Virtuaaliharrastajat, tuo katoava luonnonvara

Vaikka sukujen yleistyminen ajaa kasvattajat umpikujaan ja aloittelevankin kasvattajan on tiedettävä koirankasvatuksen tärkeimmät pääpointit, on seuraava aihe myös yhtä tärkeä. Nimittäin virtuaaliharrastajat ja niiden katoaminen.

Virtuaaliharrastajien määrä vähenee vuosi vuodelta. Joka vuosi tulee muutamia uusia kasvoja, mutta he ovat vielä lapsen kengissä eikä niitä voi kutsua niinikään kasvattajiksi, joilla olisi päämäärä. Kun minä olin nuori nuorempi, oli virtuaalimaailmassa monia vanhoja naamoja. He olivat pitkänlinjan kasvattajia ja kasvatustyö oli laadukasta. Heistä jokainen on lopettanut virtuaalikoirauransa: Lasimeren Spark, Hukkaharjan Anna, Snip Snapin Boksu (joka tunnettiin myös pitkästä urastaan vSPKL:n johdossa), High Wish'n Kati, Hulttion Donga, Hillaliinan Viivi (ilmeisesti tekee comebackin?), Rajavahdin Freu, Elm Streetin Mona, Ettoren Caza, Lac Quebecin Sekhmet, vom Bladen Pokeri, Haltiapolun Pehko, High 5'n Sara, Fleckin jade & rede.... Näitä riittää.

Mikä saa sitten virtuaaliharrastajan luopumaan menestyksekkäästä urastaan? Epäilen, että suurimmalle osalla näistä em. harrastajista tuli ikä ja aika vastaan. On oma elämä, kämppä, perhe ja ehkä koira pyöriteltävänään. Aika ei vaan yksinkertaisesti riitä. Sit on meitä, joilla on aikaa yllinkyllin ja virtuaaliharrastusvuosia on lähemmäs kahdeksan :-D

En tiedä, miksi uusia, hyviä harrastajia ei tule lisää. Uusilla harrastajilla on pallo vähän hukassa ja se intohimo, mitä vanhoilla kasvattajilla oli.. no, sitä ei ole. Koirien määrät on vähentyneet huomattavasti kenneleissä (paitsi Shadylla joka taitaa pitää suurinta koiralaumaa atm), rotujen kirjo on vähentynyt. Kisoja järkätään yhä vähemmän ja mikä pahinta:

NÄYTTELYIHIN OSALLISTUVAT AINA NE SAMAT KOIRAT. Ei voi kyrsiä enempää kun yksi tietty koira vie joka näyttelyssä ROPin, kun uusia haastajia ei tule. Uusia koiria ei tule. MIKÄ TEITÄ VAIVAA?? Kattokaa nyt näitäkin koiramääriä:


Euroopanvoittaja 2007
australianpaimenkoira 73
saksanpaimenkoira 107
kultainennoutaja 60
labradorinnoutaja 42

Ranskanvoittaja 2010
australianpaimenkoira 10
saksanpaimenkoira 72
kultainennoutaja 13
labradorinnoutaja 56

Ruotsinvoittaja 2010
australianpaimenkoira 23
saksanpaimenkoira 84
kultainennoutaja 19
labradorinnoutaja 44

Ranskanvoittaja 2011
australianpaimenkoira 25
saksanpaimenkoira 67
kultainennoutaja 21
labradorinnoutaja 60

Maailmanvoittaja 2011
australianpaimenkoira 24
saksanpaimenkoira 62
kultainennoutaja 26
labradorinnoutaja 63

Suomenvoittaja 2012
australianpaimenkoira 34
saksanpaimenkoira 74
kultainennoutaja 63
labradorinnoutaja 75

Suomenvoittaja 2013
australianpaimenkoira 37
saksanpaimenkoira 36
kultainennoutaja 70
labradorinnoutaja 44


Jäätävää hajontaa koko ajan!  Toisaalta, vähentyneet osallistujaluvut helpottavat omaa menestymistä. Mut kun kehässä on aina ne samat koirat ja tuomariksi pääsee nykyään niin helpolla, niin ei sitä omaa voittoa osaa ns "arvostaa". Sijoittuminen PU/PN-sijoille on nykyään sellasta "aa ok"-kauraa, kun taas EV07 se olisi ollut viinapullon ja uusien kenkien arvoinen juttu. Vaikka koirien määrä olisi sama / nousisi, yleensä taso laskee. Menestyminen on mun mielestä nyt liiankin helppoa. Voi kun muistelen autuudella niitä päiviä, kun koiria oli juuri lähemmäs sata kappaletta kisoissa ja sai aina jännittää kuka voitti.

Muuttopuuhia ja treeniä

Joomagnan & Criminalessa on vietetty virallisesti muuttopäivää. Löysimme Darinin kanssa aivan ihastuttavan talon meren rannalta. Sain vääntää Darinin kanssa aika kauan, ennenkuin se suostui muuttopuuhiin. Enkä ihmettele yhtään, sillä kerkesimme asua vanhassa talossamme vasta kolmisen vuotta. En kuitenkaan ollut tyytyväinen asunnon kokoon enkä sijoitusratkaisuihin, jonka vuoksi aloin katsomaan uutta asuntoa.

Sellainen löytyi Corkista. Se oli kuin meille tehty: 100 hehtaaria maastoa, ei naapureita, "oma ranta". Myyjä väitti et rantaan on kivenheiton matka. No niin sinne onkin jos on vitun hyvä heittään kiviä. Jyrkänteeltäkin on vielä sellaset nelisen metriä ennenkuin merta voi edes hipaista. Onneksi sinne on portaat!! Kattokaa nyt tätä kuvaakin, tää kuvastaa niin hyvin sitä, miten kusisia noi myyjät on. "Erinomaisella paikalla" - keskellä peltoo. Mutta mitä voi vaatia, jos koiramäärä on vakiona yli 25 ja tilaa pitäisi riittää? Ulkonäöllisesti ei mikään luomus (kävimme etsimässä asuntoa keväällä ja kaikki lumikurapaska tuli tietty just sille ajanjaksolle), mutta puutarhurit tekevät ihmeitä!


Copyright Chris Kealy

No me otettiin tää talo, tietysti. Tässä syy:


Copyright Peter Hilton

Toi keittiö on niin upea että melkein itkettää. Arvatkaa vaan pysyikö toi lattiakaan noin hyvänä kahta viikkoa pidempään? Lisäks vitun Linnea on työntämässä koko ajan keittiöön vaikka oon vetänyt ympäri korvia jos sinne kehtaa ilmestyä. Ei se vaan opi!

Tän tontin aitaaminen oli yhtä helvettiä. Kuten voitte kuvasta nähdä, peltoa on paljon. Darin oli _helvetin_ suuttunut niistä kustannuksista mitä tän aitaaminen aiheutti (etenkin kun tuo jyrkänne oli etenkin aidattava) ja meillä Fry & kumppanit hyppii n. 180cm aitojen ylitse. Eka meillä oli tälläiset aidat:


Copyright Erf-goed.be

Ei ollut materiaaliltakaan mitenkään erikoista. Fry meni mennen tullen lävitse siitä ja Kalevi kaivoi itsensä alitse. Darin ei ollut tajunnut vetää sitä syvälle maahan. Xavier aloitti tappelun Ezran kanssa ja ne meni aidasta läpi. Yritin peittää rikkoutuneen aidan ensin isolla lavalla, mutta kummasti kaikki koirat kiinnostui HETI VÄLITTÖMÄSTI siitä. "Mikä siellä on, mamma kerro jo!". Joten, Darin pitkin hampain hankki kunnollisen aidan. Kyllä nyt kelpaa!


Copyright cogdogblog

Kun aita oli valmis, oli pakko laittaa varoituskyltti portille. Naapurin julppi nimittäin yritti tulla meille varkaisiin heti ensimmäisenä yönä. Aslak herätti vitunmoisella huudolla varmaan koko Corkin kun jätkä murtautui autotalliin. Harmi vaan että osa koirista nukkui siellä koska se on yksi viileimmistä paikoista koko asunnossa. Olin ihan varma et se kersa kuolee sydänkohtaukseen kun about 15 koiraa vaihtoi sleep-moodista vahtimoodille. Poliisithan sen sitten haki poies. Pitäisköhän tuohon vielä tarkentaa "33 dogs"? :'D


Copyright mrfrogger

Poliiseista kun tuli puhe, minulle tuli yhteydenotto Poliisivoimilta. He kouluttivat uusia koirankouluttajia ja molareita tositoimiin ja etsivät treenikoiria. Lupasin heille niin monta harjoituskoiraa kuin vain viitsisivät treenata! Yksi kaunis kesäaamu pakkasin sakut pakuun ja ajelin armeijan koulutuskentälle näyttämään vähän saksalaista voimaa. Pääkouluttaja valitsi harjoituskoiriksi pääasiassa uroksia ja pojat sitten treenailivatkin purujen lisäksi seuraamista ja muuta ohjaamista. En valita, hyvissä käsissä olivat.


Copyright United States Marine Corps Official Page

Ylläolevassa kuvassa Ezra pääsi kokeilemaan miltä tuntuu olla toisen ihmisen ohjauksessa. Ezra on aika viettikestävä ja ohjaajakova koira eikä oikein meinannut kuunnella nuoren jäpikkään ohjeita. Hyvin se puri, poika huusi jo yhdessä vaiheessa "I can't hold, I can't hold" :D Tais olla tuo nuorikko vähän liikaa heille, se kun on omasta laumastani ehdottomasti yksi jääräpäisimmistä ja varmimmista suojelukoiristani.


Copyright LeoAmadeus

Sitten treenattiin ohjaamista. He pyysivät voimakastahtoisia ja suuriviettisiä koiria jotta saisivat oikeaa käsitystä millaista on pidellä poliisikoiraa. Tein vastakysymyksen: "Millaisia koiria te luulette minun pitävän?". Löin pojille kouraan Fryn, Rodneyn, Kimin, Xavierin, Rekin, Ezran, Kaidun, Timin ja Vuxin ja käskin antaa palaa. Hyvin meni siihen asti, että Kimin ohjaaja käveli Xavierin perseeseen jolloin Xavierilla keitti ja se ärähti "vähän". Ohjaaja oli vähän säikky mut käskin jatkaa matkaa. Sellasii nuo pojjaat on.


Copyright Official U.S. Navy Imagery

Adamin kanssa otettiin peruspurutreeniä, koska molari oli vasta harjoitteleva. Adam puri äärimmäisen hyvin ja oon niin ylpeä siitä. Se teki piilonkierrot ihan kuin ammattilainen! Harkkari tykkäs Adamista kanssa tosi paljon, vaikkei sen painostaminen niin vahvaa ollutkaan kuin mitä aikuisella koiralla yleensä on. Mut Adamkin on vasta penska :))


Copyright Official U.S. Navy Imagery

Viski pääsi treenaamaan hyökkäyksiä ihan luvan kanssa. Sai purra mihin kohtaan tahansa ja Viskihän on tässä tapauksessa asian hallitseva mestari... Molari oli tässä harjoituksessa ammattilainen ja päädyttiin tekemään suojelun kolmostreeniä. Viski oli aivan mieletön! Yhden otteen se missasi (molari teki liian nopean käännöksen ja koira lensi ohitse), mutta korjasi sen entistä aggressiivisemmalla otteella.


Copyright Official U.S. Navy Imagery

Alimmassa kuvassa Kimi vielä näyttää nuorelle pojalle mitä tarkoittaa "vajaa ote" ja hetkeä myöhemmin TÄYSI OTE. Oli muuten pojalla sormet vaarassa kun kiellosta huolimatta nosti Kimin kierroksia.

Niin ja jollei jollekin käynyt jo selväksi, meidän koiralaumamme lukumäärä nousi reippaasti. Kävin hakemassa koiria sieltä sun täältä, tuloksena 9 tuontikoiraa jotka KAIKKI asuvat kotona. Eihän tuo koiramäärä ole kuin 37, joista sakuja 33. Mutta minkäs teet jos haluat säilyttää rodun elinvoimaisena mahdollisimman laajana geenipooliltaan? Joomagnan K-pentuekin näki päivänvalon (Dan x Corda) ja kotiin jäi Joomagnan Kill 'Em All aka "Ezra".

Loppun vielä näyttelyhypetystä Santun järkkäämässä ryhmiksessä:

Joomagnan I Told You So BIS1-pentu
Joomagnan Forever Alone PN2 SERT ROP-käy
Genedan's Kushernut PU2 SERT VSP-käy
Pickland's Star Like You ERI2 SA PN2 SERT
Carraway Half Past Seven ERI1 SA PN1 SERT ROP ROP-jun
Rauniosodan Armas Deniz ERI1 SA PU2 SERT VSP-jun

Katsaus vuoteen 2012

Vuoden vaihtumisen jälkeen on hyvä palata hetkeksi menneeseen vuoteen, ja katsoa vuoden kohokohdat ja riman alitukset. Kuluneeseen vuoteeseen kuului monta hyvää, ikimuistoista hetkeä mutta myös surullisia tapahtumia.

Kilpailutiimissä näkyi jos minkälaista muutosta, sillä jouduimme luopumaan monesta koirasta. Erityismaininnan ansaitsevat Ruma ja Roihu. Ruma (Lilithia Game Over) oli Kirsin kasvatti, jonka kanssa kiersin useita kisakehiä, päälajinamme näyttelyt ja suojelu. Ruma saikin voittajaluokassa lähes mahdottomana pidetyt 300p! Roihu oli taasen ensimmäinen aito ulkomaantuonti, jonka toin Banglesilta kesäkuussa 2011.
Venäjältä minulle matkannut sijoitusuros Rene matkasi takaisin Venäjälle tammikuussa 2012. Toivottavasti Renellä on mukava loppuelämä Venäjällä, olen tosin pistänyt jo vähän kyselyä uudesta vom Brandilaisesta...

Vuosi oli aika pentuetäytteinen, päivänvalon sai Joomagnan F-, G- & H-pentueet, Duun C-pentue sekä Detur A-pentue. Nämä pennut ovat niittäneet heti alusta lähtien kunniaa, osa käyttölajeissa ja osa näyttelykehissä. Olen erittäin kiitollinen kasvatinomistajille heidän panostuksestaan pentuihin!

Tuleva vuosi tuo mukanaan mahdollisesti uusia Joomagnan-pentuja, uusia käyttö- ja näyttötähtiä, kilpailuilmoittautumisia sekä valiokaavakkeita. Pidetään rima korkealla ja lippu pystyssä!

Alla vielä kooste Joomagnan-tiimin näyttelymenestyksestä vuonna 2012:

02.01.2012 - Joomagnan Ending Happy PN2 SERT
30.01.2012 - Joomagnan Feeling the Heat BIS2
29.02.2012 - Joomagnan Eighteen Seconds vCANW-12
29.02.2012 - Criminales Defying Gravity vCANW-12
15.03.2012 - Joomagnan Eighteen Seconds vGBRW-12
15.04.2012 - Joomagnan Eighteen Seconds PU2 SERT
16.05.2012 - Criminales Defying Gravity vSWEW-12
17.06.2012 - Joomagnan Eighteen Seconds vjESTW-12
17.06.2012 - Joomagnan Fast and Furious vESTW-12
17.06.2012 - Criminales Dare Devil vESTW-12
17.06.2012 - Criminales Defying Gravity vESTW-12
13.07.2012 - Joomagnan Hold the Line PU2 SERT
29.07.2012 - Joomagnan Eighteen Seconds VSP
29.07.2012 - Criminales Defying Gravity ROP
30.07.2012 - Joomagnan Gay With Slippers PN2 SERT
16.09.2012 - Joomagnan Eighteen Seconds PU2 SERT
16.09.2012 - Joomagnan Hold the Line ROP
20.10.2012 - Joomagnan Eighteen Seconds VSP


30.01.2012 - Joomagnan - kasvattajaryhmä KAS1
13.07.2012 - Joomagnan - kasvattajaryhmä KAS2 KP
29.07.2012 - Joomagnan - kasvattajaryhmä KAS1 KP ROP-kasvattaja
30.07.2012 - Joomagnan - kasvattajaryhmä KAS1 KP ROP-kasvattaja
05.09.2012 - Joomagnan - kasvattajaryhmä KAS1 KP ROP-kasvattaja BIS1-kasvattaja
23.09.2012 - Joomagnan - kasvattajaryhmä KAS1 KP ROP-kasvattaja BIS3-kasvattaja
20.10.2012 - Joomagnan - kasvattajaryhmä KAS1 KP ROP-kasvattaja
30.10.2012 - Joomagnan - kasvattajaryhmä KAS1 KP ROP-kasvattaja


Lisäksi lukuisia PU/PN-sijoituksia ja ROP-juniorituloksia sekä omissa koirissa että kasvateissa.

Omaa kisaustahtia etsimässä

Nykypäivänä kaikki uusi on suuntaa johonkin isompaan. Täydellisyyteen pyritään, mutta ei osata kertoa mitä hakee ja miksi. Koiraa hankkiessa kaavaillaan koirasta täydellistä jalostuseläintä ja kasvatuksessa pyritään olemaan maailman tunnetuin, suosituin ja paras. Mutta kun kysytään kisaustahdista, moni sanoo että sillointällöin. Aktiivisesti. Koko ajan. Niinkuin edellisilläkin koirilla. Jos pyrit aina täydellisyyteen esimerkiksi koiraa hankkiessasi, kenneliä perustettaessasi, yhdistelmiä miettiessäsi, niin mikä on kisaustahtisi? Mikä on tavoitteesi?

Kaikilla on omanlainen kisaustahti. Ihmisellä, jolla virtuaalikoira on vain niinsanottu hetken mielijohde, on hidas kisautustahti. Hän ilmoittaa koiran tuonne, ehkä tuonne, mutta ehdottomasti tuonne. Kisailmoittautumiset tehdään huolellisesti ja koiralle ehkä kaavaillaan vain yhtä SERTiä ja muutamaa tulosta palveluskoirakokeista. Jotkut eivät kilpaile koiralla kuin agilityssa ja näyttelyissä. Jotkut harrastavat edellämainittujen lisäksi myös tottelevaisuutta, palveluskoiralajeja, paimennusta. Ehkä vielä jotain turhia hupilajeja, kuten flyballia tai koiratanssia.

Jotkut haluavat tuloksia mahdollisimman vähän ajan sisässä. Koiran pitää olla valio vuoden kuluttua syntymisestä, maksoi mitä maksoi. Koiralla kisataan raivokkaasti kaikissa lajeissa ja ehkä järjestetään omia näyttelyitä joihin saisi lempparituomarin tuomaroimaan. Käytetään hyväksi vanhoja tuttavuuksia ja/tai velkaa olevia ihmisiä. Jotkut vain kilpailevat tuloksista riippumatta. Sen huomaa yleensä siitä, että hylätytkin tulokset merkataan kalenteriin ja saadaan tuomarilta nipotusta kun kalenteri on niin epäselvä.

Minulla on tällä hetkellä noin 42 koiraa. Noin, koska en ole täysin varma omistamastani määrästä. En pysy perässä liukuvasta koiramäärästäni, sillä usein kun yksi tulee, toinen lähtee. Joskus jätän pentueesta pennun kotiin, joskus myyn pois. Minulla on päälajeina tottelevaisuus, näyttelyt sekä palveluskoirakokeet, mutta jostain syystä olen saanut palkintoja myös mejästä, nomekokeista, spanielikokeista, ajokokeista, koiratanssista... Lajeja riittää. Minulla koirat kisaavat vuorotellen lajeissa. Kun tilaa tulee, uusi hippiäinen lähtee kilpailemaan. Minulla on koiria, millä ei ole vielä yhtään tuloksia. Minulla on koiria, millä ei ole tuloksia kuin agilitysta. Tavoitteena kaikille on valioitua. Ajallaan.

Hippu on kantavana!

Alunperin minun piti kirjoittaa blogiin vasta sitten, kun pennut olisivat jo syntyneet, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Vaikka Joomagnan G-pentueesta on vain noin pari viikkoa aikaa, Hippu alkoi juoksemaan. En halunnut siirtää kisausvaiheessa jo valmiina olevan nartun pentueita jouluntienoille, päädyin astuttamaan Hipun. Hippuhan on siis sijoitusnarttuni E-pentueesta, Joomagnan Ending Happy, joka asuu femmillä Keefessä. Oon kyllä upean nartun kasvattanut ja kyllä se femm osaa!! Ja on hauskaa miten tuo väri periytyy - Hipun isähän on myö bicolor.

En halunnut käyttää omia uroksiani Hipulla,sillä minulla on niille myöhäisempää omaa käyttöä. Lisäksi kaikki urokseni olivat vielä liian kesken joko kisaushistorialtaan tai HENKISELTÄ kasvultaan. Päädyin astuttamaan Hipun Reetan upealla mustalla uroksella, Petellä. Peten on kasvattanut toksi ja sen virallinen nimi on Maben Bet the Pot. Se on hyvin vietikäsuros, joka on kaikenlisäksi kaksiviettinen. Astutus sujui hyvin ja eilen käytimme femmin kanssa Hipun eläinlääkärillä ultrassa: mahassa näkyi ainakin kolme pentua!

Linjaukseltaan nämä tulevat pennut ovat sekalinjaisia. Niissä on tottakai enemmän käyttöpuolta kuin näyttöpuolta, mutta se tuskin haitannee kasvatinomistajia. Pelkäsin että en saa pennuille ottajia koska G-pentue, mutta onneksi huoleni oli turha: Kirsi varasi uroksen Lilithiaan, Seita myös uroksen Rumoeriin sekä Twiggy nartun, en vielä tiedä minne. Twiggyhän teki vallan mainion ulkoasun myös JC:hen, jota toivottavasti pääsen vaihtelemaan pikkuhiljaa...

Mutta muuten meillä edellään aika rauhallista kautta. Sakke valioitui juuri agilitysta ja Deturissakin Dingosta tuli myös agilityvalio. Seitan ja Renon kanssa kilpailemme tokossa erikoisvoittajaluokassa, muistaakseni Seita tarvitsee vielä yhden I-palkinnon valioituakseen. Seitalla on upea uros jo odottamassa jalostuskäyttöä, enkä malta odottaa että saan Seitan jälkikasvua kotiini kasvamaan. Kyttäilen edelleen sitä saatanan viimeistä sertiä suomesta, joka ei meinaa tulla sitten millään...

En muista olenko jo kerennyt hehkuttaa meidän uutta laumanjatketta, bordercollieuros Onlya! On se NIIN lutunen uros, vaikka ulkonäkö ei kyllä kerro kaikkea. Jerry-hepalle yritin etsiä kaveria hevosmaailma.netistä, mutta aika laihoin tuloksin.. No ehkä joku päivä. Sille on vaan hankala etsiä tammaa, jonka kanssa voisi kilpailla ym. Meidän näyttelylinja-Kevinkin tormistautui agilityssa ja kävi hakemassa sieltä yhden vKUMAN. Ehkä se ei olekaan niin toivoton tapaus ja ehkä sen kanssa voi jopa harrastaa!? Aika näyttää, jos näyttänee. Hiljaa hyvä tulee ja pysähtyneenä paras, sanoi Arekin biisissään Jaalan elämää.

Hipun pentueesta tulikin vielä mieleen, että Hipun veli Joomagnan Eighteen Seconds "Nico" saattoi yhden pentueellisen verran pentuja maailmaan. Aveline jätti itselleen pentueen parhaimman uroksen kotiin kasvamaan ja tykkään kyllä pojasta aika tavalla. Toivon että Nico on periyttänyt suoraa ja itsevarmaa luonnettaan, sillä ei olisi ensimmäinen kerta kun Joomagnan-kasvateista tulisi niin itsevarmoja kuin mitä Corda oli ja on edelleen.

Porukalla Virossa

Voittaja-näyttelyissä on aina sitä jotakin. Sinne on vaan pakko lähteä. Ei ole väliä tuomarista, kunhan sinne vaan kasaantuu tuttu porukka kilpailemaan toisiaan vastaan ja jauhamaan näyttelyn jälkeen paskaa kun se oma vuffe ei sitten voittanutkaan. Perinteisesti minullekin kolahti tuomarintipyyntö johon suostuin ilomielin. Tällä kertaa tuomaroin EFR:n lukuunottamatta shiloheja ja silkkivinttareita.

Ja koska perinteitä on aina kunnioitettava, pakkasin minäkin koiralaumani, otin Darinilta rahaa ja lensin Avelinen luokse. Alunperin idena oli tulla vasta lauantai-iltana, mutta meikäpä lensi jo perjantai-iltana, heti kun Aveline oli päässyt töistään. Mukana oli kaikki kynnelle kykenevät koirat.

Näyttelypäivä oli sateinen. Virossa on AINA kylmä ja AINA sateista, joten se ei yllättänyt yhtään. Luojan kiitos näyttelypaikka oli katettu, mutta se oli tuulinen. Koska raahaan mukanani aina handleriani Lindaa, hän sai tehtäväkseen esittää muutaman koiran.

Linda esitti Rossin avo-kehässä, tuloksin EH. Olin hieman pettynyt. Aussiekehältä siirryin katsomaan malikkakehiä (ei ollut omia koiria kehässä), jossa näin vihdoin Rutjan jälkikasvua. Rutjan tyttö Rainvalley's Nuvole Bianche olikin loppujen lopuksi ROP! Kasvattini Aki (Duun Back Off) oli EH ja Brandon (Duun Blackbird Racing) ERI1 SA PU3.

Sakemanneissa tulokset hieman vaihtelivat. En löytänyt selkeää linjaa, mistä tuomari olisi pitänyt, mutta eipä tuo menoa kauheasti haitannut. Tuomarilla taisi olla huono päivä, sillä lähdin ensimmäisenä Fryn kanssa kehään - ja palasin sieltä H:n kanssa. Junnu-uroksissa vain yksi koira sai ERI SA'n ja se oli kasvattini Nico (J. Eighteen Seconds), joka oli samalla ROP-jun.
Nuokku-uroksissa luokan voitti Veeran Berdie (Redfoxe's Roll Over Beethoven), meidän Danskon ollessa EH. Kolmas koira Raamikkaan Urbaani Legenda oli poissa. Avoimissa uroksissa Sakke sai H:n ja Dan EH'n, Ruman ollessa luokkansa voittaja ja saaden SA'n. Käyttöluokassa Kirsin Schwer Recht oli luokkavoittaja saaden SA'n.
Junnunartuissa Mirva ERI2 ei SA. Jälleen vain yksi koira sai SA'n ja se oli Avelinen esittämä ja omistama Frieda Iris. Ja nuokkunartuissa meidän Bree H! :o Avonartuissa luokan voitti kasvattini Ousa (J. Fast And Furious), kakkonen oli Avelinen Noutajan Varjo. Roihu oli ERI3 SA, Corda ERI ja Jenny EH. Käyttöluokassa Fummen How Good You Got It ERI1 ei SA.

Paras uros - kehässä voiton vei Kirsin Dean, Ruman ollessa toinen, SERTihän se sieltä napsahti! Kolmas oli Nico ja neljättä sijaa ei jaettu. Paras narttu kehässä Ousa ykkönen, Varjo kakkonen, Roihu kolmonen ja Siiri nelonen. Ousa ja Varjo saivat molemmat sertin.

ROP- ja VSPkehässä oli armoton taistelu: käyttöluokan uros vastaan avoimen luokan narttu. En ole ikinä kuullut niin paljon taputuksia ja hurrauksia kun Ousa voitti, ollen rotunsa paras ja Viron voittaja 2012!! Kasvattajaluokkaa en valitettavasti saanut kasaan. :s

Dobermanneissa Omni sai käyttöluokassa EH:n, kun taas Kuri yllätti olemalla ROP-juniori saaden SA'n sekä EKAN SERTINSÄ! Ja mä kun vannoin että Kuri ei mene koskaan näyttelykehään.. Kaipa siellä täytyy käydä pyörähtelemässä kun noin kerran tykätään. Vihikoirissa Alma oli VSP ja voiton vei Alman veli C. Dare Devil. Olen niin tyytyväinen! Ryhmässä Dare ei menestynyt enää, tosin harvoin vihikoiran kanssa voi edes voittaa ryhmäkehiä.

Sen sijaa kasikehässä oli hieman erilaisempia tuloksia. Cockerspanieleissa junnuissa Mas sai ERI3 ei SA. Vargan upea liver tan Mitja (Diondiar Memphis Madness) oli ERI1. Karlan Ramsey (Strike A Happy At Ettore) oli ERI2.

Avoimessa luokassa Reno sai EH:n ja Frank ERI SA'n. Kakkoseksi tuli Veeran Besonder's Derris. Eli uroksissa vain kaksi koiraa sai SA'n: Deri ja Frank. Paras uros-kehässä juostessani minulla ei ollut mitään hätää: vaikka Frank häviäisikin, se saisi silti SERTin. Loppujen lopuksi Frank oli PU1!! Ja se sai sekä sertin ETTÄ cacibin!!!
Junnunartuissa Seita oli ykkönen, Miiran musta Copel I Hate Funny kakkonen sekä punainen Tyry Lailath kolmonen. Avoimissa nartuissa Chanel ykkönen, Dingo kakkonen. Ja taas Miiran blue roanit Lasipisaran Vannomatta Jäänyt ERI3 SA sekä Lasipisaran Lailla Soihtuvarkaiden ERI4 SA. Valioluokan narttu blue roan Sini (Copel Dance In The Mist) SA.

Paras narttu kehässä Sini oli ykkönen, Chanel kakkonen, Dingo kolmonen ja Lasipisaran Vannomatta Jäänyt nelonen. Sinin serti siirtyi Chanelille ja Chanelin serti Dingolle!!! ROP-kehässä Sini vei ansaitusti voiton, Frankin ollessa VSP. Frank pyörähti myös kasvattajakehässä ja Copel-cockerspanielit palkittiin ROP-kas KP:llä!

Mutta eipä meillä mennyt hassummin EFR:nkään parissa. Jack oli ROP, Terra VSP ja Royal PU3 eli kaikki saivat tittelin. PU2 oli meille ennestään tuntematon Terra Nova. Jack oli päivän päätteeksi vielä RYP2! Arvostelutkin saatiin, ne on luettavissa koirien omilta sivuilta.

Ps. tutustukaa myös Joomagnan Golden Cadillaciin eli Rodneyhin sekä uuteen tuontiurokseeni, GD's Green Smokeyyn eli Keviniin! ♥