Tuomarointikoulu osa 2

Kuten varmaan osasitte arvatakin, Tuomarointikoulu osa 1'n jälkeen tulee yleensä osa 2. Tämä on se. Edellisessä osassa käytiin läpi yleisvaikutelmaa, päätä sekä ilmettä. Tässä osassa käydään lähinnä läpi oikeanlaista rakennetta luonnollisesti mallikuvian kera. Toivottavasti arvoisa tuomari saat tästä(kin) jotain irti.






Kaksi hyvää saksanpaimenkoiraa. Ensimmäinen on käyttölinjainen avo-narttu, vasemmanpuolimmainen näyttelylinjainen avo-uros. Narttu on rakenteeltaan pitkänomainen. Sillä on erinomainen etuosa, hyvä selkälinja, hyvä pää ja ilme, erinomainen turkinlaatu sekä väri. Se esitetään hyvin. Uros on neliskanttisempi, sillä on kaartuvampi selkälinja, erinomaiset ranteet, hyvä pää ja ilme, erinomainen turkki ja väri. Turhan kulmautunut takaa.

Etuosa, ylälinja, rakenne, liikkeet
Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, hieman pitkänomainen, voimakas ja lihaksikas. Sen luusto on kuiva ja rakenne kiinteä. Hae aina mielummin hieman pidempää koiraa kuin liian neliömäistä.

Etuosan rakenne on koiran toimivuuden kannalta erittäin tärkeässä roolissa, onhan koiran painosta 2/3 sen eturaajojen varassa. Sopivan suuruiset kulmaukset mahdollistavat hyvän lihaskunnon kehittymisen ja ravaajalle tyypilliset puhtaat, pitkät liikeradat. Lyhyt nopea askel ja töpöttävä tai rytmiltään epätasainen liike, ovat merkkejä rakenteellisista puutteista. Saksanpaimenkoiran liikkeet ovat varmat, pitkät sekä ilmentävät vahvaa työntövoimaa. Kun mittasuhteet ja kulmaukset ovat oikeat saavutetaan maatavoittava liikunta, joka antaa vaikutelman vaivattomasta etenemisestä.

Ylälinjan voidaan kuvitella alkavan koiran korvien päästä jatkuen hännänpäähän saakka. Saksanpaimenkoiralla ylälinjan tulee olla mahdollisimman harmoninen ja tasainen, ilman muhkuroita selkälinjassa. Etuosa koostuu eturaajoista, lihaksistosta sekä rintakehästä. Rinnan tulee olla kohtuullisen leveä, alarinta on mahdollisimman pitkä ja selvästi havaittava.

Selkä
Kaulan liitoskohdasta alkava ylälinja kulkee hyvin muodostuneen sään ja hieman laskevan selän yli hieman laskevaan lantioon asti selkälinjaa rikkomatta. Selkä on kiinteä, voimakas, tasainen ja lihaksikas. Lantion tulee olla pitkä ja se liittyy ylälinjaa rikkomatta hännän kiinnityskohtaan

Saksanpaimenkoira on jakaantunut pääasiassa kolmeen linjaan (käyttö-, seka- ja näyttölinja) ja tietyn linjan ihannointi maanisesti on erittäin epätoivottavaa. Jos koira on näyttölinjainen ja sillä on hyvä rakenne (vaikkakin laskeva selkälinja), ei sen pitäisi vaikuttaa sen laatuarvosteluun.

Vältä tynnyrimäisiä tai litteitä, tai liian korotustuneita eturintoja. Kiinnitä erityistä huomiota koiran ylälinjaan: jos joku kiinnittää huomiosi, siinä on yleensä vikaa. Pidä huolta, ettet palkitse muhkuraisella selkälinjalla varustettuja koiria. Koirat, jotka ovat heikkoja etuosastaan, eivät ole rodunomaisia saksanpaimenkoiria eikä niitä näinollen tule palkita. Älä palkitse neliönmallisia koiria.






Ylläolevassa kuvassa ensimmäisellä koiralla on erinomainen etuosa. Se on vahva, leveä sekä kiinteä. Koira näyttää ryhdikkäältä (tässä yhdistyy yleisilme, etuosa, pää, ilmeet), sillä on kaunis pää ja hyvä ilme. Yleisilmeeltään erinomainen. Alemmassa kuvassa avo-uros, jolla erinomainen, kaunis etuosa. Hyvä pää ja ilme, yleisilmeeltään myös erinomainen.







Ylläolevissa kuvissa kaksi virheellistä etuosaa. Ensimmäinen koira on rakenteeltaan nippanappa sopiva, mutta pään asento korostaa lyhytrunkoisuutta. Jos koira olisi pidempi, se auttaisi paljon. Sen ylälinja on turhan jyrkkä ja koira "kenottaa" eteenpäin. Siltä puuttuu saksanpaimenkoiralle tyypillinen eteenpäin nojaaminen. Pää on liian iso verrattuna runkoon. Toisen koiran yleisilme on voimaton ja huono. Sen selkälinja on huono, koska jalat ovat rungon alla. Selkä painuu mutkalle ja saa koiran näyttämään takakorkealta sekä voimattomalta.

Takaosa, kulmaukset
Kuten kaikki me tiedämme, koiralla on neljä jalkaa, joista kaikki ylttävät maahan. Tai jos eivät yltä, niin koira piikille. Kulmaukset vaikuttavat oleellisesti koiran terveyteen ja lihaksistoon. Takakulmauksia on helpompi katsella kuin etukulmauksia ja takakulmauksiin kiinnitetään yleensä enemmän huomiota. Takakulmauksen muodostavat reisi, sääri ja kinner. Saksanpaimenkoiran takaraajojen asento on hieman taaksevetäytynyt ja ne ovat takaa katsottuina keskenään yhdensuuntaiset. Reisi ja sääri ovat lähes yhtä pitkät. Reisi on voimakas ja vahvalihaksinen, kinnernivelet ovat voimakkaasti kehittyneet ja tiiviit. Välijalka on pystysuora kinnernivelen alapuolella.





Jälleen kerran kaksi esimerkkiä huonosta takaosasta. Etuosastaan koira on ok, saisi olla luonnollisesti ryhdikkäämpi, omata paremman kaulan ja antaa itsestään paremman kuvan. Ylälinjaltaan huono, tämäkin koira seisoo huonosti koska jalat rungon alla. Selässä pieni kuoppa. Jos koira seisoisi asetellusti, olisi koko rakenne huomattavasti paremman näköinen. Seuraava uros on ihan hyvännäköinen edestä - saisi toki olla paremmat ranteet ja seistä "suorassa". Takaosastaan koira on kuin eri paria - liian jyhkeä. Asiaa edesauttaa se, että koira seisoo vinossa, takaosa on lähempänä kameraa kuin etuosa joka saa kuvan vääristämään.






Ensimmäisen kuvan koiran rakenteen arvioimista haittaa koiran asento. Koira on kuitenkin mittasuhteiltaan hyvä. Etuosastaan erinomainen, todella kaunis pää ja ilme. Ylälinjaltaan hyvä, hännänkiinnitys hieman huono. Raajakorkeudeltaan erinomainen. Kaunis rotunsa edustaja. Toisen kuvan koira on auttamattomasti liian lyhyt rungoltaan. Se on liian neliöimäinen. Saisi olla yleisilmeeltään ryhdikkäämpi ja paremmin esitelty. Ylälinjaltaan ok, mutta rungon lyhyyttä ei paikkaa mikään. Takajalat ovat rungon alla. Väritys ansaitsee myös erityismaininnan: puutteellinen. Mustaparkiksi koirassa on liian vähän mustaa.






Mustaparkkiuros on rungoltaan liian lyhyt. Sitä korostaa huono ylälinja, koiralla on keskellä selkää selkeä huippu joka on virhe. Etuosastaan koira on voimaton. Kallo omaan makuuni liian pyöreä. Raajakorkeutta on mielestäni liikaa, se korostaa koiran neliömäisyyttä. Koira on takaosastaan voimaton ja takakulmauksiltaan puutteellinen. Toinen koira.. no, tässäpä ilmestys. Periaatteessa koira on mittasuhteiltaan erinomainen, mutta koiran valtava nojaaminen eteenpäin tekee sille liian pitkän vaikutelman. Ylälinjaltaan huono, selkälinja on huono ja epätasainen. Nojaa eturaajoihinsa, takaraajat ovat erinomaisesti kulmautuneet ja muutenkin erinomaiset.






Ensimmäinen koira on mittasuhteiltaan erinomainen. Sillä on erinomainen rotu- ja sukupuolileima. Erinomainen etuosa ja hyvä ylälinja. Omaan makuuni turhan loivat takakulmaukset. Toinen koira on myös rotu- ja sukupuolileimaltaan erinomainen. Erinomainen etuosa ja erinomainen ylälinja - se on harmoninen ja tasainen! Takaosastaan ja kulmauksiltaan erinomainen.






Harmaa narttu on yleisilmeeltään erinomainen. Kiinnittäkää huomiota ylälinjaan ja etuosaan, jotka ovat erinomaisia ja harmonisesti liittyvät toisiinsa. Tässä on erinomainen selkälinja niin tasaisuuden kuin laskevuuden kannalta. Erinomaisesti kulmautunut sekä edestä että takaa. Toinen koira on uros, joka valitettavasti nojaa turhan eteen etujalkojensa takia. Kuitenkin mittasuhteiltaan sekä rakenteeltaan erinomainen. Erinomainen ylälinja, selkälinja on tasainen. Takaosastaan omasta mielestäni liian kevyesti kulmautunut urokseksi. Polvikulmaukset saisivat olla paremmat.






Kaksi rakenteellisesti virheellistä koiraa. Ensimmäinen etuosastaan aivan liian raskas, joka saa takaosan näyttämään vieläkin heikommalta. Nojaa väärin etujalkoihinsa. Ylälinjaltaan huono, takajalat tippuvat selän kanssa. Raajakorkeus on liian vähäinen. Toinen koira on myös liian raskas etuosastaan. Takaosastaan taas heikko, takajalat tippuvat myös selän mukana. Keskellä selkää häiritsevä "huippu". Ylikulmautunut. Raajakorkeudeltaan niukka.






Katso edelliset arvostelut. Etenkin ensimmäinen koira on surullista katsottavaa, kiinnittäkää myös huomiota ranteisiin. Toinen koira on edes hieman parempi, mutta sekin nojailee etujalkoihin väärin.






Kaksi urosta. Ensimmäinen uros on tsekkilinjainen (keskikokoiset, riittävästi kulmautuneet koirat avainsanana), toinen lienee ihan perussaksalainen. Katso MOLEMPIEN koirien etuosaa, mitä näet? Onko selkälinja mielestäsi muhkurainen, tippuvatko jalat selän mukana? Eivät niin. Entäpä kulmautuneisuus? Jep, kyllä ne ovat hyvin kulmautuneet.






Kaksi rakenteeltaan erinomaista urosta.

LOPPUSANAT (+ väritys, karvapeite)
Se nyt lienee sanomattakin selvää, että värin perusteella ei sitä voittopäätöstä ei tehdä. Jos näyttelyt ohjaavat kasvatusta (ei pitäisi), ei saa kiinnittää huomiota johonkin karvapeitteeseen tai väriin. Paisi jos väri on valkoinen.

Oikea saksanpaimenkoiran karvapeite on kaksinkertainen, ja siinä on pohjavilla. Peitinkarvan tulee olla mahdollisimman tiheä, suora ja karhea ja tiiviisti pinnanmyötäinen. Päässä, myös korvien sisäpuolella, raajojen etusivuilla, käpälissä ja varpaissa karva on lyhyttä. Kaulassa karva on pitempää ja tuuheampaa. Raajojen takaosissa karva on pitempää ranteeseen ja kintereeseen saakka muodostaen reisien takasivuille kohtalaiset housut. Sallittuja värejä ovat mustaparkki, bicolor, harmaa, musta. Näistä esiintyy erilaisia variaatioita, mutta ainut kielletty väri on valkoinen ja se johtaa koiran hylkäämiseen. Pienet valkoiset tai vaaleat merkit ovat sallittuja, vaikkakin epätoivottuja. Vältä palkitsemasta heikkopigmenttisia koiria, esimerkiksi kirsun kuuluu olla musta!

Tuomaroidessasi saksanpaimenkoiria muista AINA puolueettomuus linjojen välillä ja tuomaroi kokonaisuutta, älä selkää ja kulmauksia. Antaessasi H:n tai huonomman, anna aina sanallinen.

Alla vielä muutama video saksanpaimenkoiran liikkeistä ja rakenteesta aiheesta kiinnostuneille:




Kiitos seuraaville tahoille kuvista!

Nath
Holistica
A1K9
Triwindas
Sini korhonen
Jabina
Michael Trafford

Cockerspanielin arvosteluopas

Cockerspanielin tuomarointioppaalle on käyttöä. Näin päättelin kun katselin hieman viimeiakaisia näyttelyitä. Tämä opas on tehty yhteistyössä IRL-kasvattajien kanssa, iso kiitos avusta!

Yleisvaikutelma

Cockerspanieli on pienikokoinen ja vankka lintukoira, josta löytyy toisistaan erkaantuneet käyttö- ja näyttölinjat. Edustipa tuomaroimasi koira kumpaa linjaa tahansa, sen tulee olla sopusuhtainen. Rotuleiman tulee olla erinomainen ja sen puuttumisesta pitää rokottaa roimasti. Rodun yksilön pitää ilmentää miellyttävää luonnetta sekä sinnikästyä työskentelyintoa. Sen tulee esiintyä kehässä iloisesti, häntä heiluen.

Vältä koon puolesta ylä- tai alarajoilla olevia koiria. Liian pienet rotunsa edustajat eivät pysty työskentelemään rodulle ominaisissa työtehtävissä, ne jäävät helposti kiinni maastossa tai satuttavat itsensä. Koon ylärajoilla keikkuvat koirat taas periyttävät suurta kokoaan virheellisesti eteenpäin. Cockerspanielin säkäkorkeus on uroksilla 38–42 cm ja nartuilla 38–41 cm.



Tässä koirassa ei ole mitään vikaa, kuin viimeistelemätön nuoren koiran trimmi. Erinomainen rotunsa edustaja.

Pää, kaula, ilmeet, eturinta

Cockerspanielin kallon tulee olla selväpiirteinen, mutta ei liian pyöreä, kevyt tai karkea. Otsapenkereen tulee erottuna selvästi ja kuono-osa on suorakulmainen. Posket eivät saa olla ulkonevat. Huulta saa olla. Silmien tulee olla aina tummat, eivät koskaan vaaleat. Silmäluomien tulisi olla tiiviit, mutta niiden roikkumisesta ei tule rokottaa liikaa. Ilmeen tulee olla ystävällinen ja tarkkaavainen. Kaulan tulee olla lihaksikas ja liittyä kauniisti viistoihin lapoihin. Ei liikaa nahkaa. Korvat ovat pehmetä ja pitkät, silmien tasolle kiinnittyneet. Kirsun kärkeen ulottuvat. Korvat ovat pitkän, suoran ja silkkisen karvan peittämät ja ne tulee olla trimmattu yleisen trimmausohjeen mukaan. Eturinnan tulee olla jo juniorilla selvä, edestä suoria koiria ei tule palkita.

Vältä liian pyöreitä kalloja, liioiteltuja tai liian laimeita otsapenkereitä sekä ns "palloposkia". Huulta ei tule olla niin paljon, että koira puree niitä koko ajan. Älä palkitse koiraa, jonka ilmeestä kuultaa vihaisuus, pelko tai väsymys. Älä palkitse koiraa, jonka silmät ovat vaaleat tai jonka korvat ovat liian lyhyet tai liian pitkät. Vältä palkitsemasta koiria, jotka ovat suoria edestä.


Junioriluokan uros, jolla erinomainen pää. Erinomaiset korvat ja kaula.





Kaunis ilme, erinomaiset korvat.

Rakenne, mittasuhteet, raajat, häntä

Cockerspanielin tulee olla rakenteeltaan vankka ja sopusuhtainen, voimakasluustoinen ja keskikokoinen. Se ei saa olla liian pitkä- tai lyhytrunkoinen. Kaikkien osien tulee liittyä runkoon vaivatta ja sulavasti. Spanielina cockeri ei saa koskaan olla lihava eikä tukevaa koiraa saa palkita. Eturinnan tulee olla hyvä, vaikkakin se kehittyy nuorilla koirilla hitaasti. Rintakehän tulee olla syvä, etuosastaan ei liian leveä taikä liian kapea. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet. Selän tulee olla tiivis ja vahva eikä se saa missään tilanteessa painua alaspäin ts muodostaa notkoselkää tai takakorkeutta. Ylälinja on kiinteä ja tasainen, lanneosan takaa hieman häntää kohti laskeva.Raajojen tulee olla vahvat. Eturaajojen pitää olla sä'än alla. Takajalkojen tulee olla tarpeeksi kulmautuneet. Häntä saa olla typistämätön tai typistetty, typistetystä hännästä ei saa rokottaa. Hännän tulee kiinnittyä hyvin.

Vältä palkitsemasta lihavia tai tukevia koiria. Älä palkitse liian lyhyt- tai pitkärunkoista koiraa, saatika koiraa jonka mittasuhteet ovat hukassa. Takakorkeus ja notkoselkäisyys on erittäin epätoivottavaa, suorastaan kiellettyä. Vältä kevytluustoisia koiria, jotka eivät todennäköisesti kestä työnteon raskautta. Kiinnitä huomiota selkälinjaan ja hännänkiinnittymiseen.


Turkki: laatu, pituus, trimmaus, värit

Cockerspanieli on turkkirotu. Karvan tulee olla sileää ja silkkistä, ei koskaan karheaa, laineikasta eikä kiharaa, ei liian runsasta. Eturaajat, runko ja takaraajat kintereiden yläpuolelta ovat selvästi hapsuiset. Vaikka karvaa ei saa olla liikaa, sitä pitää olla.

Koiran tulee olla trimmattu ja karvan tulee olla hyvinhoidettu ja kiiltävä. Eturinnan koristekarvojen pitäisi alkaa vasta rintalastan alta ja sen olla jyrkästi alaspäin viettävä. Selän tulee olla nypitty tai maksimissaan ohennussaksilla leikattu, ei koskaan trimmikoneella lyhyeksi vedetty. Korvien tulee olla trimmikoneella ja ohennussaksilla leikatut. Pään tulee olla nypitty. Kaulan ajeltu osuus tulee liittyä kauniisti ja huomaamattomasti muuhun ohennussaksilla leikeltyyn osaan. Takaraajojen tulee olla hapsuiset. Häntä on trimmattu ohennussaksilla. Koristekarvat mahan alta leikataan useimmiten muotoon.

Värejä on runsaasti. Karkeasti värit jaotellaan yksivärisiin sekä kirjaviin. Yksivärisiä arvostellessasi ota huomioon turkin värin syvyys, kirjavia taas kuvion tasaisuus.

Vältä palkitsemasta liian karvattomia tai runsaskarvaisia koiria. Älä palkitse trimmaamattomia koiria, tai koiria, joiden trimmaus on puutteellinen. Kiinnitä huomiota hoidettuun karvaan: karva ei saa olla sameaa tai irtoilevaa. Yksivärisillä saallitaan valkoista ainoastaan rinnassa. Soopeli on tällä hetkellä erittäin epätoivottu väri.


Erinomainen blue roan - väritys. Hyvinhoidettu karva. Eturinnan trimmaus on hieman puutteellinen.


Erinomaisessa kunnossa esitetty orange roan. Erinomainen trimmaus




Erinomaisessa kunnossa esitetty uros.


Mittasuhteiltaan vallan mainio blue roan narttu.


Erittäin lupaava ja komea junioriuros.

Pentujen arvostelu

Pentuja arvostellessasi muista, että arvostelet kasvavaa ja kehittyvää koiraa. Sen ei missään tapauksessa tule olla "valmis paketti", eli pentu saa olla kevyt. Sillä tulee olla miellyttävä ilme ja sen tulee olla jo tässä iässä hyvin kulmautunut. Koiran tulisi olla vahvaluustoinen, mutta ei missään tapauksessa lihava.


Kaunis blue roan pentu. Erittäin lupaava rakenne. Huomaa kaunis takaosa.




Erinomaisesti kehittynyt punainen narttupentu


Iso kiitos kuvista:
M
Minnamaria Jämsä
Billsor
Michael Trafford

Tuomarointikoulu osa 1

Kyllä, minä EN jätä tätä aihetta rauhaan. Ihan jo sen takia, että nykyvirtuaalimaailmassa ollaan "jee vittu käyttis, annetaan sille ROPpi ja SERT" - manialla menty jo LIIAN kauan. Kaikkien pitäisi olla käyttölinjaisia, ihan kuin se olisi terveyden tae. No, tällä kertaa pakina koskee asiaa mihin moni tuomari ei kiinnitä huomiota: yleisvaikutelmaan, ilmeeseen ja päähän. Katsotaan liian paljon yksittäisi kohtia, kuten selkälinjaa ja lantiota, kulmauksia... Sit kuitenkin jätetään yhdet olennaisimmista kohdista huomioimatta.



Kaikki, joille saksanpaimenkoiran historia on tuttu, tietävät mihin saksanpaimenkoira on luotu ja missä se on omimmillaan jos pääkoppa ja luonneominaisuudet sen mahdollistavat. Asiasta tietämättömät voivat perehtyä joko tähän tai tähän sivuun.

Yleisvaikutelma

Kun tuomaroit saksanpaimenkoiraa, kiinnitä ensin huomiota ensivaikutelmaan. Sen tulisi olla keskikokoinen, hieman pitkänomainen, voimakas ja lihaksikas. Se ei saa vaikuttaa raskaalta, lihavalta, voimattomalta, epäsopusuhtaiselta tai lyhytrunkoiselta. Sillä tulee olla erinomainen rotuleima sekä vähintään tyydyttävä sukupuolileima.

Vältä äärirajoilla olevia koiria - liian pienikokoisia tai ylärajoilla koon puolesta. Pienikokoinen rakenne ei tee saksanpaimenkoirasta yhtään sen terveempää tai parempaa harrastuskoira, kuten ei myöskään suuri koko. Suuri koko tuo mukanaan ongelmia mm. selän suhteen. Liian pitkä tai lyhyt runko saa koiran näyttämään sairaalta: pitkärunkoisen takajalat "tippuvat" selän mukana, kun taas lyhytrunkoinen koira näyttää lähinnä liian neliömäiseltä.

Avainsanat yleisvaikutelmasta: sopusuhtaisuus sekä ryhdikkyys.





Ylläolevissa kuvissa on nähtävissä epäsopusuhtaisuutta. Molempien koirien pää on liian pieni verrattuna muuhun runkoon. Harmaalla nartulla on kuitenkin kaunis pää, runko on liian tukeva.




Ylempi, harmaa uros, jolla on epäselvän sukupuolileiman lisäksi liian lyhyet raajat. Mustaparkki on ensivaikutelmaltaan erinomainen, mutta sillä on kiertyvä häntä.



Liian raskasrakenteinen narttu, jolla järkyttävä takaosa.

Pää &  Ilme

Päätä ja ilmettä arvioitaessa pitää ottaa huomioon rodunomainen ilme. Se on tarkkaavainen, valpas sekä ystävällinen. Silmien tulisi olla tummat. Päässä kiinnitä huomiota oikeanlaiseen otsapenkereeseen sekä kuono-osaan. Kuono-osan tulee olla suora, ei kupera eikä missään tapauksessa köyry.

Vältä liian suurikokoisia korvia, pistäviä tai muuten häiritseviä ilmeitä ja silmiä. Näe ilmeessä varmuutta ja rohkeutta, älä maanisuutta.






Ensimmäisellä koiralla on aivan liian suuret korvat ja järkyttävä ilme. Koira muistuttaa pikemminkin kojoottia kuin saksanpaimenkoiraa. Alemmalla koiralla on myöskin maaninen ilme.




Nuorelle koiralle tyypillinen epävarma ilme. Liian suuret korvat.







Epärodunmukaisia ilmeitä. Ensimmäisellä koiralla on liian pieni ja ahdas kuono-osa sekä huono pää. Kärsivä ilme, joka ei kuulu saksanpaimenkoiran rotuprofiiliin. Alemmalla koiralla aivan liian löysä ilme.






Ensimmäisessä kuvassa turhan innokas ja maaninen ilme, mutta kyseessä on nuori narttu. Alemassa kuvassa erinomaiset ilmeet nuorilla koirilla.




Yksi täydellisimmistä ilmeistä mitä olen saksanpaimenkoirilla kuunaan nähnyt. Lempeä ja varma katse.







Kaksi erilaista, virheellistä päätä: ensimmäisessä köyry kuono-osa, jälkimmäisessä liian luisu otsapenger.




Erinomainen ilme ja pää.




Huono kuono-osa. Huomaa taaksepäin taittuneet korvien päät.

Tähän päättyi Marcian tuomarointikoulun ensimmäinen osa. Imekää parsaa.

// Tuomarointikoulun 2-osa.