Kuten jo otsikkokin sen paljasti, olen käyttänyt kokonaisen tunnin kirjoitellen viestejä eri maiden virtuaalikoiraharrastajille. Nähtäväksi jää, saadaanko me Jc:hen yhtään aitoa tuontikoiraa vai menikö suuri uurasteluni aivan harakoille. Asiaa ei helpota se, että useimpien kenneleiden sivuilla mainitaan heti, ettei koiria ja kasvatteja myydä pelin ulkopuolisille. Saa nähdä oltaisiinko me niin suuri poikkeus että meille voisi myydä sivusta jonkin pienen harrastuskoiran.
Photobucketin vittumaisen tempun jälkeen on myös tässä blogissa näkyvissä kuvaherjauksia. Ne tullaan vaihtamaan mahdollisimman nopeasti uusille kuvapalvelintarjoajille, jahka aikaa ja jaksamista niiden korjaamiseen löytyy. Kaikkien kenneleiden sivut ja reilu 200 sivua on jo käyty lävitse, mutta tehtävää vielä riittää. Eli älkää huoliko, myös tuomarointioppaat kokevat osoitemuutoksen :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste JC. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste JC. Näytä kaikki tekstit
11.8.2017
16.8.2016
24.2.2015
Joomagnan & Criminales tiukentaa raja-arvoja ja lisää realismia terveyskuvauksiin
JC aloittaa tänävuonna saksanpaimenkoirien selkäkuvauksen myös spondyloosin ohelta. Aikaisemmat kasvatit ja koirat on kuvattu vain välimuotoisen lanne-ristinikaman ohelta (lumbosacral transitional vertebra, LTV), mutta jatkossa kaikki jalostukseen käytettävät koirat tullaan kuvaamaan myös spondyloosin varalta.
22.2.2015
We're expecting puppies / Pentuja tulossa!!
ENG: Aza has been mated with Igor!! Puppies are expected in March. Both parents have healthy hips and spines. All puppies are already reserved.
Aza on astutettu onnistuneesti Igorilla!! Pentuja odotetaan syntyviksi maaliskuussa. Molemmilla vanhemmilla on terveet lonkat ja selät. Kaikki pennut on jo varattu.
Pitkäkarvainen Aza tuli minulle aikuisena kodinvaihtajana Saksasta. Se muutti kasvattajalta seitsemän viikon ikäisenä läheiselle maatilalle, jossa se asui lähestulkoon vailla koirakontakteja parisen vuotta. 2.5 vuoden ikäisenä se muutti omistajan pitovaikeuksien vuoksi minulle. Minulle tullessaan koira oli alkuun hyvin herkkä eikä sitä voinut ojentaa fyysisesti juuri ollenkaan. Ei kotona, mutta ei varsinkaan kentällä. Aza ei puoleen vuoteen leikkinyt kanssani, kunnes se yksi syysilta toi minulle patukan ja pyysi leikkiin. Voi sitä ilon määrää, sillä meidän koulutuksemme tyssäsi aina viettivoiman puutteellisuuteen! Kun Aza oppi leikkimään ja ryhtyi aina vaan röyhkeämmäksi leikkiessään, sen kanssa oli huomattavasti helpompi treenata. Parin vuoden aikana Azan kanssa ollaan menestytty lajissa jos toisessakin - kiitos luottamuksen ja leikkitaitojen. Arjessa Aza on hyvin huomaamaton eikä aiheuta laumassa minkäänlaisia kiistoja.
Lyhytkarvainen, näyttelypainotteista sekalinjaa edustava Igor tuli myös kodinvaihtajana, tosin vain Venäjältä. Igor on hellyyttävä, nöyrä uros joka ei kyseenalaista paikkaansa laumassa. Se pitää ihmisistä ja erityisesti lapsista, mutta sen maailman kaksi tärkeintä asiaa on ruoka sekä ohjaaja. Koulutettaessa se on hyvin ohjaajapehmeä ja se tekee lähestulkoon mitä tahansa välttääkseen ohjaajan tyytymättömyyden. Omassa laumassa Igor on hyvin varma - ei aiheuta kahnausta muttei alistu alemmille - oikeastaan erinomainen elämään laumassa. Vieraista koirista osa on ok, Igor on pikemminkin rotu- kuin sukupuolirasisti. Urheilukoirana Igor on ollut hyvin opettavainen, vaikka sen kanssa on tahkottu ykköstuloksia hirvittävällä vauhdilla. Ison rakenteensa vuoksi Igorin selkä on kuvattu kahdesti - molemmilla kerroilla täysin puhdas selkä!
Pennut edustavat vahvaa sekalinjaa ja pitkästä aikaa nämäkin pennut olivat kaupan myös tavallisille ei-niin-tavoitteellisille harrastajille. Ultrassa näkyi alustavasti kolme pentua, joten pitäkäämme peukut pystyssä!
Aza on astutettu onnistuneesti Igorilla!! Pentuja odotetaan syntyviksi maaliskuussa. Molemmilla vanhemmilla on terveet lonkat ja selät. Kaikki pennut on jo varattu.
Pitkäkarvainen Aza tuli minulle aikuisena kodinvaihtajana Saksasta. Se muutti kasvattajalta seitsemän viikon ikäisenä läheiselle maatilalle, jossa se asui lähestulkoon vailla koirakontakteja parisen vuotta. 2.5 vuoden ikäisenä se muutti omistajan pitovaikeuksien vuoksi minulle. Minulle tullessaan koira oli alkuun hyvin herkkä eikä sitä voinut ojentaa fyysisesti juuri ollenkaan. Ei kotona, mutta ei varsinkaan kentällä. Aza ei puoleen vuoteen leikkinyt kanssani, kunnes se yksi syysilta toi minulle patukan ja pyysi leikkiin. Voi sitä ilon määrää, sillä meidän koulutuksemme tyssäsi aina viettivoiman puutteellisuuteen! Kun Aza oppi leikkimään ja ryhtyi aina vaan röyhkeämmäksi leikkiessään, sen kanssa oli huomattavasti helpompi treenata. Parin vuoden aikana Azan kanssa ollaan menestytty lajissa jos toisessakin - kiitos luottamuksen ja leikkitaitojen. Arjessa Aza on hyvin huomaamaton eikä aiheuta laumassa minkäänlaisia kiistoja.
Lyhytkarvainen, näyttelypainotteista sekalinjaa edustava Igor tuli myös kodinvaihtajana, tosin vain Venäjältä. Igor on hellyyttävä, nöyrä uros joka ei kyseenalaista paikkaansa laumassa. Se pitää ihmisistä ja erityisesti lapsista, mutta sen maailman kaksi tärkeintä asiaa on ruoka sekä ohjaaja. Koulutettaessa se on hyvin ohjaajapehmeä ja se tekee lähestulkoon mitä tahansa välttääkseen ohjaajan tyytymättömyyden. Omassa laumassa Igor on hyvin varma - ei aiheuta kahnausta muttei alistu alemmille - oikeastaan erinomainen elämään laumassa. Vieraista koirista osa on ok, Igor on pikemminkin rotu- kuin sukupuolirasisti. Urheilukoirana Igor on ollut hyvin opettavainen, vaikka sen kanssa on tahkottu ykköstuloksia hirvittävällä vauhdilla. Ison rakenteensa vuoksi Igorin selkä on kuvattu kahdesti - molemmilla kerroilla täysin puhdas selkä!
Pennut edustavat vahvaa sekalinjaa ja pitkästä aikaa nämäkin pennut olivat kaupan myös tavallisille ei-niin-tavoitteellisille harrastajille. Ultrassa näkyi alustavasti kolme pentua, joten pitäkäämme peukut pystyssä!
29.12.2014
Kiitos vuodesta 2014!
Vuosi lähestyy loppuaan ja kasvattajatädin urakka helpottaa edes hetkeksi - kisoja ei ole vielä tiedossa ensi vuodelle. Kuten kahdeksana edellisenä vuotena, on vuosi tuonut mukanaan uusia koiria, ilon ja onnen hetkiä sekä niitä vähän surullisempia tapauksia. En kuitenkaan voi valittaa, tämä harrastus on pyörittänyt minut sormeni ympärille ja mikäs tässä koiralauman kanssa elellessä. Darinhan se ruoan pöytään tuo :D
Joomagnan & Criminales - tiimille viimeinen vuosi on ollut mitä oivallisin. Olen saanut kunnian esitellä kasvattajaluokkaani monessa näyttelyssä ja tulostakin on tullut. Eikä unohdeta tärkeimpiä tuloksia, terveys- ja käyttötuloksia! Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta omistamieni ja kasvattamieni koirien terveystulokset ovat olleet priimaa. On ollut ihanaa kuulla kasvatinomistajilta kuinka koirat ovat vuodesta toiseen pysyneet hyvässä kunnossa, eikä suurempia havereita ole tullut.
Mutta siirrytäämpäs vuoden kohokohtiin. Vuonna 2014...
- syntyi L-pentue
- syntyi N-pentue
- syntyi komplikaatioiden jälkeen Xerx (J. Magic Is Might)
- Joomagnan - kasvattajaryhmä viisi kertaa rodun paras kasvattaja
- Joomagnan - kasvattajaryhmä BIS1-kasvattaja alankomaiden voittajassa
- kolme voittajatitteliä Joomagnan-kasvatille
- Tikli (J. Jersey Shore) valioitui neljän maan muotovalioksi
- valioitui lukemattomia määriä kasvatteja sekä omia koiria
- solmimme sponsorointisopimuksen Tarotin kanssa
Suuri kiitos kasvatinomistajille sekä yhteistyötä harjoittaville kasvattajille, ilman teitä vuotemme ei olisi ollut näin huippu! Kiitos Shadylle joka on kilpailuttanut kasvattejani monipuolisesti ja haalinut Lelulle loistavia näyttelytuloksia. Kiitos Susitytölle loistavasta osaomistus-yhteistyöstä, joka on laajentunut saksanpaimenkoirien ulkopuolellekin. Kiitos Nathille kuvapalveluista ja kasvatuspohdinnoista. Kiitos Noinalle upeasta työstä spanieleiden parissa niin harrastus- kuin kasvatusmielessäkin.
Kiitos tuomarit, jotka olette ymmärtäneet laadun päälle, ja palkinneet koiriani sekä kasvattejani näyttelykehissä. Kiitos kasvatinomistajille, jotka ovat jaksaneet kilpailuttaa kasvattejani monipuolisesti sekä erityiskiitos taitaville kouluttajille jotka ovat menestyneet mestaruustasolla asti. Kiitos uusille kasvatinomistajille ja muutenkin rodun uusille harrastajille, jotka jaksatte pitää tätä upeaa rotua yllä. Kiitos kaikille, jotka ovat tehneet jotain rodun eteen.
Ensi vuonna tiedossa on mahdollisesti muutama saksanpaimenkoirapentue rodun harrastajille ja kasvattajille. Seuraa meitä kotisivuillamme tai twitterissä saadaksesi uusimman tiedon!
Joomagnan & Criminales - tiimille viimeinen vuosi on ollut mitä oivallisin. Olen saanut kunnian esitellä kasvattajaluokkaani monessa näyttelyssä ja tulostakin on tullut. Eikä unohdeta tärkeimpiä tuloksia, terveys- ja käyttötuloksia! Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta omistamieni ja kasvattamieni koirien terveystulokset ovat olleet priimaa. On ollut ihanaa kuulla kasvatinomistajilta kuinka koirat ovat vuodesta toiseen pysyneet hyvässä kunnossa, eikä suurempia havereita ole tullut.
Mutta siirrytäämpäs vuoden kohokohtiin. Vuonna 2014...
- syntyi L-pentue
- syntyi N-pentue
- syntyi komplikaatioiden jälkeen Xerx (J. Magic Is Might)
- Joomagnan - kasvattajaryhmä viisi kertaa rodun paras kasvattaja
- Joomagnan - kasvattajaryhmä BIS1-kasvattaja alankomaiden voittajassa
- kolme voittajatitteliä Joomagnan-kasvatille
- Tikli (J. Jersey Shore) valioitui neljän maan muotovalioksi
- valioitui lukemattomia määriä kasvatteja sekä omia koiria
- solmimme sponsorointisopimuksen Tarotin kanssa
Suuri kiitos kasvatinomistajille sekä yhteistyötä harjoittaville kasvattajille, ilman teitä vuotemme ei olisi ollut näin huippu! Kiitos Shadylle joka on kilpailuttanut kasvattejani monipuolisesti ja haalinut Lelulle loistavia näyttelytuloksia. Kiitos Susitytölle loistavasta osaomistus-yhteistyöstä, joka on laajentunut saksanpaimenkoirien ulkopuolellekin. Kiitos Nathille kuvapalveluista ja kasvatuspohdinnoista. Kiitos Noinalle upeasta työstä spanieleiden parissa niin harrastus- kuin kasvatusmielessäkin.
Kiitos tuomarit, jotka olette ymmärtäneet laadun päälle, ja palkinneet koiriani sekä kasvattejani näyttelykehissä. Kiitos kasvatinomistajille, jotka ovat jaksaneet kilpailuttaa kasvattejani monipuolisesti sekä erityiskiitos taitaville kouluttajille jotka ovat menestyneet mestaruustasolla asti. Kiitos uusille kasvatinomistajille ja muutenkin rodun uusille harrastajille, jotka jaksatte pitää tätä upeaa rotua yllä. Kiitos kaikille, jotka ovat tehneet jotain rodun eteen.
Ensi vuonna tiedossa on mahdollisesti muutama saksanpaimenkoirapentue rodun harrastajille ja kasvattajille. Seuraa meitä kotisivuillamme tai twitterissä saadaksesi uusimman tiedon!
14.11.2014
Kasvattien jalostuskäyttöä on valvottava
Olen tässä blogissa käsitellyt kasvattajaystäviä sekä paasannut yhteistyön merkityksestä, on jälleen kerran aika ottaa aihe esiin.
Virtuaalikoiramaailman suurimmat harrastajat ovat jättäneet homman kesken. Lapaset on heitetty nurkkaan ja elämässä menty eteenpäin. Jäljelle jää muutama täysiaikainen kasvattaja, jolla on harrastusvuosia takana useampia kuin puolitoista vuotta. Sen sijaan, että yritettäisiin auttaa toisiamme ja viedä kasvatusta eteenpäin, haukutaan toisiamme selän takana sekä kritisoidaan toisten jalostusvalintoja. Samalla, kun tehdään itse ihan samaa.
Kasvattajien vähyys ajaa meidät kohta täysin umpikujaan. Enkä nyt puhu sen tarkemmin sisäsiittoisuudesta vaan siitä, ettei virtuaalimaailmassa osata tehdä enään järkeviä ratkaisuja kasvatuksessa. Tälläisinä lama-aikoina ei pidä sortua käyttämään paskoja koiria jalostukseen, vaan käyttää mahdollisimman paljon hyödykseen aloittelevia kasvattajia. Käyttää myös niitä vähemmän kiiltokuvakoiria, käyttää osittain täysin evm-koiria jalostukseen.
Paras tapa saada aloitteleva kasvattaja jatkamaan harrastustaan, on antaa sille pentueen paras koira ja toivoa, että se tuottaa omistajalleen paljon iloa. Niin paljon, että omistaja päätyy käyttämään sitä (fiksusti) jalostukseen. Kun uusi kasvattaja luo omaa linjaansa ja saa pentuja kaupaksi, se innostaa kasvattamaan lisää. Kukaan ei halua paskaa koiraa tai koiraa, jonka sisaruksista yli puolia käytetään jalostukseen. Joomagnan & Criminalesissa jalostuskäyttö pitää anoa (= kysyt onko ok käyttää koiraa jalostukseen ja thats it), mutta en ole vielä kertaakaan kieltänyt käyttämästä koiraa jalostukseen. Haluan vain tietää, ketä kasvateistani käytetään jalostukseen ja mikä tärkeämpää, mille koiralle. Kasvattaja jos mikä, on paras arvioimaan mille koiralle kasvattia kannattaa käyttää. Kasvattien jalostuskäyttöä siis pitää ja tulee valvoa. Vain näin voidaan varmistaa, mihin suuntaan kasvatus ja linjat ovat menemässä.
Näyttelyissä menestyvät tällä hetkellä voimakkaasti käyttösukuiset koirat. Olen menettänyt jo toivoni näyttelytuomareiden suhteen (vain harva tunnistaa oikeasti kauniita koiria, eikä jaottele niitä linjauksen, värin tai tyypin mukaan jne), mutta on ollut ilo huomata että kasvattajilla on pysynyt tuo hyvä maku. Ainakin Avelinelta (jonka kennelin löydät muuten täältä) olen todella usein löytänyt itseäni miellyttäviä saksanpaimenkoiria. Hyvinä esimerkkeinä kasvattieni lisäksi ovat mm. Life Burns! of Vicinity, La Marca Prosecco vom Sauer Regen sekä Jumping Rooftops of Vicinity. Viimeisin on myös yksi suurimmista suosikeistani Avelinen kasvateissa. Näyttelytuomarina minulla on aina ilo palkita hyvähermoisia ja kauniita saksanpaimenkoiria. Edellisten lisäksi on pakko mainita vielä muutama kaunis saksanpaimenkoira: ZeitBombe's Color Me Bad (upein eturinta mitä olen saksanpaimenkoirilla nähnyt), Nezaplacení Láska ja Vergebung Young 'n' Crazy. Nämä kaikki ovat esimerkkejä koirista, jonka tyyppisiä koiria toivoisin näkeväni jalostuksessa.
Näillä mennään. Hyvää viikonloppua toivottelee Marcia & Darin Ross sekä JC:n koiralauma
Virtuaalikoiramaailman suurimmat harrastajat ovat jättäneet homman kesken. Lapaset on heitetty nurkkaan ja elämässä menty eteenpäin. Jäljelle jää muutama täysiaikainen kasvattaja, jolla on harrastusvuosia takana useampia kuin puolitoista vuotta. Sen sijaan, että yritettäisiin auttaa toisiamme ja viedä kasvatusta eteenpäin, haukutaan toisiamme selän takana sekä kritisoidaan toisten jalostusvalintoja. Samalla, kun tehdään itse ihan samaa.
Kasvattajien vähyys ajaa meidät kohta täysin umpikujaan. Enkä nyt puhu sen tarkemmin sisäsiittoisuudesta vaan siitä, ettei virtuaalimaailmassa osata tehdä enään järkeviä ratkaisuja kasvatuksessa. Tälläisinä lama-aikoina ei pidä sortua käyttämään paskoja koiria jalostukseen, vaan käyttää mahdollisimman paljon hyödykseen aloittelevia kasvattajia. Käyttää myös niitä vähemmän kiiltokuvakoiria, käyttää osittain täysin evm-koiria jalostukseen.
Paras tapa saada aloitteleva kasvattaja jatkamaan harrastustaan, on antaa sille pentueen paras koira ja toivoa, että se tuottaa omistajalleen paljon iloa. Niin paljon, että omistaja päätyy käyttämään sitä (fiksusti) jalostukseen. Kun uusi kasvattaja luo omaa linjaansa ja saa pentuja kaupaksi, se innostaa kasvattamaan lisää. Kukaan ei halua paskaa koiraa tai koiraa, jonka sisaruksista yli puolia käytetään jalostukseen. Joomagnan & Criminalesissa jalostuskäyttö pitää anoa (= kysyt onko ok käyttää koiraa jalostukseen ja thats it), mutta en ole vielä kertaakaan kieltänyt käyttämästä koiraa jalostukseen. Haluan vain tietää, ketä kasvateistani käytetään jalostukseen ja mikä tärkeämpää, mille koiralle. Kasvattaja jos mikä, on paras arvioimaan mille koiralle kasvattia kannattaa käyttää. Kasvattien jalostuskäyttöä siis pitää ja tulee valvoa. Vain näin voidaan varmistaa, mihin suuntaan kasvatus ja linjat ovat menemässä.
Näyttelyissä menestyvät tällä hetkellä voimakkaasti käyttösukuiset koirat. Olen menettänyt jo toivoni näyttelytuomareiden suhteen (vain harva tunnistaa oikeasti kauniita koiria, eikä jaottele niitä linjauksen, värin tai tyypin mukaan jne), mutta on ollut ilo huomata että kasvattajilla on pysynyt tuo hyvä maku. Ainakin Avelinelta (jonka kennelin löydät muuten täältä) olen todella usein löytänyt itseäni miellyttäviä saksanpaimenkoiria. Hyvinä esimerkkeinä kasvattieni lisäksi ovat mm. Life Burns! of Vicinity, La Marca Prosecco vom Sauer Regen sekä Jumping Rooftops of Vicinity. Viimeisin on myös yksi suurimmista suosikeistani Avelinen kasvateissa. Näyttelytuomarina minulla on aina ilo palkita hyvähermoisia ja kauniita saksanpaimenkoiria. Edellisten lisäksi on pakko mainita vielä muutama kaunis saksanpaimenkoira: ZeitBombe's Color Me Bad (upein eturinta mitä olen saksanpaimenkoirilla nähnyt), Nezaplacení Láska ja Vergebung Young 'n' Crazy. Nämä kaikki ovat esimerkkejä koirista, jonka tyyppisiä koiria toivoisin näkeväni jalostuksessa.
Näillä mennään. Hyvää viikonloppua toivottelee Marcia & Darin Ross sekä JC:n koiralauma
22.10.2014
Näyttelyturnee osa 2
Syksy on aina ollut minulle kaksijakoinen vuodenaika. En voi sietää sieniä ja kylmää sadetta, mutta syksy tuo tullessaan aina jotain kivaa. Nimittäin rutosti näyttelyitä! Ilmoitin juuri omat koirani Espanjassa järjestettävään Maailmanvoittaja 2014- näyttelyyn. Olen harkinnut tuomaroivani tuolla, mutta pitää ensin katsoa hieman kalenteria. Mutta nyt katsaus menneisiin näyttelyihin!
Elokuu
Terrierierkkari
Minulla ei ole ollut vuosiin terriereitä, muita kuin jo näyttelyistä eläköitynyt sk kettari Basic. Siksi olinkin revetä liitoksistani kun sain ilmoittaa terrierierkkariin omia koiriani.
Airedalenterrierini Cas (Arrondiar Cas Magnifique) oli rotunsa ainoana edustajana rotunsa paras seuraavalla arvostelulla:
Karkeakarvaisissa kettuterrieriessä oli omat koirani Jarvis (Luxury Blanc Absolutely the Best) sekä huonossa kunnossa esitetty Sinna (Forestal Rusty Soul). Jarvis sai ROPin ja Sinna EH:n seuraavilla arvosteluilla:
Cas oli loppukilpailuissa myös BIS2 :) Tuomarina Charco.
vLTUW-14
Liettuanvoittajaan minulta lähti tunnetusti hirveä määrä koiria. Darin ja Linda pakkasivat kamansa messiin, sillä kepoista ja kenneltytöistä ei ole koskaan pulaa! Matka oli kivinen ja rankka, mutta saatiinhan me onneks jotain kotia viemisiks..
Australianpaimenkoirissa Rossi (Detur Come to Me Bros) yllätti ollen 26:sta koirasta rotunsa paras. Olin tyytyväinen! Darin tekee hyvää työtä Rossin kanssa.
Samoiten suuri yllättäjä tuli belgianpaimenkoirissa: meidän luikkutyttö Penny (Feldwebel Black As Death) oli VSP!!! :o Lisäksi tervuissa Raj (Terranois Most Valuable Player) PU2 SERT! :) Ginny (Ishtar Novella) kävi kokeilemassa onneaan saaden EH:n.
Sen sijaan saksanpaimenkoirat toivat todella suuren pettymyksen. JC-tiimin ainut voitto tuli kasvattajaryhmän ROP-kasviksen lisäksi Shadylla asuva Lelu (Joomagnan Le Porc) joka oli rotunsa paras. Tikli (Joomagnan Jersey Shore) PN3.
Pk-sakuissa sijoitusurokseni Sinko (Joomagnan It's a Rocket Launcher) ROP.
Rottweilereissä meidän Roy (Sonyal Major Roy) yllätti olleen ensimmäisessä näyttelyssään rotunsa paras!!! Kolmosryhmässä airis Cas (Arrondiar Cas Magnifique) oli jälleen ROP. Cockereissa ei mitään erityisiä tuloksia, Kisu (Terrifield I'm A Kitty Cat) PN2 SERT, Svea (Pickland's Star Like You) PN3.
Kultsuissa Boris (Falbe Hunter's Never Trick Me) PU2 SERT ROP-jun. Shiloheja en ees ilmoittanut.
Liettuan voittajassa SERTin tai tittelin saavuttivat:
- auspai Rossi ROP
- gronttu Penny VSP
- tervu Raj PU2 SERT
- saku Lelu (om. Shady) ROP
- saku Sinko (om. kasvattaja & Aveline) ROP
- rotikka Roy ROP
- airis Cas ROP
- cockeri Kisu PN2 SERT
- kultsu Boris PU2 SERT ROP-jun
Syyskuu
Rottweiler-erkkari
Waldemann-kennelissä järjestetty rottweilereiden erikoisnäyttely toi paikalle huikeat 24 koiraa! Tuomarina näyttelyssä toimi Charco. Vaikke Kosmo (Camaro Jet) saanutkaan kehästä muuta kuin ERIn (sai se jäätelöö kehän jälkeen), Roy (Sonyal Major Roy) pisti taas hösseliksi ja oli rotunsa paras!! <3 Jään mielenkiinnolla odottamaan minkälaista jälkikasvua tuo uros tulee jättämään tähän maailmaan.
Lokakuu
Kultaistennoutajien erikoisnäyttely
Sen jälkeen kun Shady jatkoi kasvatustyötään, on kultsujen taso aina vain noussut. Siksi mua vähän pelotti ilmoittaa omat karvaperseeni tähän näyttelyyn. Olihan kyseessä kuitenkin _erikois_näyttely rodulle, jota dominoi lähestulkoon kaksi kasvattajaa :D Tuomarina näyttelyssä toimivat Charco (nartut), Santtu (urokset) sekä Eros (loppukilpailut, lisäluokat).
Junnuluokassa omista koiristani parhaimman tuloksen sai Dennis (Rauniosodan Armas Deniz) ERI4 - tuloksellaan. Luokan voitti Lanian Kickblue Humdrum Routine, joka oli myös ROP-junnu. Junnunartuissa Vinna (Forless Fight Or Die) ERI3. Nartut voitti Lanian Catagious Fiji Princess.
Nuorten luokassa Nix (Nix v.d Zmiertsch) ERI2 SA. Urokset voitti Lanian Kickblue Grim Reaper. Nartuissa ei omia koiria, nartut voitti Friskyn High-Five of Furenza.
Avo-uroksissa ei mainittavaa tulosta, urokset voitti Lanian Rienzi Stop And Stare. Nartuissa ei manittavaa tulosta, nartut voitti Veeran Dear de la Dorado.
Ei siis mitään hyvää tulosta tullut, mutta ainakin me voitettiin Boriksen kanssa paras turkki - palkinto :D :D :D
Meidät löydät tänä vuonna vielä lähestulkoon kaikista näyttelyistä. Saa tulla nykimään hihaa! Mut pitäiskö noita koiria lisätä vai vähentää...?
Elokuu
Terrierierkkari
Minulla ei ole ollut vuosiin terriereitä, muita kuin jo näyttelyistä eläköitynyt sk kettari Basic. Siksi olinkin revetä liitoksistani kun sain ilmoittaa terrierierkkariin omia koiriani.
Airedalenterrierini Cas (Arrondiar Cas Magnifique) oli rotunsa ainoana edustajana rotunsa paras seuraavalla arvostelulla:
"Erinomaiset rungon mittasuhteet. Mahtava ryhti. Erinomaiset pään mittasuhteet. Erinomainen pigmentti. Oikein kiinnittyneet korvat. Erinomainen kuiva, vahva ja pitkä kaula. Erinomainen ylä- ja alalinja. Oikein kiinnittynyt häntä. Erinomaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Erinomainen skp leima. Turkki jaloissa saisi olla hieman parempi laatuinen."Cas voitti myös paras väri - palkinnon. Sekä palkinnon että rodun tuomaroi Charco.
Karkeakarvaisissa kettuterrieriessä oli omat koirani Jarvis (Luxury Blanc Absolutely the Best) sekä huonossa kunnossa esitetty Sinna (Forestal Rusty Soul). Jarvis sai ROPin ja Sinna EH:n seuraavilla arvosteluilla:
"Erinomaiset rungon ja pään mittasuhteet. Erinomainen pigmentti. Oikein kiinnittyneet korvat. Erinomainen pitkä, kuiva kaula. Erinomainen ylä- ja alalinja. Erinomainen hännän kiinnitys ja kanto. Erinomaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Erinomaisessa turkissa. Hyvä skp leima."
"Tasapainoton ja löysä yleisvaikutelma. Erinomaiset pään mittasuhteet. Erinomainen pigmentti. Oikein kiinnittyneet korvat. Erinomainen kaula. Toivoisin paremman eturinnan sekä enemmän kulmauksia eteen. Turhan notko selkä. Hyvä alalinja. Erinomaisesti kulmautunut takaa. Hyvä hännän kiinnitys ja kanto."
Cas oli loppukilpailuissa myös BIS2 :) Tuomarina Charco.
vLTUW-14
Liettuanvoittajaan minulta lähti tunnetusti hirveä määrä koiria. Darin ja Linda pakkasivat kamansa messiin, sillä kepoista ja kenneltytöistä ei ole koskaan pulaa! Matka oli kivinen ja rankka, mutta saatiinhan me onneks jotain kotia viemisiks..
Australianpaimenkoirissa Rossi (Detur Come to Me Bros) yllätti ollen 26:sta koirasta rotunsa paras. Olin tyytyväinen! Darin tekee hyvää työtä Rossin kanssa.
Samoiten suuri yllättäjä tuli belgianpaimenkoirissa: meidän luikkutyttö Penny (Feldwebel Black As Death) oli VSP!!! :o Lisäksi tervuissa Raj (Terranois Most Valuable Player) PU2 SERT! :) Ginny (Ishtar Novella) kävi kokeilemassa onneaan saaden EH:n.
Sen sijaan saksanpaimenkoirat toivat todella suuren pettymyksen. JC-tiimin ainut voitto tuli kasvattajaryhmän ROP-kasviksen lisäksi Shadylla asuva Lelu (Joomagnan Le Porc) joka oli rotunsa paras. Tikli (Joomagnan Jersey Shore) PN3.
Pk-sakuissa sijoitusurokseni Sinko (Joomagnan It's a Rocket Launcher) ROP.
Rottweilereissä meidän Roy (Sonyal Major Roy) yllätti olleen ensimmäisessä näyttelyssään rotunsa paras!!! Kolmosryhmässä airis Cas (Arrondiar Cas Magnifique) oli jälleen ROP. Cockereissa ei mitään erityisiä tuloksia, Kisu (Terrifield I'm A Kitty Cat) PN2 SERT, Svea (Pickland's Star Like You) PN3.
Kultsuissa Boris (Falbe Hunter's Never Trick Me) PU2 SERT ROP-jun. Shiloheja en ees ilmoittanut.
Liettuan voittajassa SERTin tai tittelin saavuttivat:
- auspai Rossi ROP
- gronttu Penny VSP
- tervu Raj PU2 SERT
- saku Lelu (om. Shady) ROP
- saku Sinko (om. kasvattaja & Aveline) ROP
- rotikka Roy ROP
- airis Cas ROP
- cockeri Kisu PN2 SERT
- kultsu Boris PU2 SERT ROP-jun
Syyskuu
Rottweiler-erkkari
Waldemann-kennelissä järjestetty rottweilereiden erikoisnäyttely toi paikalle huikeat 24 koiraa! Tuomarina näyttelyssä toimi Charco. Vaikke Kosmo (Camaro Jet) saanutkaan kehästä muuta kuin ERIn (sai se jäätelöö kehän jälkeen), Roy (Sonyal Major Roy) pisti taas hösseliksi ja oli rotunsa paras!! <3 Jään mielenkiinnolla odottamaan minkälaista jälkikasvua tuo uros tulee jättämään tähän maailmaan.
Lokakuu
Kultaistennoutajien erikoisnäyttely
Sen jälkeen kun Shady jatkoi kasvatustyötään, on kultsujen taso aina vain noussut. Siksi mua vähän pelotti ilmoittaa omat karvaperseeni tähän näyttelyyn. Olihan kyseessä kuitenkin _erikois_näyttely rodulle, jota dominoi lähestulkoon kaksi kasvattajaa :D Tuomarina näyttelyssä toimivat Charco (nartut), Santtu (urokset) sekä Eros (loppukilpailut, lisäluokat).
Junnuluokassa omista koiristani parhaimman tuloksen sai Dennis (Rauniosodan Armas Deniz) ERI4 - tuloksellaan. Luokan voitti Lanian Kickblue Humdrum Routine, joka oli myös ROP-junnu. Junnunartuissa Vinna (Forless Fight Or Die) ERI3. Nartut voitti Lanian Catagious Fiji Princess.
Nuorten luokassa Nix (Nix v.d Zmiertsch) ERI2 SA. Urokset voitti Lanian Kickblue Grim Reaper. Nartuissa ei omia koiria, nartut voitti Friskyn High-Five of Furenza.
Avo-uroksissa ei mainittavaa tulosta, urokset voitti Lanian Rienzi Stop And Stare. Nartuissa ei manittavaa tulosta, nartut voitti Veeran Dear de la Dorado.
Ei siis mitään hyvää tulosta tullut, mutta ainakin me voitettiin Boriksen kanssa paras turkki - palkinto :D :D :D
Meidät löydät tänä vuonna vielä lähestulkoon kaikista näyttelyistä. Saa tulla nykimään hihaa! Mut pitäiskö noita koiria lisätä vai vähentää...?
13.7.2014
vDNKW14 & saksanpaimenkoirien erikoisnäyttely
Kesäkuun 25. päivä otimme Darinin sekä kenneltyttöni Lindan kanssa nokan kohti Tanskaa, sillä oli vuorossa perinteinen näyttelyturnee! Tanskanvoittajaan olin ilmoittanut kaikki kynnelle kykenevät koirat ja me melkein kustiin koko reissu. Darin nimittäin jätti piskien ruoat ja hihnat himaan. Reissun aikana paloikin sitten matkakustannuksien jälkeen 726 euroa ylimääräisten menojen vuoksi. Mutta nyt näyttelyjuttuihin!
Linda esitti australianpaimenkoirakehässä Rossin tuloksella ERI. Koiria oli ilmoitettu 36 kappaletta, joista Remrockin kasvatit veivät potit. En tiedä vaikuttiko kuuma ilma vaiko tuomari nyt Rossin esiintymiseen, mutta ei se kuulemma liikkunut kunnolla.
Belgeissä meni vähän paremmin, Darin kävi kokeilemassa onneaan kaikissa muunnoksissa. Gronttu-Penny ERI2 SA PN3, jess! ROP Blackout Of Cinnamon Circle's (om. Vinta, Illusian), VSP Shadyn junnu-uros Gronos von Stieg Gericht.
Malinoiseissa viimeisillään raskaana oleva Tess ERI2 SA PN4. ROP Shadyn kasvatti All I Want Is Everything De La Dorado ja VSP Zeitbombe's Electric Lady.
Tervuissa Raj ROTUNSA PARAS ja TANSKANVOITTAJA VUOSIMALLIA 2014!!!! VSP Mimmun Brasicact Electra Kind Winter. Hyvä Darin!! <3
Linda kävi myös bortsujen kanssa kehissä, tuloksin Lumo ERI ja Hurma ERI4. ROP ja VSP Lanian omistamat Yardens Be My Blue Hero sekä Borderweld Diya Al Din. Koiria ilmoitettu rotuun 66 kappaletta, joten Lumon ja Hurman tulokset eivät yllättäneet yhtään.
Saksanpaimenkoirakehällä kävi hirveä kuhina, kun saavuttiin paikalle. Siellä oli KAIKKI: Aveline, Shady, Veera, Kuunsirppi, Juinttu, Crissu, Kendra... Darin ja Linda keskittyivät laittamaan koiria minulle kuntoon ja junnuluokka pääsi alkamaan. Fry kävi viimeisessä näyttelyssään tuloksella VSP-jun vDNKJW-14. ROP-junnu Shadyn Gertrude vom Tierbewachung. Toinen SA'n saaneista junnuista oli sijoitusnarttuni J. Lifelong Passion. Nuortenluokan urokset voitti Xavier, kakkosena Bad Boy Boogie de la Dorado, kolmantena Flux. Nartuissa ei SA'ta.
Avoimessa luokassa ison urosten luokan voitti Shadylla asuva J. Nothing But The Best. Kakkosena Ezra, kolmantena Kuunsirpin J. Feeling the Heat, neljäntenä Shadylla asuva J. Le Porc. Nartuissa ensimmäisenä Tikli, kakkosena Kuunsirpin Seberkas Cahaya Bunga Yang Indah, kolmantena Minean erittäin kaunis harmaa Mayok's Gwendolyn. Neljäntenä Jenny.
Käyttöluokassa uroksissa ei SA'ta, nartuissa Kendran Hukkaharjan Ilmiliekki ykkösenä. Kakkosena Shadyn Maya's Gold Sun Shine Just For Me. Veteraaneissa rodun ainut veteraani Ceridwen They Only Kill Their Masters ollen myös rodun paras veteraani.
Paras uros-kehässä kävi kuhina. Tarkan juoksutuksen päätteeksi tuomarin valinta oli selvä: Xavieri 1, Bad Boy Boogie de la Dorado 2, J. Nothing But The Best 3, Ezra 4. Xavier SERT & CACIB, kakkoselle lisäserti. Nartuissa Hukkaharjan Ilmiliekki 1, Gertrude vom Tierbewachung 2, Tikli 3, Seberkas Cahaya Bunga Yang Indah 4. Ilmiliekille SERT & CACIB, kakkoselle lisäserti. ROP/VSP-kehässä Xavier ROP vDNKW-14 ja myöhemmin vielä RYP3!!!!! JEEE!!!
Terriereissä Cas-airis ROP, kk kettareissa Jarvis PU2 ROP-JUN vDNKJW-14!! Sk-kettari Basic EH.
Kasiryhmässä jostain syystä cockerini eivät olleet ilmoitettu, mutta siellä SA'ta ei jaettu. Kultsuissa Boris PU2 SERT VSP-jun vDNKJW-14, Joyce PN3 ROP-jun vDNKJW-14, Carlos ROP Kenny ERI2 SA PU3.
Saksanpaimenkoirien erikoisnäyttelystä tulokset kertokoon puolestaan:
Tikli ROP
Ezra VSP
J.Nothing But the Best PU3
Kimi PU4
J. Never Say Never PN2 SERT
Joomagnan-kasvattajaryhmä ROP-kasvattaja!! <3
Tiklin arvostelu:
Ezran arvostelu:
Kyllä saa olla ylpeä omista koiristaan, kasvateistaan ja etenkin KASVATINOMISTAJISTA. KIITOS!!!!
Linda esitti australianpaimenkoirakehässä Rossin tuloksella ERI. Koiria oli ilmoitettu 36 kappaletta, joista Remrockin kasvatit veivät potit. En tiedä vaikuttiko kuuma ilma vaiko tuomari nyt Rossin esiintymiseen, mutta ei se kuulemma liikkunut kunnolla.
Belgeissä meni vähän paremmin, Darin kävi kokeilemassa onneaan kaikissa muunnoksissa. Gronttu-Penny ERI2 SA PN3, jess! ROP Blackout Of Cinnamon Circle's (om. Vinta, Illusian), VSP Shadyn junnu-uros Gronos von Stieg Gericht.
Malinoiseissa viimeisillään raskaana oleva Tess ERI2 SA PN4. ROP Shadyn kasvatti All I Want Is Everything De La Dorado ja VSP Zeitbombe's Electric Lady.
Tervuissa Raj ROTUNSA PARAS ja TANSKANVOITTAJA VUOSIMALLIA 2014!!!! VSP Mimmun Brasicact Electra Kind Winter. Hyvä Darin!! <3
Linda kävi myös bortsujen kanssa kehissä, tuloksin Lumo ERI ja Hurma ERI4. ROP ja VSP Lanian omistamat Yardens Be My Blue Hero sekä Borderweld Diya Al Din. Koiria ilmoitettu rotuun 66 kappaletta, joten Lumon ja Hurman tulokset eivät yllättäneet yhtään.
Saksanpaimenkoirakehällä kävi hirveä kuhina, kun saavuttiin paikalle. Siellä oli KAIKKI: Aveline, Shady, Veera, Kuunsirppi, Juinttu, Crissu, Kendra... Darin ja Linda keskittyivät laittamaan koiria minulle kuntoon ja junnuluokka pääsi alkamaan. Fry kävi viimeisessä näyttelyssään tuloksella VSP-jun vDNKJW-14. ROP-junnu Shadyn Gertrude vom Tierbewachung. Toinen SA'n saaneista junnuista oli sijoitusnarttuni J. Lifelong Passion. Nuortenluokan urokset voitti Xavier, kakkosena Bad Boy Boogie de la Dorado, kolmantena Flux. Nartuissa ei SA'ta.
Avoimessa luokassa ison urosten luokan voitti Shadylla asuva J. Nothing But The Best. Kakkosena Ezra, kolmantena Kuunsirpin J. Feeling the Heat, neljäntenä Shadylla asuva J. Le Porc. Nartuissa ensimmäisenä Tikli, kakkosena Kuunsirpin Seberkas Cahaya Bunga Yang Indah, kolmantena Minean erittäin kaunis harmaa Mayok's Gwendolyn. Neljäntenä Jenny.
Käyttöluokassa uroksissa ei SA'ta, nartuissa Kendran Hukkaharjan Ilmiliekki ykkösenä. Kakkosena Shadyn Maya's Gold Sun Shine Just For Me. Veteraaneissa rodun ainut veteraani Ceridwen They Only Kill Their Masters ollen myös rodun paras veteraani.
Paras uros-kehässä kävi kuhina. Tarkan juoksutuksen päätteeksi tuomarin valinta oli selvä: Xavieri 1, Bad Boy Boogie de la Dorado 2, J. Nothing But The Best 3, Ezra 4. Xavier SERT & CACIB, kakkoselle lisäserti. Nartuissa Hukkaharjan Ilmiliekki 1, Gertrude vom Tierbewachung 2, Tikli 3, Seberkas Cahaya Bunga Yang Indah 4. Ilmiliekille SERT & CACIB, kakkoselle lisäserti. ROP/VSP-kehässä Xavier ROP vDNKW-14 ja myöhemmin vielä RYP3!!!!! JEEE!!!
Terriereissä Cas-airis ROP, kk kettareissa Jarvis PU2 ROP-JUN vDNKJW-14!! Sk-kettari Basic EH.
Kasiryhmässä jostain syystä cockerini eivät olleet ilmoitettu, mutta siellä SA'ta ei jaettu. Kultsuissa Boris PU2 SERT VSP-jun vDNKJW-14, Joyce PN3 ROP-jun vDNKJW-14, Carlos ROP Kenny ERI2 SA PU3.
Saksanpaimenkoirien erikoisnäyttelystä tulokset kertokoon puolestaan:
Tikli ROP
Ezra VSP
J.Nothing But the Best PU3
Kimi PU4
J. Never Say Never PN2 SERT
Joomagnan-kasvattajaryhmä ROP-kasvattaja!! <3
Tiklin arvostelu:
"Erittäin feminiininen ja todella rodunomaisen kokonaisuuden omaava narttu. Vaikuttava pää sekä erittäin feminiininen ilme. Erinomaisesti kiinnittyneet oikeankokoiset korvat. Erinomainen silmien koko ja muoto. Todella kauniit pään linjat ja oikeanlainen pään kiila. Erinomainen kuono-osa sekä alaleuka. Erinomainen kaulan pituus, joskin toivoisin niskaan lisää vahvuutta. Oikein tasapainoiset rungon mittasuhteet sekä erittäin kaunis siluetti. Tasapainoisesti kulmautunut sekä edestä että takaa. Erinomainen raajaluuston vahvuus. Toivoisin hieman vahvempia välikämmeniä. Kinner voisi olla hieman matalampi. Erinomainen rintakehä sekä eturinta. Oikein tasapainoinen ylälinja sekä kauniisti laskeva lantio. Erinomaisesti kiinnittynyt oikeanpituinen häntä. Erinomainen leveä reisi. Hyvässä turkissa ja oikein kaunis väritys. Erittäin rodunomainen kokonaisuus ja ehdottomasti tänään rotunsa paras yksilö." - NISHA
Ezran arvostelu:
"Todella vaikuttavan ja ensivaikutelmaltaan erittäin rodunomaisen kokonaisuuden omaava uros. Erittäin maskuliininen ilme. Erinomainen pään kokonaisuus, joskin toivoisin aavistuksen suorempaa kuono-osaa. Erinomainen kallo sekä alaleuan vahvuus. Erittäin hyvin kiinnittyneet oikeankokoiset korvat. Erinomainen kaulan vahvuus ja pituus. Todella tasapainoinen ylä- ja alalinjan kokonaisuus. Ihana siluetti ja erinomaiset rungon mittasuhteet. Tasapainoisesti kulmautunut sekä edestä että takaa. Ihana matala kinner. Toivoisin hieman vahvempia välikämmeniä. Erinomainen selkä sekä lantion pituus ja asento. Erinomaisesti kiinnittynyt oikean pituuden omaava häntä. Erinomainen turkki ja kaunis väritys. Oikein tasapainoinen ja rodunomainen sekä vahvan sukupuolileiman omaava kokonaisuus." - NISHA
Kyllä saa olla ylpeä omista koiristaan, kasvateistaan ja etenkin KASVATINOMISTAJISTA. KIITOS!!!!
25.3.2014
Onko kukaan elossa?
Kuuleeks mua kukaan vai oonks mä yksin, oonks mä yksin?
Mä tulin tänne huuteleen, kai joku mua kuuntelee.
Mä tulin tänne huuteleen, kai joku mua kuuntelee?
Juno - Kuuluuks
Virtuaalimaailma on pahasti hiljentynyt. Päivitin juuri Joomagnan & Criminalesin linkkilistan ja sydämeni itki verta. Jouduin poistamaan toimimattomia linkkejä yli 70%. Se tarkoittaa sitä, että kulta-aika on hiljentynyt. Harrastajat ovat kaikonneet. Suuret vaikuttajat ovat poissa.
Aikakin menee nykyään pirun nopeasti. Minun ensimmäinen pentueeni Joomagnan & Criminalesin nimiin syntyi melkeinpä päivälleen kuusi vuotta sitten. Ensimmäinen saksanpaimenkoirapentueeni sai päivänvalon viisi vuotta sitten. Tänä vuonna tulee kahdeksan vuotta täyteen virtuaalimaailmassa. _Kahdeksan_vuotta.
Mihin tää aika on sit käytetty? Viimeisen kahdeksan vuoden aikana on tapahtunut seuraavia asioita:
• 18 pentuetta
• 48 pentua
• VSPL:n erikoisnäyttelyn ROPin ja VSP:n kasvattaja sekä rodun paras kasvattaja
• Vuoden 2013 näyttelycockerspanielin omistaja
• Vuoden 2013 näyttelybelgianpaimenkoiraveteraanin kasvattaja
• Vuoden 2013 voitokkaimman näyttelykarkkari-kettuterrierin kasvattaja sekä omistaja
• Lukuisia valioitumisia palveluskoiralajeista, tokosta, agilitysta, paimennuksesta sekä rodunomaisista lajeista
• Lukuisia valioitumisia näyttelyistä
Mutta mihin ne harrastajat katoaa? Ja miksei niitä tule uusia? Oon pari potentiaalista yritystä nähnyt, mutta ne kaatuu yleensä maksimissaan puolen vuoden päästä. Kiva sellaisiin koteihin sit yrittää antaa lupaavimpia pentujaan. Kaipaan vanhoja aikoja niin paljon :(
20.1.2014
Kiitos vuodesta 2013!
Sain vihdoin aikaiseksi ottaa itseäni niskasta kiinni.
Viime vuosi toi mukanaan jos minkälaista muutosta niin IRL kuin URL. Muutin kuukauden varoitusajalla, pidin Hostel Marciaa pystyssä, vietin hyvän ystäväni hautajaisia, yritin tasapainoilla koulun ja vapaa-ajan välillä. Virtuaalikoirapuolella pyöritin neljän kennelin lisäksi virtuaalikissoja sekä virtuaalitarvikepuolta, toimien myös luottotehtävissä KRN:n puikoissa sekä Jupiter-pankin betatestaajana.
Vuosi oli siis aikamoista pyöritystä. En olisi ikimaailmassa selvinnyt siitä ilman tukijoukkojani täällä kotipaikkakunnalla sekä virtuaalisesta avusta ympäri suomen. Koska Suomessa ei osata kiittää tarpeeksi saamastaan avusta, päätin nyt kerrankin kirjoittaa tästä aiheesta. Ja kun te ette tunne ketään mun irl-tukijoukkoja niin siirrytään suoraan virtuaaliharrastajiin.
Haluan kiittää Susityttöä mahtavasta yhteis-/osaomistustoiminnasta, kanssasi oli viime vuonna ilo työskennellä. Jatkukoon menestyvien osarikoirien pitäminen myös tänä vuonna. Arvostan laajaa näkemystäsi eri rotujen parissa. Kiitos Avelinelle sijoitusmahdollisuuksista, ilman sua en olisi pystynyt pitämään osaa pennuista itselläni. Kiitos kasvattini Nicon, Genan, Sorron ja Singon täysivaltaisesta kilpailutuksesta sekä sangen miellyttävistä kasvatusprojekteista, tuntikausia kestäneistä keskusteluista puhumattakaan!
Kiitos Shadylle uudesta rotuvaltauksesta, sakemanni on aivan loistava rotu ;)
Kiitos Nathille loistavasta työstä vihikoirien parissa, ilman Juria en olisi ikinä teettänyt omaa vihikoirapentuetta. Lisäksi olet IRL aivan loistava muija :D Cockeripuolelta nöyrimmät kiitokset Cazalle, Noinalle, Mimalle, Miiralle sekä Veeralle, jotka ovat osallistuneet yhdistyksen asioihin ja näinollen auttaneet viemään rotua eteenpäin. Cazalle suuret kiitokset rakenneopista!
Kiitos muille saksanpaimenkoiraharrastajille- sekä kasvattajille, jotka ovat olleet tässä hullunmyllyssä (käyttis vs näyttis) mukana, etenkin heille, jotka ovat pystyneet jättämään omat mielipiteensä taakseen ja kuuntelemaan eri näkemyksiä Kiitos tuomarit, jotka olette ymmärtäneet laadun päälle, ja palkinneet koiriani sekä kasvattejani näyttelykehissä. Kiitos kasvatinomistajille, jotka ovat jaksaneet kilpailuttaa kasvattejani monipuolisesti sekä erityiskiitos taitaville kouluttajille jotka ovat menestyneet mestaruustasolla asti. Kiitos uusille kasvatinomistajille ja muutenkin rodun uusille harrastajille, jotka jaksatte pitää tätä upeaa rotua yllä. Kiitos kaikille, jotka ovat tehneet jotain rodun eteen.
Ootte parhaita, yritetään tehdä tästä vuodesta vielä parempi! <3 <3
Viime vuosi toi mukanaan jos minkälaista muutosta niin IRL kuin URL. Muutin kuukauden varoitusajalla, pidin Hostel Marciaa pystyssä, vietin hyvän ystäväni hautajaisia, yritin tasapainoilla koulun ja vapaa-ajan välillä. Virtuaalikoirapuolella pyöritin neljän kennelin lisäksi virtuaalikissoja sekä virtuaalitarvikepuolta, toimien myös luottotehtävissä KRN:n puikoissa sekä Jupiter-pankin betatestaajana.
Vuosi oli siis aikamoista pyöritystä. En olisi ikimaailmassa selvinnyt siitä ilman tukijoukkojani täällä kotipaikkakunnalla sekä virtuaalisesta avusta ympäri suomen. Koska Suomessa ei osata kiittää tarpeeksi saamastaan avusta, päätin nyt kerrankin kirjoittaa tästä aiheesta. Ja kun te ette tunne ketään mun irl-tukijoukkoja niin siirrytään suoraan virtuaaliharrastajiin.
Haluan kiittää Susityttöä mahtavasta yhteis-/osaomistustoiminnasta, kanssasi oli viime vuonna ilo työskennellä. Jatkukoon menestyvien osarikoirien pitäminen myös tänä vuonna. Arvostan laajaa näkemystäsi eri rotujen parissa. Kiitos Avelinelle sijoitusmahdollisuuksista, ilman sua en olisi pystynyt pitämään osaa pennuista itselläni. Kiitos kasvattini Nicon, Genan, Sorron ja Singon täysivaltaisesta kilpailutuksesta sekä sangen miellyttävistä kasvatusprojekteista, tuntikausia kestäneistä keskusteluista puhumattakaan!
Kiitos Shadylle uudesta rotuvaltauksesta, sakemanni on aivan loistava rotu ;)
Kiitos Nathille loistavasta työstä vihikoirien parissa, ilman Juria en olisi ikinä teettänyt omaa vihikoirapentuetta. Lisäksi olet IRL aivan loistava muija :D Cockeripuolelta nöyrimmät kiitokset Cazalle, Noinalle, Mimalle, Miiralle sekä Veeralle, jotka ovat osallistuneet yhdistyksen asioihin ja näinollen auttaneet viemään rotua eteenpäin. Cazalle suuret kiitokset rakenneopista!
Kiitos muille saksanpaimenkoiraharrastajille- sekä kasvattajille, jotka ovat olleet tässä hullunmyllyssä (käyttis vs näyttis) mukana, etenkin heille, jotka ovat pystyneet jättämään omat mielipiteensä taakseen ja kuuntelemaan eri näkemyksiä Kiitos tuomarit, jotka olette ymmärtäneet laadun päälle, ja palkinneet koiriani sekä kasvattejani näyttelykehissä. Kiitos kasvatinomistajille, jotka ovat jaksaneet kilpailuttaa kasvattejani monipuolisesti sekä erityiskiitos taitaville kouluttajille jotka ovat menestyneet mestaruustasolla asti. Kiitos uusille kasvatinomistajille ja muutenkin rodun uusille harrastajille, jotka jaksatte pitää tätä upeaa rotua yllä. Kiitos kaikille, jotka ovat tehneet jotain rodun eteen.
Ootte parhaita, yritetään tehdä tästä vuodesta vielä parempi! <3 <3
14.11.2013
Virtuaaliharrastajat, tuo katoava luonnonvara
Vaikka sukujen yleistyminen ajaa kasvattajat umpikujaan ja aloittelevankin kasvattajan on tiedettävä koirankasvatuksen tärkeimmät pääpointit, on seuraava aihe myös yhtä tärkeä. Nimittäin virtuaaliharrastajat ja niiden katoaminen.
Virtuaaliharrastajien määrä vähenee vuosi vuodelta. Joka vuosi tulee muutamia uusia kasvoja, mutta he ovat vielä lapsen kengissä eikä niitä voi kutsua niinikään kasvattajiksi, joilla olisi päämäärä. Kun minä olinnuori nuorempi, oli virtuaalimaailmassa monia vanhoja naamoja. He olivat pitkänlinjan kasvattajia ja kasvatustyö oli laadukasta. Heistä jokainen on lopettanut virtuaalikoirauransa: Lasimeren Spark, Hukkaharjan Anna, Snip Snapin Boksu (joka tunnettiin myös pitkästä urastaan vSPKL:n johdossa), High Wish'n Kati, Hulttion Donga, Hillaliinan Viivi (ilmeisesti tekee comebackin?), Rajavahdin Freu, Elm Streetin Mona, Ettoren Caza, Lac Quebecin Sekhmet, vom Bladen Pokeri, Haltiapolun Pehko, High 5'n Sara, Fleckin jade & rede.... Näitä riittää.
Mikä saa sitten virtuaaliharrastajan luopumaan menestyksekkäästä urastaan? Epäilen, että suurimmalle osalla näistä em. harrastajista tuli ikä ja aika vastaan. On oma elämä, kämppä, perhe ja ehkä koira pyöriteltävänään. Aika ei vaan yksinkertaisesti riitä. Sit on meitä, joilla on aikaa yllinkyllin ja virtuaaliharrastusvuosia on lähemmäs kahdeksan :-D
En tiedä, miksi uusia, hyviä harrastajia ei tule lisää. Uusilla harrastajilla on pallo vähän hukassa ja se intohimo, mitä vanhoilla kasvattajilla oli.. no, sitä ei ole. Koirien määrät on vähentyneet huomattavasti kenneleissä (paitsi Shadylla joka taitaa pitää suurinta koiralaumaa atm), rotujen kirjo on vähentynyt. Kisoja järkätään yhä vähemmän ja mikä pahinta:
NÄYTTELYIHIN OSALLISTUVAT AINA NE SAMAT KOIRAT. Ei voi kyrsiä enempää kun yksi tietty koira vie joka näyttelyssä ROPin, kun uusia haastajia ei tule. Uusia koiria ei tule. MIKÄ TEITÄ VAIVAA?? Kattokaa nyt näitäkin koiramääriä:
Euroopanvoittaja 2007
australianpaimenkoira 73
saksanpaimenkoira 107
kultainennoutaja 60
labradorinnoutaja 42
Ranskanvoittaja 2010
australianpaimenkoira 10
saksanpaimenkoira 72
kultainennoutaja 13
labradorinnoutaja 56
Ruotsinvoittaja 2010
australianpaimenkoira 23
saksanpaimenkoira 84
kultainennoutaja 19
labradorinnoutaja 44
Ranskanvoittaja 2011
australianpaimenkoira 25
saksanpaimenkoira 67
kultainennoutaja 21
labradorinnoutaja 60
Maailmanvoittaja 2011
australianpaimenkoira 24
saksanpaimenkoira 62
kultainennoutaja 26
labradorinnoutaja 63
Suomenvoittaja 2012
australianpaimenkoira 34
saksanpaimenkoira 74
kultainennoutaja 63
labradorinnoutaja 75
Suomenvoittaja 2013
australianpaimenkoira 37
saksanpaimenkoira 36
kultainennoutaja 70
labradorinnoutaja 44
Jäätävää hajontaa koko ajan! Toisaalta, vähentyneet osallistujaluvut helpottavat omaa menestymistä. Mut kun kehässä on aina ne samat koirat ja tuomariksi pääsee nykyään niin helpolla, niin ei sitä omaa voittoa osaa ns "arvostaa". Sijoittuminen PU/PN-sijoille on nykyään sellasta "aa ok"-kauraa, kun taas EV07 se olisi ollut viinapullon ja uusien kenkien arvoinen juttu. Vaikka koirien määrä olisi sama / nousisi, yleensä taso laskee. Menestyminen on mun mielestä nyt liiankin helppoa. Voi kun muistelen autuudella niitä päiviä, kun koiria oli juuri lähemmäs sata kappaletta kisoissa ja sai aina jännittää kuka voitti.
Virtuaaliharrastajien määrä vähenee vuosi vuodelta. Joka vuosi tulee muutamia uusia kasvoja, mutta he ovat vielä lapsen kengissä eikä niitä voi kutsua niinikään kasvattajiksi, joilla olisi päämäärä. Kun minä olin
Mikä saa sitten virtuaaliharrastajan luopumaan menestyksekkäästä urastaan? Epäilen, että suurimmalle osalla näistä em. harrastajista tuli ikä ja aika vastaan. On oma elämä, kämppä, perhe ja ehkä koira pyöriteltävänään. Aika ei vaan yksinkertaisesti riitä. Sit on meitä, joilla on aikaa yllinkyllin ja virtuaaliharrastusvuosia on lähemmäs kahdeksan :-D
En tiedä, miksi uusia, hyviä harrastajia ei tule lisää. Uusilla harrastajilla on pallo vähän hukassa ja se intohimo, mitä vanhoilla kasvattajilla oli.. no, sitä ei ole. Koirien määrät on vähentyneet huomattavasti kenneleissä (paitsi Shadylla joka taitaa pitää suurinta koiralaumaa atm), rotujen kirjo on vähentynyt. Kisoja järkätään yhä vähemmän ja mikä pahinta:
NÄYTTELYIHIN OSALLISTUVAT AINA NE SAMAT KOIRAT. Ei voi kyrsiä enempää kun yksi tietty koira vie joka näyttelyssä ROPin, kun uusia haastajia ei tule. Uusia koiria ei tule. MIKÄ TEITÄ VAIVAA?? Kattokaa nyt näitäkin koiramääriä:
Euroopanvoittaja 2007
australianpaimenkoira 73
saksanpaimenkoira 107
kultainennoutaja 60
labradorinnoutaja 42
Ranskanvoittaja 2010
australianpaimenkoira 10
saksanpaimenkoira 72
kultainennoutaja 13
labradorinnoutaja 56
Ruotsinvoittaja 2010
australianpaimenkoira 23
saksanpaimenkoira 84
kultainennoutaja 19
labradorinnoutaja 44
Ranskanvoittaja 2011
australianpaimenkoira 25
saksanpaimenkoira 67
kultainennoutaja 21
labradorinnoutaja 60
Maailmanvoittaja 2011
australianpaimenkoira 24
saksanpaimenkoira 62
kultainennoutaja 26
labradorinnoutaja 63
Suomenvoittaja 2012
australianpaimenkoira 34
saksanpaimenkoira 74
kultainennoutaja 63
labradorinnoutaja 75
Suomenvoittaja 2013
australianpaimenkoira 37
saksanpaimenkoira 36
kultainennoutaja 70
labradorinnoutaja 44
Jäätävää hajontaa koko ajan! Toisaalta, vähentyneet osallistujaluvut helpottavat omaa menestymistä. Mut kun kehässä on aina ne samat koirat ja tuomariksi pääsee nykyään niin helpolla, niin ei sitä omaa voittoa osaa ns "arvostaa". Sijoittuminen PU/PN-sijoille on nykyään sellasta "aa ok"-kauraa, kun taas EV07 se olisi ollut viinapullon ja uusien kenkien arvoinen juttu. Vaikka koirien määrä olisi sama / nousisi, yleensä taso laskee. Menestyminen on mun mielestä nyt liiankin helppoa. Voi kun muistelen autuudella niitä päiviä, kun koiria oli juuri lähemmäs sata kappaletta kisoissa ja sai aina jännittää kuka voitti.
11.10.2013
Sukujen yleistyminen ajaa kasvattajat umpikujaan
Sadan tekstin rajapyykki on ylitetty ja siitä tuli mieleeni aihe, jota aijon puida seuraavaksi. Nimittäin sukujen yleistyminen.
IRL-maailmassa suvun yleistymisellä tarkoitaan yleensä tiettyjen kenneleiden matadoruroksia. Ne ovat usein ulkomaantuonteja (= kalliita tuoda, ei ole järkeä tuoda huonoa urosta jolle ei ole käyttöä) ja valitettavan usein myös "hyvän" jalostuskoiran maineen saaneita. Kun pari käyttää, kiinnostuvat sopuliefektin tavoin kaikki kyseisestä uroksesta. "Mutta koska kennel X käyttää sitä, sen on oltava hyvä. Minäkin haluan" on liian usein kuultu lause IRL-piireissä. Mutta näyttäähän se suuri pentuemäärä hyvältä, ainakin uroksen omistajan mielestä.
URL-maailmassa suvun yleistyminen on astetta pahempi juttu jalostuksen kannalta. Keskimäärin yli puolet suvullisen koiran hankkijoista suunnittelee käyttävänsä omaa wuffeansa jalostukseen. Kaikki pennuthan nimittäin automaattisesti ovat pentueen parhaita, terveitä sekä erinomaisia käyttö- ja luonneominaisuuksiltaan. Mutta kun kasvatusta ja jalostusta pitäisi saada eteenpäin, olen varma että yleisten sukujen ja etenkin kantanarttulinjaaminen ajaa kasvattajan ennen pitkää umpikujaan.
En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi omia koiria on väkisin käytettävä jalostukseen. Tottakai oma koira on paljon tärkeämpi ja rakkaampi kuin jonkun toisen koira, mutta jos olet tehnyt virheen ottaessasi liian yleisen suvun omaavan koiran, eikö sitä voi vain pistää monttuun? Ei, sen sijaan laitat vahingon kiertämään, ihan kuin äitisi silloin kun potkaisee sinut pihalta. Tama kasvattaja ei ummarra.
Toisaalta, antaisin itse mitä tahansa, että saisin tiimiini vielä yhden of Fiemmiläisen tai Hukkaharjalaisen. Ei haittaisi, vaikka se olisi yleisestä suvusta. Voisin ottaa sen vain harrastuskoiraksi, ystäväkseni.
Mutta en halua juurikaan yleisten sukujen edustajia liitettäväksi kasvatustyöhöni. Minulla on muistiossa kirjattu kaikkien koirieni jalostuskäyttö, sillä kasvatukseni on selektiivistä ja nykyään aika pienimuotoista. Keskityn mielummin vaalimaan hyviä välejä muihin kasvattajiin yhteistyön muodossa sekä kilpailemaan rakkailla koirillani.
Loppuun vielä ilouutisia! Kävimme 25.09.2013 Canis Rabiosin näyttelyssä cockeriporukan voimin. Tuomarina meille toimi Kurris ja kuinka mainioin tuloksin!
Terrifield I'm a Kitty Cat ERI1 SA PN1 ROP SERT
Copel Me Mirrorin' Bossiness ERI1 SA PU1 VSP SERT
Carraway Half Past Seven ERI1 SA PN2
Terrifield Major Harris ERI1 SA PU2 SERT ROP-jun
Pickland's Star Like You ERI1 SA PN3 SERT
IRL-maailmassa suvun yleistymisellä tarkoitaan yleensä tiettyjen kenneleiden matadoruroksia. Ne ovat usein ulkomaantuonteja (= kalliita tuoda, ei ole järkeä tuoda huonoa urosta jolle ei ole käyttöä) ja valitettavan usein myös "hyvän" jalostuskoiran maineen saaneita. Kun pari käyttää, kiinnostuvat sopuliefektin tavoin kaikki kyseisestä uroksesta. "Mutta koska kennel X käyttää sitä, sen on oltava hyvä. Minäkin haluan" on liian usein kuultu lause IRL-piireissä. Mutta näyttäähän se suuri pentuemäärä hyvältä, ainakin uroksen omistajan mielestä.
URL-maailmassa suvun yleistyminen on astetta pahempi juttu jalostuksen kannalta. Keskimäärin yli puolet suvullisen koiran hankkijoista suunnittelee käyttävänsä omaa wuffeansa jalostukseen. Kaikki pennuthan nimittäin automaattisesti ovat pentueen parhaita, terveitä sekä erinomaisia käyttö- ja luonneominaisuuksiltaan. Mutta kun kasvatusta ja jalostusta pitäisi saada eteenpäin, olen varma että yleisten sukujen ja etenkin kantanarttulinjaaminen ajaa kasvattajan ennen pitkää umpikujaan.
En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi omia koiria on väkisin käytettävä jalostukseen. Tottakai oma koira on paljon tärkeämpi ja rakkaampi kuin jonkun toisen koira, mutta jos olet tehnyt virheen ottaessasi liian yleisen suvun omaavan koiran, eikö sitä voi vain pistää monttuun? Ei, sen sijaan laitat vahingon kiertämään, ihan kuin äitisi silloin kun potkaisee sinut pihalta. Tama kasvattaja ei ummarra.
Toisaalta, antaisin itse mitä tahansa, että saisin tiimiini vielä yhden of Fiemmiläisen tai Hukkaharjalaisen. Ei haittaisi, vaikka se olisi yleisestä suvusta. Voisin ottaa sen vain harrastuskoiraksi, ystäväkseni.
Mutta en halua juurikaan yleisten sukujen edustajia liitettäväksi kasvatustyöhöni. Minulla on muistiossa kirjattu kaikkien koirieni jalostuskäyttö, sillä kasvatukseni on selektiivistä ja nykyään aika pienimuotoista. Keskityn mielummin vaalimaan hyviä välejä muihin kasvattajiin yhteistyön muodossa sekä kilpailemaan rakkailla koirillani.
Loppuun vielä ilouutisia! Kävimme 25.09.2013 Canis Rabiosin näyttelyssä cockeriporukan voimin. Tuomarina meille toimi Kurris ja kuinka mainioin tuloksin!
Terrifield I'm a Kitty Cat ERI1 SA PN1 ROP SERT
Copel Me Mirrorin' Bossiness ERI1 SA PU1 VSP SERT
Carraway Half Past Seven ERI1 SA PN2
Terrifield Major Harris ERI1 SA PU2 SERT ROP-jun
Pickland's Star Like You ERI1 SA PN3 SERT
26.7.2013
Koirankasvatuksen tärkeimmät pääpointit
Näinä käyttömania-aikoina on hyvä palauttaa hieman koirankasvatuksen prioriteetteja mieleen. Mikä tulee olla tärkein asia jalostuksessa?
Kuten olen pakinoinut jo aikaisemmin, ei URL (eikä kyllä IRL senkään puoleen) maailmassa osata ottaa ja tarjota apua vastaan. Ihan kuin se olisi kasvattajalta jotenkin pois, jos joku toinen neuvoo tai haluaa auttaa. Jos homma lähtee menemään päin persettä, eikö olisi vain helpompaa nostaa handu pystyyn ja myöntää: en osaa. Tarvitsen apua. Tyhmä ei ole se, joka apua pyytää vaan se, joka omasta vittupäisyydestään jättää avun pyytämättä ja sitten tekee kaiken päin helvettiä.
Kaikki tavoittelevat kasvatuksessaan erilaisia asioita. Joillekin se terveys on tärkein ja oikeanlainen rakenne, joillekin terveys ei juurikaan merkkaa mitään. Kasvatuksen ykkösprioriteetti pitäisi aina olla luonne. Luonne on ennenkaikkea tärkein osa jalostusta ja koiran luonne on tunnettava oikeasti. Epätasapainoista luonnetta pidetään usein "normaalina" ja harrastuskoiralle ei esimerkiksi liiallinen terävyys ole hyväksi. Monissa roduissa koiran luonne on muuttunut jo liiankin kovaksi ja se ilmenee mm. ohjattavuuden menettämisenä. Tämä taas vähentää pisteitä kokeissa. Luonteeltaan epätasapainoinen koira on rasite isommassa laumassa. Se ei yksinkertaisesti saa arkea toimimaan normaalisti.
Yksi kasvatuksen pääpainotteita pitäisi olla geenipoolin laajentaminen ilman, että tingitään luonteesta ja terveydestä. Korvien asento tai turkin pituus ei ole olennaisin asia jalostukoiria valitessa, vaan koiran luonne ja terveys painavat vaakakupissa yhtä paljon kuin käyttöominaisuudet. Käyttöominaisuudet kulkevat koirassa luonteen kanssa käsikädessä: epätasaisen koiran kanssa harrastaminen on hankalaa ja menestyminen tuskallisen hidasta. Tälläisen koiran ei pitäisi olla kiinnostava jalostuksellisessa mielestä kenenkään kasvattajan mielestä.
Oikeesti, mitä teette koiralla, mikä on huipputerve ja todella kaunis, jos sen luonne on täysin persettä?
Loppuun annan teille seuraavan linkin:
http://chicchoix.com/blog/?p=3293
Kiitos ja kumarrus.
Kuten olen pakinoinut jo aikaisemmin, ei URL (eikä kyllä IRL senkään puoleen) maailmassa osata ottaa ja tarjota apua vastaan. Ihan kuin se olisi kasvattajalta jotenkin pois, jos joku toinen neuvoo tai haluaa auttaa. Jos homma lähtee menemään päin persettä, eikö olisi vain helpompaa nostaa handu pystyyn ja myöntää: en osaa. Tarvitsen apua. Tyhmä ei ole se, joka apua pyytää vaan se, joka omasta vittupäisyydestään jättää avun pyytämättä ja sitten tekee kaiken päin helvettiä.
Kaikki tavoittelevat kasvatuksessaan erilaisia asioita. Joillekin se terveys on tärkein ja oikeanlainen rakenne, joillekin terveys ei juurikaan merkkaa mitään. Kasvatuksen ykkösprioriteetti pitäisi aina olla luonne. Luonne on ennenkaikkea tärkein osa jalostusta ja koiran luonne on tunnettava oikeasti. Epätasapainoista luonnetta pidetään usein "normaalina" ja harrastuskoiralle ei esimerkiksi liiallinen terävyys ole hyväksi. Monissa roduissa koiran luonne on muuttunut jo liiankin kovaksi ja se ilmenee mm. ohjattavuuden menettämisenä. Tämä taas vähentää pisteitä kokeissa. Luonteeltaan epätasapainoinen koira on rasite isommassa laumassa. Se ei yksinkertaisesti saa arkea toimimaan normaalisti.
Yksi kasvatuksen pääpainotteita pitäisi olla geenipoolin laajentaminen ilman, että tingitään luonteesta ja terveydestä. Korvien asento tai turkin pituus ei ole olennaisin asia jalostukoiria valitessa, vaan koiran luonne ja terveys painavat vaakakupissa yhtä paljon kuin käyttöominaisuudet. Käyttöominaisuudet kulkevat koirassa luonteen kanssa käsikädessä: epätasaisen koiran kanssa harrastaminen on hankalaa ja menestyminen tuskallisen hidasta. Tälläisen koiran ei pitäisi olla kiinnostava jalostuksellisessa mielestä kenenkään kasvattajan mielestä.
Oikeesti, mitä teette koiralla, mikä on huipputerve ja todella kaunis, jos sen luonne on täysin persettä?
Loppuun annan teille seuraavan linkin:
http://chicchoix.com/blog/?p=3293
Kiitos ja kumarrus.
5.7.2013
Tuomarointikoulu osa 2
Kuten varmaan osasitte arvatakin, Tuomarointikoulu osa 1'n jälkeen tulee yleensä osa 2. Tämä on se. Edellisessä osassa käytiin läpi yleisvaikutelmaa, päätä sekä ilmettä. Tässä osassa käydään lähinnä läpi oikeanlaista rakennetta luonnollisesti mallikuvian kera. Toivottavasti arvoisa tuomari saat tästä(kin) jotain irti.
Kaksi hyvää saksanpaimenkoiraa. Ensimmäinen on käyttölinjainen avo-narttu, vasemmanpuolimmainen näyttelylinjainen avo-uros. Narttu on rakenteeltaan pitkänomainen. Sillä on erinomainen etuosa, hyvä selkälinja, hyvä pää ja ilme, erinomainen turkinlaatu sekä väri. Se esitetään hyvin. Uros on neliskanttisempi, sillä on kaartuvampi selkälinja, erinomaiset ranteet, hyvä pää ja ilme, erinomainen turkki ja väri. Turhan kulmautunut takaa.
Etuosa, ylälinja, rakenne, liikkeet
Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, hieman pitkänomainen, voimakas ja lihaksikas. Sen luusto on kuiva ja rakenne kiinteä. Hae aina mielummin hieman pidempää koiraa kuin liian neliömäistä.
Etuosan rakenne on koiran toimivuuden kannalta erittäin tärkeässä roolissa, onhan koiran painosta 2/3 sen eturaajojen varassa. Sopivan suuruiset kulmaukset mahdollistavat hyvän lihaskunnon kehittymisen ja ravaajalle tyypilliset puhtaat, pitkät liikeradat. Lyhyt nopea askel ja töpöttävä tai rytmiltään epätasainen liike, ovat merkkejä rakenteellisista puutteista. Saksanpaimenkoiran liikkeet ovat varmat, pitkät sekä ilmentävät vahvaa työntövoimaa. Kun mittasuhteet ja kulmaukset ovat oikeat saavutetaan maatavoittava liikunta, joka antaa vaikutelman vaivattomasta etenemisestä.
Ylälinjan voidaan kuvitella alkavan koiran korvien päästä jatkuen hännänpäähän saakka. Saksanpaimenkoiralla ylälinjan tulee olla mahdollisimman harmoninen ja tasainen, ilman muhkuroita selkälinjassa. Etuosa koostuu eturaajoista, lihaksistosta sekä rintakehästä. Rinnan tulee olla kohtuullisen leveä, alarinta on mahdollisimman pitkä ja selvästi havaittava.
Selkä
Kaulan liitoskohdasta alkava ylälinja kulkee hyvin muodostuneen sään ja hieman laskevan selän yli hieman laskevaan lantioon asti selkälinjaa rikkomatta. Selkä on kiinteä, voimakas, tasainen ja lihaksikas. Lantion tulee olla pitkä ja se liittyy ylälinjaa rikkomatta hännän kiinnityskohtaan
Saksanpaimenkoira on jakaantunut pääasiassa kolmeen linjaan (käyttö-, seka- ja näyttölinja) ja tietyn linjan ihannointi maanisesti on erittäin epätoivottavaa. Jos koira on näyttölinjainen ja sillä on hyvä rakenne (vaikkakin laskeva selkälinja), ei sen pitäisi vaikuttaa sen laatuarvosteluun.
Vältä tynnyrimäisiä tai litteitä, tai liian korotustuneita eturintoja. Kiinnitä erityistä huomiota koiran ylälinjaan: jos joku kiinnittää huomiosi, siinä on yleensä vikaa. Pidä huolta, ettet palkitse muhkuraisella selkälinjalla varustettuja koiria. Koirat, jotka ovat heikkoja etuosastaan, eivät ole rodunomaisia saksanpaimenkoiria eikä niitä näinollen tule palkita. Älä palkitse neliönmallisia koiria.
Ylläolevassa kuvassa ensimmäisellä koiralla on erinomainen etuosa. Se on vahva, leveä sekä kiinteä. Koira näyttää ryhdikkäältä (tässä yhdistyy yleisilme, etuosa, pää, ilmeet), sillä on kaunis pää ja hyvä ilme. Yleisilmeeltään erinomainen. Alemmassa kuvassa avo-uros, jolla erinomainen, kaunis etuosa. Hyvä pää ja ilme, yleisilmeeltään myös erinomainen.
Ylläolevissa kuvissa kaksi virheellistä etuosaa. Ensimmäinen koira on rakenteeltaan nippanappa sopiva, mutta pään asento korostaa lyhytrunkoisuutta. Jos koira olisi pidempi, se auttaisi paljon. Sen ylälinja on turhan jyrkkä ja koira "kenottaa" eteenpäin. Siltä puuttuu saksanpaimenkoiralle tyypillinen eteenpäin nojaaminen. Pää on liian iso verrattuna runkoon. Toisen koiran yleisilme on voimaton ja huono. Sen selkälinja on huono, koska jalat ovat rungon alla. Selkä painuu mutkalle ja saa koiran näyttämään takakorkealta sekä voimattomalta.
Takaosa, kulmaukset
Kuten kaikki me tiedämme, koiralla on neljä jalkaa, joista kaikki ylttävät maahan. Tai jos eivät yltä, niin koira piikille. Kulmaukset vaikuttavat oleellisesti koiran terveyteen ja lihaksistoon. Takakulmauksia on helpompi katsella kuin etukulmauksia ja takakulmauksiin kiinnitetään yleensä enemmän huomiota. Takakulmauksen muodostavat reisi, sääri ja kinner. Saksanpaimenkoiran takaraajojen asento on hieman taaksevetäytynyt ja ne ovat takaa katsottuina keskenään yhdensuuntaiset. Reisi ja sääri ovat lähes yhtä pitkät. Reisi on voimakas ja vahvalihaksinen, kinnernivelet ovat voimakkaasti kehittyneet ja tiiviit. Välijalka on pystysuora kinnernivelen alapuolella.
Jälleen kerran kaksi esimerkkiä huonosta takaosasta. Etuosastaan koira on ok, saisi olla luonnollisesti ryhdikkäämpi, omata paremman kaulan ja antaa itsestään paremman kuvan. Ylälinjaltaan huono, tämäkin koira seisoo huonosti koska jalat rungon alla. Selässä pieni kuoppa. Jos koira seisoisi asetellusti, olisi koko rakenne huomattavasti paremman näköinen. Seuraava uros on ihan hyvännäköinen edestä - saisi toki olla paremmat ranteet ja seistä "suorassa". Takaosastaan koira on kuin eri paria - liian jyhkeä. Asiaa edesauttaa se, että koira seisoo vinossa, takaosa on lähempänä kameraa kuin etuosa joka saa kuvan vääristämään.
Ensimmäisen kuvan koiran rakenteen arvioimista haittaa koiran asento. Koira on kuitenkin mittasuhteiltaan hyvä. Etuosastaan erinomainen, todella kaunis pää ja ilme. Ylälinjaltaan hyvä, hännänkiinnitys hieman huono. Raajakorkeudeltaan erinomainen. Kaunis rotunsa edustaja. Toisen kuvan koira on auttamattomasti liian lyhyt rungoltaan. Se on liian neliöimäinen. Saisi olla yleisilmeeltään ryhdikkäämpi ja paremmin esitelty. Ylälinjaltaan ok, mutta rungon lyhyyttä ei paikkaa mikään. Takajalat ovat rungon alla. Väritys ansaitsee myös erityismaininnan: puutteellinen. Mustaparkiksi koirassa on liian vähän mustaa.
Mustaparkkiuros on rungoltaan liian lyhyt. Sitä korostaa huono ylälinja, koiralla on keskellä selkää selkeä huippu joka on virhe. Etuosastaan koira on voimaton. Kallo omaan makuuni liian pyöreä. Raajakorkeutta on mielestäni liikaa, se korostaa koiran neliömäisyyttä. Koira on takaosastaan voimaton ja takakulmauksiltaan puutteellinen. Toinen koira.. no, tässäpä ilmestys. Periaatteessa koira on mittasuhteiltaan erinomainen, mutta koiran valtava nojaaminen eteenpäin tekee sille liian pitkän vaikutelman. Ylälinjaltaan huono, selkälinja on huono ja epätasainen. Nojaa eturaajoihinsa, takaraajat ovat erinomaisesti kulmautuneet ja muutenkin erinomaiset.
Ensimmäinen koira on mittasuhteiltaan erinomainen. Sillä on erinomainen rotu- ja sukupuolileima. Erinomainen etuosa ja hyvä ylälinja. Omaan makuuni turhan loivat takakulmaukset. Toinen koira on myös rotu- ja sukupuolileimaltaan erinomainen. Erinomainen etuosa ja erinomainen ylälinja - se on harmoninen ja tasainen! Takaosastaan ja kulmauksiltaan erinomainen.
Harmaa narttu on yleisilmeeltään erinomainen. Kiinnittäkää huomiota ylälinjaan ja etuosaan, jotka ovat erinomaisia ja harmonisesti liittyvät toisiinsa. Tässä on erinomainen selkälinja niin tasaisuuden kuin laskevuuden kannalta. Erinomaisesti kulmautunut sekä edestä että takaa. Toinen koira on uros, joka valitettavasti nojaa turhan eteen etujalkojensa takia. Kuitenkin mittasuhteiltaan sekä rakenteeltaan erinomainen. Erinomainen ylälinja, selkälinja on tasainen. Takaosastaan omasta mielestäni liian kevyesti kulmautunut urokseksi. Polvikulmaukset saisivat olla paremmat.
Kaksi rakenteellisesti virheellistä koiraa. Ensimmäinen etuosastaan aivan liian raskas, joka saa takaosan näyttämään vieläkin heikommalta. Nojaa väärin etujalkoihinsa. Ylälinjaltaan huono, takajalat tippuvat selän kanssa. Raajakorkeus on liian vähäinen. Toinen koira on myös liian raskas etuosastaan. Takaosastaan taas heikko, takajalat tippuvat myös selän mukana. Keskellä selkää häiritsevä "huippu". Ylikulmautunut. Raajakorkeudeltaan niukka.
Katso edelliset arvostelut. Etenkin ensimmäinen koira on surullista katsottavaa, kiinnittäkää myös huomiota ranteisiin. Toinen koira on edes hieman parempi, mutta sekin nojailee etujalkoihin väärin.
Kaksi urosta. Ensimmäinen uros on tsekkilinjainen (keskikokoiset, riittävästi kulmautuneet koirat avainsanana), toinen lienee ihan perussaksalainen. Katso MOLEMPIEN koirien etuosaa, mitä näet? Onko selkälinja mielestäsi muhkurainen, tippuvatko jalat selän mukana? Eivät niin. Entäpä kulmautuneisuus? Jep, kyllä ne ovat hyvin kulmautuneet.
Kaksi rakenteeltaan erinomaista urosta.
LOPPUSANAT (+ väritys, karvapeite)
Se nyt lienee sanomattakin selvää, että värin perusteella ei sitä voittopäätöstä ei tehdä. Jos näyttelyt ohjaavat kasvatusta (ei pitäisi), ei saa kiinnittää huomiota johonkin karvapeitteeseen tai väriin. Paisi jos väri on valkoinen.
Oikea saksanpaimenkoiran karvapeite on kaksinkertainen, ja siinä on pohjavilla. Peitinkarvan tulee olla mahdollisimman tiheä, suora ja karhea ja tiiviisti pinnanmyötäinen. Päässä, myös korvien sisäpuolella, raajojen etusivuilla, käpälissä ja varpaissa karva on lyhyttä. Kaulassa karva on pitempää ja tuuheampaa. Raajojen takaosissa karva on pitempää ranteeseen ja kintereeseen saakka muodostaen reisien takasivuille kohtalaiset housut. Sallittuja värejä ovat mustaparkki, bicolor, harmaa, musta. Näistä esiintyy erilaisia variaatioita, mutta ainut kielletty väri on valkoinen ja se johtaa koiran hylkäämiseen. Pienet valkoiset tai vaaleat merkit ovat sallittuja, vaikkakin epätoivottuja. Vältä palkitsemasta heikkopigmenttisia koiria, esimerkiksi kirsun kuuluu olla musta!
Tuomaroidessasi saksanpaimenkoiria muista AINA puolueettomuus linjojen välillä ja tuomaroi kokonaisuutta, älä selkää ja kulmauksia. Antaessasi H:n tai huonomman, anna aina sanallinen.
Alla vielä muutama video saksanpaimenkoiran liikkeistä ja rakenteesta aiheesta kiinnostuneille:
Kiitos seuraaville tahoille kuvista!
Nath
Holistica
A1K9
Triwindas
Sini korhonen
Jabina
Michael Trafford
Kaksi hyvää saksanpaimenkoiraa. Ensimmäinen on käyttölinjainen avo-narttu, vasemmanpuolimmainen näyttelylinjainen avo-uros. Narttu on rakenteeltaan pitkänomainen. Sillä on erinomainen etuosa, hyvä selkälinja, hyvä pää ja ilme, erinomainen turkinlaatu sekä väri. Se esitetään hyvin. Uros on neliskanttisempi, sillä on kaartuvampi selkälinja, erinomaiset ranteet, hyvä pää ja ilme, erinomainen turkki ja väri. Turhan kulmautunut takaa.
Etuosa, ylälinja, rakenne, liikkeet
Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, hieman pitkänomainen, voimakas ja lihaksikas. Sen luusto on kuiva ja rakenne kiinteä. Hae aina mielummin hieman pidempää koiraa kuin liian neliömäistä.
Etuosan rakenne on koiran toimivuuden kannalta erittäin tärkeässä roolissa, onhan koiran painosta 2/3 sen eturaajojen varassa. Sopivan suuruiset kulmaukset mahdollistavat hyvän lihaskunnon kehittymisen ja ravaajalle tyypilliset puhtaat, pitkät liikeradat. Lyhyt nopea askel ja töpöttävä tai rytmiltään epätasainen liike, ovat merkkejä rakenteellisista puutteista. Saksanpaimenkoiran liikkeet ovat varmat, pitkät sekä ilmentävät vahvaa työntövoimaa. Kun mittasuhteet ja kulmaukset ovat oikeat saavutetaan maatavoittava liikunta, joka antaa vaikutelman vaivattomasta etenemisestä.
Ylälinjan voidaan kuvitella alkavan koiran korvien päästä jatkuen hännänpäähän saakka. Saksanpaimenkoiralla ylälinjan tulee olla mahdollisimman harmoninen ja tasainen, ilman muhkuroita selkälinjassa. Etuosa koostuu eturaajoista, lihaksistosta sekä rintakehästä. Rinnan tulee olla kohtuullisen leveä, alarinta on mahdollisimman pitkä ja selvästi havaittava.
Selkä
Kaulan liitoskohdasta alkava ylälinja kulkee hyvin muodostuneen sään ja hieman laskevan selän yli hieman laskevaan lantioon asti selkälinjaa rikkomatta. Selkä on kiinteä, voimakas, tasainen ja lihaksikas. Lantion tulee olla pitkä ja se liittyy ylälinjaa rikkomatta hännän kiinnityskohtaan
Saksanpaimenkoira on jakaantunut pääasiassa kolmeen linjaan (käyttö-, seka- ja näyttölinja) ja tietyn linjan ihannointi maanisesti on erittäin epätoivottavaa. Jos koira on näyttölinjainen ja sillä on hyvä rakenne (vaikkakin laskeva selkälinja), ei sen pitäisi vaikuttaa sen laatuarvosteluun.
Vältä tynnyrimäisiä tai litteitä, tai liian korotustuneita eturintoja. Kiinnitä erityistä huomiota koiran ylälinjaan: jos joku kiinnittää huomiosi, siinä on yleensä vikaa. Pidä huolta, ettet palkitse muhkuraisella selkälinjalla varustettuja koiria. Koirat, jotka ovat heikkoja etuosastaan, eivät ole rodunomaisia saksanpaimenkoiria eikä niitä näinollen tule palkita. Älä palkitse neliönmallisia koiria.
Ylläolevassa kuvassa ensimmäisellä koiralla on erinomainen etuosa. Se on vahva, leveä sekä kiinteä. Koira näyttää ryhdikkäältä (tässä yhdistyy yleisilme, etuosa, pää, ilmeet), sillä on kaunis pää ja hyvä ilme. Yleisilmeeltään erinomainen. Alemmassa kuvassa avo-uros, jolla erinomainen, kaunis etuosa. Hyvä pää ja ilme, yleisilmeeltään myös erinomainen.
Ylläolevissa kuvissa kaksi virheellistä etuosaa. Ensimmäinen koira on rakenteeltaan nippanappa sopiva, mutta pään asento korostaa lyhytrunkoisuutta. Jos koira olisi pidempi, se auttaisi paljon. Sen ylälinja on turhan jyrkkä ja koira "kenottaa" eteenpäin. Siltä puuttuu saksanpaimenkoiralle tyypillinen eteenpäin nojaaminen. Pää on liian iso verrattuna runkoon. Toisen koiran yleisilme on voimaton ja huono. Sen selkälinja on huono, koska jalat ovat rungon alla. Selkä painuu mutkalle ja saa koiran näyttämään takakorkealta sekä voimattomalta.
Takaosa, kulmaukset
Kuten kaikki me tiedämme, koiralla on neljä jalkaa, joista kaikki ylttävät maahan. Tai jos eivät yltä, niin koira piikille. Kulmaukset vaikuttavat oleellisesti koiran terveyteen ja lihaksistoon. Takakulmauksia on helpompi katsella kuin etukulmauksia ja takakulmauksiin kiinnitetään yleensä enemmän huomiota. Takakulmauksen muodostavat reisi, sääri ja kinner. Saksanpaimenkoiran takaraajojen asento on hieman taaksevetäytynyt ja ne ovat takaa katsottuina keskenään yhdensuuntaiset. Reisi ja sääri ovat lähes yhtä pitkät. Reisi on voimakas ja vahvalihaksinen, kinnernivelet ovat voimakkaasti kehittyneet ja tiiviit. Välijalka on pystysuora kinnernivelen alapuolella.
Jälleen kerran kaksi esimerkkiä huonosta takaosasta. Etuosastaan koira on ok, saisi olla luonnollisesti ryhdikkäämpi, omata paremman kaulan ja antaa itsestään paremman kuvan. Ylälinjaltaan huono, tämäkin koira seisoo huonosti koska jalat rungon alla. Selässä pieni kuoppa. Jos koira seisoisi asetellusti, olisi koko rakenne huomattavasti paremman näköinen. Seuraava uros on ihan hyvännäköinen edestä - saisi toki olla paremmat ranteet ja seistä "suorassa". Takaosastaan koira on kuin eri paria - liian jyhkeä. Asiaa edesauttaa se, että koira seisoo vinossa, takaosa on lähempänä kameraa kuin etuosa joka saa kuvan vääristämään.
Ensimmäisen kuvan koiran rakenteen arvioimista haittaa koiran asento. Koira on kuitenkin mittasuhteiltaan hyvä. Etuosastaan erinomainen, todella kaunis pää ja ilme. Ylälinjaltaan hyvä, hännänkiinnitys hieman huono. Raajakorkeudeltaan erinomainen. Kaunis rotunsa edustaja. Toisen kuvan koira on auttamattomasti liian lyhyt rungoltaan. Se on liian neliöimäinen. Saisi olla yleisilmeeltään ryhdikkäämpi ja paremmin esitelty. Ylälinjaltaan ok, mutta rungon lyhyyttä ei paikkaa mikään. Takajalat ovat rungon alla. Väritys ansaitsee myös erityismaininnan: puutteellinen. Mustaparkiksi koirassa on liian vähän mustaa.
Mustaparkkiuros on rungoltaan liian lyhyt. Sitä korostaa huono ylälinja, koiralla on keskellä selkää selkeä huippu joka on virhe. Etuosastaan koira on voimaton. Kallo omaan makuuni liian pyöreä. Raajakorkeutta on mielestäni liikaa, se korostaa koiran neliömäisyyttä. Koira on takaosastaan voimaton ja takakulmauksiltaan puutteellinen. Toinen koira.. no, tässäpä ilmestys. Periaatteessa koira on mittasuhteiltaan erinomainen, mutta koiran valtava nojaaminen eteenpäin tekee sille liian pitkän vaikutelman. Ylälinjaltaan huono, selkälinja on huono ja epätasainen. Nojaa eturaajoihinsa, takaraajat ovat erinomaisesti kulmautuneet ja muutenkin erinomaiset.
Ensimmäinen koira on mittasuhteiltaan erinomainen. Sillä on erinomainen rotu- ja sukupuolileima. Erinomainen etuosa ja hyvä ylälinja. Omaan makuuni turhan loivat takakulmaukset. Toinen koira on myös rotu- ja sukupuolileimaltaan erinomainen. Erinomainen etuosa ja erinomainen ylälinja - se on harmoninen ja tasainen! Takaosastaan ja kulmauksiltaan erinomainen.
Harmaa narttu on yleisilmeeltään erinomainen. Kiinnittäkää huomiota ylälinjaan ja etuosaan, jotka ovat erinomaisia ja harmonisesti liittyvät toisiinsa. Tässä on erinomainen selkälinja niin tasaisuuden kuin laskevuuden kannalta. Erinomaisesti kulmautunut sekä edestä että takaa. Toinen koira on uros, joka valitettavasti nojaa turhan eteen etujalkojensa takia. Kuitenkin mittasuhteiltaan sekä rakenteeltaan erinomainen. Erinomainen ylälinja, selkälinja on tasainen. Takaosastaan omasta mielestäni liian kevyesti kulmautunut urokseksi. Polvikulmaukset saisivat olla paremmat.
Kaksi rakenteellisesti virheellistä koiraa. Ensimmäinen etuosastaan aivan liian raskas, joka saa takaosan näyttämään vieläkin heikommalta. Nojaa väärin etujalkoihinsa. Ylälinjaltaan huono, takajalat tippuvat selän kanssa. Raajakorkeus on liian vähäinen. Toinen koira on myös liian raskas etuosastaan. Takaosastaan taas heikko, takajalat tippuvat myös selän mukana. Keskellä selkää häiritsevä "huippu". Ylikulmautunut. Raajakorkeudeltaan niukka.
Katso edelliset arvostelut. Etenkin ensimmäinen koira on surullista katsottavaa, kiinnittäkää myös huomiota ranteisiin. Toinen koira on edes hieman parempi, mutta sekin nojailee etujalkoihin väärin.
Kaksi urosta. Ensimmäinen uros on tsekkilinjainen (keskikokoiset, riittävästi kulmautuneet koirat avainsanana), toinen lienee ihan perussaksalainen. Katso MOLEMPIEN koirien etuosaa, mitä näet? Onko selkälinja mielestäsi muhkurainen, tippuvatko jalat selän mukana? Eivät niin. Entäpä kulmautuneisuus? Jep, kyllä ne ovat hyvin kulmautuneet.
Kaksi rakenteeltaan erinomaista urosta.
LOPPUSANAT (+ väritys, karvapeite)
Se nyt lienee sanomattakin selvää, että värin perusteella ei sitä voittopäätöstä ei tehdä. Jos näyttelyt ohjaavat kasvatusta (ei pitäisi), ei saa kiinnittää huomiota johonkin karvapeitteeseen tai väriin. Paisi jos väri on valkoinen.
Oikea saksanpaimenkoiran karvapeite on kaksinkertainen, ja siinä on pohjavilla. Peitinkarvan tulee olla mahdollisimman tiheä, suora ja karhea ja tiiviisti pinnanmyötäinen. Päässä, myös korvien sisäpuolella, raajojen etusivuilla, käpälissä ja varpaissa karva on lyhyttä. Kaulassa karva on pitempää ja tuuheampaa. Raajojen takaosissa karva on pitempää ranteeseen ja kintereeseen saakka muodostaen reisien takasivuille kohtalaiset housut. Sallittuja värejä ovat mustaparkki, bicolor, harmaa, musta. Näistä esiintyy erilaisia variaatioita, mutta ainut kielletty väri on valkoinen ja se johtaa koiran hylkäämiseen. Pienet valkoiset tai vaaleat merkit ovat sallittuja, vaikkakin epätoivottuja. Vältä palkitsemasta heikkopigmenttisia koiria, esimerkiksi kirsun kuuluu olla musta!
Tuomaroidessasi saksanpaimenkoiria muista AINA puolueettomuus linjojen välillä ja tuomaroi kokonaisuutta, älä selkää ja kulmauksia. Antaessasi H:n tai huonomman, anna aina sanallinen.
Alla vielä muutama video saksanpaimenkoiran liikkeistä ja rakenteesta aiheesta kiinnostuneille:
Kiitos seuraaville tahoille kuvista!
Nath
Holistica
A1K9
Triwindas
Sini korhonen
Jabina
Michael Trafford
30.6.2013
Muuttopuuhia ja treeniä
Joomagnan & Criminalessa on vietetty virallisesti muuttopäivää. Löysimme Darinin kanssa aivan ihastuttavan talon meren rannalta. Sain vääntää Darinin kanssa aika kauan, ennenkuin se suostui muuttopuuhiin. Enkä ihmettele yhtään, sillä kerkesimme asua vanhassa talossamme vasta kolmisen vuotta. En kuitenkaan ollut tyytyväinen asunnon kokoon enkä sijoitusratkaisuihin, jonka vuoksi aloin katsomaan uutta asuntoa.
Sellainen löytyi Corkista. Se oli kuin meille tehty: 100 hehtaaria maastoa, ei naapureita, "oma ranta". Myyjä väitti et rantaan on kivenheiton matka. No niin sinne onkin jos on vitun hyvä heittään kiviä. Jyrkänteeltäkin on vielä sellaset nelisen metriä ennenkuin merta voi edes hipaista. Onneksi sinne on portaat!! Kattokaa nyt tätä kuvaakin, tää kuvastaa niin hyvin sitä, miten kusisia noi myyjät on. "Erinomaisella paikalla" - keskellä peltoo. Mutta mitä voi vaatia, jos koiramäärä on vakiona yli 25 ja tilaa pitäisi riittää? Ulkonäöllisesti ei mikään luomus (kävimme etsimässä asuntoa keväällä ja kaikki lumikurapaska tuli tietty just sille ajanjaksolle), mutta puutarhurit tekevät ihmeitä!
Copyright Chris Kealy
No me otettiin tää talo, tietysti. Tässä syy:
Copyright Peter Hilton
Toi keittiö on niin upea että melkein itkettää. Arvatkaa vaan pysyikö toi lattiakaan noin hyvänä kahta viikkoa pidempään? Lisäks vitun Linnea on työntämässä koko ajan keittiöön vaikka oon vetänyt ympäri korvia jos sinne kehtaa ilmestyä. Ei se vaan opi!
Tän tontin aitaaminen oli yhtä helvettiä. Kuten voitte kuvasta nähdä, peltoa on paljon. Darin oli _helvetin_ suuttunut niistä kustannuksista mitä tän aitaaminen aiheutti (etenkin kun tuo jyrkänne oli etenkin aidattava) ja meillä Fry & kumppanit hyppii n. 180cm aitojen ylitse. Eka meillä oli tälläiset aidat:
Copyright Erf-goed.be
Ei ollut materiaaliltakaan mitenkään erikoista. Fry meni mennen tullen lävitse siitä ja Kalevi kaivoi itsensä alitse. Darin ei ollut tajunnut vetää sitä syvälle maahan. Xavier aloitti tappelun Ezran kanssa ja ne meni aidasta läpi. Yritin peittää rikkoutuneen aidan ensin isolla lavalla, mutta kummasti kaikki koirat kiinnostui HETI VÄLITTÖMÄSTI siitä. "Mikä siellä on, mamma kerro jo!". Joten, Darin pitkin hampain hankki kunnollisen aidan. Kyllä nyt kelpaa!
Copyright cogdogblog
Kun aita oli valmis, oli pakko laittaa varoituskyltti portille. Naapurin julppi nimittäin yritti tulla meille varkaisiin heti ensimmäisenä yönä. Aslak herätti vitunmoisella huudolla varmaan koko Corkin kun jätkä murtautui autotalliin. Harmi vaan että osa koirista nukkui siellä koska se on yksi viileimmistä paikoista koko asunnossa. Olin ihan varma et se kersa kuolee sydänkohtaukseen kun about 15 koiraa vaihtoi sleep-moodista vahtimoodille. Poliisithan sen sitten haki poies. Pitäisköhän tuohon vielä tarkentaa "33 dogs"? :'D
Copyright mrfrogger
Poliiseista kun tuli puhe, minulle tuli yhteydenotto Poliisivoimilta. He kouluttivat uusia koirankouluttajia ja molareita tositoimiin ja etsivät treenikoiria. Lupasin heille niin monta harjoituskoiraa kuin vain viitsisivät treenata! Yksi kaunis kesäaamu pakkasin sakut pakuun ja ajelin armeijan koulutuskentälle näyttämään vähän saksalaista voimaa. Pääkouluttaja valitsi harjoituskoiriksi pääasiassa uroksia ja pojat sitten treenailivatkin purujen lisäksi seuraamista ja muuta ohjaamista. En valita, hyvissä käsissä olivat.
Copyright United States Marine Corps Official Page
Ylläolevassa kuvassa Ezra pääsi kokeilemaan miltä tuntuu olla toisen ihmisen ohjauksessa. Ezra on aika viettikestävä ja ohjaajakova koira eikä oikein meinannut kuunnella nuoren jäpikkään ohjeita. Hyvin se puri, poika huusi jo yhdessä vaiheessa "I can't hold, I can't hold" :D Tais olla tuo nuorikko vähän liikaa heille, se kun on omasta laumastani ehdottomasti yksi jääräpäisimmistä ja varmimmista suojelukoiristani.
Copyright LeoAmadeus
Sitten treenattiin ohjaamista. He pyysivät voimakastahtoisia ja suuriviettisiä koiria jotta saisivat oikeaa käsitystä millaista on pidellä poliisikoiraa. Tein vastakysymyksen: "Millaisia koiria te luulette minun pitävän?". Löin pojille kouraan Fryn, Rodneyn, Kimin, Xavierin, Rekin, Ezran, Kaidun, Timin ja Vuxin ja käskin antaa palaa. Hyvin meni siihen asti, että Kimin ohjaaja käveli Xavierin perseeseen jolloin Xavierilla keitti ja se ärähti "vähän". Ohjaaja oli vähän säikky mut käskin jatkaa matkaa. Sellasii nuo pojjaat on.
Copyright Official U.S. Navy Imagery
Adamin kanssa otettiin peruspurutreeniä, koska molari oli vasta harjoitteleva. Adam puri äärimmäisen hyvin ja oon niin ylpeä siitä. Se teki piilonkierrot ihan kuin ammattilainen! Harkkari tykkäs Adamista kanssa tosi paljon, vaikkei sen painostaminen niin vahvaa ollutkaan kuin mitä aikuisella koiralla yleensä on. Mut Adamkin on vasta penska :))
Copyright Official U.S. Navy Imagery
Viski pääsi treenaamaan hyökkäyksiä ihan luvan kanssa. Sai purra mihin kohtaan tahansa ja Viskihän on tässä tapauksessa asian hallitseva mestari... Molari oli tässä harjoituksessa ammattilainen ja päädyttiin tekemään suojelun kolmostreeniä. Viski oli aivan mieletön! Yhden otteen se missasi (molari teki liian nopean käännöksen ja koira lensi ohitse), mutta korjasi sen entistä aggressiivisemmalla otteella.
Copyright Official U.S. Navy Imagery
Alimmassa kuvassa Kimi vielä näyttää nuorelle pojalle mitä tarkoittaa "vajaa ote" ja hetkeä myöhemmin TÄYSI OTE. Oli muuten pojalla sormet vaarassa kun kiellosta huolimatta nosti Kimin kierroksia.
Niin ja jollei jollekin käynyt jo selväksi, meidän koiralaumamme lukumäärä nousi reippaasti. Kävin hakemassa koiria sieltä sun täältä, tuloksena 9 tuontikoiraa jotka KAIKKI asuvat kotona. Eihän tuo koiramäärä ole kuin 37, joista sakuja 33. Mutta minkäs teet jos haluat säilyttää rodun elinvoimaisena mahdollisimman laajana geenipooliltaan? Joomagnan K-pentuekin näki päivänvalon (Dan x Corda) ja kotiin jäi Joomagnan Kill 'Em All aka "Ezra".
Loppun vielä näyttelyhypetystä Santun järkkäämässä ryhmiksessä:
Joomagnan I Told You So BIS1-pentu
Joomagnan Forever Alone PN2 SERT ROP-käy
Genedan's Kushernut PU2 SERT VSP-käy
Pickland's Star Like You ERI2 SA PN2 SERT
Carraway Half Past Seven ERI1 SA PN1 SERT ROP ROP-jun
Rauniosodan Armas Deniz ERI1 SA PU2 SERT VSP-jun
Sellainen löytyi Corkista. Se oli kuin meille tehty: 100 hehtaaria maastoa, ei naapureita, "oma ranta". Myyjä väitti et rantaan on kivenheiton matka. No niin sinne onkin jos on vitun hyvä heittään kiviä. Jyrkänteeltäkin on vielä sellaset nelisen metriä ennenkuin merta voi edes hipaista. Onneksi sinne on portaat!! Kattokaa nyt tätä kuvaakin, tää kuvastaa niin hyvin sitä, miten kusisia noi myyjät on. "Erinomaisella paikalla" - keskellä peltoo. Mutta mitä voi vaatia, jos koiramäärä on vakiona yli 25 ja tilaa pitäisi riittää? Ulkonäöllisesti ei mikään luomus (kävimme etsimässä asuntoa keväällä ja kaikki lumikurapaska tuli tietty just sille ajanjaksolle), mutta puutarhurit tekevät ihmeitä!
Copyright Chris Kealy
No me otettiin tää talo, tietysti. Tässä syy:
Copyright Peter Hilton
Toi keittiö on niin upea että melkein itkettää. Arvatkaa vaan pysyikö toi lattiakaan noin hyvänä kahta viikkoa pidempään? Lisäks vitun Linnea on työntämässä koko ajan keittiöön vaikka oon vetänyt ympäri korvia jos sinne kehtaa ilmestyä. Ei se vaan opi!
Tän tontin aitaaminen oli yhtä helvettiä. Kuten voitte kuvasta nähdä, peltoa on paljon. Darin oli _helvetin_ suuttunut niistä kustannuksista mitä tän aitaaminen aiheutti (etenkin kun tuo jyrkänne oli etenkin aidattava) ja meillä Fry & kumppanit hyppii n. 180cm aitojen ylitse. Eka meillä oli tälläiset aidat:
Copyright Erf-goed.be
Ei ollut materiaaliltakaan mitenkään erikoista. Fry meni mennen tullen lävitse siitä ja Kalevi kaivoi itsensä alitse. Darin ei ollut tajunnut vetää sitä syvälle maahan. Xavier aloitti tappelun Ezran kanssa ja ne meni aidasta läpi. Yritin peittää rikkoutuneen aidan ensin isolla lavalla, mutta kummasti kaikki koirat kiinnostui HETI VÄLITTÖMÄSTI siitä. "Mikä siellä on, mamma kerro jo!". Joten, Darin pitkin hampain hankki kunnollisen aidan. Kyllä nyt kelpaa!
Copyright cogdogblog
Kun aita oli valmis, oli pakko laittaa varoituskyltti portille. Naapurin julppi nimittäin yritti tulla meille varkaisiin heti ensimmäisenä yönä. Aslak herätti vitunmoisella huudolla varmaan koko Corkin kun jätkä murtautui autotalliin. Harmi vaan että osa koirista nukkui siellä koska se on yksi viileimmistä paikoista koko asunnossa. Olin ihan varma et se kersa kuolee sydänkohtaukseen kun about 15 koiraa vaihtoi sleep-moodista vahtimoodille. Poliisithan sen sitten haki poies. Pitäisköhän tuohon vielä tarkentaa "33 dogs"? :'D
Copyright mrfrogger
Poliiseista kun tuli puhe, minulle tuli yhteydenotto Poliisivoimilta. He kouluttivat uusia koirankouluttajia ja molareita tositoimiin ja etsivät treenikoiria. Lupasin heille niin monta harjoituskoiraa kuin vain viitsisivät treenata! Yksi kaunis kesäaamu pakkasin sakut pakuun ja ajelin armeijan koulutuskentälle näyttämään vähän saksalaista voimaa. Pääkouluttaja valitsi harjoituskoiriksi pääasiassa uroksia ja pojat sitten treenailivatkin purujen lisäksi seuraamista ja muuta ohjaamista. En valita, hyvissä käsissä olivat.
Copyright United States Marine Corps Official Page
Ylläolevassa kuvassa Ezra pääsi kokeilemaan miltä tuntuu olla toisen ihmisen ohjauksessa. Ezra on aika viettikestävä ja ohjaajakova koira eikä oikein meinannut kuunnella nuoren jäpikkään ohjeita. Hyvin se puri, poika huusi jo yhdessä vaiheessa "I can't hold, I can't hold" :D Tais olla tuo nuorikko vähän liikaa heille, se kun on omasta laumastani ehdottomasti yksi jääräpäisimmistä ja varmimmista suojelukoiristani.
Copyright LeoAmadeus
Sitten treenattiin ohjaamista. He pyysivät voimakastahtoisia ja suuriviettisiä koiria jotta saisivat oikeaa käsitystä millaista on pidellä poliisikoiraa. Tein vastakysymyksen: "Millaisia koiria te luulette minun pitävän?". Löin pojille kouraan Fryn, Rodneyn, Kimin, Xavierin, Rekin, Ezran, Kaidun, Timin ja Vuxin ja käskin antaa palaa. Hyvin meni siihen asti, että Kimin ohjaaja käveli Xavierin perseeseen jolloin Xavierilla keitti ja se ärähti "vähän". Ohjaaja oli vähän säikky mut käskin jatkaa matkaa. Sellasii nuo pojjaat on.
Copyright Official U.S. Navy Imagery
Adamin kanssa otettiin peruspurutreeniä, koska molari oli vasta harjoitteleva. Adam puri äärimmäisen hyvin ja oon niin ylpeä siitä. Se teki piilonkierrot ihan kuin ammattilainen! Harkkari tykkäs Adamista kanssa tosi paljon, vaikkei sen painostaminen niin vahvaa ollutkaan kuin mitä aikuisella koiralla yleensä on. Mut Adamkin on vasta penska :))
Copyright Official U.S. Navy Imagery
Viski pääsi treenaamaan hyökkäyksiä ihan luvan kanssa. Sai purra mihin kohtaan tahansa ja Viskihän on tässä tapauksessa asian hallitseva mestari... Molari oli tässä harjoituksessa ammattilainen ja päädyttiin tekemään suojelun kolmostreeniä. Viski oli aivan mieletön! Yhden otteen se missasi (molari teki liian nopean käännöksen ja koira lensi ohitse), mutta korjasi sen entistä aggressiivisemmalla otteella.
Copyright Official U.S. Navy Imagery
Alimmassa kuvassa Kimi vielä näyttää nuorelle pojalle mitä tarkoittaa "vajaa ote" ja hetkeä myöhemmin TÄYSI OTE. Oli muuten pojalla sormet vaarassa kun kiellosta huolimatta nosti Kimin kierroksia.
Niin ja jollei jollekin käynyt jo selväksi, meidän koiralaumamme lukumäärä nousi reippaasti. Kävin hakemassa koiria sieltä sun täältä, tuloksena 9 tuontikoiraa jotka KAIKKI asuvat kotona. Eihän tuo koiramäärä ole kuin 37, joista sakuja 33. Mutta minkäs teet jos haluat säilyttää rodun elinvoimaisena mahdollisimman laajana geenipooliltaan? Joomagnan K-pentuekin näki päivänvalon (Dan x Corda) ja kotiin jäi Joomagnan Kill 'Em All aka "Ezra".
Loppun vielä näyttelyhypetystä Santun järkkäämässä ryhmiksessä:
Joomagnan I Told You So BIS1-pentu
Joomagnan Forever Alone PN2 SERT ROP-käy
Genedan's Kushernut PU2 SERT VSP-käy
Pickland's Star Like You ERI2 SA PN2 SERT
Carraway Half Past Seven ERI1 SA PN1 SERT ROP ROP-jun
Rauniosodan Armas Deniz ERI1 SA PU2 SERT VSP-jun
4.6.2013
Yhteistyöllä (ja viisailla jalostusvalinnoilla) rotua paremmaksi
Tänään meillä on aiheena kaikkia rotuja koskeva aihe. Eli tämä ei siis peilaudu pelkkään saksanpaimenkoirahistoriastani koostuvaan kokemukseeni, vaan havainnointiini sekä virtuaalimaailmasta että IRL-maailmasta. Nimittäin yhteistyö kasvattajien välillä.
Kun ollaan löydetty oma rotu, sopiva kasvatusnimi ja saatu koirat kisausvalmiiksi, on aika miettiä kasvattamista ihan tosissaan. Uudet kasvattajat ovat täpinöissään koiristaan ja puuhastelevat innoissaan kasvatuspuuhiensa parissa. Kaikki halutaan tehdä itse. Luoda omaa. Luoda jotain uutta. Tehdä historiaa. Tehdä sellaista mitä muistellaan vielä vuosien päästä. Olla erilaisia. Käyttää omia koiria, evm-sukuisia tietty. Jottei suku yleisty. Tai nimenomaan halutaan sitä omaa kaappimorso-linjaa kaikkiin kasvatteihin aleneviin sukupolviin. Yhdistetään siihen kulttilinjaa. Tehdään kultin ja oman linjan sekoitus. Ollaan onnellisia.
Tässä usein mennään metsään. Unohdetaan vanhojen kasvattajien kokemus ja arvostus. Mikään, korostan mikään ei voi olla niin arvokasta tietoa kuin vanhalta, asiansaosaavalta kasvattajalta saatu tieto ja opetus. Kun minä aloitin kasvattajana, keskustelimme monet illat Hukkaharjan-kennelin Annann kanssa jalostussuunnitelmistani sekä ihannesaksanpaimenkoirista. Anna perusteli miksei haluamani yhdistelmät olleet hyviä ja että mitä pitäisi tehdä jotta kasvatusta saataisiin eteenpäin.
Olen tullut siihen tulokseen, että yhteistyö kannattaa aina. Uusia kasvattajia tulee neuvoa parhaansa mukaan, eikä pitää kikkoja ja neuvoja salassa. Kasvattajien pitäisi keskustella rakennemuutoksista, luonneominaisuuksista ja pyrkiä luomaan uutta. Jakaa kasvatinomistaja/haltijasuosituksia sijoituskoiria varten, ylipäätäänsä pitää yhteyttä ja tietää, mitä muut aikovat. Ei ole kivaa, jos neljän pennun pentueessa kaikille on tulossa pentue. Eli siis, _pitää_neuvoa ja olla yhteydessä. Auttaa tarvittaessa!
Mutta jos kaikki tarjotaan suoraan tarjottimelta ja pentue loistaa niin yksilöinään kuin jalostusvalinnoiltaan, ei voida koskaan oppia mitään. Olen sitä mieltä, että kahta kasvatuslinjaa ei pidä mennä yhdistämään. Siitä ei tule kuin pienentyvä geenipooli ja harventuneet jalostusvalinnat. Olen myös sitä mieltä, että yli neljän pennun pentuetta ei pidä teettää. Molemmat tähtäävät vain rodun yksilöiden jalostuspartnerien vähäisyyteen ajan mittaan.
Sinä aikana, mitä olen toiminut saksanpaimenkoirakasvattajana, olen tehnyt kasvatukseen liittyviä virheitä. Olen kaksi kertaa teettänyt yhdistelmän, missä yhdistyy kaksi kasvatuslinjaa. Näistä pentueista on tulltu vallan erinomaisia käyttö- ja näyttötähtiä (mm. voittajatitteleitä on nähty..), mutta kadun silti näiden yhdistämistä. En pidä ideaalina kasvatustoimintana yhdistää kahta linjaa, etenkään, kun molemmat linjat ovat aikansa kulttinimiä. Kasvattamisen yksi perusidea mielestäni onkin, että osaa myöntää omat virheensä ja pyrkiä välttämään näitä heti, kun on huomannut tekevänsä väärin. Niin ajattelin jatkossa.
Kulttinimistä tulikin taas mieleeni, että kuinkahan monessa sukutaulussa löytyy enää esimerkiksi Hukkaharjalaisia, of Fiemmiläisiä, Hippiäisiä, Gerberalaisia, Stristar'slaisia, Fingal Faolaiseja, Alsatian'slaiseja, Carmosera'slaisia, Fimeralaisia, Kukkaniittyläisiä, Rajavahtilaisia, Usvametsäläisiä tai White Horse'slaisia? En ainakaan viimeaikoina muista nähneeni sellaisia koiria, jotka polveutuisivat näistä aikansa huippukasvattajien koirista.
Minulla oli aikanani koiria mm. seuraavista kenneleistä: Hukkaharjan, of Fiemm, Hippiäisen, Gerberan, Stristar's, Alsatian's, Rajavahdin, White Horse's. Ainoastaan Hukkaharjalaista, Rajavahtilaista ja of Fiemmiläistä käytin jalostukseen. Vaikka onkin tehnyt ehkä "hutiostoksen" (huomannut myöhemmin ettei voikaan käyttää koiraa esimerkiksi yleisen suvun vuoksi), niin ei pidä päätä mennä tappamaan sitä tai ehdoin tahdoin väkisin teettää pentuja. Pitää osata myöntää virhe ja niellä tappiot. Saapahan ainakin hyviä harrastuskoiria jos ei muuta.
Takaisin yhteistyöaiheeseen. Yhteistyö on tärkeää. Se on tärkeää niin vanhoille kasvattajille (jotta osataan pitää omat kasvatuslinjat "kurissa), mutta erityisen tärkeää se on aloitteleville kasvattajille. Kukas niille muuten neuvoo jos ei me wanhat?
Lopuksi haluan mainita aivan upean yhteistyökumppanini Avelinen, jonka kanssa olemme pähkäilleet jalostusvalintoja, jakaneet sijoituskoiravinkkejä, keskustelleet rakenteesta ja tuomaroimisesta, tehneet päätöksiä kenen koiraa käytetään jalostukseen sekä omistettu mitä mukavimpia yhteisomistus/sijoituskoiria. Kiitos Aveline & kennel VICINITY SHEPHERDS!!!
Kun ollaan löydetty oma rotu, sopiva kasvatusnimi ja saatu koirat kisausvalmiiksi, on aika miettiä kasvattamista ihan tosissaan. Uudet kasvattajat ovat täpinöissään koiristaan ja puuhastelevat innoissaan kasvatuspuuhiensa parissa. Kaikki halutaan tehdä itse. Luoda omaa. Luoda jotain uutta. Tehdä historiaa. Tehdä sellaista mitä muistellaan vielä vuosien päästä. Olla erilaisia. Käyttää omia koiria, evm-sukuisia tietty. Jottei suku yleisty. Tai nimenomaan halutaan sitä omaa kaappimorso-linjaa kaikkiin kasvatteihin aleneviin sukupolviin. Yhdistetään siihen kulttilinjaa. Tehdään kultin ja oman linjan sekoitus. Ollaan onnellisia.
Tässä usein mennään metsään. Unohdetaan vanhojen kasvattajien kokemus ja arvostus. Mikään, korostan mikään ei voi olla niin arvokasta tietoa kuin vanhalta, asiansaosaavalta kasvattajalta saatu tieto ja opetus. Kun minä aloitin kasvattajana, keskustelimme monet illat Hukkaharjan-kennelin Annann kanssa jalostussuunnitelmistani sekä ihannesaksanpaimenkoirista. Anna perusteli miksei haluamani yhdistelmät olleet hyviä ja että mitä pitäisi tehdä jotta kasvatusta saataisiin eteenpäin.
Olen tullut siihen tulokseen, että yhteistyö kannattaa aina. Uusia kasvattajia tulee neuvoa parhaansa mukaan, eikä pitää kikkoja ja neuvoja salassa. Kasvattajien pitäisi keskustella rakennemuutoksista, luonneominaisuuksista ja pyrkiä luomaan uutta. Jakaa kasvatinomistaja/haltijasuosituksia sijoituskoiria varten, ylipäätäänsä pitää yhteyttä ja tietää, mitä muut aikovat. Ei ole kivaa, jos neljän pennun pentueessa kaikille on tulossa pentue. Eli siis, _pitää_neuvoa ja olla yhteydessä. Auttaa tarvittaessa!
Mutta jos kaikki tarjotaan suoraan tarjottimelta ja pentue loistaa niin yksilöinään kuin jalostusvalinnoiltaan, ei voida koskaan oppia mitään. Olen sitä mieltä, että kahta kasvatuslinjaa ei pidä mennä yhdistämään. Siitä ei tule kuin pienentyvä geenipooli ja harventuneet jalostusvalinnat. Olen myös sitä mieltä, että yli neljän pennun pentuetta ei pidä teettää. Molemmat tähtäävät vain rodun yksilöiden jalostuspartnerien vähäisyyteen ajan mittaan.
Sinä aikana, mitä olen toiminut saksanpaimenkoirakasvattajana, olen tehnyt kasvatukseen liittyviä virheitä. Olen kaksi kertaa teettänyt yhdistelmän, missä yhdistyy kaksi kasvatuslinjaa. Näistä pentueista on tulltu vallan erinomaisia käyttö- ja näyttötähtiä (mm. voittajatitteleitä on nähty..), mutta kadun silti näiden yhdistämistä. En pidä ideaalina kasvatustoimintana yhdistää kahta linjaa, etenkään, kun molemmat linjat ovat aikansa kulttinimiä. Kasvattamisen yksi perusidea mielestäni onkin, että osaa myöntää omat virheensä ja pyrkiä välttämään näitä heti, kun on huomannut tekevänsä väärin. Niin ajattelin jatkossa.
Kulttinimistä tulikin taas mieleeni, että kuinkahan monessa sukutaulussa löytyy enää esimerkiksi Hukkaharjalaisia, of Fiemmiläisiä, Hippiäisiä, Gerberalaisia, Stristar'slaisia, Fingal Faolaiseja, Alsatian'slaiseja, Carmosera'slaisia, Fimeralaisia, Kukkaniittyläisiä, Rajavahtilaisia, Usvametsäläisiä tai White Horse'slaisia? En ainakaan viimeaikoina muista nähneeni sellaisia koiria, jotka polveutuisivat näistä aikansa huippukasvattajien koirista.
Minulla oli aikanani koiria mm. seuraavista kenneleistä: Hukkaharjan, of Fiemm, Hippiäisen, Gerberan, Stristar's, Alsatian's, Rajavahdin, White Horse's. Ainoastaan Hukkaharjalaista, Rajavahtilaista ja of Fiemmiläistä käytin jalostukseen. Vaikka onkin tehnyt ehkä "hutiostoksen" (huomannut myöhemmin ettei voikaan käyttää koiraa esimerkiksi yleisen suvun vuoksi), niin ei pidä päätä mennä tappamaan sitä tai ehdoin tahdoin väkisin teettää pentuja. Pitää osata myöntää virhe ja niellä tappiot. Saapahan ainakin hyviä harrastuskoiria jos ei muuta.
Takaisin yhteistyöaiheeseen. Yhteistyö on tärkeää. Se on tärkeää niin vanhoille kasvattajille (jotta osataan pitää omat kasvatuslinjat "kurissa), mutta erityisen tärkeää se on aloitteleville kasvattajille. Kukas niille muuten neuvoo jos ei me wanhat?
Lopuksi haluan mainita aivan upean yhteistyökumppanini Avelinen, jonka kanssa olemme pähkäilleet jalostusvalintoja, jakaneet sijoituskoiravinkkejä, keskustelleet rakenteesta ja tuomaroimisesta, tehneet päätöksiä kenen koiraa käytetään jalostukseen sekä omistettu mitä mukavimpia yhteisomistus/sijoituskoiria. Kiitos Aveline & kennel VICINITY SHEPHERDS!!!
9.5.2013
Tuomarointikoulu osa 1
Kyllä, minä EN jätä tätä aihetta rauhaan. Ihan jo sen takia, että nykyvirtuaalimaailmassa ollaan "jee vittu käyttis, annetaan sille ROPpi ja SERT" - manialla menty jo LIIAN kauan. Kaikkien pitäisi olla käyttölinjaisia, ihan kuin se olisi terveyden tae. No, tällä kertaa pakina koskee asiaa mihin moni tuomari ei kiinnitä huomiota: yleisvaikutelmaan, ilmeeseen ja päähän. Katsotaan liian paljon yksittäisi kohtia, kuten selkälinjaa ja lantiota, kulmauksia... Sit kuitenkin jätetään yhdet olennaisimmista kohdista huomioimatta.
Kaikki, joille saksanpaimenkoiran historia on tuttu, tietävät mihin saksanpaimenkoira on luotu ja missä se on omimmillaan jos pääkoppa ja luonneominaisuudet sen mahdollistavat. Asiasta tietämättömät voivat perehtyä joko tähän tai tähän sivuun.
Yleisvaikutelma
Kun tuomaroit saksanpaimenkoiraa, kiinnitä ensin huomiota ensivaikutelmaan. Sen tulisi olla keskikokoinen, hieman pitkänomainen, voimakas ja lihaksikas. Se ei saa vaikuttaa raskaalta, lihavalta, voimattomalta, epäsopusuhtaiselta tai lyhytrunkoiselta. Sillä tulee olla erinomainen rotuleima sekä vähintään tyydyttävä sukupuolileima.
Vältä äärirajoilla olevia koiria - liian pienikokoisia tai ylärajoilla koon puolesta. Pienikokoinen rakenne ei tee saksanpaimenkoirasta yhtään sen terveempää tai parempaa harrastuskoira, kuten ei myöskään suuri koko. Suuri koko tuo mukanaan ongelmia mm. selän suhteen. Liian pitkä tai lyhyt runko saa koiran näyttämään sairaalta: pitkärunkoisen takajalat "tippuvat" selän mukana, kun taas lyhytrunkoinen koira näyttää lähinnä liian neliömäiseltä.
Avainsanat yleisvaikutelmasta: sopusuhtaisuus sekä ryhdikkyys.
Ylläolevissa kuvissa on nähtävissä epäsopusuhtaisuutta. Molempien koirien pää on liian pieni verrattuna muuhun runkoon. Harmaalla nartulla on kuitenkin kaunis pää, runko on liian tukeva.
Ylempi, harmaa uros, jolla on epäselvän sukupuolileiman lisäksi liian lyhyet raajat. Mustaparkki on ensivaikutelmaltaan erinomainen, mutta sillä on kiertyvä häntä.
Liian raskasrakenteinen narttu, jolla järkyttävä takaosa.
Pää & Ilme
Päätä ja ilmettä arvioitaessa pitää ottaa huomioon rodunomainen ilme. Se on tarkkaavainen, valpas sekä ystävällinen. Silmien tulisi olla tummat. Päässä kiinnitä huomiota oikeanlaiseen otsapenkereeseen sekä kuono-osaan. Kuono-osan tulee olla suora, ei kupera eikä missään tapauksessa köyry.
Vältä liian suurikokoisia korvia, pistäviä tai muuten häiritseviä ilmeitä ja silmiä. Näe ilmeessä varmuutta ja rohkeutta, älä maanisuutta.
Ensimmäisellä koiralla on aivan liian suuret korvat ja järkyttävä ilme. Koira muistuttaa pikemminkin kojoottia kuin saksanpaimenkoiraa. Alemmalla koiralla on myöskin maaninen ilme.
Nuorelle koiralle tyypillinen epävarma ilme. Liian suuret korvat.
Epärodunmukaisia ilmeitä. Ensimmäisellä koiralla on liian pieni ja ahdas kuono-osa sekä huono pää. Kärsivä ilme, joka ei kuulu saksanpaimenkoiran rotuprofiiliin. Alemmalla koiralla aivan liian löysä ilme.
Ensimmäisessä kuvassa turhan innokas ja maaninen ilme, mutta kyseessä on nuori narttu. Alemassa kuvassa erinomaiset ilmeet nuorilla koirilla.
Yksi täydellisimmistä ilmeistä mitä olen saksanpaimenkoirilla kuunaan nähnyt. Lempeä ja varma katse.
Kaksi erilaista, virheellistä päätä: ensimmäisessä köyry kuono-osa, jälkimmäisessä liian luisu otsapenger.
Erinomainen ilme ja pää.
Huono kuono-osa. Huomaa taaksepäin taittuneet korvien päät.
Tähän päättyi Marcian tuomarointikoulun ensimmäinen osa. Imekää parsaa.
// Tuomarointikoulun 2-osa.
Kaikki, joille saksanpaimenkoiran historia on tuttu, tietävät mihin saksanpaimenkoira on luotu ja missä se on omimmillaan jos pääkoppa ja luonneominaisuudet sen mahdollistavat. Asiasta tietämättömät voivat perehtyä joko tähän tai tähän sivuun.
Yleisvaikutelma
Kun tuomaroit saksanpaimenkoiraa, kiinnitä ensin huomiota ensivaikutelmaan. Sen tulisi olla keskikokoinen, hieman pitkänomainen, voimakas ja lihaksikas. Se ei saa vaikuttaa raskaalta, lihavalta, voimattomalta, epäsopusuhtaiselta tai lyhytrunkoiselta. Sillä tulee olla erinomainen rotuleima sekä vähintään tyydyttävä sukupuolileima.
Vältä äärirajoilla olevia koiria - liian pienikokoisia tai ylärajoilla koon puolesta. Pienikokoinen rakenne ei tee saksanpaimenkoirasta yhtään sen terveempää tai parempaa harrastuskoira, kuten ei myöskään suuri koko. Suuri koko tuo mukanaan ongelmia mm. selän suhteen. Liian pitkä tai lyhyt runko saa koiran näyttämään sairaalta: pitkärunkoisen takajalat "tippuvat" selän mukana, kun taas lyhytrunkoinen koira näyttää lähinnä liian neliömäiseltä.
Avainsanat yleisvaikutelmasta: sopusuhtaisuus sekä ryhdikkyys.
Ylläolevissa kuvissa on nähtävissä epäsopusuhtaisuutta. Molempien koirien pää on liian pieni verrattuna muuhun runkoon. Harmaalla nartulla on kuitenkin kaunis pää, runko on liian tukeva.
Ylempi, harmaa uros, jolla on epäselvän sukupuolileiman lisäksi liian lyhyet raajat. Mustaparkki on ensivaikutelmaltaan erinomainen, mutta sillä on kiertyvä häntä.
Liian raskasrakenteinen narttu, jolla järkyttävä takaosa.
Pää & Ilme
Päätä ja ilmettä arvioitaessa pitää ottaa huomioon rodunomainen ilme. Se on tarkkaavainen, valpas sekä ystävällinen. Silmien tulisi olla tummat. Päässä kiinnitä huomiota oikeanlaiseen otsapenkereeseen sekä kuono-osaan. Kuono-osan tulee olla suora, ei kupera eikä missään tapauksessa köyry.
Vältä liian suurikokoisia korvia, pistäviä tai muuten häiritseviä ilmeitä ja silmiä. Näe ilmeessä varmuutta ja rohkeutta, älä maanisuutta.
Ensimmäisellä koiralla on aivan liian suuret korvat ja järkyttävä ilme. Koira muistuttaa pikemminkin kojoottia kuin saksanpaimenkoiraa. Alemmalla koiralla on myöskin maaninen ilme.
Nuorelle koiralle tyypillinen epävarma ilme. Liian suuret korvat.
Epärodunmukaisia ilmeitä. Ensimmäisellä koiralla on liian pieni ja ahdas kuono-osa sekä huono pää. Kärsivä ilme, joka ei kuulu saksanpaimenkoiran rotuprofiiliin. Alemmalla koiralla aivan liian löysä ilme.
Ensimmäisessä kuvassa turhan innokas ja maaninen ilme, mutta kyseessä on nuori narttu. Alemassa kuvassa erinomaiset ilmeet nuorilla koirilla.
Yksi täydellisimmistä ilmeistä mitä olen saksanpaimenkoirilla kuunaan nähnyt. Lempeä ja varma katse.
Kaksi erilaista, virheellistä päätä: ensimmäisessä köyry kuono-osa, jälkimmäisessä liian luisu otsapenger.
Erinomainen ilme ja pää.
Huono kuono-osa. Huomaa taaksepäin taittuneet korvien päät.
Tähän päättyi Marcian tuomarointikoulun ensimmäinen osa. Imekää parsaa.
// Tuomarointikoulun 2-osa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)