En olekaan hetkeen kirjoitellut blogia. Sekä virtuaalikoirablogit että IRL lifestyleblogit kuolivat samaan aikaan: vuonna 2014. Blogeista siirryttiin Twitteriin, johon ei tarvinnut keksiä niin paljon tekstiä: 280 merkkiä riittää ja kuudesosan tekstistä voit täyttää sydämillä tai laittamalla kivan #tagin.
Myönnetään, twitterissä on puolensa ja itsekin olen sitä viimeaikoina käyttänyt jonkun verran. Mutta kirjoittaminen kuolee muutenkin. Kurkkasin huvin vuoksi viisi aktiivista virtuaalikenneltä ja näiltä peräti yhdeltä löytyi koiralta luonne. Minulla on virtuaaliurani aikana ollut yli 232 koiraa. Näistä kaikilla on ollut luonne, myös niillä 96 koiralla mitä minulla oli samaan aikaan. Luonne tuo virtuaalikoiralle syvyyttä ja särmää. Ettei se ole enää vain kuva ja tietotaulukko-div sivulla.
Kofferdale'sin koiramäärä koostuu tällä hetkellä kahdeksasta koirasta. Vanhoista projekteista tutut afgaanit Lavazza sekä Oridin ihastuttavat kenneltyttömme Lindan kotia, vaikkakin ovat omistuksessani. Saksanseisojaparivaljakko Gunnar sekä Nina asustavat Rovaniemellä aktiivisessa metsästysperheessä. Uusia tuttavuuksia sen sijaan ovat belgianpaimenkoira groenendaelit Alarik (Malik Sheepless in Seattle) sekä Niila (Effekt von der Oasis). Alarik on nokkela uros, jonka lempipuuhaa on sukkien varastelu ja agility. Niila sen sijaan on temperamenttinen pikkulikka, jonka kanssa hinkkaamme tottista sekä haun alkeita. Saksanpaimenkoirapuolella saimme kunnian ostaa Carlsberg's - kennelistä uroksen nimeltä C. Gamma Sigma. Sigma on kovapäinen uros, jolla on sana ja tekniikka hallussa. Vähän niinkuin koiramaailman Altis, If you know what I mean ;). Sigman kaveriksi tuli Quirin kennelistä Sabina vom Quirin eli tutummin Laika. Laika taas... no, tyypillinen saksalainen, eli loistava käyttökoira. Mielenkiinnolla odotamme mitä näistä koirista saadaan aikaiseksi!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiramäärät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiramäärät. Näytä kaikki tekstit
15.2.2019
18.7.2016
Rekisteröintipakko osoittautui hyväksi ideaksi
Kirjoittelin viime vuoden puolella vFCI:n sääntömuutoksista koskien kilpailemista ja koirien rekisteröimistä. Vaikka uusia kotisivuja odoteltiin, ei uutta ja puhtoista vFCI:tä kuitenkaan nähty. Minä todella toivon, että kattojärjestö saataisiin tämän vuoden puolella toimimaan, sillä onhan sen 'toimimattomuus' ja yleinen paikalleen jämähtäminen huonoa mainosta uusille virtuaaliharrastajille.
Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin rekisteröintipakko on alkanut toimimaan. Ainakin toistaiseksi koirat on hyväksytty rekisteriin alle viikon sisällä. Vaikkei virtuaalikoirilla kilpaileminen ole yhtä helppoa kun ennen, on loppujen lopuksi kiva ja harrastamista helpottava uudistus ihan käytännöllinen.
Kasvattajan näkökulmasta rekisteröintipakko pakottaa ainakin kaikki kasvattini rekisteriin - tällöin ulkopuolisen on helpompi seurata kasvattamiani pentueita ja kyllähän rekisteröinnit aina omaksi eduksi ovat. Omissa pentueissani rekisteröin itse kaikki kasvattini, joten jatkoa ajatellen jonkinnäköinen pentuerekisteröintimahdollisuus olisi aivan loistava - helpottaisi ainakin minun työtäni huomattavasti.
Well, erittäin tyytyväinen olen ollut osallistumiskoodien yhtenäiselle ulkoasulle. Se on äärettömän kätevä ja tykkään siitä todella paljon. Helpottaa tälläistä ihmistä jolla on lähestulkoon sata virtuaalikoiraa.
Meidät löydät taas jälleen kerran seuraavista näyttelyistä:
• Mutton Q's (FIN)
• Euroopanvoittaja 2016 (NOR)
Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin rekisteröintipakko on alkanut toimimaan. Ainakin toistaiseksi koirat on hyväksytty rekisteriin alle viikon sisällä. Vaikkei virtuaalikoirilla kilpaileminen ole yhtä helppoa kun ennen, on loppujen lopuksi kiva ja harrastamista helpottava uudistus ihan käytännöllinen.
Kasvattajan näkökulmasta rekisteröintipakko pakottaa ainakin kaikki kasvattini rekisteriin - tällöin ulkopuolisen on helpompi seurata kasvattamiani pentueita ja kyllähän rekisteröinnit aina omaksi eduksi ovat. Omissa pentueissani rekisteröin itse kaikki kasvattini, joten jatkoa ajatellen jonkinnäköinen pentuerekisteröintimahdollisuus olisi aivan loistava - helpottaisi ainakin minun työtäni huomattavasti.
Well, erittäin tyytyväinen olen ollut osallistumiskoodien yhtenäiselle ulkoasulle. Se on äärettömän kätevä ja tykkään siitä todella paljon. Helpottaa tälläistä ihmistä jolla on lähestulkoon sata virtuaalikoiraa.
Meidät löydät taas jälleen kerran seuraavista näyttelyistä:
• Mutton Q's (FIN)
• Euroopanvoittaja 2016 (NOR)
14.11.2013
Virtuaaliharrastajat, tuo katoava luonnonvara
Vaikka sukujen yleistyminen ajaa kasvattajat umpikujaan ja aloittelevankin kasvattajan on tiedettävä koirankasvatuksen tärkeimmät pääpointit, on seuraava aihe myös yhtä tärkeä. Nimittäin virtuaaliharrastajat ja niiden katoaminen.
Virtuaaliharrastajien määrä vähenee vuosi vuodelta. Joka vuosi tulee muutamia uusia kasvoja, mutta he ovat vielä lapsen kengissä eikä niitä voi kutsua niinikään kasvattajiksi, joilla olisi päämäärä. Kun minä olinnuori nuorempi, oli virtuaalimaailmassa monia vanhoja naamoja. He olivat pitkänlinjan kasvattajia ja kasvatustyö oli laadukasta. Heistä jokainen on lopettanut virtuaalikoirauransa: Lasimeren Spark, Hukkaharjan Anna, Snip Snapin Boksu (joka tunnettiin myös pitkästä urastaan vSPKL:n johdossa), High Wish'n Kati, Hulttion Donga, Hillaliinan Viivi (ilmeisesti tekee comebackin?), Rajavahdin Freu, Elm Streetin Mona, Ettoren Caza, Lac Quebecin Sekhmet, vom Bladen Pokeri, Haltiapolun Pehko, High 5'n Sara, Fleckin jade & rede.... Näitä riittää.
Mikä saa sitten virtuaaliharrastajan luopumaan menestyksekkäästä urastaan? Epäilen, että suurimmalle osalla näistä em. harrastajista tuli ikä ja aika vastaan. On oma elämä, kämppä, perhe ja ehkä koira pyöriteltävänään. Aika ei vaan yksinkertaisesti riitä. Sit on meitä, joilla on aikaa yllinkyllin ja virtuaaliharrastusvuosia on lähemmäs kahdeksan :-D
En tiedä, miksi uusia, hyviä harrastajia ei tule lisää. Uusilla harrastajilla on pallo vähän hukassa ja se intohimo, mitä vanhoilla kasvattajilla oli.. no, sitä ei ole. Koirien määrät on vähentyneet huomattavasti kenneleissä (paitsi Shadylla joka taitaa pitää suurinta koiralaumaa atm), rotujen kirjo on vähentynyt. Kisoja järkätään yhä vähemmän ja mikä pahinta:
NÄYTTELYIHIN OSALLISTUVAT AINA NE SAMAT KOIRAT. Ei voi kyrsiä enempää kun yksi tietty koira vie joka näyttelyssä ROPin, kun uusia haastajia ei tule. Uusia koiria ei tule. MIKÄ TEITÄ VAIVAA?? Kattokaa nyt näitäkin koiramääriä:
Euroopanvoittaja 2007
australianpaimenkoira 73
saksanpaimenkoira 107
kultainennoutaja 60
labradorinnoutaja 42
Ranskanvoittaja 2010
australianpaimenkoira 10
saksanpaimenkoira 72
kultainennoutaja 13
labradorinnoutaja 56
Ruotsinvoittaja 2010
australianpaimenkoira 23
saksanpaimenkoira 84
kultainennoutaja 19
labradorinnoutaja 44
Ranskanvoittaja 2011
australianpaimenkoira 25
saksanpaimenkoira 67
kultainennoutaja 21
labradorinnoutaja 60
Maailmanvoittaja 2011
australianpaimenkoira 24
saksanpaimenkoira 62
kultainennoutaja 26
labradorinnoutaja 63
Suomenvoittaja 2012
australianpaimenkoira 34
saksanpaimenkoira 74
kultainennoutaja 63
labradorinnoutaja 75
Suomenvoittaja 2013
australianpaimenkoira 37
saksanpaimenkoira 36
kultainennoutaja 70
labradorinnoutaja 44
Jäätävää hajontaa koko ajan! Toisaalta, vähentyneet osallistujaluvut helpottavat omaa menestymistä. Mut kun kehässä on aina ne samat koirat ja tuomariksi pääsee nykyään niin helpolla, niin ei sitä omaa voittoa osaa ns "arvostaa". Sijoittuminen PU/PN-sijoille on nykyään sellasta "aa ok"-kauraa, kun taas EV07 se olisi ollut viinapullon ja uusien kenkien arvoinen juttu. Vaikka koirien määrä olisi sama / nousisi, yleensä taso laskee. Menestyminen on mun mielestä nyt liiankin helppoa. Voi kun muistelen autuudella niitä päiviä, kun koiria oli juuri lähemmäs sata kappaletta kisoissa ja sai aina jännittää kuka voitti.
Virtuaaliharrastajien määrä vähenee vuosi vuodelta. Joka vuosi tulee muutamia uusia kasvoja, mutta he ovat vielä lapsen kengissä eikä niitä voi kutsua niinikään kasvattajiksi, joilla olisi päämäärä. Kun minä olin
Mikä saa sitten virtuaaliharrastajan luopumaan menestyksekkäästä urastaan? Epäilen, että suurimmalle osalla näistä em. harrastajista tuli ikä ja aika vastaan. On oma elämä, kämppä, perhe ja ehkä koira pyöriteltävänään. Aika ei vaan yksinkertaisesti riitä. Sit on meitä, joilla on aikaa yllinkyllin ja virtuaaliharrastusvuosia on lähemmäs kahdeksan :-D
En tiedä, miksi uusia, hyviä harrastajia ei tule lisää. Uusilla harrastajilla on pallo vähän hukassa ja se intohimo, mitä vanhoilla kasvattajilla oli.. no, sitä ei ole. Koirien määrät on vähentyneet huomattavasti kenneleissä (paitsi Shadylla joka taitaa pitää suurinta koiralaumaa atm), rotujen kirjo on vähentynyt. Kisoja järkätään yhä vähemmän ja mikä pahinta:
NÄYTTELYIHIN OSALLISTUVAT AINA NE SAMAT KOIRAT. Ei voi kyrsiä enempää kun yksi tietty koira vie joka näyttelyssä ROPin, kun uusia haastajia ei tule. Uusia koiria ei tule. MIKÄ TEITÄ VAIVAA?? Kattokaa nyt näitäkin koiramääriä:
Euroopanvoittaja 2007
australianpaimenkoira 73
saksanpaimenkoira 107
kultainennoutaja 60
labradorinnoutaja 42
Ranskanvoittaja 2010
australianpaimenkoira 10
saksanpaimenkoira 72
kultainennoutaja 13
labradorinnoutaja 56
Ruotsinvoittaja 2010
australianpaimenkoira 23
saksanpaimenkoira 84
kultainennoutaja 19
labradorinnoutaja 44
Ranskanvoittaja 2011
australianpaimenkoira 25
saksanpaimenkoira 67
kultainennoutaja 21
labradorinnoutaja 60
Maailmanvoittaja 2011
australianpaimenkoira 24
saksanpaimenkoira 62
kultainennoutaja 26
labradorinnoutaja 63
Suomenvoittaja 2012
australianpaimenkoira 34
saksanpaimenkoira 74
kultainennoutaja 63
labradorinnoutaja 75
Suomenvoittaja 2013
australianpaimenkoira 37
saksanpaimenkoira 36
kultainennoutaja 70
labradorinnoutaja 44
Jäätävää hajontaa koko ajan! Toisaalta, vähentyneet osallistujaluvut helpottavat omaa menestymistä. Mut kun kehässä on aina ne samat koirat ja tuomariksi pääsee nykyään niin helpolla, niin ei sitä omaa voittoa osaa ns "arvostaa". Sijoittuminen PU/PN-sijoille on nykyään sellasta "aa ok"-kauraa, kun taas EV07 se olisi ollut viinapullon ja uusien kenkien arvoinen juttu. Vaikka koirien määrä olisi sama / nousisi, yleensä taso laskee. Menestyminen on mun mielestä nyt liiankin helppoa. Voi kun muistelen autuudella niitä päiviä, kun koiria oli juuri lähemmäs sata kappaletta kisoissa ja sai aina jännittää kuka voitti.
23.10.2013
Kasvatuksella ei rikastu
Kun Welho-pankki rantautui asiakkaiden käyttöön vuonna 2008, se kohosi nopeasti suosituksi palveluksi ympäri virtuaalimaailman. Virtuaalihevosharrastajat rakastivat sitä: se oli just eikä melkein juuri passeli hevostelijoille. Koirapuolelle Welho tuli hitaasti mutta varmasti: arviolta noin neljäsosa kaikista virtuaalikenneleistä käytti Welhoa. Vaikka pankki oli suosittu ja kysytty juttu, se yhtäkkiä hävisi. Welhosta ei ole kuultu sitten vuoden 2010 jälkeen.
Mutta meidän toiveitamme kuultiin jälleen. Syksyllä 2013 julkaistiin Jupiter-virtuaalipankki. Sain kunnian olla mukana betatestaajana ja Joomagnan & Criminales on ottanut käyttöönsä pankkimaksut. Pennuista maksetaan rodusta riippuen tietty hinta, joka määräytyy suvun ja kilpailutulosten mukaan.
Viikko sitten keskustelin kasvattajakolleegani kanssa Jupiterista ja sen hyödyllisyydestä. Vaikka virtuaalikoirat ovat kaikki parhaita ja terveitä, tuo pankin käyttö virtuaaliharrastastukseen mukavaa realistisuutta. Nyt maksetaan pennuista 400-1000e, mutta itse liputtaisin myös muiden kulujen ja tuottojen ottamisen mukaan pankin käyttöön. Kasvatuksella kun ei nimittäin rikastu, mutta niin ei ole tarkoituskaan.
Tein yksi kaunis ilta hieman laskeskelmia, paljonko minulla menee rahaa virtuaalikoirien parissa. Luvut olivat aika karua katseltavaa:
Nappulat
Suttra Junior 18e/kk
Suttra Energy 119e/kk
Lihat & muut ruokintakulut
Jauhettu lohi, kolmen eri lajin jauhelihat n. 30e/kk
Lohiöljy 10,5e / 3l
Puruluut, koulutusnamit 10e/kk
Muut kulut
Shampoo 20,7e / 3l
----
Yhteensä 208,2e / kk
Kyseessä oli KUUKAUDEN laskeskelmat pelkästään Duun koirista, joista laskin vain kotonani asuvien koirien kulut (8 kpl), eli loput 10 vielä asuvat muualla... Kaiken kukkuraksi tuohon on laskettu pääasiassa vain ruokakulut ja shampoo, jota meillä kuluu 8 laumassa rutkasti. En edes uskalla laskea rahamääriä, joita minulla kuluu Joomagnan & Criminalesin koiramäärän ruokkimiseen (33 koiraa)...
Kasvatukseen kuluu luonnollisesti paljon rahaa. Tässä peruslaskelma pentueen teettämiseen sillä edellytyksin, että narttu on oma kasvatti ja ettei koemaksuja ole otettu huomioon. Esimerkkitapauksessa 4 pentua ja rotuna malinois
- Uroksen hyppymaksu 100e + 10% pennun hinnasta = yht. 280e
- Progestronitesti 75e
- Ultra 60e
- Emän ruoka 68e / 15kg
- Penturuoka 29,50e / 5kg
- Sirutus ja pentutarkastus 150e
- Rekisteröintimaksut 160e
+ muut juoksevat kulut
---
Yhteensä n. 823e
Vaikka saisinkin nettoa 700e per koira (yht. 2800e) , ei se kata juurikaan niitä kuluja, mitä olen emään (ja mahdollisesti) myös urokseen pistänyt vuosien varrella. Malinoisnarttu syö n. 340e:n edestä vuodessa. Kilpailumaksuihin menee n. 1200e vuodessa (n. 20 kilpailupäivää kuukaudessa, osallistumismaksu 5e). Narttu astutetaan noin kolme, nelivuotiaana, jolloin kuluja on jo mennyt keskimäärin 5340e. Kun tähän lisätään vielä pennutuksesta koituvat kulut (keskimäärin 1200e koska kukaan ei tiedä mitä voi tapahtua), on kulumäärä narttua kohden jo 6540. Pentujen jälkeen jään silti tappiolle melkein 3800e. Saan Struvelta kasvattaja-alennuksen -50% joka säkistä, joka on vielä laskettu tähän laskelmaan. Joten, kuka väitti että kasvattamisella voi rikastua?
Mutta meidän toiveitamme kuultiin jälleen. Syksyllä 2013 julkaistiin Jupiter-virtuaalipankki. Sain kunnian olla mukana betatestaajana ja Joomagnan & Criminales on ottanut käyttöönsä pankkimaksut. Pennuista maksetaan rodusta riippuen tietty hinta, joka määräytyy suvun ja kilpailutulosten mukaan.
Viikko sitten keskustelin kasvattajakolleegani kanssa Jupiterista ja sen hyödyllisyydestä. Vaikka virtuaalikoirat ovat kaikki parhaita ja terveitä, tuo pankin käyttö virtuaaliharrastastukseen mukavaa realistisuutta. Nyt maksetaan pennuista 400-1000e, mutta itse liputtaisin myös muiden kulujen ja tuottojen ottamisen mukaan pankin käyttöön. Kasvatuksella kun ei nimittäin rikastu, mutta niin ei ole tarkoituskaan.
Tein yksi kaunis ilta hieman laskeskelmia, paljonko minulla menee rahaa virtuaalikoirien parissa. Luvut olivat aika karua katseltavaa:
Nappulat
Suttra Junior 18e/kk
Suttra Energy 119e/kk
Lihat & muut ruokintakulut
Jauhettu lohi, kolmen eri lajin jauhelihat n. 30e/kk
Lohiöljy 10,5e / 3l
Puruluut, koulutusnamit 10e/kk
Muut kulut
Shampoo 20,7e / 3l
----
Yhteensä 208,2e / kk
Kyseessä oli KUUKAUDEN laskeskelmat pelkästään Duun koirista, joista laskin vain kotonani asuvien koirien kulut (8 kpl), eli loput 10 vielä asuvat muualla... Kaiken kukkuraksi tuohon on laskettu pääasiassa vain ruokakulut ja shampoo, jota meillä kuluu 8 laumassa rutkasti. En edes uskalla laskea rahamääriä, joita minulla kuluu Joomagnan & Criminalesin koiramäärän ruokkimiseen (33 koiraa)...
Kasvatukseen kuluu luonnollisesti paljon rahaa. Tässä peruslaskelma pentueen teettämiseen sillä edellytyksin, että narttu on oma kasvatti ja ettei koemaksuja ole otettu huomioon. Esimerkkitapauksessa 4 pentua ja rotuna malinois
- Uroksen hyppymaksu 100e + 10% pennun hinnasta = yht. 280e
- Progestronitesti 75e
- Ultra 60e
- Emän ruoka 68e / 15kg
- Penturuoka 29,50e / 5kg
- Sirutus ja pentutarkastus 150e
- Rekisteröintimaksut 160e
+ muut juoksevat kulut
---
Yhteensä n. 823e
Vaikka saisinkin nettoa 700e per koira (yht. 2800e) , ei se kata juurikaan niitä kuluja, mitä olen emään (ja mahdollisesti) myös urokseen pistänyt vuosien varrella. Malinoisnarttu syö n. 340e:n edestä vuodessa. Kilpailumaksuihin menee n. 1200e vuodessa (n. 20 kilpailupäivää kuukaudessa, osallistumismaksu 5e). Narttu astutetaan noin kolme, nelivuotiaana, jolloin kuluja on jo mennyt keskimäärin 5340e. Kun tähän lisätään vielä pennutuksesta koituvat kulut (keskimäärin 1200e koska kukaan ei tiedä mitä voi tapahtua), on kulumäärä narttua kohden jo 6540. Pentujen jälkeen jään silti tappiolle melkein 3800e. Saan Struvelta kasvattaja-alennuksen -50% joka säkistä, joka on vielä laskettu tähän laskelmaan. Joten, kuka väitti että kasvattamisella voi rikastua?
30.6.2013
Muuttopuuhia ja treeniä
Joomagnan & Criminalessa on vietetty virallisesti muuttopäivää. Löysimme Darinin kanssa aivan ihastuttavan talon meren rannalta. Sain vääntää Darinin kanssa aika kauan, ennenkuin se suostui muuttopuuhiin. Enkä ihmettele yhtään, sillä kerkesimme asua vanhassa talossamme vasta kolmisen vuotta. En kuitenkaan ollut tyytyväinen asunnon kokoon enkä sijoitusratkaisuihin, jonka vuoksi aloin katsomaan uutta asuntoa.
Sellainen löytyi Corkista. Se oli kuin meille tehty: 100 hehtaaria maastoa, ei naapureita, "oma ranta". Myyjä väitti et rantaan on kivenheiton matka. No niin sinne onkin jos on vitun hyvä heittään kiviä. Jyrkänteeltäkin on vielä sellaset nelisen metriä ennenkuin merta voi edes hipaista. Onneksi sinne on portaat!! Kattokaa nyt tätä kuvaakin, tää kuvastaa niin hyvin sitä, miten kusisia noi myyjät on. "Erinomaisella paikalla" - keskellä peltoo. Mutta mitä voi vaatia, jos koiramäärä on vakiona yli 25 ja tilaa pitäisi riittää? Ulkonäöllisesti ei mikään luomus (kävimme etsimässä asuntoa keväällä ja kaikki lumikurapaska tuli tietty just sille ajanjaksolle), mutta puutarhurit tekevät ihmeitä!
Copyright Chris Kealy
No me otettiin tää talo, tietysti. Tässä syy:
Copyright Peter Hilton
Toi keittiö on niin upea että melkein itkettää. Arvatkaa vaan pysyikö toi lattiakaan noin hyvänä kahta viikkoa pidempään? Lisäks vitun Linnea on työntämässä koko ajan keittiöön vaikka oon vetänyt ympäri korvia jos sinne kehtaa ilmestyä. Ei se vaan opi!
Tän tontin aitaaminen oli yhtä helvettiä. Kuten voitte kuvasta nähdä, peltoa on paljon. Darin oli _helvetin_ suuttunut niistä kustannuksista mitä tän aitaaminen aiheutti (etenkin kun tuo jyrkänne oli etenkin aidattava) ja meillä Fry & kumppanit hyppii n. 180cm aitojen ylitse. Eka meillä oli tälläiset aidat:
Copyright Erf-goed.be
Ei ollut materiaaliltakaan mitenkään erikoista. Fry meni mennen tullen lävitse siitä ja Kalevi kaivoi itsensä alitse. Darin ei ollut tajunnut vetää sitä syvälle maahan. Xavier aloitti tappelun Ezran kanssa ja ne meni aidasta läpi. Yritin peittää rikkoutuneen aidan ensin isolla lavalla, mutta kummasti kaikki koirat kiinnostui HETI VÄLITTÖMÄSTI siitä. "Mikä siellä on, mamma kerro jo!". Joten, Darin pitkin hampain hankki kunnollisen aidan. Kyllä nyt kelpaa!
Copyright cogdogblog
Kun aita oli valmis, oli pakko laittaa varoituskyltti portille. Naapurin julppi nimittäin yritti tulla meille varkaisiin heti ensimmäisenä yönä. Aslak herätti vitunmoisella huudolla varmaan koko Corkin kun jätkä murtautui autotalliin. Harmi vaan että osa koirista nukkui siellä koska se on yksi viileimmistä paikoista koko asunnossa. Olin ihan varma et se kersa kuolee sydänkohtaukseen kun about 15 koiraa vaihtoi sleep-moodista vahtimoodille. Poliisithan sen sitten haki poies. Pitäisköhän tuohon vielä tarkentaa "33 dogs"? :'D
Copyright mrfrogger
Poliiseista kun tuli puhe, minulle tuli yhteydenotto Poliisivoimilta. He kouluttivat uusia koirankouluttajia ja molareita tositoimiin ja etsivät treenikoiria. Lupasin heille niin monta harjoituskoiraa kuin vain viitsisivät treenata! Yksi kaunis kesäaamu pakkasin sakut pakuun ja ajelin armeijan koulutuskentälle näyttämään vähän saksalaista voimaa. Pääkouluttaja valitsi harjoituskoiriksi pääasiassa uroksia ja pojat sitten treenailivatkin purujen lisäksi seuraamista ja muuta ohjaamista. En valita, hyvissä käsissä olivat.
Copyright United States Marine Corps Official Page
Ylläolevassa kuvassa Ezra pääsi kokeilemaan miltä tuntuu olla toisen ihmisen ohjauksessa. Ezra on aika viettikestävä ja ohjaajakova koira eikä oikein meinannut kuunnella nuoren jäpikkään ohjeita. Hyvin se puri, poika huusi jo yhdessä vaiheessa "I can't hold, I can't hold" :D Tais olla tuo nuorikko vähän liikaa heille, se kun on omasta laumastani ehdottomasti yksi jääräpäisimmistä ja varmimmista suojelukoiristani.
Copyright LeoAmadeus
Sitten treenattiin ohjaamista. He pyysivät voimakastahtoisia ja suuriviettisiä koiria jotta saisivat oikeaa käsitystä millaista on pidellä poliisikoiraa. Tein vastakysymyksen: "Millaisia koiria te luulette minun pitävän?". Löin pojille kouraan Fryn, Rodneyn, Kimin, Xavierin, Rekin, Ezran, Kaidun, Timin ja Vuxin ja käskin antaa palaa. Hyvin meni siihen asti, että Kimin ohjaaja käveli Xavierin perseeseen jolloin Xavierilla keitti ja se ärähti "vähän". Ohjaaja oli vähän säikky mut käskin jatkaa matkaa. Sellasii nuo pojjaat on.
Copyright Official U.S. Navy Imagery
Adamin kanssa otettiin peruspurutreeniä, koska molari oli vasta harjoitteleva. Adam puri äärimmäisen hyvin ja oon niin ylpeä siitä. Se teki piilonkierrot ihan kuin ammattilainen! Harkkari tykkäs Adamista kanssa tosi paljon, vaikkei sen painostaminen niin vahvaa ollutkaan kuin mitä aikuisella koiralla yleensä on. Mut Adamkin on vasta penska :))
Copyright Official U.S. Navy Imagery
Viski pääsi treenaamaan hyökkäyksiä ihan luvan kanssa. Sai purra mihin kohtaan tahansa ja Viskihän on tässä tapauksessa asian hallitseva mestari... Molari oli tässä harjoituksessa ammattilainen ja päädyttiin tekemään suojelun kolmostreeniä. Viski oli aivan mieletön! Yhden otteen se missasi (molari teki liian nopean käännöksen ja koira lensi ohitse), mutta korjasi sen entistä aggressiivisemmalla otteella.
Copyright Official U.S. Navy Imagery
Alimmassa kuvassa Kimi vielä näyttää nuorelle pojalle mitä tarkoittaa "vajaa ote" ja hetkeä myöhemmin TÄYSI OTE. Oli muuten pojalla sormet vaarassa kun kiellosta huolimatta nosti Kimin kierroksia.
Niin ja jollei jollekin käynyt jo selväksi, meidän koiralaumamme lukumäärä nousi reippaasti. Kävin hakemassa koiria sieltä sun täältä, tuloksena 9 tuontikoiraa jotka KAIKKI asuvat kotona. Eihän tuo koiramäärä ole kuin 37, joista sakuja 33. Mutta minkäs teet jos haluat säilyttää rodun elinvoimaisena mahdollisimman laajana geenipooliltaan? Joomagnan K-pentuekin näki päivänvalon (Dan x Corda) ja kotiin jäi Joomagnan Kill 'Em All aka "Ezra".
Loppun vielä näyttelyhypetystä Santun järkkäämässä ryhmiksessä:
Joomagnan I Told You So BIS1-pentu
Joomagnan Forever Alone PN2 SERT ROP-käy
Genedan's Kushernut PU2 SERT VSP-käy
Pickland's Star Like You ERI2 SA PN2 SERT
Carraway Half Past Seven ERI1 SA PN1 SERT ROP ROP-jun
Rauniosodan Armas Deniz ERI1 SA PU2 SERT VSP-jun
Sellainen löytyi Corkista. Se oli kuin meille tehty: 100 hehtaaria maastoa, ei naapureita, "oma ranta". Myyjä väitti et rantaan on kivenheiton matka. No niin sinne onkin jos on vitun hyvä heittään kiviä. Jyrkänteeltäkin on vielä sellaset nelisen metriä ennenkuin merta voi edes hipaista. Onneksi sinne on portaat!! Kattokaa nyt tätä kuvaakin, tää kuvastaa niin hyvin sitä, miten kusisia noi myyjät on. "Erinomaisella paikalla" - keskellä peltoo. Mutta mitä voi vaatia, jos koiramäärä on vakiona yli 25 ja tilaa pitäisi riittää? Ulkonäöllisesti ei mikään luomus (kävimme etsimässä asuntoa keväällä ja kaikki lumikurapaska tuli tietty just sille ajanjaksolle), mutta puutarhurit tekevät ihmeitä!
Copyright Chris Kealy
No me otettiin tää talo, tietysti. Tässä syy:
Copyright Peter Hilton
Toi keittiö on niin upea että melkein itkettää. Arvatkaa vaan pysyikö toi lattiakaan noin hyvänä kahta viikkoa pidempään? Lisäks vitun Linnea on työntämässä koko ajan keittiöön vaikka oon vetänyt ympäri korvia jos sinne kehtaa ilmestyä. Ei se vaan opi!
Tän tontin aitaaminen oli yhtä helvettiä. Kuten voitte kuvasta nähdä, peltoa on paljon. Darin oli _helvetin_ suuttunut niistä kustannuksista mitä tän aitaaminen aiheutti (etenkin kun tuo jyrkänne oli etenkin aidattava) ja meillä Fry & kumppanit hyppii n. 180cm aitojen ylitse. Eka meillä oli tälläiset aidat:
Copyright Erf-goed.be
Ei ollut materiaaliltakaan mitenkään erikoista. Fry meni mennen tullen lävitse siitä ja Kalevi kaivoi itsensä alitse. Darin ei ollut tajunnut vetää sitä syvälle maahan. Xavier aloitti tappelun Ezran kanssa ja ne meni aidasta läpi. Yritin peittää rikkoutuneen aidan ensin isolla lavalla, mutta kummasti kaikki koirat kiinnostui HETI VÄLITTÖMÄSTI siitä. "Mikä siellä on, mamma kerro jo!". Joten, Darin pitkin hampain hankki kunnollisen aidan. Kyllä nyt kelpaa!
Copyright cogdogblog
Kun aita oli valmis, oli pakko laittaa varoituskyltti portille. Naapurin julppi nimittäin yritti tulla meille varkaisiin heti ensimmäisenä yönä. Aslak herätti vitunmoisella huudolla varmaan koko Corkin kun jätkä murtautui autotalliin. Harmi vaan että osa koirista nukkui siellä koska se on yksi viileimmistä paikoista koko asunnossa. Olin ihan varma et se kersa kuolee sydänkohtaukseen kun about 15 koiraa vaihtoi sleep-moodista vahtimoodille. Poliisithan sen sitten haki poies. Pitäisköhän tuohon vielä tarkentaa "33 dogs"? :'D
Copyright mrfrogger
Poliiseista kun tuli puhe, minulle tuli yhteydenotto Poliisivoimilta. He kouluttivat uusia koirankouluttajia ja molareita tositoimiin ja etsivät treenikoiria. Lupasin heille niin monta harjoituskoiraa kuin vain viitsisivät treenata! Yksi kaunis kesäaamu pakkasin sakut pakuun ja ajelin armeijan koulutuskentälle näyttämään vähän saksalaista voimaa. Pääkouluttaja valitsi harjoituskoiriksi pääasiassa uroksia ja pojat sitten treenailivatkin purujen lisäksi seuraamista ja muuta ohjaamista. En valita, hyvissä käsissä olivat.
Copyright United States Marine Corps Official Page
Ylläolevassa kuvassa Ezra pääsi kokeilemaan miltä tuntuu olla toisen ihmisen ohjauksessa. Ezra on aika viettikestävä ja ohjaajakova koira eikä oikein meinannut kuunnella nuoren jäpikkään ohjeita. Hyvin se puri, poika huusi jo yhdessä vaiheessa "I can't hold, I can't hold" :D Tais olla tuo nuorikko vähän liikaa heille, se kun on omasta laumastani ehdottomasti yksi jääräpäisimmistä ja varmimmista suojelukoiristani.
Copyright LeoAmadeus
Sitten treenattiin ohjaamista. He pyysivät voimakastahtoisia ja suuriviettisiä koiria jotta saisivat oikeaa käsitystä millaista on pidellä poliisikoiraa. Tein vastakysymyksen: "Millaisia koiria te luulette minun pitävän?". Löin pojille kouraan Fryn, Rodneyn, Kimin, Xavierin, Rekin, Ezran, Kaidun, Timin ja Vuxin ja käskin antaa palaa. Hyvin meni siihen asti, että Kimin ohjaaja käveli Xavierin perseeseen jolloin Xavierilla keitti ja se ärähti "vähän". Ohjaaja oli vähän säikky mut käskin jatkaa matkaa. Sellasii nuo pojjaat on.
Copyright Official U.S. Navy Imagery
Adamin kanssa otettiin peruspurutreeniä, koska molari oli vasta harjoitteleva. Adam puri äärimmäisen hyvin ja oon niin ylpeä siitä. Se teki piilonkierrot ihan kuin ammattilainen! Harkkari tykkäs Adamista kanssa tosi paljon, vaikkei sen painostaminen niin vahvaa ollutkaan kuin mitä aikuisella koiralla yleensä on. Mut Adamkin on vasta penska :))
Copyright Official U.S. Navy Imagery
Viski pääsi treenaamaan hyökkäyksiä ihan luvan kanssa. Sai purra mihin kohtaan tahansa ja Viskihän on tässä tapauksessa asian hallitseva mestari... Molari oli tässä harjoituksessa ammattilainen ja päädyttiin tekemään suojelun kolmostreeniä. Viski oli aivan mieletön! Yhden otteen se missasi (molari teki liian nopean käännöksen ja koira lensi ohitse), mutta korjasi sen entistä aggressiivisemmalla otteella.
Copyright Official U.S. Navy Imagery
Alimmassa kuvassa Kimi vielä näyttää nuorelle pojalle mitä tarkoittaa "vajaa ote" ja hetkeä myöhemmin TÄYSI OTE. Oli muuten pojalla sormet vaarassa kun kiellosta huolimatta nosti Kimin kierroksia.
Niin ja jollei jollekin käynyt jo selväksi, meidän koiralaumamme lukumäärä nousi reippaasti. Kävin hakemassa koiria sieltä sun täältä, tuloksena 9 tuontikoiraa jotka KAIKKI asuvat kotona. Eihän tuo koiramäärä ole kuin 37, joista sakuja 33. Mutta minkäs teet jos haluat säilyttää rodun elinvoimaisena mahdollisimman laajana geenipooliltaan? Joomagnan K-pentuekin näki päivänvalon (Dan x Corda) ja kotiin jäi Joomagnan Kill 'Em All aka "Ezra".
Loppun vielä näyttelyhypetystä Santun järkkäämässä ryhmiksessä:
Joomagnan I Told You So BIS1-pentu
Joomagnan Forever Alone PN2 SERT ROP-käy
Genedan's Kushernut PU2 SERT VSP-käy
Pickland's Star Like You ERI2 SA PN2 SERT
Carraway Half Past Seven ERI1 SA PN1 SERT ROP ROP-jun
Rauniosodan Armas Deniz ERI1 SA PU2 SERT VSP-jun
4.6.2013
Yhteistyöllä (ja viisailla jalostusvalinnoilla) rotua paremmaksi
Tänään meillä on aiheena kaikkia rotuja koskeva aihe. Eli tämä ei siis peilaudu pelkkään saksanpaimenkoirahistoriastani koostuvaan kokemukseeni, vaan havainnointiini sekä virtuaalimaailmasta että IRL-maailmasta. Nimittäin yhteistyö kasvattajien välillä.
Kun ollaan löydetty oma rotu, sopiva kasvatusnimi ja saatu koirat kisausvalmiiksi, on aika miettiä kasvattamista ihan tosissaan. Uudet kasvattajat ovat täpinöissään koiristaan ja puuhastelevat innoissaan kasvatuspuuhiensa parissa. Kaikki halutaan tehdä itse. Luoda omaa. Luoda jotain uutta. Tehdä historiaa. Tehdä sellaista mitä muistellaan vielä vuosien päästä. Olla erilaisia. Käyttää omia koiria, evm-sukuisia tietty. Jottei suku yleisty. Tai nimenomaan halutaan sitä omaa kaappimorso-linjaa kaikkiin kasvatteihin aleneviin sukupolviin. Yhdistetään siihen kulttilinjaa. Tehdään kultin ja oman linjan sekoitus. Ollaan onnellisia.
Tässä usein mennään metsään. Unohdetaan vanhojen kasvattajien kokemus ja arvostus. Mikään, korostan mikään ei voi olla niin arvokasta tietoa kuin vanhalta, asiansaosaavalta kasvattajalta saatu tieto ja opetus. Kun minä aloitin kasvattajana, keskustelimme monet illat Hukkaharjan-kennelin Annann kanssa jalostussuunnitelmistani sekä ihannesaksanpaimenkoirista. Anna perusteli miksei haluamani yhdistelmät olleet hyviä ja että mitä pitäisi tehdä jotta kasvatusta saataisiin eteenpäin.
Olen tullut siihen tulokseen, että yhteistyö kannattaa aina. Uusia kasvattajia tulee neuvoa parhaansa mukaan, eikä pitää kikkoja ja neuvoja salassa. Kasvattajien pitäisi keskustella rakennemuutoksista, luonneominaisuuksista ja pyrkiä luomaan uutta. Jakaa kasvatinomistaja/haltijasuosituksia sijoituskoiria varten, ylipäätäänsä pitää yhteyttä ja tietää, mitä muut aikovat. Ei ole kivaa, jos neljän pennun pentueessa kaikille on tulossa pentue. Eli siis, _pitää_neuvoa ja olla yhteydessä. Auttaa tarvittaessa!
Mutta jos kaikki tarjotaan suoraan tarjottimelta ja pentue loistaa niin yksilöinään kuin jalostusvalinnoiltaan, ei voida koskaan oppia mitään. Olen sitä mieltä, että kahta kasvatuslinjaa ei pidä mennä yhdistämään. Siitä ei tule kuin pienentyvä geenipooli ja harventuneet jalostusvalinnat. Olen myös sitä mieltä, että yli neljän pennun pentuetta ei pidä teettää. Molemmat tähtäävät vain rodun yksilöiden jalostuspartnerien vähäisyyteen ajan mittaan.
Sinä aikana, mitä olen toiminut saksanpaimenkoirakasvattajana, olen tehnyt kasvatukseen liittyviä virheitä. Olen kaksi kertaa teettänyt yhdistelmän, missä yhdistyy kaksi kasvatuslinjaa. Näistä pentueista on tulltu vallan erinomaisia käyttö- ja näyttötähtiä (mm. voittajatitteleitä on nähty..), mutta kadun silti näiden yhdistämistä. En pidä ideaalina kasvatustoimintana yhdistää kahta linjaa, etenkään, kun molemmat linjat ovat aikansa kulttinimiä. Kasvattamisen yksi perusidea mielestäni onkin, että osaa myöntää omat virheensä ja pyrkiä välttämään näitä heti, kun on huomannut tekevänsä väärin. Niin ajattelin jatkossa.
Kulttinimistä tulikin taas mieleeni, että kuinkahan monessa sukutaulussa löytyy enää esimerkiksi Hukkaharjalaisia, of Fiemmiläisiä, Hippiäisiä, Gerberalaisia, Stristar'slaisia, Fingal Faolaiseja, Alsatian'slaiseja, Carmosera'slaisia, Fimeralaisia, Kukkaniittyläisiä, Rajavahtilaisia, Usvametsäläisiä tai White Horse'slaisia? En ainakaan viimeaikoina muista nähneeni sellaisia koiria, jotka polveutuisivat näistä aikansa huippukasvattajien koirista.
Minulla oli aikanani koiria mm. seuraavista kenneleistä: Hukkaharjan, of Fiemm, Hippiäisen, Gerberan, Stristar's, Alsatian's, Rajavahdin, White Horse's. Ainoastaan Hukkaharjalaista, Rajavahtilaista ja of Fiemmiläistä käytin jalostukseen. Vaikka onkin tehnyt ehkä "hutiostoksen" (huomannut myöhemmin ettei voikaan käyttää koiraa esimerkiksi yleisen suvun vuoksi), niin ei pidä päätä mennä tappamaan sitä tai ehdoin tahdoin väkisin teettää pentuja. Pitää osata myöntää virhe ja niellä tappiot. Saapahan ainakin hyviä harrastuskoiria jos ei muuta.
Takaisin yhteistyöaiheeseen. Yhteistyö on tärkeää. Se on tärkeää niin vanhoille kasvattajille (jotta osataan pitää omat kasvatuslinjat "kurissa), mutta erityisen tärkeää se on aloitteleville kasvattajille. Kukas niille muuten neuvoo jos ei me wanhat?
Lopuksi haluan mainita aivan upean yhteistyökumppanini Avelinen, jonka kanssa olemme pähkäilleet jalostusvalintoja, jakaneet sijoituskoiravinkkejä, keskustelleet rakenteesta ja tuomaroimisesta, tehneet päätöksiä kenen koiraa käytetään jalostukseen sekä omistettu mitä mukavimpia yhteisomistus/sijoituskoiria. Kiitos Aveline & kennel VICINITY SHEPHERDS!!!
Kun ollaan löydetty oma rotu, sopiva kasvatusnimi ja saatu koirat kisausvalmiiksi, on aika miettiä kasvattamista ihan tosissaan. Uudet kasvattajat ovat täpinöissään koiristaan ja puuhastelevat innoissaan kasvatuspuuhiensa parissa. Kaikki halutaan tehdä itse. Luoda omaa. Luoda jotain uutta. Tehdä historiaa. Tehdä sellaista mitä muistellaan vielä vuosien päästä. Olla erilaisia. Käyttää omia koiria, evm-sukuisia tietty. Jottei suku yleisty. Tai nimenomaan halutaan sitä omaa kaappimorso-linjaa kaikkiin kasvatteihin aleneviin sukupolviin. Yhdistetään siihen kulttilinjaa. Tehdään kultin ja oman linjan sekoitus. Ollaan onnellisia.
Tässä usein mennään metsään. Unohdetaan vanhojen kasvattajien kokemus ja arvostus. Mikään, korostan mikään ei voi olla niin arvokasta tietoa kuin vanhalta, asiansaosaavalta kasvattajalta saatu tieto ja opetus. Kun minä aloitin kasvattajana, keskustelimme monet illat Hukkaharjan-kennelin Annann kanssa jalostussuunnitelmistani sekä ihannesaksanpaimenkoirista. Anna perusteli miksei haluamani yhdistelmät olleet hyviä ja että mitä pitäisi tehdä jotta kasvatusta saataisiin eteenpäin.
Olen tullut siihen tulokseen, että yhteistyö kannattaa aina. Uusia kasvattajia tulee neuvoa parhaansa mukaan, eikä pitää kikkoja ja neuvoja salassa. Kasvattajien pitäisi keskustella rakennemuutoksista, luonneominaisuuksista ja pyrkiä luomaan uutta. Jakaa kasvatinomistaja/haltijasuosituksia sijoituskoiria varten, ylipäätäänsä pitää yhteyttä ja tietää, mitä muut aikovat. Ei ole kivaa, jos neljän pennun pentueessa kaikille on tulossa pentue. Eli siis, _pitää_neuvoa ja olla yhteydessä. Auttaa tarvittaessa!
Mutta jos kaikki tarjotaan suoraan tarjottimelta ja pentue loistaa niin yksilöinään kuin jalostusvalinnoiltaan, ei voida koskaan oppia mitään. Olen sitä mieltä, että kahta kasvatuslinjaa ei pidä mennä yhdistämään. Siitä ei tule kuin pienentyvä geenipooli ja harventuneet jalostusvalinnat. Olen myös sitä mieltä, että yli neljän pennun pentuetta ei pidä teettää. Molemmat tähtäävät vain rodun yksilöiden jalostuspartnerien vähäisyyteen ajan mittaan.
Sinä aikana, mitä olen toiminut saksanpaimenkoirakasvattajana, olen tehnyt kasvatukseen liittyviä virheitä. Olen kaksi kertaa teettänyt yhdistelmän, missä yhdistyy kaksi kasvatuslinjaa. Näistä pentueista on tulltu vallan erinomaisia käyttö- ja näyttötähtiä (mm. voittajatitteleitä on nähty..), mutta kadun silti näiden yhdistämistä. En pidä ideaalina kasvatustoimintana yhdistää kahta linjaa, etenkään, kun molemmat linjat ovat aikansa kulttinimiä. Kasvattamisen yksi perusidea mielestäni onkin, että osaa myöntää omat virheensä ja pyrkiä välttämään näitä heti, kun on huomannut tekevänsä väärin. Niin ajattelin jatkossa.
Kulttinimistä tulikin taas mieleeni, että kuinkahan monessa sukutaulussa löytyy enää esimerkiksi Hukkaharjalaisia, of Fiemmiläisiä, Hippiäisiä, Gerberalaisia, Stristar'slaisia, Fingal Faolaiseja, Alsatian'slaiseja, Carmosera'slaisia, Fimeralaisia, Kukkaniittyläisiä, Rajavahtilaisia, Usvametsäläisiä tai White Horse'slaisia? En ainakaan viimeaikoina muista nähneeni sellaisia koiria, jotka polveutuisivat näistä aikansa huippukasvattajien koirista.
Minulla oli aikanani koiria mm. seuraavista kenneleistä: Hukkaharjan, of Fiemm, Hippiäisen, Gerberan, Stristar's, Alsatian's, Rajavahdin, White Horse's. Ainoastaan Hukkaharjalaista, Rajavahtilaista ja of Fiemmiläistä käytin jalostukseen. Vaikka onkin tehnyt ehkä "hutiostoksen" (huomannut myöhemmin ettei voikaan käyttää koiraa esimerkiksi yleisen suvun vuoksi), niin ei pidä päätä mennä tappamaan sitä tai ehdoin tahdoin väkisin teettää pentuja. Pitää osata myöntää virhe ja niellä tappiot. Saapahan ainakin hyviä harrastuskoiria jos ei muuta.
Takaisin yhteistyöaiheeseen. Yhteistyö on tärkeää. Se on tärkeää niin vanhoille kasvattajille (jotta osataan pitää omat kasvatuslinjat "kurissa), mutta erityisen tärkeää se on aloitteleville kasvattajille. Kukas niille muuten neuvoo jos ei me wanhat?
Lopuksi haluan mainita aivan upean yhteistyökumppanini Avelinen, jonka kanssa olemme pähkäilleet jalostusvalintoja, jakaneet sijoituskoiravinkkejä, keskustelleet rakenteesta ja tuomaroimisesta, tehneet päätöksiä kenen koiraa käytetään jalostukseen sekä omistettu mitä mukavimpia yhteisomistus/sijoituskoiria. Kiitos Aveline & kennel VICINITY SHEPHERDS!!!
11.8.2012
Omaa kisaustahtia etsimässä
Nykypäivänä kaikki uusi on suuntaa johonkin isompaan. Täydellisyyteen pyritään, mutta ei osata kertoa mitä hakee ja miksi. Koiraa hankkiessa kaavaillaan koirasta täydellistä jalostuseläintä ja kasvatuksessa pyritään olemaan maailman tunnetuin, suosituin ja paras. Mutta kun kysytään kisaustahdista, moni sanoo että sillointällöin. Aktiivisesti. Koko ajan. Niinkuin edellisilläkin koirilla. Jos pyrit aina täydellisyyteen esimerkiksi koiraa hankkiessasi, kenneliä perustettaessasi, yhdistelmiä miettiessäsi, niin mikä on kisaustahtisi? Mikä on tavoitteesi?
Kaikilla on omanlainen kisaustahti. Ihmisellä, jolla virtuaalikoira on vain niinsanottu hetken mielijohde, on hidas kisautustahti. Hän ilmoittaa koiran tuonne, ehkä tuonne, mutta ehdottomasti tuonne. Kisailmoittautumiset tehdään huolellisesti ja koiralle ehkä kaavaillaan vain yhtä SERTiä ja muutamaa tulosta palveluskoirakokeista. Jotkut eivät kilpaile koiralla kuin agilityssa ja näyttelyissä. Jotkut harrastavat edellämainittujen lisäksi myös tottelevaisuutta, palveluskoiralajeja, paimennusta. Ehkä vielä jotain turhia hupilajeja, kuten flyballia tai koiratanssia.
Jotkut haluavat tuloksia mahdollisimman vähän ajan sisässä. Koiran pitää olla valio vuoden kuluttua syntymisestä, maksoi mitä maksoi. Koiralla kisataan raivokkaasti kaikissa lajeissa ja ehkä järjestetään omia näyttelyitä joihin saisi lempparituomarin tuomaroimaan. Käytetään hyväksi vanhoja tuttavuuksia ja/tai velkaa olevia ihmisiä. Jotkut vain kilpailevat tuloksista riippumatta. Sen huomaa yleensä siitä, että hylätytkin tulokset merkataan kalenteriin ja saadaan tuomarilta nipotusta kun kalenteri on niin epäselvä.
Minulla on tällä hetkellä noin 42 koiraa. Noin, koska en ole täysin varma omistamastani määrästä. En pysy perässä liukuvasta koiramäärästäni, sillä usein kun yksi tulee, toinen lähtee. Joskus jätän pentueesta pennun kotiin, joskus myyn pois. Minulla on päälajeina tottelevaisuus, näyttelyt sekä palveluskoirakokeet, mutta jostain syystä olen saanut palkintoja myös mejästä, nomekokeista, spanielikokeista, ajokokeista, koiratanssista... Lajeja riittää. Minulla koirat kisaavat vuorotellen lajeissa. Kun tilaa tulee, uusi hippiäinen lähtee kilpailemaan. Minulla on koiria, millä ei ole vielä yhtään tuloksia. Minulla on koiria, millä ei ole tuloksia kuin agilitysta. Tavoitteena kaikille on valioitua. Ajallaan.
Kaikilla on omanlainen kisaustahti. Ihmisellä, jolla virtuaalikoira on vain niinsanottu hetken mielijohde, on hidas kisautustahti. Hän ilmoittaa koiran tuonne, ehkä tuonne, mutta ehdottomasti tuonne. Kisailmoittautumiset tehdään huolellisesti ja koiralle ehkä kaavaillaan vain yhtä SERTiä ja muutamaa tulosta palveluskoirakokeista. Jotkut eivät kilpaile koiralla kuin agilityssa ja näyttelyissä. Jotkut harrastavat edellämainittujen lisäksi myös tottelevaisuutta, palveluskoiralajeja, paimennusta. Ehkä vielä jotain turhia hupilajeja, kuten flyballia tai koiratanssia.
Jotkut haluavat tuloksia mahdollisimman vähän ajan sisässä. Koiran pitää olla valio vuoden kuluttua syntymisestä, maksoi mitä maksoi. Koiralla kisataan raivokkaasti kaikissa lajeissa ja ehkä järjestetään omia näyttelyitä joihin saisi lempparituomarin tuomaroimaan. Käytetään hyväksi vanhoja tuttavuuksia ja/tai velkaa olevia ihmisiä. Jotkut vain kilpailevat tuloksista riippumatta. Sen huomaa yleensä siitä, että hylätytkin tulokset merkataan kalenteriin ja saadaan tuomarilta nipotusta kun kalenteri on niin epäselvä.
Minulla on tällä hetkellä noin 42 koiraa. Noin, koska en ole täysin varma omistamastani määrästä. En pysy perässä liukuvasta koiramäärästäni, sillä usein kun yksi tulee, toinen lähtee. Joskus jätän pentueesta pennun kotiin, joskus myyn pois. Minulla on päälajeina tottelevaisuus, näyttelyt sekä palveluskoirakokeet, mutta jostain syystä olen saanut palkintoja myös mejästä, nomekokeista, spanielikokeista, ajokokeista, koiratanssista... Lajeja riittää. Minulla koirat kisaavat vuorotellen lajeissa. Kun tilaa tulee, uusi hippiäinen lähtee kilpailemaan. Minulla on koiria, millä ei ole vielä yhtään tuloksia. Minulla on koiria, millä ei ole tuloksia kuin agilitysta. Tavoitteena kaikille on valioitua. Ajallaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)