Nykypäivän pennunostajille tuntuu olevan maailman tärkein asia, mihin asti kasvattajan vastuu ulottuu. Kaikki omista huolimattomuuksista johtuvat pennun viat ja ominaisuudet ovatkin yhtäkkiä kasvattajan virheitä ja kasvattajaa muistetaan aina haukkua kun tapaa toisen pennunomistajan. Mutta missä menee raja, mikä on kasvattajan ja mikä omistajan vastuulla?
Kasvattajan vastuu on pyrkiä edistämään rotua. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että käytän kotonani isossa laumassa asuvia koiria, joilla on rodulle tyypillinen rakenne, hyvä hermorakenne, selkeät viettialueet sekä hyvä luonne. Tiedostan omien koirieni heikkoudet ja pyrin valitsemaan koiria, jotka tasapainottavat toistensa virheitä. Jaan tietojani sekä muille kasvattajille sekä kasvatinomistajille, unohtamatta tärkeimpiä ihmisiä: tulevia pennunhankkijoita. Kilpailen ja harrastan itse koirillani. Teen kaikkeni, että pennuilla olisi hyvä alku elämään.
Omistajan tehtävä on kuunnella kasvattajaa tarkkaan: noudattaa hänen laatimiaan kasvatus- ja ruokintaohjeita, etenkin jos kyseessä on ensimmäisen koiran omistaja. Huoltaa pentua kuten kuuluukin: ei remmilenkkejä, vaan vapaanaoloa. Kasvattaa sekä viettejä että hallintaa. Unohtaa kaikki, mitä omistaja on kuullut laumanjohtajuudesta. Omaksua kasvattajan tyyli pennunkasvatuksessa.
Jos teet kuten kasvattaja on sinulle neuvonut, ei tilanne voi mennä kovin pahasti vikaan. Sen sijaan jos pennussa ilmenee kuitenkin jotain vikaa, on kasvattaja sinulle korvausvelvollinen. Mutta jos itse räpellät ja sovellat, emme me ole sinulle mitään velkaa. Katsokaa joskus omaan napaanne pidemmälle - MUTTA EI, EIHÄN TEISSÄ OLE KOSKAAN MITÄÄN VIKAA!