Joomagnan & Criminales tiukentaa raja-arvoja ja lisää realismia terveyskuvauksiin

JC aloittaa tänävuonna saksanpaimenkoirien selkäkuvauksen myös spondyloosin ohelta. Aikaisemmat kasvatit ja koirat on kuvattu vain välimuotoisen lanne-ristinikaman ohelta (lumbosacral transitional vertebra, LTV), mutta jatkossa kaikki jalostukseen käytettävät koirat tullaan kuvaamaan myös spondyloosin varalta.

Kasvattien jalostuskäyttöä on valvottava

Olen tässä blogissa käsitellyt kasvattajaystäviä sekä paasannut yhteistyön merkityksestä, on jälleen kerran aika ottaa aihe esiin.

Virtuaalikoiramaailman suurimmat harrastajat ovat jättäneet homman kesken. Lapaset on heitetty nurkkaan ja elämässä menty eteenpäin. Jäljelle jää muutama täysiaikainen kasvattaja, jolla on harrastusvuosia takana useampia kuin puolitoista vuotta. Sen sijaan, että yritettäisiin auttaa toisiamme ja viedä kasvatusta eteenpäin, haukutaan toisiamme selän takana sekä kritisoidaan toisten jalostusvalintoja. Samalla, kun tehdään itse ihan samaa.

Kasvattajien vähyys ajaa meidät kohta täysin umpikujaan. Enkä nyt puhu sen tarkemmin sisäsiittoisuudesta vaan siitä, ettei virtuaalimaailmassa osata tehdä enään järkeviä ratkaisuja kasvatuksessa. Tälläisinä lama-aikoina ei pidä sortua käyttämään paskoja koiria jalostukseen, vaan käyttää mahdollisimman paljon hyödykseen aloittelevia kasvattajia. Käyttää myös niitä vähemmän kiiltokuvakoiria, käyttää osittain täysin evm-koiria jalostukseen.

Paras tapa saada aloitteleva kasvattaja jatkamaan harrastustaan, on antaa sille pentueen paras koira ja toivoa, että se tuottaa omistajalleen paljon iloa. Niin paljon, että omistaja päätyy käyttämään sitä (fiksusti) jalostukseen. Kun uusi kasvattaja luo omaa linjaansa ja saa pentuja kaupaksi, se innostaa kasvattamaan lisää. Kukaan ei halua paskaa koiraa tai koiraa, jonka sisaruksista yli puolia käytetään jalostukseen. Joomagnan & Criminalesissa jalostuskäyttö pitää anoa (= kysyt onko ok käyttää koiraa jalostukseen ja thats it), mutta en ole vielä kertaakaan kieltänyt käyttämästä koiraa jalostukseen. Haluan vain tietää, ketä kasvateistani käytetään jalostukseen ja mikä tärkeämpää, mille koiralle. Kasvattaja jos mikä, on paras arvioimaan mille koiralle kasvattia kannattaa käyttää. Kasvattien jalostuskäyttöä siis pitää ja tulee valvoa. Vain näin voidaan varmistaa, mihin suuntaan kasvatus ja linjat ovat menemässä.

Näyttelyissä menestyvät tällä hetkellä voimakkaasti käyttösukuiset koirat. Olen menettänyt jo toivoni näyttelytuomareiden suhteen (vain harva tunnistaa oikeasti kauniita koiria, eikä jaottele niitä linjauksen, värin tai tyypin mukaan jne), mutta on ollut ilo huomata että kasvattajilla on pysynyt tuo hyvä maku. Ainakin Avelinelta (jonka kennelin löydät muuten täältä) olen todella usein löytänyt itseäni miellyttäviä saksanpaimenkoiria. Hyvinä esimerkkeinä kasvattieni lisäksi ovat mm. Life Burns! of Vicinity, La Marca Prosecco vom Sauer Regen sekä Jumping Rooftops of Vicinity. Viimeisin on myös yksi suurimmista suosikeistani Avelinen kasvateissa. Näyttelytuomarina minulla on aina ilo palkita hyvähermoisia ja kauniita saksanpaimenkoiria. Edellisten lisäksi on pakko mainita vielä muutama kaunis saksanpaimenkoira: ZeitBombe's Color Me Bad (upein eturinta mitä olen saksanpaimenkoirilla nähnyt), Nezaplacení Láska ja Vergebung Young 'n' Crazy. Nämä kaikki ovat esimerkkejä koirista, jonka tyyppisiä koiria toivoisin näkeväni jalostuksessa.

Näillä mennään. Hyvää viikonloppua toivottelee Marcia & Darin Ross sekä JC:n koiralauma

Kiitos vuodesta 2013!

Sain vihdoin aikaiseksi ottaa itseäni niskasta kiinni.

Viime vuosi toi mukanaan jos minkälaista muutosta niin IRL kuin URL. Muutin kuukauden varoitusajalla, pidin Hostel Marciaa pystyssä, vietin hyvän ystäväni hautajaisia, yritin tasapainoilla koulun ja vapaa-ajan välillä. Virtuaalikoirapuolella pyöritin neljän kennelin lisäksi virtuaalikissoja sekä virtuaalitarvikepuolta, toimien myös luottotehtävissä KRN:n puikoissa sekä Jupiter-pankin betatestaajana.

Vuosi oli siis aikamoista pyöritystä. En olisi ikimaailmassa selvinnyt siitä ilman tukijoukkojani täällä kotipaikkakunnalla sekä virtuaalisesta avusta ympäri suomen. Koska Suomessa ei osata kiittää tarpeeksi saamastaan avusta, päätin nyt kerrankin kirjoittaa tästä aiheesta. Ja kun te ette tunne ketään mun irl-tukijoukkoja niin siirrytään suoraan virtuaaliharrastajiin.

Haluan kiittää Susityttöä mahtavasta yhteis-/osaomistustoiminnasta, kanssasi oli viime vuonna ilo työskennellä. Jatkukoon menestyvien osarikoirien pitäminen myös tänä vuonna. Arvostan laajaa näkemystäsi eri rotujen parissa. Kiitos Avelinelle sijoitusmahdollisuuksista, ilman sua en olisi pystynyt pitämään osaa pennuista itselläni. Kiitos kasvattini Nicon, Genan, Sorron ja Singon täysivaltaisesta kilpailutuksesta sekä sangen miellyttävistä kasvatusprojekteista, tuntikausia kestäneistä keskusteluista puhumattakaan!

Kiitos Shadylle uudesta rotuvaltauksesta, sakemanni on aivan loistava rotu ;) 

Kiitos Nathille loistavasta työstä vihikoirien parissa, ilman Juria en olisi ikinä teettänyt omaa vihikoirapentuetta. Lisäksi olet IRL aivan loistava muija :D Cockeripuolelta nöyrimmät kiitokset Cazalle, Noinalle, Mimalle, Miiralle sekä Veeralle, jotka ovat osallistuneet yhdistyksen asioihin ja näinollen auttaneet viemään rotua eteenpäin. Cazalle suuret kiitokset rakenneopista!

Kiitos muille saksanpaimenkoiraharrastajille- sekä kasvattajille, jotka ovat olleet tässä hullunmyllyssä (käyttis vs näyttis) mukana, etenkin heille, jotka ovat pystyneet jättämään omat mielipiteensä taakseen ja kuuntelemaan eri näkemyksiä Kiitos tuomarit, jotka olette ymmärtäneet laadun päälle, ja palkinneet koiriani sekä kasvattejani näyttelykehissä. Kiitos kasvatinomistajille, jotka ovat jaksaneet kilpailuttaa kasvattejani monipuolisesti sekä erityiskiitos taitaville kouluttajille jotka ovat menestyneet mestaruustasolla asti. Kiitos uusille kasvatinomistajille ja muutenkin rodun uusille harrastajille, jotka jaksatte pitää tätä upeaa rotua yllä. Kiitos kaikille, jotka ovat tehneet jotain rodun eteen.

Ootte parhaita, yritetään tehdä tästä vuodesta vielä parempi! <3 <3

Hyviä kasvattajaystäviä ei tule joka vuosi

Ilmoittauduin eilen Veeran agilitykilpailuun, laittamalla jo automaattiseksi tulleet kolme koiraa per luokka. Tänäaamuna sain sähköpostin Veeralta:

"Lisäsin viä Gustavin Midi I-luokkaan ja Aslakin Maxi I-luokkaan, kun
max. määrä koiria on 4 luokkaa kohti."

Olin tästä kohteliaisuudesta aivan hämilläni. Pohdin, onko virtuaalimaailmassa enää "hyviä" harrastajia, jotka ajattelevat omaa napaansa pidemmälle. Ilmeisesti on. Gustav on Veeran kasvatti ja meillä on Aslak yhteisomistuksessa, mutta minä hoidan kokonaan molempien kisautuksen. Eli periaatteessa Veera olisi voinut lisätä vain mun ilmoittamat koirat, eikä lähteä katsomaan, mihin luokkaan mikäkin koirani kuuluu.

Tämä tapahtuma sai minut miettimään, miten harvassa tälläiset kasvatinomistaja-kasvattiystävät ovat. Tuttuja ja kavereita löytyy melkeinpä jokaisesta rodusta, mutta luottoystäviksi nimeän sellaiset ihmiset, joiden kanssa tulee keskustelua rodun tilanteesta enemmän, ja jotka ovat valmiita viemään rotua eteenpäin. Mikä on parempaa kuin suunnitella yhdessä yhdistelmiä ja pyrkiä saamaan mahdollisimman laajaa geenipoolia rodulle. Eikä vain kitistä koko ajan jossain nurkassa kuinka suurella osalla koirista on vääränlaiset korvat, liian muhkea turkki tai niiden oikeanlaiset kulmaukset ovatkin omaan silmään jotenkin paskat.

Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, ei todellakaan. Me ollaan Besonder's-Noinan kanssa joskus hyvinkin erimieltä asioista, saatika sitten Vicinity-Avelinen kanssa :D Mutta näkemyseroista heidän kanssaan voi sentäs keskustella ja yrittää saada sitä kultaista keskitietä toimimaan. Kaikkien kanssa ei voi, ja näille sanon mieluusti hei-hei. En mä ainakaan itse tee sellaisilla "ystävillä" mitään, joka ei suostu kuuntelemaan omia ehdotuksia, vaan tuputtaa sitä omaa vääräuskosuutta muilleen väkisin...

Koirankasvatuksen tärkeimmät pääpointit

Näinä käyttömania-aikoina on hyvä palauttaa hieman koirankasvatuksen prioriteetteja mieleen. Mikä tulee olla tärkein asia jalostuksessa?

Kuten olen pakinoinut jo aikaisemmin, ei URL (eikä kyllä IRL senkään puoleen) maailmassa osata ottaa ja tarjota apua vastaan. Ihan kuin se olisi kasvattajalta jotenkin pois, jos joku toinen neuvoo tai haluaa auttaa. Jos homma lähtee menemään päin persettä, eikö olisi vain helpompaa nostaa handu pystyyn ja myöntää: en osaa. Tarvitsen apua. Tyhmä ei ole se, joka apua pyytää vaan se, joka omasta vittupäisyydestään jättää avun pyytämättä ja sitten tekee kaiken päin helvettiä.

Kaikki tavoittelevat kasvatuksessaan erilaisia asioita. Joillekin se terveys on tärkein ja oikeanlainen rakenne, joillekin terveys ei juurikaan merkkaa mitään. Kasvatuksen ykkösprioriteetti pitäisi aina olla luonne. Luonne on ennenkaikkea tärkein osa jalostusta ja koiran luonne on tunnettava oikeasti. Epätasapainoista luonnetta pidetään usein "normaalina" ja harrastuskoiralle ei esimerkiksi liiallinen terävyys ole hyväksi. Monissa roduissa koiran luonne on muuttunut jo liiankin kovaksi ja se ilmenee mm. ohjattavuuden menettämisenä. Tämä taas vähentää pisteitä kokeissa. Luonteeltaan epätasapainoinen koira on rasite isommassa laumassa. Se ei yksinkertaisesti saa arkea toimimaan normaalisti.

Yksi kasvatuksen pääpainotteita pitäisi olla geenipoolin laajentaminen ilman, että tingitään luonteesta ja terveydestä.  Korvien asento tai turkin pituus ei ole olennaisin asia jalostukoiria valitessa, vaan koiran luonne ja terveys painavat vaakakupissa yhtä paljon kuin käyttöominaisuudet. Käyttöominaisuudet kulkevat koirassa luonteen kanssa käsikädessä: epätasaisen koiran kanssa harrastaminen on hankalaa ja menestyminen tuskallisen hidasta. Tälläisen koiran ei pitäisi olla kiinnostava jalostuksellisessa mielestä kenenkään kasvattajan mielestä.

Oikeesti, mitä teette koiralla, mikä on huipputerve ja todella kaunis, jos sen luonne on täysin persettä?

Loppuun annan teille seuraavan linkin:
http://chicchoix.com/blog/?p=3293

Kiitos ja kumarrus.

Tuomarointikoulu osa 2

Kuten varmaan osasitte arvatakin, Tuomarointikoulu osa 1'n jälkeen tulee yleensä osa 2. Tämä on se. Edellisessä osassa käytiin läpi yleisvaikutelmaa, päätä sekä ilmettä. Tässä osassa käydään lähinnä läpi oikeanlaista rakennetta luonnollisesti mallikuvian kera. Toivottavasti arvoisa tuomari saat tästä(kin) jotain irti.






Kaksi hyvää saksanpaimenkoiraa. Ensimmäinen on käyttölinjainen avo-narttu, vasemmanpuolimmainen näyttelylinjainen avo-uros. Narttu on rakenteeltaan pitkänomainen. Sillä on erinomainen etuosa, hyvä selkälinja, hyvä pää ja ilme, erinomainen turkinlaatu sekä väri. Se esitetään hyvin. Uros on neliskanttisempi, sillä on kaartuvampi selkälinja, erinomaiset ranteet, hyvä pää ja ilme, erinomainen turkki ja väri. Turhan kulmautunut takaa.

Etuosa, ylälinja, rakenne, liikkeet
Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, hieman pitkänomainen, voimakas ja lihaksikas. Sen luusto on kuiva ja rakenne kiinteä. Hae aina mielummin hieman pidempää koiraa kuin liian neliömäistä.

Etuosan rakenne on koiran toimivuuden kannalta erittäin tärkeässä roolissa, onhan koiran painosta 2/3 sen eturaajojen varassa. Sopivan suuruiset kulmaukset mahdollistavat hyvän lihaskunnon kehittymisen ja ravaajalle tyypilliset puhtaat, pitkät liikeradat. Lyhyt nopea askel ja töpöttävä tai rytmiltään epätasainen liike, ovat merkkejä rakenteellisista puutteista. Saksanpaimenkoiran liikkeet ovat varmat, pitkät sekä ilmentävät vahvaa työntövoimaa. Kun mittasuhteet ja kulmaukset ovat oikeat saavutetaan maatavoittava liikunta, joka antaa vaikutelman vaivattomasta etenemisestä.

Ylälinjan voidaan kuvitella alkavan koiran korvien päästä jatkuen hännänpäähän saakka. Saksanpaimenkoiralla ylälinjan tulee olla mahdollisimman harmoninen ja tasainen, ilman muhkuroita selkälinjassa. Etuosa koostuu eturaajoista, lihaksistosta sekä rintakehästä. Rinnan tulee olla kohtuullisen leveä, alarinta on mahdollisimman pitkä ja selvästi havaittava.

Selkä
Kaulan liitoskohdasta alkava ylälinja kulkee hyvin muodostuneen sään ja hieman laskevan selän yli hieman laskevaan lantioon asti selkälinjaa rikkomatta. Selkä on kiinteä, voimakas, tasainen ja lihaksikas. Lantion tulee olla pitkä ja se liittyy ylälinjaa rikkomatta hännän kiinnityskohtaan

Saksanpaimenkoira on jakaantunut pääasiassa kolmeen linjaan (käyttö-, seka- ja näyttölinja) ja tietyn linjan ihannointi maanisesti on erittäin epätoivottavaa. Jos koira on näyttölinjainen ja sillä on hyvä rakenne (vaikkakin laskeva selkälinja), ei sen pitäisi vaikuttaa sen laatuarvosteluun.

Vältä tynnyrimäisiä tai litteitä, tai liian korotustuneita eturintoja. Kiinnitä erityistä huomiota koiran ylälinjaan: jos joku kiinnittää huomiosi, siinä on yleensä vikaa. Pidä huolta, ettet palkitse muhkuraisella selkälinjalla varustettuja koiria. Koirat, jotka ovat heikkoja etuosastaan, eivät ole rodunomaisia saksanpaimenkoiria eikä niitä näinollen tule palkita. Älä palkitse neliönmallisia koiria.






Ylläolevassa kuvassa ensimmäisellä koiralla on erinomainen etuosa. Se on vahva, leveä sekä kiinteä. Koira näyttää ryhdikkäältä (tässä yhdistyy yleisilme, etuosa, pää, ilmeet), sillä on kaunis pää ja hyvä ilme. Yleisilmeeltään erinomainen. Alemmassa kuvassa avo-uros, jolla erinomainen, kaunis etuosa. Hyvä pää ja ilme, yleisilmeeltään myös erinomainen.







Ylläolevissa kuvissa kaksi virheellistä etuosaa. Ensimmäinen koira on rakenteeltaan nippanappa sopiva, mutta pään asento korostaa lyhytrunkoisuutta. Jos koira olisi pidempi, se auttaisi paljon. Sen ylälinja on turhan jyrkkä ja koira "kenottaa" eteenpäin. Siltä puuttuu saksanpaimenkoiralle tyypillinen eteenpäin nojaaminen. Pää on liian iso verrattuna runkoon. Toisen koiran yleisilme on voimaton ja huono. Sen selkälinja on huono, koska jalat ovat rungon alla. Selkä painuu mutkalle ja saa koiran näyttämään takakorkealta sekä voimattomalta.

Takaosa, kulmaukset
Kuten kaikki me tiedämme, koiralla on neljä jalkaa, joista kaikki ylttävät maahan. Tai jos eivät yltä, niin koira piikille. Kulmaukset vaikuttavat oleellisesti koiran terveyteen ja lihaksistoon. Takakulmauksia on helpompi katsella kuin etukulmauksia ja takakulmauksiin kiinnitetään yleensä enemmän huomiota. Takakulmauksen muodostavat reisi, sääri ja kinner. Saksanpaimenkoiran takaraajojen asento on hieman taaksevetäytynyt ja ne ovat takaa katsottuina keskenään yhdensuuntaiset. Reisi ja sääri ovat lähes yhtä pitkät. Reisi on voimakas ja vahvalihaksinen, kinnernivelet ovat voimakkaasti kehittyneet ja tiiviit. Välijalka on pystysuora kinnernivelen alapuolella.





Jälleen kerran kaksi esimerkkiä huonosta takaosasta. Etuosastaan koira on ok, saisi olla luonnollisesti ryhdikkäämpi, omata paremman kaulan ja antaa itsestään paremman kuvan. Ylälinjaltaan huono, tämäkin koira seisoo huonosti koska jalat rungon alla. Selässä pieni kuoppa. Jos koira seisoisi asetellusti, olisi koko rakenne huomattavasti paremman näköinen. Seuraava uros on ihan hyvännäköinen edestä - saisi toki olla paremmat ranteet ja seistä "suorassa". Takaosastaan koira on kuin eri paria - liian jyhkeä. Asiaa edesauttaa se, että koira seisoo vinossa, takaosa on lähempänä kameraa kuin etuosa joka saa kuvan vääristämään.






Ensimmäisen kuvan koiran rakenteen arvioimista haittaa koiran asento. Koira on kuitenkin mittasuhteiltaan hyvä. Etuosastaan erinomainen, todella kaunis pää ja ilme. Ylälinjaltaan hyvä, hännänkiinnitys hieman huono. Raajakorkeudeltaan erinomainen. Kaunis rotunsa edustaja. Toisen kuvan koira on auttamattomasti liian lyhyt rungoltaan. Se on liian neliöimäinen. Saisi olla yleisilmeeltään ryhdikkäämpi ja paremmin esitelty. Ylälinjaltaan ok, mutta rungon lyhyyttä ei paikkaa mikään. Takajalat ovat rungon alla. Väritys ansaitsee myös erityismaininnan: puutteellinen. Mustaparkiksi koirassa on liian vähän mustaa.






Mustaparkkiuros on rungoltaan liian lyhyt. Sitä korostaa huono ylälinja, koiralla on keskellä selkää selkeä huippu joka on virhe. Etuosastaan koira on voimaton. Kallo omaan makuuni liian pyöreä. Raajakorkeutta on mielestäni liikaa, se korostaa koiran neliömäisyyttä. Koira on takaosastaan voimaton ja takakulmauksiltaan puutteellinen. Toinen koira.. no, tässäpä ilmestys. Periaatteessa koira on mittasuhteiltaan erinomainen, mutta koiran valtava nojaaminen eteenpäin tekee sille liian pitkän vaikutelman. Ylälinjaltaan huono, selkälinja on huono ja epätasainen. Nojaa eturaajoihinsa, takaraajat ovat erinomaisesti kulmautuneet ja muutenkin erinomaiset.






Ensimmäinen koira on mittasuhteiltaan erinomainen. Sillä on erinomainen rotu- ja sukupuolileima. Erinomainen etuosa ja hyvä ylälinja. Omaan makuuni turhan loivat takakulmaukset. Toinen koira on myös rotu- ja sukupuolileimaltaan erinomainen. Erinomainen etuosa ja erinomainen ylälinja - se on harmoninen ja tasainen! Takaosastaan ja kulmauksiltaan erinomainen.






Harmaa narttu on yleisilmeeltään erinomainen. Kiinnittäkää huomiota ylälinjaan ja etuosaan, jotka ovat erinomaisia ja harmonisesti liittyvät toisiinsa. Tässä on erinomainen selkälinja niin tasaisuuden kuin laskevuuden kannalta. Erinomaisesti kulmautunut sekä edestä että takaa. Toinen koira on uros, joka valitettavasti nojaa turhan eteen etujalkojensa takia. Kuitenkin mittasuhteiltaan sekä rakenteeltaan erinomainen. Erinomainen ylälinja, selkälinja on tasainen. Takaosastaan omasta mielestäni liian kevyesti kulmautunut urokseksi. Polvikulmaukset saisivat olla paremmat.






Kaksi rakenteellisesti virheellistä koiraa. Ensimmäinen etuosastaan aivan liian raskas, joka saa takaosan näyttämään vieläkin heikommalta. Nojaa väärin etujalkoihinsa. Ylälinjaltaan huono, takajalat tippuvat selän kanssa. Raajakorkeus on liian vähäinen. Toinen koira on myös liian raskas etuosastaan. Takaosastaan taas heikko, takajalat tippuvat myös selän mukana. Keskellä selkää häiritsevä "huippu". Ylikulmautunut. Raajakorkeudeltaan niukka.






Katso edelliset arvostelut. Etenkin ensimmäinen koira on surullista katsottavaa, kiinnittäkää myös huomiota ranteisiin. Toinen koira on edes hieman parempi, mutta sekin nojailee etujalkoihin väärin.






Kaksi urosta. Ensimmäinen uros on tsekkilinjainen (keskikokoiset, riittävästi kulmautuneet koirat avainsanana), toinen lienee ihan perussaksalainen. Katso MOLEMPIEN koirien etuosaa, mitä näet? Onko selkälinja mielestäsi muhkurainen, tippuvatko jalat selän mukana? Eivät niin. Entäpä kulmautuneisuus? Jep, kyllä ne ovat hyvin kulmautuneet.






Kaksi rakenteeltaan erinomaista urosta.

LOPPUSANAT (+ väritys, karvapeite)
Se nyt lienee sanomattakin selvää, että värin perusteella ei sitä voittopäätöstä ei tehdä. Jos näyttelyt ohjaavat kasvatusta (ei pitäisi), ei saa kiinnittää huomiota johonkin karvapeitteeseen tai väriin. Paisi jos väri on valkoinen.

Oikea saksanpaimenkoiran karvapeite on kaksinkertainen, ja siinä on pohjavilla. Peitinkarvan tulee olla mahdollisimman tiheä, suora ja karhea ja tiiviisti pinnanmyötäinen. Päässä, myös korvien sisäpuolella, raajojen etusivuilla, käpälissä ja varpaissa karva on lyhyttä. Kaulassa karva on pitempää ja tuuheampaa. Raajojen takaosissa karva on pitempää ranteeseen ja kintereeseen saakka muodostaen reisien takasivuille kohtalaiset housut. Sallittuja värejä ovat mustaparkki, bicolor, harmaa, musta. Näistä esiintyy erilaisia variaatioita, mutta ainut kielletty väri on valkoinen ja se johtaa koiran hylkäämiseen. Pienet valkoiset tai vaaleat merkit ovat sallittuja, vaikkakin epätoivottuja. Vältä palkitsemasta heikkopigmenttisia koiria, esimerkiksi kirsun kuuluu olla musta!

Tuomaroidessasi saksanpaimenkoiria muista AINA puolueettomuus linjojen välillä ja tuomaroi kokonaisuutta, älä selkää ja kulmauksia. Antaessasi H:n tai huonomman, anna aina sanallinen.

Alla vielä muutama video saksanpaimenkoiran liikkeistä ja rakenteesta aiheesta kiinnostuneille:




Kiitos seuraaville tahoille kuvista!

Nath
Holistica
A1K9
Triwindas
Sini korhonen
Jabina
Michael Trafford

Yhteistyöllä (ja viisailla jalostusvalinnoilla) rotua paremmaksi

Tänään meillä on aiheena kaikkia rotuja koskeva aihe. Eli tämä ei siis peilaudu pelkkään saksanpaimenkoirahistoriastani koostuvaan kokemukseeni, vaan havainnointiini sekä virtuaalimaailmasta että IRL-maailmasta. Nimittäin yhteistyö kasvattajien välillä.

Kun ollaan löydetty oma rotu, sopiva kasvatusnimi ja saatu koirat kisausvalmiiksi, on aika miettiä kasvattamista ihan tosissaan. Uudet kasvattajat ovat täpinöissään koiristaan ja puuhastelevat innoissaan kasvatuspuuhiensa parissa. Kaikki halutaan tehdä itse. Luoda omaa. Luoda jotain uutta. Tehdä historiaa. Tehdä sellaista mitä muistellaan vielä vuosien päästä. Olla erilaisia. Käyttää omia koiria, evm-sukuisia tietty. Jottei suku yleisty. Tai nimenomaan halutaan sitä omaa kaappimorso-linjaa kaikkiin kasvatteihin aleneviin sukupolviin. Yhdistetään siihen kulttilinjaa. Tehdään kultin ja oman linjan sekoitus. Ollaan onnellisia.

Tässä usein mennään metsään. Unohdetaan vanhojen kasvattajien kokemus ja arvostus. Mikään, korostan mikään ei voi olla niin arvokasta tietoa kuin vanhalta, asiansaosaavalta kasvattajalta saatu tieto ja opetus. Kun minä aloitin kasvattajana, keskustelimme monet illat Hukkaharjan-kennelin Annann kanssa jalostussuunnitelmistani sekä ihannesaksanpaimenkoirista. Anna perusteli miksei haluamani yhdistelmät olleet hyviä ja että mitä pitäisi tehdä jotta kasvatusta saataisiin eteenpäin.

Olen tullut siihen tulokseen, että yhteistyö kannattaa aina. Uusia kasvattajia tulee neuvoa parhaansa mukaan, eikä pitää kikkoja ja neuvoja salassa. Kasvattajien pitäisi keskustella rakennemuutoksista, luonneominaisuuksista ja pyrkiä luomaan uutta. Jakaa kasvatinomistaja/haltijasuosituksia sijoituskoiria varten, ylipäätäänsä pitää yhteyttä ja tietää, mitä muut aikovat. Ei ole kivaa, jos neljän pennun pentueessa kaikille on tulossa pentue. Eli siis, _pitää_neuvoa ja olla yhteydessä. Auttaa tarvittaessa!

Mutta jos kaikki tarjotaan suoraan tarjottimelta ja pentue loistaa niin yksilöinään kuin jalostusvalinnoiltaan, ei voida koskaan oppia mitään. Olen sitä mieltä, että kahta kasvatuslinjaa ei pidä mennä yhdistämään. Siitä ei tule kuin pienentyvä geenipooli ja harventuneet jalostusvalinnat. Olen myös sitä mieltä, että yli neljän pennun pentuetta ei pidä teettää. Molemmat tähtäävät vain rodun yksilöiden jalostuspartnerien vähäisyyteen ajan mittaan.

 Sinä aikana, mitä olen toiminut saksanpaimenkoirakasvattajana, olen tehnyt kasvatukseen liittyviä virheitä. Olen kaksi kertaa teettänyt yhdistelmän, missä yhdistyy kaksi kasvatuslinjaa. Näistä pentueista on tulltu vallan erinomaisia käyttö- ja näyttötähtiä (mm. voittajatitteleitä on nähty..), mutta kadun silti näiden yhdistämistä. En pidä ideaalina kasvatustoimintana yhdistää kahta linjaa, etenkään, kun molemmat linjat ovat aikansa kulttinimiä. Kasvattamisen yksi perusidea mielestäni onkin, että osaa myöntää omat virheensä ja pyrkiä välttämään näitä heti, kun on huomannut tekevänsä väärin. Niin ajattelin jatkossa.

Kulttinimistä tulikin taas mieleeni, että kuinkahan monessa sukutaulussa löytyy enää esimerkiksi Hukkaharjalaisia, of Fiemmiläisiä, Hippiäisiä, Gerberalaisia, Stristar'slaisia, Fingal Faolaiseja, Alsatian'slaiseja, Carmosera'slaisia, Fimeralaisia, Kukkaniittyläisiä, Rajavahtilaisia, Usvametsäläisiä tai White Horse'slaisia? En ainakaan viimeaikoina muista nähneeni sellaisia koiria, jotka polveutuisivat näistä aikansa huippukasvattajien koirista.

Minulla oli aikanani koiria mm. seuraavista kenneleistä: Hukkaharjan, of Fiemm, Hippiäisen, Gerberan, Stristar's, Alsatian's, Rajavahdin, White Horse's. Ainoastaan Hukkaharjalaista, Rajavahtilaista ja of Fiemmiläistä käytin jalostukseen. Vaikka onkin tehnyt ehkä "hutiostoksen" (huomannut myöhemmin ettei voikaan käyttää koiraa esimerkiksi yleisen suvun vuoksi), niin ei pidä päätä mennä tappamaan sitä tai ehdoin tahdoin väkisin teettää pentuja. Pitää osata myöntää virhe ja niellä tappiot. Saapahan ainakin hyviä harrastuskoiria jos ei muuta.

Takaisin yhteistyöaiheeseen. Yhteistyö on tärkeää. Se on tärkeää niin vanhoille kasvattajille (jotta osataan pitää omat kasvatuslinjat "kurissa), mutta erityisen tärkeää se on aloitteleville kasvattajille. Kukas niille muuten neuvoo jos ei me wanhat?

Lopuksi haluan mainita aivan upean yhteistyökumppanini Avelinen, jonka kanssa olemme pähkäilleet jalostusvalintoja, jakaneet sijoituskoiravinkkejä, keskustelleet rakenteesta ja tuomaroimisesta, tehneet päätöksiä kenen koiraa käytetään jalostukseen sekä omistettu mitä mukavimpia yhteisomistus/sijoituskoiria. Kiitos Aveline & kennel VICINITY SHEPHERDS!!!

Katsaus nyky-sakujen maailmaan

Karvaturrit-foorumilla on pohdittu useaan otteeseen ihannesaksanpaimenkoiran rakennetta ja haukuttu näyttelylinjaiset täysin maanrakoon. Samalla rumakin käyttölinjainen jätesäkki pystyy saamaan SERTiä näyttelyistä, vaikka sen rakenne ja ilme eivät ilmennä sitä the rodunomaista saksanpaimenkoiraa.

Pakollinen historiaosuus lyhyesti
Saksanpaimenkoira on ennenkaikkea käyttökoirarotu. Saksalainen ratsumestari Max von Stephanitz loi periksiantamattomalla luonteellaan työkoirarodun, joka on vieläkin maailman suosituin palveluskoirarotu. Saksanpaimenkoira tunnetaan kaikkialla maailmassa ja sen ulkomuoto herättää ihailua - mutta myös pelkoa. Rotu jakaantui käyttö- ja näyttelylinjaksi 1980-luvulla. Näyttelylinjan ja käyttölinjan yhdistelmiä sanotaan sekalinjaksi.

Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma ja ehdottoman ennakkoluuloton, mutta myös hyvin säyseä. Se on hyvin älykäs ja tarkkaavainen, ja sen pitäisi olla helposti ohjattavissa. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus vahti-, suojelu- ja palveluskoirana edellyttää koiralta rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta. Ihanteellinen saksanpaimenkoira on nuoresta pitäen kaksiviettinen.

Saksanpaimenkoira on ravaaja. Paimenkoirien piti olla kestäviä ja jaksaa ravata päiväkausia vaeltavien lammas- ja karjalaumojen perässä. Tehtävästä selvisivät parhaiten voimakkaasti kulmautuneet koirat, joilla oli tehokas pitkä ravi. Edellytyksenä oli pitkä ja melko kapea rintakehä sekä pitkänomainen runko. Tästä syystä saksanpaimenkoira on rakenteeltaan pitkänomainen ja sillä on vaivaton mutta vahva ravi. Vaikka ravi on pitkää, sen ei ole toivottavaa olla maatavoittavaa.


Linjojen tärkeys virtuaalisessa kasvatuksessa
Aloitteleva virtuaaliharrastajakin huomaa, että erilaisilla kenneleillä on erilaiset kasvattamismetodit- ja tyylit. Jotkut vannovat ulkonäön perään, jotkut luonteen, jotkut terveyden. Joillekin taas sukutauku on tärkein. Niin kauan, kun on ihanteita ja kasvattajia, on myös linjoja. Erityisesti saksanpaimenkoirissa näyttö- ja käyttölinja on erkaantunut täysin erilleen. Virtuaalimaailmassa suurin osa saksanpaimenkoirakasvattajista on käyttölinjankasvattajia, tai ainakin vähintään sekalinjan. Näyttelylinjaisia koiriakin kyllä löytyy, erityisesti näyttelyissä niihin törmää useasti. Mutta miten määrittelet, mitä linjaa koirasi edustaa?


Saksanpaimenkoiran nykyinen luonne ja rakenne tekevät siitä erinomaisen harrastuskoiran. Se on sulava ja kestävä, joka mahdollistaa näyttävän koesuorituksen. Sen työskentelyssä on voimaa ja se on kuin nuorallatanssi: kiihkeää mutta silti ah niin kaunista. Saksanpaimenkoiran luonneominaisuuksissa on paljolti eroa, mutta terävyys, ohjattavuus, rohkeus, luontainen aggressio sekä kovuus tekevät siitä erinomaisen koiran suojeluun. Toisinsanoen, saksanpaimenkoirien oma laji on suojelu. Koiran sukutaulu kertoo, mitä linjaa koira edustaa. Suvullisilla koirilla voidaan pitää ohjenuorana käyttölinjaisissa vähintään IPO3-tulosta, mielellään käyttövalionarvoa suojelusta. Tämä ei kuitenkaan ole täysin vedenpitävä "näin-koirasi-on-käyttölinjainen"-opas, sillä virtuaalikoirien parissa jopa bordercolliesta voi tulla suojeluvalio... (tähän silmiä pyörittelevä hymiö jos sellaisen pystyisin laittamaan)

Suosi käyttölinjaa - ole suosittu
Olen harrastanut virtuaalikoiria vuodesta 2005 lähtien. Ensimmäinen pentueeni näki päivänvalon keväällä 2008, jolloin rotuna oli rottweiler. Olen siis nähnyt, miten tietyt trendivillitykset tulevat muotiin. Yhtenä vuotena saksanpaimenkoirat olivat kovassa huudossa ja evm-sukuisia koiria ei juurikaan arvostettu. Kaikki halusivat pennun tietyltä kasvattajalta ja sitten oltiin polleata poikaa kun sellainen saatiin. Näyttelyssä voittivat samat vakionaamat ja käyttölinjaisia koiria ei arvostettu yhtään. Linjojen jakaantuminen oli selvempää kuin mitä se nykyään on. Näyttelyissä voittivat suurikokoiset, voimakkaasti kulmautuneet koirat joiden selkälinja oli muhkurainen ja laskeva kuin silta. Nykyään vallitsee käyttismania, eli mikä tahansa jätesäkki voittaa, vaikka sen ilme olisi epärodunomainen, sen sukupuolileima epäselvä tai sen selkälinja olisi muhkurainen. Virtuaalimaailmassa näyttelyillä ei ohjata jalostusta. Toivon ainakin, että ei.

Näinä aikoina, kun ihmisten mielenkiinto syttyy ja lakkaa hetkessä, on välillä nähty uusia sakuharrastajia ja jopa kasvattajiakin. Mutta jos kasvatusrotuaan ei palvo, ei kannata sitä kasvattaakaan. Jos ei ole valmis tekemään mitään pentueen eteen, kannattaako niitä pentuja edes tuoda maailmaan? Paljon näkee rumia koiria, joiden kanssa on saavutettu ehkä juuri ja juuri BH TK1 IPO2 vPVA. Sukutaulua koristaa monta aikansa "Kulttinimeä", jotka löytyvät kaikkien koirien sukutauluista. Mutta jokainen taaplaa tyylillään.

Tällä postauksella ei ollut minkäänlaista tarkoitusta. Teki mieli vaan räpättää tästä sakujen linjaihanteiden muuttumisesta. Mä tykkään käyttölinjaisista, mutta ei se poista sitä totuutta että sen koiran on oltava _kaunis_. Silloin mitkään linjaerot eivät saa tulla tielle. Yhtä hyvin voi olla todella komea näyttelylinjainen uros, jolla on laskeva selkä, kuin susiruma käyttölinjainen. Käyttäkää ihmiset järkeä kun antaudutte tähän käyttisvillitykseen...

PSST! Kemroesin näyttelyssä meidän uusin kultsu Dennis teki debyyttinsä.. Tuloksin ERI1 SA VSP-jun PU2 SERT, JESS!!!!!!!!! Joyce oli ERI1 SA ROP-jun PN3!!!!!!!1

Pentuesuunnitelmia ja luustokuvauksia

Kaipa sen voi tänne blogiinkin jo hehkuttaa.

Joomagnan J-pentue lähestyy uhkaavasti. Sain Sigitiukselta luvan käyttää hänen upeaa Thena-narttuaan (      Abracadabra's Amazing Athena), joten seuraava pentue tulee sitten Thenasta. Omat narttuni eivät vielä juokse.

Thena on mustaparkki-väritteinen, temperamenttinen ja vilkas narttu, joka asuu parikymmenpäisen collielauman kanssa maalla. Vilkkautensa vuoksi se on myös terävä ja erittäin saalisviettinen. Thenan kanssa on harrastettu monipuolisesti eri lajeja, ja sen päävahvuus on palveluskoiralajien jälki. Thena on suvultaan ja linjaltaan sekalinjainen, näyttelypainotteinen. Thenan isä on saksalainen tuontikoira ja emä on tuotu englannista. Thena on luustoltaan täysin terve.


Urosta valitessani päädyin käyttämään Sakkea (Oh My Xenon). Bi-color Sakke asuu kotonani parinkymmenen saksanpaimenkoiran kanssa. Urokseksi suurikokoinen Sakke on erittäin voimakastahtoinen ja -viettinen. Sakke on ollut omiaan suojelussa, vaikkakin sen nopeus ja tarkkuus ovat vieneet meidät usean bc'n ohitse agilityssä. Sakke on tasainen ja varma suorittaja. Sakke on suvultaan täysin evm ja se edustaa puhdasta käyttölinjaa. Sakke on luustoltaan täysin terve.

Tähän pentueeseen on vanhempien luonteet ja viettitasot huomioon ottaen luvassa vahvaviettisiä koiria. Näitä pentuja ei tulla myymään rodun ensiharrastajalle saatika lapsiperheeseen. Työ- tai urheilukoiraa etsiville tämä pentue on juuri sopiva. Yhteydenotot sähköpostiin kiitos!

Lisäksi vielä kooste luustokuvauksista. Käytin uusimmat, kuvaamattomat laumanjäsenemme Feedbackilla luustokuvauksissa, seuraavin tuloksin:

spn Carlsberg's Just One More Night "Manda" A/A, 0/0, selkä terve
spn Loco's Bitch Is Back "Kauna" B/B, 0/0, selkä terve
spn Durabrite Atlantis Is Calling "Nova" A/A, 0/1, selkä terve
spn Rushdie For A Few Dollars "Aza" A/A, 0/0, selkä terve
spn Shamrock Light Aspect "Mavra" A/A, 0/0, selkä terve
spu Joomagnan Golden Cadillac "Rodney" A/A, 0/0, selkä terve
spu GD's Green Smoke B/B, 0/0, selässä hieman kulumaa -> tarkkaillaan käytetäänkö jalostukseen
spu Teräshampaan Sulkakoralli "Malvo" A/A, 0/0, selkä terve
spu  Fling Thing Heart Seeker "Adam" A/A, 0/0, selkä terve
spu Mayniac Fight Is Over "Igor" B/A, 0/0, selkä terve
spu Oasis vom Brand "Kimi" A/A, 0/0, selkä terve
spu No More Whiskey "Viski" A/A, 0/0, selkä terve

kk kettuterrieri Luxury Blanc Absolutely the Best "Jarvis" B/B, 0/0, polvet 0/0, selkä terve
 bcn Teräshampaan Noidanlukko "Luna" A/B, 0/0, selkä terve
knn Duun Creeping Death "Joyce" A/A, 0/0, selkä terve
knn Heinnkaiser Sold Out "Sierra" A/A, 0/0, selkä terve
englanninspringerspanieli Black Fiasco and Some Barium "Baari" B/C, 0/1, selkä terve
rwu Camaro Jet "Kosmo" A/A, 0/0, selkä terve