on Veeran kasvatti ja meillä on Aslak yhteisomistuksessa, mutta minä hoidan kokonaan molempien kisautuksen. Eli periaatteessa Veera olisi voinut lisätä vain mun ilmoittamat koirat, eikä lähteä katsomaan, mihin luokkaan mikäkin koirani kuuluu.

Tämä tapahtuma sai minut miettimään, miten harvassa tälläiset kasvatinomistaja-kasvattiystävät ovat. Tuttuja ja kavereita löytyy melkeinpä jokaisesta rodusta, mutta luottoystäviksi nimeän sellaiset ihmiset, joiden kanssa tulee keskustelua rodun tilanteesta enemmän, ja jotka ovat valmiita viemään rotua eteenpäin. Mikä on parempaa kuin suunnitella yhdessä yhdistelmiä ja pyrkiä saamaan mahdollisimman laajaa geenipoolia rodulle. Eikä vain kitistä koko ajan jossain nurkassa kuinka suurella osalla koirista on vääränlaiset korvat, liian muhkea turkki tai niiden oikeanlaiset kulmaukset ovatkin omaan silmään jotenkin paskat.

Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, ei todellakaan. Me ollaan Besonder's-Noinan kanssa joskus hyvinkin erimieltä asioista, saatika sitten Vicinity-Avelinen kanssa :D Mutta näkemyseroista heidän kanssaan voi sentäs keskustella ja yrittää saada sitä kultaista keskitietä toimimaan. Kaikkien kanssa ei voi, ja näille sanon mieluusti hei-hei. En mä ainakaan itse tee sellaisilla "ystävillä" mitään, joka ei suostu kuuntelemaan omia ehdotuksia, vaan tuputtaa sitä omaa vääräuskosuutta muilleen väkisin...

Virtuaaliharrastajat, tuo katoava luonnonvara

Vaikka sukujen yleistyminen ajaa kasvattajat umpikujaan ja aloittelevankin kasvattajan on tiedettävä koirankasvatuksen tärkeimmät pääpointit, on seuraava aihe myös yhtä tärkeä. Nimittäin virtuaaliharrastajat ja niiden katoaminen.

Virtuaaliharrastajien määrä vähenee vuosi vuodelta. Joka vuosi tulee muutamia uusia kasvoja, mutta he ovat vielä lapsen kengissä eikä niitä voi kutsua niinikään kasvattajiksi, joilla olisi päämäärä. Kun minä olin nuori nuorempi, oli virtuaalimaailmassa monia vanhoja naamoja. He olivat pitkänlinjan kasvattajia ja kasvatustyö oli laadukasta. Heistä jokainen on lopettanut virtuaalikoirauransa: Lasimeren Spark, Hukkaharjan Anna, Snip Snapin Boksu (joka tunnettiin myös pitkästä urastaan vSPKL:n johdossa), High Wish'n Kati, Hulttion Donga, Hillaliinan Viivi (ilmeisesti tekee comebackin?), Rajavahdin Freu, Elm Streetin Mona, Ettoren Caza, Lac Quebecin Sekhmet, vom Bladen Pokeri, Haltiapolun Pehko, High 5'n Sara, Fleckin jade & rede.... Näitä riittää.

Mikä saa sitten virtuaaliharrastajan luopumaan menestyksekkäästä urastaan? Epäilen, että suurimmalle osalla näistä em. harrastajista tuli ikä ja aika vastaan. On oma elämä, kämppä, perhe ja ehkä koira pyöriteltävänään. Aika ei vaan yksinkertaisesti riitä. Sit on meitä, joilla on aikaa yllinkyllin ja virtuaaliharrastusvuosia on lähemmäs kahdeksan :-D

En tiedä, miksi uusia, hyviä harrastajia ei tule lisää. Uusilla harrastajilla on pallo vähän hukassa ja se intohimo, mitä vanhoilla kasvattajilla oli.. no, sitä ei ole. Koirien määrät on vähentyneet huomattavasti kenneleissä (paitsi Shadylla joka taitaa pitää suurinta koiralaumaa atm), rotujen kirjo on vähentynyt. Kisoja järkätään yhä vähemmän ja mikä pahinta:

NÄYTTELYIHIN OSALLISTUVAT AINA NE SAMAT KOIRAT. Ei voi kyrsiä enempää kun yksi tietty koira vie joka näyttelyssä ROPin, kun uusia haastajia ei tule. Uusia koiria ei tule. MIKÄ TEITÄ VAIVAA?? Kattokaa nyt näitäkin koiramääriä:


Euroopanvoittaja 2007
australianpaimenkoira 73
saksanpaimenkoira 107
kultainennoutaja 60
labradorinnoutaja 42

Ranskanvoittaja 2010
australianpaimenkoira 10
saksanpaimenkoira 72
kultainennoutaja 13
labradorinnoutaja 56

Ruotsinvoittaja 2010
australianpaimenkoira 23
saksanpaimenkoira 84
kultainennoutaja 19
labradorinnoutaja 44

Ranskanvoittaja 2011
australianpaimenkoira 25
saksanpaimenkoira 67
kultainennoutaja 21
labradorinnoutaja 60

Maailmanvoittaja 2011
australianpaimenkoira 24
saksanpaimenkoira 62
kultainennoutaja 26
labradorinnoutaja 63

Suomenvoittaja 2012
australianpaimenkoira 34
saksanpaimenkoira 74
kultainennoutaja 63
labradorinnoutaja 75

Suomenvoittaja 2013
australianpaimenkoira 37
saksanpaimenkoira 36
kultainennoutaja 70
labradorinnoutaja 44


Jäätävää hajontaa koko ajan!  Toisaalta, vähentyneet osallistujaluvut helpottavat omaa menestymistä. Mut kun kehässä on aina ne samat koirat ja tuomariksi pääsee nykyään niin helpolla, niin ei sitä omaa voittoa osaa ns "arvostaa". Sijoittuminen PU/PN-sijoille on nykyään sellasta "aa ok"-kauraa, kun taas EV07 se olisi ollut viinapullon ja uusien kenkien arvoinen juttu. Vaikka koirien määrä olisi sama / nousisi, yleensä taso laskee. Menestyminen on mun mielestä nyt liiankin helppoa. Voi kun muistelen autuudella niitä päiviä, kun koiria oli juuri lähemmäs sata kappaletta kisoissa ja sai aina jännittää kuka voitti.

Kasvatuksella ei rikastu

Kun Welho-pankki rantautui asiakkaiden käyttöön vuonna 2008, se kohosi nopeasti suosituksi palveluksi ympäri virtuaalimaailman. Virtuaalihevosharrastajat rakastivat sitä: se oli just eikä melkein juuri passeli hevostelijoille. Koirapuolelle Welho tuli hitaasti mutta varmasti: arviolta noin neljäsosa kaikista virtuaalikenneleistä käytti Welhoa. Vaikka pankki oli suosittu ja kysytty juttu, se yhtäkkiä hävisi. Welhosta ei ole kuultu sitten vuoden 2010 jälkeen.

Mutta meidän toiveitamme kuultiin jälleen. Syksyllä 2013 julkaistiin Jupiter-virtuaalipankki. Sain kunnian olla mukana betatestaajana ja Joomagnan & Criminales on ottanut käyttöönsä pankkimaksut. Pennuista maksetaan rodusta riippuen tietty hinta, joka määräytyy suvun ja kilpailutulosten mukaan.

Viikko sitten keskustelin kasvattajakolleegani kanssa Jupiterista ja sen hyödyllisyydestä. Vaikka virtuaalikoirat ovat kaikki parhaita ja terveitä, tuo pankin käyttö virtuaaliharrastastukseen mukavaa realistisuutta. Nyt maksetaan pennuista 400-1000e, mutta itse liputtaisin myös muiden kulujen ja tuottojen ottamisen mukaan pankin käyttöön. Kasvatuksella kun ei nimittäin rikastu, mutta niin ei ole tarkoituskaan.

Tein yksi kaunis ilta hieman laskeskelmia, paljonko minulla menee rahaa virtuaalikoirien parissa. Luvut olivat aika karua katseltavaa:

Nappulat
Suttra Junior 18e/kk
Suttra Energy 119e/kk

Lihat & muut ruokintakulut
Jauhettu lohi, kolmen eri lajin jauhelihat n. 30e/kk
Lohiöljy 10,5e / 3l
Puruluut, koulutusnamit 10e/kk

Muut kulut
Shampoo 20,7e / 3l

----
Yhteensä 208,2e / kk

Kyseessä oli KUUKAUDEN laskeskelmat pelkästään Duun koirista, joista laskin vain kotonani asuvien koirien kulut (8 kpl), eli loput 10 vielä asuvat muualla... Kaiken kukkuraksi tuohon on laskettu pääasiassa vain ruokakulut ja shampoo, jota meillä kuluu 8 laumassa rutkasti. En edes uskalla laskea rahamääriä, joita minulla kuluu Joomagnan & Criminalesin koiramäärän ruokkimiseen (33 koiraa)...

Kasvatukseen kuluu luonnollisesti paljon rahaa. Tässä peruslaskelma pentueen teettämiseen sillä edellytyksin, että narttu on oma kasvatti ja ettei koemaksuja ole otettu huomioon. Esimerkkitapauksessa 4 pentua ja rotuna malinois

- Uroksen hyppymaksu 100e + 10% pennun hinnasta = yht. 280e
- Progestronitesti 75e
- Ultra 60e
- Emän ruoka 68e / 15kg
- Penturuoka 29,50e / 5kg
- Sirutus ja pentutarkastus 150e
- Rekisteröintimaksut 160e
+ muut juoksevat kulut

---
Yhteensä n. 823e

Vaikka saisinkin nettoa 700e per koira (yht. 2800e) , ei se kata juurikaan niitä kuluja, mitä olen emään (ja mahdollisesti) myös urokseen pistänyt vuosien varrella. Malinoisnarttu syö n. 340e:n edestä vuodessa. Kilpailumaksuihin menee n. 1200e vuodessa (n. 20 kilpailupäivää kuukaudessa, osallistumismaksu 5e). Narttu astutetaan noin kolme, nelivuotiaana, jolloin kuluja on jo mennyt keskimäärin 5340e. Kun tähän lisätään vielä pennutuksesta koituvat kulut (keskimäärin 1200e koska kukaan ei tiedä mitä voi tapahtua), on kulumäärä narttua kohden jo 6540. Pentujen jälkeen jään silti tappiolle melkein 3800e. Saan Struvelta kasvattaja-alennuksen -50% joka säkistä, joka on vielä laskettu tähän laskelmaan. Joten, kuka väitti että kasvattamisella voi rikastua?

Muuttopuuhia ja treeniä

Joomagnan & Criminalessa on vietetty virallisesti muuttopäivää. Löysimme Darinin kanssa aivan ihastuttavan talon meren rannalta. Sain vääntää Darinin kanssa aika kauan, ennenkuin se suostui muuttopuuhiin. Enkä ihmettele yhtään, sillä kerkesimme asua vanhassa talossamme vasta kolmisen vuotta. En kuitenkaan ollut tyytyväinen asunnon kokoon enkä sijoitusratkaisuihin, jonka vuoksi aloin katsomaan uutta asuntoa.

Sellainen löytyi Corkista. Se oli kuin meille tehty: 100 hehtaaria maastoa, ei naapureita, "oma ranta". Myyjä väitti et rantaan on kivenheiton matka. No niin sinne onkin jos on vitun hyvä heittään kiviä. Jyrkänteeltäkin on vielä sellaset nelisen metriä ennenkuin merta voi edes hipaista. Onneksi sinne on portaat!! Kattokaa nyt tätä kuvaakin, tää kuvastaa niin hyvin sitä, miten kusisia noi myyjät on. "Erinomaisella paikalla" - keskellä peltoo. Mutta mitä voi vaatia, jos koiramäärä on vakiona yli 25 ja tilaa pitäisi riittää? Ulkonäöllisesti ei mikään luomus (kävimme etsimässä asuntoa keväällä ja kaikki lumikurapaska tuli tietty just sille ajanjaksolle), mutta puutarhurit tekevät ihmeitä!


Copyright Chris Kealy

No me otettiin tää talo, tietysti. Tässä syy:


Copyright Peter Hilton

Toi keittiö on niin upea että melkein itkettää. Arvatkaa vaan pysyikö toi lattiakaan noin hyvänä kahta viikkoa pidempään? Lisäks vitun Linnea on työntämässä koko ajan keittiöön vaikka oon vetänyt ympäri korvia jos sinne kehtaa ilmestyä. Ei se vaan opi!

Tän tontin aitaaminen oli yhtä helvettiä. Kuten voitte kuvasta nähdä, peltoa on paljon. Darin oli _helvetin_ suuttunut niistä kustannuksista mitä tän aitaaminen aiheutti (etenkin kun tuo jyrkänne oli etenkin aidattava) ja meillä Fry & kumppanit hyppii n. 180cm aitojen ylitse. Eka meillä oli tälläiset aidat:


Copyright Erf-goed.be

Ei ollut materiaaliltakaan mitenkään erikoista. Fry meni mennen tullen lävitse siitä ja Kalevi kaivoi itsensä alitse. Darin ei ollut tajunnut vetää sitä syvälle maahan. Xavier aloitti tappelun Ezran kanssa ja ne meni aidasta läpi. Yritin peittää rikkoutuneen aidan ensin isolla lavalla, mutta kummasti kaikki koirat kiinnostui HETI VÄLITTÖMÄSTI siitä. "Mikä siellä on, mamma kerro jo!". Joten, Darin pitkin hampain hankki kunnollisen aidan. Kyllä nyt kelpaa!


Copyright cogdogblog

Kun aita oli valmis, oli pakko laittaa varoituskyltti portille. Naapurin julppi nimittäin yritti tulla meille varkaisiin heti ensimmäisenä yönä. Aslak herätti vitunmoisella huudolla varmaan koko Corkin kun jätkä murtautui autotalliin. Harmi vaan että osa koirista nukkui siellä koska se on yksi viileimmistä paikoista koko asunnossa. Olin ihan varma et se kersa kuolee sydänkohtaukseen kun about 15 koiraa vaihtoi sleep-moodista vahtimoodille. Poliisithan sen sitten haki poies. Pitäisköhän tuohon vielä tarkentaa "33 dogs"? :'D


Copyright mrfrogger

Poliiseista kun tuli puhe, minulle tuli yhteydenotto Poliisivoimilta. He kouluttivat uusia koirankouluttajia ja molareita tositoimiin ja etsivät treenikoiria. Lupasin heille niin monta harjoituskoiraa kuin vain viitsisivät treenata! Yksi kaunis kesäaamu pakkasin sakut pakuun ja ajelin armeijan koulutuskentälle näyttämään vähän saksalaista voimaa. Pääkouluttaja valitsi harjoituskoiriksi pääasiassa uroksia ja pojat sitten treenailivatkin purujen lisäksi seuraamista ja muuta ohjaamista. En valita, hyvissä käsissä olivat.


Copyright United States Marine Corps Official Page

Ylläolevassa kuvassa Ezra pääsi kokeilemaan miltä tuntuu olla toisen ihmisen ohjauksessa. Ezra on aika viettikestävä ja ohjaajakova koira eikä oikein meinannut kuunnella nuoren jäpikkään ohjeita. Hyvin se puri, poika huusi jo yhdessä vaiheessa "I can't hold, I can't hold" :D Tais olla tuo nuorikko vähän liikaa heille, se kun on omasta laumastani ehdottomasti yksi jääräpäisimmistä ja varmimmista suojelukoiristani.


Copyright LeoAmadeus

Sitten treenattiin ohjaamista. He pyysivät voimakastahtoisia ja suuriviettisiä koiria jotta saisivat oikeaa käsitystä millaista on pidellä poliisikoiraa. Tein vastakysymyksen: "Millaisia koiria te luulette minun pitävän?". Löin pojille kouraan Fryn, Rodneyn, Kimin, Xavierin, Rekin, Ezran, Kaidun, Timin ja Vuxin ja käskin antaa palaa. Hyvin meni siihen asti, että Kimin ohjaaja käveli Xavierin perseeseen jolloin Xavierilla keitti ja se ärähti "vähän". Ohjaaja oli vähän säikky mut käskin jatkaa matkaa. Sellasii nuo pojjaat on.


Copyright Official U.S. Navy Imagery

Adamin kanssa otettiin peruspurutreeniä, koska molari oli vasta harjoitteleva. Adam puri äärimmäisen hyvin ja oon niin ylpeä siitä. Se teki piilonkierrot ihan kuin ammattilainen! Harkkari tykkäs Adamista kanssa tosi paljon, vaikkei sen painostaminen niin vahvaa ollutkaan kuin mitä aikuisella koiralla yleensä on. Mut Adamkin on vasta penska :))


Copyright Official U.S. Navy Imagery

Viski pääsi treenaamaan hyökkäyksiä ihan luvan kanssa. Sai purra mihin kohtaan tahansa ja Viskihän on tässä tapauksessa asian hallitseva mestari... Molari oli tässä harjoituksessa ammattilainen ja päädyttiin tekemään suojelun kolmostreeniä. Viski oli aivan mieletön! Yhden otteen se missasi (molari teki liian nopean käännöksen ja koira lensi ohitse), mutta korjasi sen entistä aggressiivisemmalla otteella.


Copyright Official U.S. Navy Imagery

Alimmassa kuvassa Kimi vielä näyttää nuorelle pojalle mitä tarkoittaa "vajaa ote" ja hetkeä myöhemmin TÄYSI OTE. Oli muuten pojalla sormet vaarassa kun kiellosta huolimatta nosti Kimin kierroksia.

Niin ja jollei jollekin käynyt jo selväksi, meidän koiralaumamme lukumäärä nousi reippaasti. Kävin hakemassa koiria sieltä sun täältä, tuloksena 9 tuontikoiraa jotka KAIKKI asuvat kotona. Eihän tuo koiramäärä ole kuin 37, joista sakuja 33. Mutta minkäs teet jos haluat säilyttää rodun elinvoimaisena mahdollisimman laajana geenipooliltaan? Joomagnan K-pentuekin näki päivänvalon (Dan x Corda) ja kotiin jäi Joomagnan Kill 'Em All aka "Ezra".

Loppun vielä näyttelyhypetystä Santun järkkäämässä ryhmiksessä:

Joomagnan I Told You So BIS1-pentu
Joomagnan Forever Alone PN2 SERT ROP-käy
Genedan's Kushernut PU2 SERT VSP-käy
Pickland's Star Like You ERI2 SA PN2 SERT
Carraway Half Past Seven ERI1 SA PN1 SERT ROP ROP-jun
Rauniosodan Armas Deniz ERI1 SA PU2 SERT VSP-jun

Cockerspanielin arvosteluopas

Cockerspanielin tuomarointioppaalle on käyttöä. Näin päättelin kun katselin hieman viimeiakaisia näyttelyitä. Tämä opas on tehty yhteistyössä IRL-kasvattajien kanssa, iso kiitos avusta!

Yleisvaikutelma

Cockerspanieli on pienikokoinen ja vankka lintukoira, josta löytyy toisistaan erkaantuneet käyttö- ja näyttölinjat. Edustipa tuomaroimasi koira kumpaa linjaa tahansa, sen tulee olla sopusuhtainen. Rotuleiman tulee olla erinomainen ja sen puuttumisesta pitää rokottaa roimasti. Rodun yksilön pitää ilmentää miellyttävää luonnetta sekä sinnikästyä työskentelyintoa. Sen tulee esiintyä kehässä iloisesti, häntä heiluen.

Vältä koon puolesta ylä- tai alarajoilla olevia koiria. Liian pienet rotunsa edustajat eivät pysty työskentelemään rodulle ominaisissa työtehtävissä, ne jäävät helposti kiinni maastossa tai satuttavat itsensä. Koon ylärajoilla keikkuvat koirat taas periyttävät suurta kokoaan virheellisesti eteenpäin. Cockerspanielin säkäkorkeus on uroksilla 38–42 cm ja nartuilla 38–41 cm.



Tässä koirassa ei ole mitään vikaa, kuin viimeistelemätön nuoren koiran trimmi. Erinomainen rotunsa edustaja.

Pää, kaula, ilmeet, eturinta

Cockerspanielin kallon tulee olla selväpiirteinen, mutta ei liian pyöreä, kevyt tai karkea. Otsapenkereen tulee erottuna selvästi ja kuono-osa on suorakulmainen. Posket eivät saa olla ulkonevat. Huulta saa olla. Silmien tulee olla aina tummat, eivät koskaan vaaleat. Silmäluomien tulisi olla tiiviit, mutta niiden roikkumisesta ei tule rokottaa liikaa. Ilmeen tulee olla ystävällinen ja tarkkaavainen. Kaulan tulee olla lihaksikas ja liittyä kauniisti viistoihin lapoihin. Ei liikaa nahkaa. Korvat ovat pehmetä ja pitkät, silmien tasolle kiinnittyneet. Kirsun kärkeen ulottuvat. Korvat ovat pitkän, suoran ja silkkisen karvan peittämät ja ne tulee olla trimmattu yleisen trimmausohjeen mukaan. Eturinnan tulee olla jo juniorilla selvä, edestä suoria koiria ei tule palkita.

Vältä liian pyöreitä kalloja, liioiteltuja tai liian laimeita otsapenkereitä sekä ns "palloposkia". Huulta ei tule olla niin paljon, että koira puree niitä koko ajan. Älä palkitse koiraa, jonka ilmeestä kuultaa vihaisuus, pelko tai väsymys. Älä palkitse koiraa, jonka silmät ovat vaaleat tai jonka korvat ovat liian lyhyet tai liian pitkät. Vältä palkitsemasta koiria, jotka ovat suoria edestä.


Junioriluokan uros, jolla erinomainen pää. Erinomaiset korvat ja kaula.





Kaunis ilme, erinomaiset korvat.

Rakenne, mittasuhteet, raajat, häntä

Cockerspanielin tulee olla rakenteeltaan vankka ja sopusuhtainen, voimakasluustoinen ja keskikokoinen. Se ei saa olla liian pitkä- tai lyhytrunkoinen. Kaikkien osien tulee liittyä runkoon vaivatta ja sulavasti. Spanielina cockeri ei saa koskaan olla lihava eikä tukevaa koiraa saa palkita. Eturinnan tulee olla hyvä, vaikkakin se kehittyy nuorilla koirilla hitaasti. Rintakehän tulee olla syvä, etuosastaan ei liian leveä taikä liian kapea. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet. Selän tulee olla tiivis ja vahva eikä se saa missään tilanteessa painua alaspäin ts muodostaa notkoselkää tai takakorkeutta. Ylälinja on kiinteä ja tasainen, lanneosan takaa hieman häntää kohti laskeva.Raajojen tulee olla vahvat. Eturaajojen pitää olla sä'än alla. Takajalkojen tulee olla tarpeeksi kulmautuneet. Häntä saa olla typistämätön tai typistetty, typistetystä hännästä ei saa rokottaa. Hännän tulee kiinnittyä hyvin.

Vältä palkitsemasta lihavia tai tukevia koiria. Älä palkitse liian lyhyt- tai pitkärunkoista koiraa, saatika koiraa jonka mittasuhteet ovat hukassa. Takakorkeus ja notkoselkäisyys on erittäin epätoivottavaa, suorastaan kiellettyä. Vältä kevytluustoisia koiria, jotka eivät todennäköisesti kestä työnteon raskautta. Kiinnitä huomiota selkälinjaan ja hännänkiinnittymiseen.


Turkki: laatu, pituus, trimmaus, värit

Cockerspanieli on turkkirotu. Karvan tulee olla sileää ja silkkistä, ei koskaan karheaa, laineikasta eikä kiharaa, ei liian runsasta. Eturaajat, runko ja takaraajat kintereiden yläpuolelta ovat selvästi hapsuiset. Vaikka karvaa ei saa olla liikaa, sitä pitää olla.

Koiran tulee olla trimmattu ja karvan tulee olla hyvinhoidettu ja kiiltävä. Eturinnan koristekarvojen pitäisi alkaa vasta rintalastan alta ja sen olla jyrkästi alaspäin viettävä. Selän tulee olla nypitty tai maksimissaan ohennussaksilla leikattu, ei koskaan trimmikoneella lyhyeksi vedetty. Korvien tulee olla trimmikoneella ja ohennussaksilla leikatut. Pään tulee olla nypitty. Kaulan ajeltu osuus tulee liittyä kauniisti ja huomaamattomasti muuhun ohennussaksilla leikeltyyn osaan. Takaraajojen tulee olla hapsuiset. Häntä on trimmattu ohennussaksilla. Koristekarvat mahan alta leikataan useimmiten muotoon.

Värejä on runsaasti. Karkeasti värit jaotellaan yksivärisiin sekä kirjaviin. Yksivärisiä arvostellessasi ota huomioon turkin värin syvyys, kirjavia taas kuvion tasaisuus.

Vältä palkitsemasta liian karvattomia tai runsaskarvaisia koiria. Älä palkitse trimmaamattomia koiria, tai koiria, joiden trimmaus on puutteellinen. Kiinnitä huomiota hoidettuun karvaan: karva ei saa olla sameaa tai irtoilevaa. Yksivärisillä saallitaan valkoista ainoastaan rinnassa. Soopeli on tällä hetkellä erittäin epätoivottu väri.


Erinomainen blue roan - väritys. Hyvinhoidettu karva. Eturinnan trimmaus on hieman puutteellinen.


Erinomaisessa kunnossa esitetty orange roan. Erinomainen trimmaus




Erinomaisessa kunnossa esitetty uros.


Mittasuhteiltaan vallan mainio blue roan narttu.


Erittäin lupaava ja komea junioriuros.

Pentujen arvostelu

Pentuja arvostellessasi muista, että arvostelet kasvavaa ja kehittyvää koiraa. Sen ei missään tapauksessa tule olla "valmis paketti", eli pentu saa olla kevyt. Sillä tulee olla miellyttävä ilme ja sen tulee olla jo tässä iässä hyvin kulmautunut. Koiran tulisi olla vahvaluustoinen, mutta ei missään tapauksessa lihava.


Kaunis blue roan pentu. Erittäin lupaava rakenne. Huomaa kaunis takaosa.




Erinomaisesti kehittynyt punainen narttupentu


Iso kiitos kuvista:
M
Minnamaria Jämsä
Billsor
Michael Trafford

Katsaus nyky-sakujen maailmaan

Karvaturrit-foorumilla on pohdittu useaan otteeseen ihannesaksanpaimenkoiran rakennetta ja haukuttu näyttelylinjaiset täysin maanrakoon. Samalla rumakin käyttölinjainen jätesäkki pystyy saamaan SERTiä näyttelyistä, vaikka sen rakenne ja ilme eivät ilmennä sitä the rodunomaista saksanpaimenkoiraa.

Pakollinen historiaosuus lyhyesti
Saksanpaimenkoira on ennenkaikkea käyttökoirarotu. Saksalainen ratsumestari Max von Stephanitz loi periksiantamattomalla luonteellaan työkoirarodun, joka on vieläkin maailman suosituin palveluskoirarotu. Saksanpaimenkoira tunnetaan kaikkialla maailmassa ja sen ulkomuoto herättää ihailua - mutta myös pelkoa. Rotu jakaantui käyttö- ja näyttelylinjaksi 1980-luvulla. Näyttelylinjan ja käyttölinjan yhdistelmiä sanotaan sekalinjaksi.

Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma ja ehdottoman ennakkoluuloton, mutta myös hyvin säyseä. Se on hyvin älykäs ja tarkkaavainen, ja sen pitäisi olla helposti ohjattavissa. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus vahti-, suojelu- ja palveluskoirana edellyttää koiralta rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta. Ihanteellinen saksanpaimenkoira on nuoresta pitäen kaksiviettinen.

Saksanpaimenkoira on ravaaja. Paimenkoirien piti olla kestäviä ja jaksaa ravata päiväkausia vaeltavien lammas- ja karjalaumojen perässä. Tehtävästä selvisivät parhaiten voimakkaasti kulmautuneet koirat, joilla oli tehokas pitkä ravi. Edellytyksenä oli pitkä ja melko kapea rintakehä sekä pitkänomainen runko. Tästä syystä saksanpaimenkoira on rakenteeltaan pitkänomainen ja sillä on vaivaton mutta vahva ravi. Vaikka ravi on pitkää, sen ei ole toivottavaa olla maatavoittavaa.


Linjojen tärkeys virtuaalisessa kasvatuksessa
Aloitteleva virtuaaliharrastajakin huomaa, että erilaisilla kenneleillä on erilaiset kasvattamismetodit- ja tyylit. Jotkut vannovat ulkonäön perään, jotkut luonteen, jotkut terveyden. Joillekin taas sukutauku on tärkein. Niin kauan, kun on ihanteita ja kasvattajia, on myös linjoja. Erityisesti saksanpaimenkoirissa näyttö- ja käyttölinja on erkaantunut täysin erilleen. Virtuaalimaailmassa suurin osa saksanpaimenkoirakasvattajista on käyttölinjankasvattajia, tai ainakin vähintään sekalinjan. Näyttelylinjaisia koiriakin kyllä löytyy, erityisesti näyttelyissä niihin törmää useasti. Mutta miten määrittelet, mitä linjaa koirasi edustaa?


Saksanpaimenkoiran nykyinen luonne ja rakenne tekevät siitä erinomaisen harrastuskoiran. Se on sulava ja kestävä, joka mahdollistaa näyttävän koesuorituksen. Sen työskentelyssä on voimaa ja se on kuin nuorallatanssi: kiihkeää mutta silti ah niin kaunista. Saksanpaimenkoiran luonneominaisuuksissa on paljolti eroa, mutta terävyys, ohjattavuus, rohkeus, luontainen aggressio sekä kovuus tekevät siitä erinomaisen koiran suojeluun. Toisinsanoen, saksanpaimenkoirien oma laji on suojelu. Koiran sukutaulu kertoo, mitä linjaa koira edustaa. Suvullisilla koirilla voidaan pitää ohjenuorana käyttölinjaisissa vähintään IPO3-tulosta, mielellään käyttövalionarvoa suojelusta. Tämä ei kuitenkaan ole täysin vedenpitävä "näin-koirasi-on-käyttölinjainen"-opas, sillä virtuaalikoirien parissa jopa bordercolliesta voi tulla suojeluvalio... (tähän silmiä pyörittelevä hymiö jos sellaisen pystyisin laittamaan)

Suosi käyttölinjaa - ole suosittu
Olen harrastanut virtuaalikoiria vuodesta 2005 lähtien. Ensimmäinen pentueeni näki päivänvalon keväällä 2008, jolloin rotuna oli rottweiler. Olen siis nähnyt, miten tietyt trendivillitykset tulevat muotiin. Yhtenä vuotena saksanpaimenkoirat olivat kovassa huudossa ja evm-sukuisia koiria ei juurikaan arvostettu. Kaikki halusivat pennun tietyltä kasvattajalta ja sitten oltiin polleata poikaa kun sellainen saatiin. Näyttelyssä voittivat samat vakionaamat ja käyttölinjaisia koiria ei arvostettu yhtään. Linjojen jakaantuminen oli selvempää kuin mitä se nykyään on. Näyttelyissä voittivat suurikokoiset, voimakkaasti kulmautuneet koirat joiden selkälinja oli muhkurainen ja laskeva kuin silta. Nykyään vallitsee käyttismania, eli mikä tahansa jätesäkki voittaa, vaikka sen ilme olisi epärodunomainen, sen sukupuolileima epäselvä tai sen selkälinja olisi muhkurainen. Virtuaalimaailmassa näyttelyillä ei ohjata jalostusta. Toivon ainakin, että ei.

Näinä aikoina, kun ihmisten mielenkiinto syttyy ja lakkaa hetkessä, on välillä nähty uusia sakuharrastajia ja jopa kasvattajiakin. Mutta jos kasvatusrotuaan ei palvo, ei kannata sitä kasvattaakaan. Jos ei ole valmis tekemään mitään pentueen eteen, kannattaako niitä pentuja edes tuoda maailmaan? Paljon näkee rumia koiria, joiden kanssa on saavutettu ehkä juuri ja juuri BH TK1 IPO2 vPVA. Sukutaulua koristaa monta aikansa "Kulttinimeä", jotka löytyvät kaikkien koirien sukutauluista. Mutta jokainen taaplaa tyylillään.

Tällä postauksella ei ollut minkäänlaista tarkoitusta. Teki mieli vaan räpättää tästä sakujen linjaihanteiden muuttumisesta. Mä tykkään käyttölinjaisista, mutta ei se poista sitä totuutta että sen koiran on oltava _kaunis_. Silloin mitkään linjaerot eivät saa tulla tielle. Yhtä hyvin voi olla todella komea näyttelylinjainen uros, jolla on laskeva selkä, kuin susiruma käyttölinjainen. Käyttäkää ihmiset järkeä kun antaudutte tähän käyttisvillitykseen...

PSST! Kemroesin näyttelyssä meidän uusin kultsu Dennis teki debyyttinsä.. Tuloksin ERI1 SA VSP-jun PU2 SERT, JESS!!!!!!!!! Joyce oli ERI1 SA ROP-jun PN3!!!!!!!1

"Sotakoirakulttuuria" poistamassa

Jostain syystä ihmiset luulevat saksanpaimenkoiran olevan kauhean vaativa rotu. Okei, käyttölinjainen voi olla hankala (etenkin uros, voi helevetti sitä taistelun määrää), mutta pääsääntöisesti sakemanni on leppoisa ja letkeä otus. Mikä saa ihmiset kuvittelemaan että saksanpaimenkoira tarvitsee armeijatyylisen kotikurin, eli tunti turpaan ja kuppi nappuloita? Mikä saa keski-ikäisen kaljamahaisen miehen nykimään vasenta kättään vauhdikkaasti heti, kun ketjupannan kilahdus kuuluu? Mistä nämä myytit tulevat?

Yhdeksi syyksi voisin mainita, että siinä missä Saksassa koiria arvostetaan ja ne pidetään hanskassa (lue: niin kurissa ettei haavereita ym satu pitkältikään vaikka paljon koiria ja ihmisiä on, harrastetaan paljon, rodut pidetään ALKUPERÄISISSÄ käyttötarkoituksissa jne), Suomessa jakaannutaan pääasiassa kahteen erilaiseen kouluttajatyyppiin: kukkahattutäteihin ja sotakoiraseteihin.

Kukkahattutädin tietävät kaikki. Yleisesti kukkiksella tarkoitetaan noin 50-vuotiasta, pyylevää naishenkilöä, jolla on fleksin päässä kaksi tiibetinspanielia tai vielä pahempaa: kaksi villakoiraa. Luonnollisesti yksikään koira ei ole oikeaoppisessa trimmissä, sillä kukkahattutäti ei käy näyttelyissä. Hän kommentoi tyyliäsi luotsata koiraasi kun yrität päästä mahdollisimman helpolla ohitse. Kukkahattutädin mielestä viettikoulutus ei ole pop eikä pakotteita saa antaa. Koulutuskentällä kukkahattutäti kauhistelee kun koirien kanssa leikitään patukkaleikkejä tai kun koira iskee hihaan kiinni. Jokaisen koiran tulisi saada haistella toista koiraa - mm tämän lauseen voit kuulla kukkiksen suusta. Eikä tietenkään voida kuunnella eriäviä mielipiteitä ja loppusanoikseen kukkahattutäti yleensä vielä hehkuttaa flexin mahdollisuutta ja haukkuu omat koirasi tappajiksi kun ne eivät haluakaan tutustua kahteen pikkupiskiin.

Sotakoirasetä on hieman uudempi nimitys. Yleensä noin 40-50vuotias, itselleen munanjatkeeksi ottamallaan saksanpaimenkoiraUROKSELLA on luonnollisesti joko kuono-koppa tai vähintään pitkälenkkinen ketjupanta kaulassa. Sotakoirasetä kävelee kaljamaha edellä, kuin teiden kuninkaana ja saa kaikki väistämään kauhuissaan pois tieltä. Koiraa ei voi missään nimessä kouluttaa nameilla, se tekee siitä dominoivan, johtajaksi pyrkivän koiran, sotakoirasetä tietää. Ja jos koira ei istu, sitä pitää läväyttää nahkahihnalla kylkeen jotta se oppii olemaan! Ja ovista sotakoirasetä menee ensin ja koira räyhää hampaat irvessä heti, kun pikkukoira uskaltaa edes katsoa koiraa. Koiran tulee kulkea oikeaoppisesti vasemmalla sivulla (eikä se tietenkään saa haistella mitään), ja kun koiran keskittymiskyky ja into herpaantuu, alkaa raivokas ketjupannan nykiminen. Samalla pitää muistaa karjua perkelettä ja saatanaa sekä parhaimmassa tapauksessa tarttua koiraan kiinni.

Mitä yhteistä näillä kahdella ääripäällä on? Ainakin se, että molemmat ovat ainakin osittain väärässä. Kukkahattutätien kohdalla homma menee övereiksi sääntöjen kohdalla. Kyllähän koiralla pitää olla säännöt. Ja kyllä, sen koiran voi kouluttaa nameilla, patukalla tai vaikka laumavietillä jos haluaa. Paras tulos saavutettaneen tekemällä vähän kaikkea ja hyödyntämällä koiran viettejä koulutuksessa. Mutta ei sitä koiraa pidä ruveta läimimään jos se ei tottele. Tai ainakaan ruveta selittämään johtajuuspaskaa keskenkaiken, sillä kun ei ole mitään tekemistä koiran kouluttamisen tai tottelemisen kanssa. Pakotteita käyttää n. 99% koirankouluttamisen kanssa. Mutta ne eivät ole väkivaltaa.

Suomi on niin jäyhä kansa, että ihmiset todellakin jakaantuvat melkein kahtia. Mutta missä on välimaasto? Kouluttaja, joka rakastaa koiraansa ehdoitta, laatii säännöt mutta muistaa myös antaa koirallekkin joskus päätösvaltaa. Pyytää ja antaa. Kahden kauppaa. Kiittää koiraansa kun se tekee oikein ja kieltää kun se tekee väärin. Mutta mitäpä teet kun suomalainen ei puhu eikä pussaa? Perseestä me ollaan kaikki.