Näytetään tekstit, joissa on tunniste sekalaista. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sekalaista. Näytä kaikki tekstit

11.8.2017

Mahdollisuuksia ulkomaantuonteihin

Kuten jo otsikkokin sen paljasti, olen käyttänyt kokonaisen tunnin kirjoitellen viestejä eri maiden virtuaalikoiraharrastajille. Nähtäväksi jää, saadaanko me Jc:hen yhtään aitoa tuontikoiraa vai menikö suuri uurasteluni aivan harakoille. Asiaa ei helpota se, että useimpien kenneleiden sivuilla mainitaan heti, ettei koiria ja kasvatteja myydä pelin ulkopuolisille. Saa nähdä oltaisiinko me niin suuri poikkeus että meille voisi myydä sivusta jonkin pienen harrastuskoiran.

Photobucketin vittumaisen tempun jälkeen on myös tässä blogissa näkyvissä kuvaherjauksia. Ne tullaan vaihtamaan mahdollisimman nopeasti uusille kuvapalvelintarjoajille, jahka aikaa ja jaksamista niiden korjaamiseen löytyy. Kaikkien kenneleiden sivut ja reilu 200 sivua on jo käyty lävitse, mutta tehtävää vielä riittää. Eli älkää huoliko, myös tuomarointioppaat kokevat osoitemuutoksen :)

18.7.2016

Rekisteröintipakko osoittautui hyväksi ideaksi

Kirjoittelin viime vuoden puolella vFCI:n sääntömuutoksista koskien kilpailemista ja koirien rekisteröimistä. Vaikka uusia kotisivuja odoteltiin, ei uutta ja puhtoista vFCI:tä kuitenkaan nähty. Minä todella toivon, että kattojärjestö saataisiin tämän vuoden puolella toimimaan, sillä onhan sen 'toimimattomuus' ja yleinen paikalleen jämähtäminen huonoa mainosta uusille virtuaaliharrastajille.

Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin rekisteröintipakko on alkanut toimimaan. Ainakin toistaiseksi koirat on hyväksytty rekisteriin alle viikon sisällä. Vaikkei virtuaalikoirilla kilpaileminen ole yhtä helppoa kun ennen, on loppujen lopuksi kiva ja harrastamista helpottava uudistus ihan käytännöllinen.

Kasvattajan näkökulmasta rekisteröintipakko pakottaa ainakin kaikki kasvattini rekisteriin - tällöin ulkopuolisen on helpompi seurata kasvattamiani pentueita ja kyllähän rekisteröinnit aina omaksi eduksi ovat. Omissa pentueissani rekisteröin itse kaikki kasvattini, joten jatkoa ajatellen jonkinnäköinen pentuerekisteröintimahdollisuus olisi aivan loistava - helpottaisi ainakin minun työtäni huomattavasti.

Well, erittäin tyytyväinen olen ollut osallistumiskoodien yhtenäiselle ulkoasulle. Se on äärettömän kätevä ja tykkään siitä todella paljon. Helpottaa tälläistä ihmistä jolla on lähestulkoon sata virtuaalikoiraa.




Meidät löydät taas jälleen kerran seuraavista näyttelyistä:
• Mutton Q's (FIN)
• Euroopanvoittaja 2016 (NOR)

30.11.2015

Virtuaalikoirailun uudet salat

Alkuvuodesta 2016 on aikomus julkaista uudistetetut vFCI:n sivut sekä muuttaa virtuaalikoirien kilpailuliittojen sääntöjä. Sääntömuutosten takana on halu saada uusia virtuaalikoiraharrastajia helpottamalla ja yksinkertaistamalla sääntöjä. Tarkoituksena on myös saada rekisteröintipakko kaikille kilpaileville koirille.

Ideahan kuulostaa kivalta. Teoriassa. Saadaan rekisteröinnistä "normi" ja saataisiin suntuubikenneleitä viralliselle puolelle kilpailemaan. Uusia virtuaalikoiraharrastajia kyllä tarvitsemme, mutta mennäänkö tässä turhan pitkälle? Jos rekisterinumerosta tehdään pakollinen asia kilpaileville koirille, pitää rekisterin toimia moitteetta. Niitä koiria pitää saada hyväksyttyä lähes samaa tahtia, kun niitä sinne lähetetään. Mutta kuinka moni jättää ilmoittautumatta kilpailuihin tai jättää kokonaan koiraharrastuksen väliin, kun kilpailuihin ei voi ilmoittautua heti? Jaksavatko uudet harrastajat odottaa rekisteröinnin hyväksymistä?

Olen harrastanut virtuaalikoiria kohta lähes kymmenen vuotta. Olen nähnyt sääntömuutoksia enemmän kuin mitä minulla on pentueita syntynyt ja olen kilpaillut lähestulkoon jokaisessa lajissa, mitä löytyy (pl. hupilajit). Sanon kyllä yhtenäisimmille osallistumiskoodeille, yhdistetyille liitoille (esim. lintukokeet) ja etenkin rekisteröinnin tärkeyden ilmaisemiselle. Mutta en sano kyllä rekisterinumeropakolle etenkään kilpailuissa. En näe sille minkäänlaista tarvetta.

No, maailma muuttuu ja me sen mukana. Ehkä puolen vuoden kuluttua rekisterinumeroiden lätkiminen osallistumiskoodeihin tuntuu normaalilta, vähän sama kuin muutettiin suojelun SchH1 IPO1:ksi. Itse odotan muutoksista etenkin laatuarvostelun keksimistä. Mikäli se on säännöiltään ja rakenteeltaan fiksu, sitä voisi omien koirien kanssa kokeilla.


Meidät löydät jälleen kerran seuraavista näyttelyistä:
• Maailmanvoittaja 2015 (EST)
• Venäjänvoittaja 2015 (RUS)
• Suomenvoittaja 2015 (FIN)

Tulukee nykäsee hihasta jos näätte :)

Ps. Oma koirani ja kasvattini Detur Better Than You Expected "Vaaksi" vFINW-15!!! Ihan mieletöntä, 24 koiran joukosta meidän Vaaksi roppi!!! <3

20.1.2014

Kiitos vuodesta 2013!

Sain vihdoin aikaiseksi ottaa itseäni niskasta kiinni.

Viime vuosi toi mukanaan jos minkälaista muutosta niin IRL kuin URL. Muutin kuukauden varoitusajalla, pidin Hostel Marciaa pystyssä, vietin hyvän ystäväni hautajaisia, yritin tasapainoilla koulun ja vapaa-ajan välillä. Virtuaalikoirapuolella pyöritin neljän kennelin lisäksi virtuaalikissoja sekä virtuaalitarvikepuolta, toimien myös luottotehtävissä KRN:n puikoissa sekä Jupiter-pankin betatestaajana.

Vuosi oli siis aikamoista pyöritystä. En olisi ikimaailmassa selvinnyt siitä ilman tukijoukkojani täällä kotipaikkakunnalla sekä virtuaalisesta avusta ympäri suomen. Koska Suomessa ei osata kiittää tarpeeksi saamastaan avusta, päätin nyt kerrankin kirjoittaa tästä aiheesta. Ja kun te ette tunne ketään mun irl-tukijoukkoja niin siirrytään suoraan virtuaaliharrastajiin.

Haluan kiittää Susityttöä mahtavasta yhteis-/osaomistustoiminnasta, kanssasi oli viime vuonna ilo työskennellä. Jatkukoon menestyvien osarikoirien pitäminen myös tänä vuonna. Arvostan laajaa näkemystäsi eri rotujen parissa. Kiitos Avelinelle sijoitusmahdollisuuksista, ilman sua en olisi pystynyt pitämään osaa pennuista itselläni. Kiitos kasvattini Nicon, Genan, Sorron ja Singon täysivaltaisesta kilpailutuksesta sekä sangen miellyttävistä kasvatusprojekteista, tuntikausia kestäneistä keskusteluista puhumattakaan!

Kiitos Shadylle uudesta rotuvaltauksesta, sakemanni on aivan loistava rotu ;) 

Kiitos Nathille loistavasta työstä vihikoirien parissa, ilman Juria en olisi ikinä teettänyt omaa vihikoirapentuetta. Lisäksi olet IRL aivan loistava muija :D Cockeripuolelta nöyrimmät kiitokset Cazalle, Noinalle, Mimalle, Miiralle sekä Veeralle, jotka ovat osallistuneet yhdistyksen asioihin ja näinollen auttaneet viemään rotua eteenpäin. Cazalle suuret kiitokset rakenneopista!

Kiitos muille saksanpaimenkoiraharrastajille- sekä kasvattajille, jotka ovat olleet tässä hullunmyllyssä (käyttis vs näyttis) mukana, etenkin heille, jotka ovat pystyneet jättämään omat mielipiteensä taakseen ja kuuntelemaan eri näkemyksiä Kiitos tuomarit, jotka olette ymmärtäneet laadun päälle, ja palkinneet koiriani sekä kasvattejani näyttelykehissä. Kiitos kasvatinomistajille, jotka ovat jaksaneet kilpailuttaa kasvattejani monipuolisesti sekä erityiskiitos taitaville kouluttajille jotka ovat menestyneet mestaruustasolla asti. Kiitos uusille kasvatinomistajille ja muutenkin rodun uusille harrastajille, jotka jaksatte pitää tätä upeaa rotua yllä. Kiitos kaikille, jotka ovat tehneet jotain rodun eteen.

Ootte parhaita, yritetään tehdä tästä vuodesta vielä parempi! <3 <3

5.1.2014

Hyviä kasvattajaystäviä ei tule joka vuosi

Ilmoittauduin eilen Veeran agilitykilpailuun, laittamalla jo automaattiseksi tulleet kolme koiraa per luokka. Tänäaamuna sain sähköpostin Veeralta:

"Lisäsin viä Gustavin Midi I-luokkaan ja Aslakin Maxi I-luokkaan, kun
max. määrä koiria on 4 luokkaa kohti."

Olin tästä kohteliaisuudesta aivan hämilläni. Pohdin, onko virtuaalimaailmassa enää "hyviä" harrastajia, jotka ajattelevat omaa napaansa pidemmälle. Ilmeisesti on. Gustav on Veeran kasvatti ja meillä on Aslak yhteisomistuksessa, mutta minä hoidan kokonaan molempien kisautuksen. Eli periaatteessa Veera olisi voinut lisätä vain mun ilmoittamat koirat, eikä lähteä katsomaan, mihin luokkaan mikäkin koirani kuuluu.

Tämä tapahtuma sai minut miettimään, miten harvassa tälläiset kasvatinomistaja-kasvattiystävät ovat. Tuttuja ja kavereita löytyy melkeinpä jokaisesta rodusta, mutta luottoystäviksi nimeän sellaiset ihmiset, joiden kanssa tulee keskustelua rodun tilanteesta enemmän, ja jotka ovat valmiita viemään rotua eteenpäin. Mikä on parempaa kuin suunnitella yhdessä yhdistelmiä ja pyrkiä saamaan mahdollisimman laajaa geenipoolia rodulle. Eikä vain kitistä koko ajan jossain nurkassa kuinka suurella osalla koirista on vääränlaiset korvat, liian muhkea turkki tai niiden oikeanlaiset kulmaukset ovatkin omaan silmään jotenkin paskat.

Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, ei todellakaan. Me ollaan Besonder's-Noinan kanssa joskus hyvinkin erimieltä asioista, saatika sitten Vicinity-Avelinen kanssa :D Mutta näkemyseroista heidän kanssaan voi sentäs keskustella ja yrittää saada sitä kultaista keskitietä toimimaan. Kaikkien kanssa ei voi, ja näille sanon mieluusti hei-hei. En mä ainakaan itse tee sellaisilla "ystävillä" mitään, joka ei suostu kuuntelemaan omia ehdotuksia, vaan tuputtaa sitä omaa vääräuskosuutta muilleen väkisin...

14.11.2013

Virtuaaliharrastajat, tuo katoava luonnonvara

Vaikka sukujen yleistyminen ajaa kasvattajat umpikujaan ja aloittelevankin kasvattajan on tiedettävä koirankasvatuksen tärkeimmät pääpointit, on seuraava aihe myös yhtä tärkeä. Nimittäin virtuaaliharrastajat ja niiden katoaminen.

Virtuaaliharrastajien määrä vähenee vuosi vuodelta. Joka vuosi tulee muutamia uusia kasvoja, mutta he ovat vielä lapsen kengissä eikä niitä voi kutsua niinikään kasvattajiksi, joilla olisi päämäärä. Kun minä olin nuori nuorempi, oli virtuaalimaailmassa monia vanhoja naamoja. He olivat pitkänlinjan kasvattajia ja kasvatustyö oli laadukasta. Heistä jokainen on lopettanut virtuaalikoirauransa: Lasimeren Spark, Hukkaharjan Anna, Snip Snapin Boksu (joka tunnettiin myös pitkästä urastaan vSPKL:n johdossa), High Wish'n Kati, Hulttion Donga, Hillaliinan Viivi (ilmeisesti tekee comebackin?), Rajavahdin Freu, Elm Streetin Mona, Ettoren Caza, Lac Quebecin Sekhmet, vom Bladen Pokeri, Haltiapolun Pehko, High 5'n Sara, Fleckin jade & rede.... Näitä riittää.

Mikä saa sitten virtuaaliharrastajan luopumaan menestyksekkäästä urastaan? Epäilen, että suurimmalle osalla näistä em. harrastajista tuli ikä ja aika vastaan. On oma elämä, kämppä, perhe ja ehkä koira pyöriteltävänään. Aika ei vaan yksinkertaisesti riitä. Sit on meitä, joilla on aikaa yllinkyllin ja virtuaaliharrastusvuosia on lähemmäs kahdeksan :-D

En tiedä, miksi uusia, hyviä harrastajia ei tule lisää. Uusilla harrastajilla on pallo vähän hukassa ja se intohimo, mitä vanhoilla kasvattajilla oli.. no, sitä ei ole. Koirien määrät on vähentyneet huomattavasti kenneleissä (paitsi Shadylla joka taitaa pitää suurinta koiralaumaa atm), rotujen kirjo on vähentynyt. Kisoja järkätään yhä vähemmän ja mikä pahinta:

NÄYTTELYIHIN OSALLISTUVAT AINA NE SAMAT KOIRAT. Ei voi kyrsiä enempää kun yksi tietty koira vie joka näyttelyssä ROPin, kun uusia haastajia ei tule. Uusia koiria ei tule. MIKÄ TEITÄ VAIVAA?? Kattokaa nyt näitäkin koiramääriä:


Euroopanvoittaja 2007
australianpaimenkoira 73
saksanpaimenkoira 107
kultainennoutaja 60
labradorinnoutaja 42

Ranskanvoittaja 2010
australianpaimenkoira 10
saksanpaimenkoira 72
kultainennoutaja 13
labradorinnoutaja 56

Ruotsinvoittaja 2010
australianpaimenkoira 23
saksanpaimenkoira 84
kultainennoutaja 19
labradorinnoutaja 44

Ranskanvoittaja 2011
australianpaimenkoira 25
saksanpaimenkoira 67
kultainennoutaja 21
labradorinnoutaja 60

Maailmanvoittaja 2011
australianpaimenkoira 24
saksanpaimenkoira 62
kultainennoutaja 26
labradorinnoutaja 63

Suomenvoittaja 2012
australianpaimenkoira 34
saksanpaimenkoira 74
kultainennoutaja 63
labradorinnoutaja 75

Suomenvoittaja 2013
australianpaimenkoira 37
saksanpaimenkoira 36
kultainennoutaja 70
labradorinnoutaja 44


Jäätävää hajontaa koko ajan!  Toisaalta, vähentyneet osallistujaluvut helpottavat omaa menestymistä. Mut kun kehässä on aina ne samat koirat ja tuomariksi pääsee nykyään niin helpolla, niin ei sitä omaa voittoa osaa ns "arvostaa". Sijoittuminen PU/PN-sijoille on nykyään sellasta "aa ok"-kauraa, kun taas EV07 se olisi ollut viinapullon ja uusien kenkien arvoinen juttu. Vaikka koirien määrä olisi sama / nousisi, yleensä taso laskee. Menestyminen on mun mielestä nyt liiankin helppoa. Voi kun muistelen autuudella niitä päiviä, kun koiria oli juuri lähemmäs sata kappaletta kisoissa ja sai aina jännittää kuka voitti.

23.10.2013

Kasvatuksella ei rikastu

Kun Welho-pankki rantautui asiakkaiden käyttöön vuonna 2008, se kohosi nopeasti suosituksi palveluksi ympäri virtuaalimaailman. Virtuaalihevosharrastajat rakastivat sitä: se oli just eikä melkein juuri passeli hevostelijoille. Koirapuolelle Welho tuli hitaasti mutta varmasti: arviolta noin neljäsosa kaikista virtuaalikenneleistä käytti Welhoa. Vaikka pankki oli suosittu ja kysytty juttu, se yhtäkkiä hävisi. Welhosta ei ole kuultu sitten vuoden 2010 jälkeen.

Mutta meidän toiveitamme kuultiin jälleen. Syksyllä 2013 julkaistiin Jupiter-virtuaalipankki. Sain kunnian olla mukana betatestaajana ja Joomagnan & Criminales on ottanut käyttöönsä pankkimaksut. Pennuista maksetaan rodusta riippuen tietty hinta, joka määräytyy suvun ja kilpailutulosten mukaan.

Viikko sitten keskustelin kasvattajakolleegani kanssa Jupiterista ja sen hyödyllisyydestä. Vaikka virtuaalikoirat ovat kaikki parhaita ja terveitä, tuo pankin käyttö virtuaaliharrastastukseen mukavaa realistisuutta. Nyt maksetaan pennuista 400-1000e, mutta itse liputtaisin myös muiden kulujen ja tuottojen ottamisen mukaan pankin käyttöön. Kasvatuksella kun ei nimittäin rikastu, mutta niin ei ole tarkoituskaan.

Tein yksi kaunis ilta hieman laskeskelmia, paljonko minulla menee rahaa virtuaalikoirien parissa. Luvut olivat aika karua katseltavaa:

Nappulat
Suttra Junior 18e/kk
Suttra Energy 119e/kk

Lihat & muut ruokintakulut
Jauhettu lohi, kolmen eri lajin jauhelihat n. 30e/kk
Lohiöljy 10,5e / 3l
Puruluut, koulutusnamit 10e/kk

Muut kulut
Shampoo 20,7e / 3l

----
Yhteensä 208,2e / kk

Kyseessä oli KUUKAUDEN laskeskelmat pelkästään Duun koirista, joista laskin vain kotonani asuvien koirien kulut (8 kpl), eli loput 10 vielä asuvat muualla... Kaiken kukkuraksi tuohon on laskettu pääasiassa vain ruokakulut ja shampoo, jota meillä kuluu 8 laumassa rutkasti. En edes uskalla laskea rahamääriä, joita minulla kuluu Joomagnan & Criminalesin koiramäärän ruokkimiseen (33 koiraa)...

Kasvatukseen kuluu luonnollisesti paljon rahaa. Tässä peruslaskelma pentueen teettämiseen sillä edellytyksin, että narttu on oma kasvatti ja ettei koemaksuja ole otettu huomioon. Esimerkkitapauksessa 4 pentua ja rotuna malinois

- Uroksen hyppymaksu 100e + 10% pennun hinnasta = yht. 280e
- Progestronitesti 75e
- Ultra 60e
- Emän ruoka 68e / 15kg
- Penturuoka 29,50e / 5kg
- Sirutus ja pentutarkastus 150e
- Rekisteröintimaksut 160e
+ muut juoksevat kulut

---
Yhteensä n. 823e

Vaikka saisinkin nettoa 700e per koira (yht. 2800e) , ei se kata juurikaan niitä kuluja, mitä olen emään (ja mahdollisesti) myös urokseen pistänyt vuosien varrella. Malinoisnarttu syö n. 340e:n edestä vuodessa. Kilpailumaksuihin menee n. 1200e vuodessa (n. 20 kilpailupäivää kuukaudessa, osallistumismaksu 5e). Narttu astutetaan noin kolme, nelivuotiaana, jolloin kuluja on jo mennyt keskimäärin 5340e. Kun tähän lisätään vielä pennutuksesta koituvat kulut (keskimäärin 1200e koska kukaan ei tiedä mitä voi tapahtua), on kulumäärä narttua kohden jo 6540. Pentujen jälkeen jään silti tappiolle melkein 3800e. Saan Struvelta kasvattaja-alennuksen -50% joka säkistä, joka on vielä laskettu tähän laskelmaan. Joten, kuka väitti että kasvattamisella voi rikastua?

11.10.2013

Sukujen yleistyminen ajaa kasvattajat umpikujaan

Sadan tekstin rajapyykki on ylitetty ja siitä tuli mieleeni aihe, jota aijon puida seuraavaksi. Nimittäin sukujen yleistyminen.

IRL-maailmassa suvun yleistymisellä tarkoitaan yleensä tiettyjen kenneleiden matadoruroksia. Ne ovat usein ulkomaantuonteja (= kalliita tuoda, ei ole järkeä tuoda huonoa urosta jolle ei ole käyttöä) ja valitettavan usein myös "hyvän" jalostuskoiran maineen saaneita. Kun pari käyttää, kiinnostuvat sopuliefektin tavoin kaikki kyseisestä uroksesta. "Mutta koska kennel X käyttää sitä, sen on oltava hyvä. Minäkin haluan" on liian usein kuultu lause IRL-piireissä. Mutta näyttäähän se suuri pentuemäärä hyvältä, ainakin uroksen omistajan mielestä.

URL-maailmassa suvun yleistyminen on astetta pahempi juttu jalostuksen kannalta. Keskimäärin yli puolet suvullisen koiran hankkijoista suunnittelee  käyttävänsä omaa wuffeansa jalostukseen. Kaikki pennuthan nimittäin automaattisesti ovat pentueen parhaita, terveitä sekä erinomaisia käyttö- ja luonneominaisuuksiltaan. Mutta kun kasvatusta ja jalostusta pitäisi saada eteenpäin, olen varma että yleisten sukujen ja etenkin kantanarttulinjaaminen ajaa kasvattajan ennen pitkää umpikujaan.

En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi omia koiria on väkisin käytettävä jalostukseen. Tottakai oma koira on paljon tärkeämpi ja rakkaampi kuin jonkun toisen koira, mutta jos olet tehnyt virheen ottaessasi liian yleisen suvun omaavan koiran, eikö sitä voi vain pistää monttuun? Ei, sen sijaan laitat vahingon kiertämään, ihan kuin äitisi silloin kun potkaisee sinut pihalta. Tama kasvattaja ei ummarra.

Toisaalta, antaisin itse mitä tahansa, että saisin tiimiini vielä yhden of Fiemmiläisen tai Hukkaharjalaisen. Ei haittaisi, vaikka se olisi yleisestä suvusta. Voisin ottaa sen vain harrastuskoiraksi, ystäväkseni.
Mutta en halua juurikaan yleisten sukujen edustajia liitettäväksi kasvatustyöhöni. Minulla on muistiossa kirjattu kaikkien koirieni jalostuskäyttö, sillä kasvatukseni on selektiivistä ja nykyään aika pienimuotoista. Keskityn mielummin vaalimaan hyviä välejä muihin kasvattajiin yhteistyön muodossa sekä kilpailemaan rakkailla koirillani.

Loppuun vielä ilouutisia! Kävimme 25.09.2013 Canis Rabiosin näyttelyssä cockeriporukan voimin. Tuomarina meille toimi Kurris ja kuinka mainioin tuloksin!

Terrifield I'm a Kitty Cat ERI1 SA PN1 ROP SERT
Copel Me Mirrorin' Bossiness ERI1 SA PU1 VSP SERT
Carraway Half Past Seven ERI1 SA PN2
Terrifield Major Harris ERI1 SA PU2 SERT ROP-jun
Pickland's Star Like You ERI1 SA PN3 SERT

26.7.2013

Koirankasvatuksen tärkeimmät pääpointit

Näinä käyttömania-aikoina on hyvä palauttaa hieman koirankasvatuksen prioriteetteja mieleen. Mikä tulee olla tärkein asia jalostuksessa?

Kuten olen pakinoinut jo aikaisemmin, ei URL (eikä kyllä IRL senkään puoleen) maailmassa osata ottaa ja tarjota apua vastaan. Ihan kuin se olisi kasvattajalta jotenkin pois, jos joku toinen neuvoo tai haluaa auttaa. Jos homma lähtee menemään päin persettä, eikö olisi vain helpompaa nostaa handu pystyyn ja myöntää: en osaa. Tarvitsen apua. Tyhmä ei ole se, joka apua pyytää vaan se, joka omasta vittupäisyydestään jättää avun pyytämättä ja sitten tekee kaiken päin helvettiä.

Kaikki tavoittelevat kasvatuksessaan erilaisia asioita. Joillekin se terveys on tärkein ja oikeanlainen rakenne, joillekin terveys ei juurikaan merkkaa mitään. Kasvatuksen ykkösprioriteetti pitäisi aina olla luonne. Luonne on ennenkaikkea tärkein osa jalostusta ja koiran luonne on tunnettava oikeasti. Epätasapainoista luonnetta pidetään usein "normaalina" ja harrastuskoiralle ei esimerkiksi liiallinen terävyys ole hyväksi. Monissa roduissa koiran luonne on muuttunut jo liiankin kovaksi ja se ilmenee mm. ohjattavuuden menettämisenä. Tämä taas vähentää pisteitä kokeissa. Luonteeltaan epätasapainoinen koira on rasite isommassa laumassa. Se ei yksinkertaisesti saa arkea toimimaan normaalisti.

Yksi kasvatuksen pääpainotteita pitäisi olla geenipoolin laajentaminen ilman, että tingitään luonteesta ja terveydestä.  Korvien asento tai turkin pituus ei ole olennaisin asia jalostukoiria valitessa, vaan koiran luonne ja terveys painavat vaakakupissa yhtä paljon kuin käyttöominaisuudet. Käyttöominaisuudet kulkevat koirassa luonteen kanssa käsikädessä: epätasaisen koiran kanssa harrastaminen on hankalaa ja menestyminen tuskallisen hidasta. Tälläisen koiran ei pitäisi olla kiinnostava jalostuksellisessa mielestä kenenkään kasvattajan mielestä.

Oikeesti, mitä teette koiralla, mikä on huipputerve ja todella kaunis, jos sen luonne on täysin persettä?

Loppuun annan teille seuraavan linkin:
http://chicchoix.com/blog/?p=3293

Kiitos ja kumarrus.

19.4.2013

Katsaus nyky-sakujen maailmaan

Karvaturrit-foorumilla on pohdittu useaan otteeseen ihannesaksanpaimenkoiran rakennetta ja haukuttu näyttelylinjaiset täysin maanrakoon. Samalla rumakin käyttölinjainen jätesäkki pystyy saamaan SERTiä näyttelyistä, vaikka sen rakenne ja ilme eivät ilmennä sitä the rodunomaista saksanpaimenkoiraa.

Pakollinen historiaosuus lyhyesti
Saksanpaimenkoira on ennenkaikkea käyttökoirarotu. Saksalainen ratsumestari Max von Stephanitz loi periksiantamattomalla luonteellaan työkoirarodun, joka on vieläkin maailman suosituin palveluskoirarotu. Saksanpaimenkoira tunnetaan kaikkialla maailmassa ja sen ulkomuoto herättää ihailua - mutta myös pelkoa. Rotu jakaantui käyttö- ja näyttelylinjaksi 1980-luvulla. Näyttelylinjan ja käyttölinjan yhdistelmiä sanotaan sekalinjaksi.

Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma ja ehdottoman ennakkoluuloton, mutta myös hyvin säyseä. Se on hyvin älykäs ja tarkkaavainen, ja sen pitäisi olla helposti ohjattavissa. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus vahti-, suojelu- ja palveluskoirana edellyttää koiralta rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta. Ihanteellinen saksanpaimenkoira on nuoresta pitäen kaksiviettinen.

Saksanpaimenkoira on ravaaja. Paimenkoirien piti olla kestäviä ja jaksaa ravata päiväkausia vaeltavien lammas- ja karjalaumojen perässä. Tehtävästä selvisivät parhaiten voimakkaasti kulmautuneet koirat, joilla oli tehokas pitkä ravi. Edellytyksenä oli pitkä ja melko kapea rintakehä sekä pitkänomainen runko. Tästä syystä saksanpaimenkoira on rakenteeltaan pitkänomainen ja sillä on vaivaton mutta vahva ravi. Vaikka ravi on pitkää, sen ei ole toivottavaa olla maatavoittavaa.


Linjojen tärkeys virtuaalisessa kasvatuksessa
Aloitteleva virtuaaliharrastajakin huomaa, että erilaisilla kenneleillä on erilaiset kasvattamismetodit- ja tyylit. Jotkut vannovat ulkonäön perään, jotkut luonteen, jotkut terveyden. Joillekin taas sukutauku on tärkein. Niin kauan, kun on ihanteita ja kasvattajia, on myös linjoja. Erityisesti saksanpaimenkoirissa näyttö- ja käyttölinja on erkaantunut täysin erilleen. Virtuaalimaailmassa suurin osa saksanpaimenkoirakasvattajista on käyttölinjankasvattajia, tai ainakin vähintään sekalinjan. Näyttelylinjaisia koiriakin kyllä löytyy, erityisesti näyttelyissä niihin törmää useasti. Mutta miten määrittelet, mitä linjaa koirasi edustaa?


Saksanpaimenkoiran nykyinen luonne ja rakenne tekevät siitä erinomaisen harrastuskoiran. Se on sulava ja kestävä, joka mahdollistaa näyttävän koesuorituksen. Sen työskentelyssä on voimaa ja se on kuin nuorallatanssi: kiihkeää mutta silti ah niin kaunista. Saksanpaimenkoiran luonneominaisuuksissa on paljolti eroa, mutta terävyys, ohjattavuus, rohkeus, luontainen aggressio sekä kovuus tekevät siitä erinomaisen koiran suojeluun. Toisinsanoen, saksanpaimenkoirien oma laji on suojelu. Koiran sukutaulu kertoo, mitä linjaa koira edustaa. Suvullisilla koirilla voidaan pitää ohjenuorana käyttölinjaisissa vähintään IPO3-tulosta, mielellään käyttövalionarvoa suojelusta. Tämä ei kuitenkaan ole täysin vedenpitävä "näin-koirasi-on-käyttölinjainen"-opas, sillä virtuaalikoirien parissa jopa bordercolliesta voi tulla suojeluvalio... (tähän silmiä pyörittelevä hymiö jos sellaisen pystyisin laittamaan)

Suosi käyttölinjaa - ole suosittu
Olen harrastanut virtuaalikoiria vuodesta 2005 lähtien. Ensimmäinen pentueeni näki päivänvalon keväällä 2008, jolloin rotuna oli rottweiler. Olen siis nähnyt, miten tietyt trendivillitykset tulevat muotiin. Yhtenä vuotena saksanpaimenkoirat olivat kovassa huudossa ja evm-sukuisia koiria ei juurikaan arvostettu. Kaikki halusivat pennun tietyltä kasvattajalta ja sitten oltiin polleata poikaa kun sellainen saatiin. Näyttelyssä voittivat samat vakionaamat ja käyttölinjaisia koiria ei arvostettu yhtään. Linjojen jakaantuminen oli selvempää kuin mitä se nykyään on. Näyttelyissä voittivat suurikokoiset, voimakkaasti kulmautuneet koirat joiden selkälinja oli muhkurainen ja laskeva kuin silta. Nykyään vallitsee käyttismania, eli mikä tahansa jätesäkki voittaa, vaikka sen ilme olisi epärodunomainen, sen sukupuolileima epäselvä tai sen selkälinja olisi muhkurainen. Virtuaalimaailmassa näyttelyillä ei ohjata jalostusta. Toivon ainakin, että ei.

Näinä aikoina, kun ihmisten mielenkiinto syttyy ja lakkaa hetkessä, on välillä nähty uusia sakuharrastajia ja jopa kasvattajiakin. Mutta jos kasvatusrotuaan ei palvo, ei kannata sitä kasvattaakaan. Jos ei ole valmis tekemään mitään pentueen eteen, kannattaako niitä pentuja edes tuoda maailmaan? Paljon näkee rumia koiria, joiden kanssa on saavutettu ehkä juuri ja juuri BH TK1 IPO2 vPVA. Sukutaulua koristaa monta aikansa "Kulttinimeä", jotka löytyvät kaikkien koirien sukutauluista. Mutta jokainen taaplaa tyylillään.

Tällä postauksella ei ollut minkäänlaista tarkoitusta. Teki mieli vaan räpättää tästä sakujen linjaihanteiden muuttumisesta. Mä tykkään käyttölinjaisista, mutta ei se poista sitä totuutta että sen koiran on oltava _kaunis_. Silloin mitkään linjaerot eivät saa tulla tielle. Yhtä hyvin voi olla todella komea näyttelylinjainen uros, jolla on laskeva selkä, kuin susiruma käyttölinjainen. Käyttäkää ihmiset järkeä kun antaudutte tähän käyttisvillitykseen...

PSST! Kemroesin näyttelyssä meidän uusin kultsu Dennis teki debyyttinsä.. Tuloksin ERI1 SA VSP-jun PU2 SERT, JESS!!!!!!!!! Joyce oli ERI1 SA ROP-jun PN3!!!!!!!1

17.8.2012

"Sotakoirakulttuuria" poistamassa

Jostain syystä ihmiset luulevat saksanpaimenkoiran olevan kauhean vaativa rotu. Okei, käyttölinjainen voi olla hankala (etenkin uros, voi helevetti sitä taistelun määrää), mutta pääsääntöisesti sakemanni on leppoisa ja letkeä otus. Mikä saa ihmiset kuvittelemaan että saksanpaimenkoira tarvitsee armeijatyylisen kotikurin, eli tunti turpaan ja kuppi nappuloita? Mikä saa keski-ikäisen kaljamahaisen miehen nykimään vasenta kättään vauhdikkaasti heti, kun ketjupannan kilahdus kuuluu? Mistä nämä myytit tulevat?

Yhdeksi syyksi voisin mainita, että siinä missä Saksassa koiria arvostetaan ja ne pidetään hanskassa (lue: niin kurissa ettei haavereita ym satu pitkältikään vaikka paljon koiria ja ihmisiä on, harrastetaan paljon, rodut pidetään ALKUPERÄISISSÄ käyttötarkoituksissa jne), Suomessa jakaannutaan pääasiassa kahteen erilaiseen kouluttajatyyppiin: kukkahattutäteihin ja sotakoiraseteihin.

Kukkahattutädin tietävät kaikki. Yleisesti kukkiksella tarkoitetaan noin 50-vuotiasta, pyylevää naishenkilöä, jolla on fleksin päässä kaksi tiibetinspanielia tai vielä pahempaa: kaksi villakoiraa. Luonnollisesti yksikään koira ei ole oikeaoppisessa trimmissä, sillä kukkahattutäti ei käy näyttelyissä. Hän kommentoi tyyliäsi luotsata koiraasi kun yrität päästä mahdollisimman helpolla ohitse. Kukkahattutädin mielestä viettikoulutus ei ole pop eikä pakotteita saa antaa. Koulutuskentällä kukkahattutäti kauhistelee kun koirien kanssa leikitään patukkaleikkejä tai kun koira iskee hihaan kiinni. Jokaisen koiran tulisi saada haistella toista koiraa - mm tämän lauseen voit kuulla kukkiksen suusta. Eikä tietenkään voida kuunnella eriäviä mielipiteitä ja loppusanoikseen kukkahattutäti yleensä vielä hehkuttaa flexin mahdollisuutta ja haukkuu omat koirasi tappajiksi kun ne eivät haluakaan tutustua kahteen pikkupiskiin.

Sotakoirasetä on hieman uudempi nimitys. Yleensä noin 40-50vuotias, itselleen munanjatkeeksi ottamallaan saksanpaimenkoiraUROKSELLA on luonnollisesti joko kuono-koppa tai vähintään pitkälenkkinen ketjupanta kaulassa. Sotakoirasetä kävelee kaljamaha edellä, kuin teiden kuninkaana ja saa kaikki väistämään kauhuissaan pois tieltä. Koiraa ei voi missään nimessä kouluttaa nameilla, se tekee siitä dominoivan, johtajaksi pyrkivän koiran, sotakoirasetä tietää. Ja jos koira ei istu, sitä pitää läväyttää nahkahihnalla kylkeen jotta se oppii olemaan! Ja ovista sotakoirasetä menee ensin ja koira räyhää hampaat irvessä heti, kun pikkukoira uskaltaa edes katsoa koiraa. Koiran tulee kulkea oikeaoppisesti vasemmalla sivulla (eikä se tietenkään saa haistella mitään), ja kun koiran keskittymiskyky ja into herpaantuu, alkaa raivokas ketjupannan nykiminen. Samalla pitää muistaa karjua perkelettä ja saatanaa sekä parhaimmassa tapauksessa tarttua koiraan kiinni.

Mitä yhteistä näillä kahdella ääripäällä on? Ainakin se, että molemmat ovat ainakin osittain väärässä. Kukkahattutätien kohdalla homma menee övereiksi sääntöjen kohdalla. Kyllähän koiralla pitää olla säännöt. Ja kyllä, sen koiran voi kouluttaa nameilla, patukalla tai vaikka laumavietillä jos haluaa. Paras tulos saavutettaneen tekemällä vähän kaikkea ja hyödyntämällä koiran viettejä koulutuksessa. Mutta ei sitä koiraa pidä ruveta läimimään jos se ei tottele. Tai ainakaan ruveta selittämään johtajuuspaskaa keskenkaiken, sillä kun ei ole mitään tekemistä koiran kouluttamisen tai tottelemisen kanssa. Pakotteita käyttää n. 99% koirankouluttamisen kanssa. Mutta ne eivät ole väkivaltaa.

Suomi on niin jäyhä kansa, että ihmiset todellakin jakaantuvat melkein kahtia. Mutta missä on välimaasto? Kouluttaja, joka rakastaa koiraansa ehdoitta, laatii säännöt mutta muistaa myös antaa koirallekkin joskus päätösvaltaa. Pyytää ja antaa. Kahden kauppaa. Kiittää koiraansa kun se tekee oikein ja kieltää kun se tekee väärin. Mutta mitäpä teet kun suomalainen ei puhu eikä pussaa? Perseestä me ollaan kaikki.