Jäähyvästit de la Doradolle

Sain eilen järkytyksekseni lukea, että vuodesta 2005 enemmän ja vähemmän aktiivisesti toiminut "monitoimikennel" de la Dorado sulki ovensa viimeisen kerran. Tämä tieto järkytti minua kovasti, vaikka olen tiennyt koko ajan virtuaalimaailmassa vallitsevasta hiljaiselosta.

Me teimme Shadyn kanssa paljon yhteistyötä. Koska kasvatusrotumme olivat paikoittain samat, tuli jalostuskoiria lainailtua suuntaan jos toiseen ja pentujakin vaihdeltiin. Shady piti valtavan hyvää huolta kasvateistani: Shadyn hellässä huomassa kasvoivat käyttö- ja näyttötähdet Joomagnan Nothing But the Best "Butsi", Joomagnan Oh So Classic "Ohto" sekä Joomagnan Le Porc "Lelu", joista kaksi viimeiseksi mainittua kiersivät näyttelykehiä lähestulkoon häviämättä.

Ja jäihän meillekin Shadylta koiria. Viimeiseksi kasvatiksi jäänyt It's Working de la Dorado eli Keijo elelee herroiksi kultsulaumassa nauttien kiireettömistä aamuista. Pakko myöntää että kyynel kävi silmäkulmassa, niin paljon muistoja kerkesi mahtua näihin kymmeneen vuoteen mitä itsekin olen harrastuksen parissa pyörinyt.

Kiitos Shady kaikista näistä yhteisistä vuosista, moikataan kun tavataan! Kasvattisi ja saavutuksesi virtuaalimaailmassa jäävät onneksi eloon ja me tehdään parhaamme että voit olla kasvatustyöstäsi ylpeä vielä vuosienkin jälkeen. Me ei vielä jakseta laittaa pillejä pussiin, vaikka se siltä välillä näyttääkin. Me jatketaan, me ei kuolla koskaan...

de la Dorado 2005 - 2017

Kiitos vuodesta 2014!

Vuosi lähestyy loppuaan ja kasvattajatädin urakka helpottaa edes hetkeksi - kisoja ei ole vielä tiedossa ensi vuodelle. Kuten kahdeksana edellisenä vuotena, on vuosi tuonut mukanaan uusia koiria, ilon ja onnen hetkiä sekä niitä vähän surullisempia tapauksia. En kuitenkaan voi valittaa, tämä harrastus on pyörittänyt minut sormeni ympärille ja mikäs tässä koiralauman kanssa elellessä. Darinhan se ruoan pöytään tuo :D

Joomagnan & Criminales - tiimille viimeinen vuosi on ollut mitä oivallisin. Olen saanut kunnian esitellä kasvattajaluokkaani monessa näyttelyssä ja tulostakin on tullut. Eikä unohdeta tärkeimpiä tuloksia, terveys- ja käyttötuloksia! Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta omistamieni ja kasvattamieni koirien terveystulokset ovat olleet priimaa. On ollut ihanaa kuulla kasvatinomistajilta kuinka koirat ovat vuodesta toiseen pysyneet hyvässä kunnossa, eikä suurempia havereita ole tullut.

Mutta siirrytäämpäs vuoden kohokohtiin. Vuonna 2014...

- syntyi L-pentue
- syntyi N-pentue
- syntyi komplikaatioiden jälkeen Xerx (J. Magic Is Might)
- Joomagnan - kasvattajaryhmä viisi kertaa rodun paras kasvattaja
- Joomagnan - kasvattajaryhmä BIS1-kasvattaja alankomaiden voittajassa
- kolme voittajatitteliä Joomagnan-kasvatille
- Tikli (J. Jersey Shore) valioitui neljän maan muotovalioksi
- valioitui lukemattomia määriä kasvatteja sekä omia koiria
- solmimme sponsorointisopimuksen Tarotin kanssa

Suuri kiitos kasvatinomistajille sekä yhteistyötä harjoittaville kasvattajille, ilman teitä vuotemme ei olisi ollut näin huippu! Kiitos Shadylle joka on kilpailuttanut kasvattejani monipuolisesti ja haalinut Lelulle loistavia näyttelytuloksia. Kiitos Susitytölle loistavasta osaomistus-yhteistyöstä, joka on laajentunut saksanpaimenkoirien ulkopuolellekin. Kiitos Nathille kuvapalveluista ja kasvatuspohdinnoista. Kiitos Noinalle upeasta työstä spanieleiden parissa niin harrastus- kuin kasvatusmielessäkin.

Kiitos tuomarit, jotka olette ymmärtäneet laadun päälle, ja palkinneet koiriani sekä kasvattejani näyttelykehissä. Kiitos kasvatinomistajille, jotka ovat jaksaneet kilpailuttaa kasvattejani monipuolisesti sekä erityiskiitos taitaville kouluttajille jotka ovat menestyneet mestaruustasolla asti. Kiitos uusille kasvatinomistajille ja muutenkin rodun uusille harrastajille, jotka jaksatte pitää tätä upeaa rotua yllä. Kiitos kaikille, jotka ovat tehneet jotain rodun eteen.

Ensi vuonna tiedossa on mahdollisesti muutama saksanpaimenkoirapentue rodun harrastajille ja kasvattajille. Seuraa meitä kotisivuillamme tai twitterissä saadaksesi uusimman tiedon!

Kasvattien jalostuskäyttöä on valvottava

Olen tässä blogissa käsitellyt kasvattajaystäviä sekä paasannut yhteistyön merkityksestä, on jälleen kerran aika ottaa aihe esiin.

Virtuaalikoiramaailman suurimmat harrastajat ovat jättäneet homman kesken. Lapaset on heitetty nurkkaan ja elämässä menty eteenpäin. Jäljelle jää muutama täysiaikainen kasvattaja, jolla on harrastusvuosia takana useampia kuin puolitoista vuotta. Sen sijaan, että yritettäisiin auttaa toisiamme ja viedä kasvatusta eteenpäin, haukutaan toisiamme selän takana sekä kritisoidaan toisten jalostusvalintoja. Samalla, kun tehdään itse ihan samaa.

Kasvattajien vähyys ajaa meidät kohta täysin umpikujaan. Enkä nyt puhu sen tarkemmin sisäsiittoisuudesta vaan siitä, ettei virtuaalimaailmassa osata tehdä enään järkeviä ratkaisuja kasvatuksessa. Tälläisinä lama-aikoina ei pidä sortua käyttämään paskoja koiria jalostukseen, vaan käyttää mahdollisimman paljon hyödykseen aloittelevia kasvattajia. Käyttää myös niitä vähemmän kiiltokuvakoiria, käyttää osittain täysin evm-koiria jalostukseen.

Paras tapa saada aloitteleva kasvattaja jatkamaan harrastustaan, on antaa sille pentueen paras koira ja toivoa, että se tuottaa omistajalleen paljon iloa. Niin paljon, että omistaja päätyy käyttämään sitä (fiksusti) jalostukseen. Kun uusi kasvattaja luo omaa linjaansa ja saa pentuja kaupaksi, se innostaa kasvattamaan lisää. Kukaan ei halua paskaa koiraa tai koiraa, jonka sisaruksista yli puolia käytetään jalostukseen. Joomagnan & Criminalesissa jalostuskäyttö pitää anoa (= kysyt onko ok käyttää koiraa jalostukseen ja thats it), mutta en ole vielä kertaakaan kieltänyt käyttämästä koiraa jalostukseen. Haluan vain tietää, ketä kasvateistani käytetään jalostukseen ja mikä tärkeämpää, mille koiralle. Kasvattaja jos mikä, on paras arvioimaan mille koiralle kasvattia kannattaa käyttää. Kasvattien jalostuskäyttöä siis pitää ja tulee valvoa. Vain näin voidaan varmistaa, mihin suuntaan kasvatus ja linjat ovat menemässä.

Näyttelyissä menestyvät tällä hetkellä voimakkaasti käyttösukuiset koirat. Olen menettänyt jo toivoni näyttelytuomareiden suhteen (vain harva tunnistaa oikeasti kauniita koiria, eikä jaottele niitä linjauksen, värin tai tyypin mukaan jne), mutta on ollut ilo huomata että kasvattajilla on pysynyt tuo hyvä maku. Ainakin Avelinelta (jonka kennelin löydät muuten täältä) olen todella usein löytänyt itseäni miellyttäviä saksanpaimenkoiria. Hyvinä esimerkkeinä kasvattieni lisäksi ovat mm. Life Burns! of Vicinity, La Marca Prosecco vom Sauer Regen sekä Jumping Rooftops of Vicinity. Viimeisin on myös yksi suurimmista suosikeistani Avelinen kasvateissa. Näyttelytuomarina minulla on aina ilo palkita hyvähermoisia ja kauniita saksanpaimenkoiria. Edellisten lisäksi on pakko mainita vielä muutama kaunis saksanpaimenkoira: ZeitBombe's Color Me Bad (upein eturinta mitä olen saksanpaimenkoirilla nähnyt), Nezaplacení Láska ja Vergebung Young 'n' Crazy. Nämä kaikki ovat esimerkkejä koirista, jonka tyyppisiä koiria toivoisin näkeväni jalostuksessa.

Näillä mennään. Hyvää viikonloppua toivottelee Marcia & Darin Ross sekä JC:n koiralauma

Onko kukaan elossa?

Heei, kuuleeks mua kukaan?
Kuuleeks mua kukaan vai oonks mä yksin, oonks mä yksin?
Mä tulin tänne huuteleen, kai joku mua kuuntelee.
Mä tulin tänne huuteleen, kai joku mua kuuntelee?
Juno - Kuuluuks

Virtuaalimaailma on pahasti hiljentynyt. Päivitin juuri Joomagnan & Criminalesin linkkilistan ja sydämeni itki verta. Jouduin poistamaan toimimattomia linkkejä yli 70%. Se tarkoittaa sitä, että kulta-aika on hiljentynyt. Harrastajat ovat kaikonneet. Suuret vaikuttajat ovat poissa.
Aikakin menee nykyään pirun nopeasti. Minun ensimmäinen pentueeni Joomagnan & Criminalesin nimiin syntyi melkeinpä päivälleen kuusi vuotta sitten. Ensimmäinen saksanpaimenkoirapentueeni sai päivänvalon viisi vuotta sitten. Tänä vuonna tulee kahdeksan vuotta täyteen virtuaalimaailmassa. _Kahdeksan_vuotta.

Mihin tää aika on sit käytetty? Viimeisen kahdeksan vuoden aikana on tapahtunut seuraavia asioita:

• 18 pentuetta
• 48 pentua
• VSPL:n erikoisnäyttelyn ROPin ja VSP:n kasvattaja sekä rodun paras kasvattaja
• Vuoden 2013 näyttelycockerspanielin omistaja
• Vuoden 2013 näyttelybelgianpaimenkoiraveteraanin kasvattaja
• Vuoden 2013 voitokkaimman näyttelykarkkari-kettuterrierin kasvattaja sekä omistaja
• Lukuisia valioitumisia palveluskoiralajeista, tokosta, agilitysta, paimennuksesta sekä rodunomaisista lajeista
• Lukuisia valioitumisia näyttelyistä

Mutta mihin ne harrastajat katoaa? Ja miksei niitä tule uusia? Oon pari potentiaalista yritystä nähnyt, mutta ne kaatuu yleensä maksimissaan puolen vuoden päästä. Kiva sellaisiin koteihin sit yrittää antaa lupaavimpia pentujaan. Kaipaan vanhoja aikoja niin paljon :(

Kiitos vuodesta 2013!

Sain vihdoin aikaiseksi ottaa itseäni niskasta kiinni.

Viime vuosi toi mukanaan jos minkälaista muutosta niin IRL kuin URL. Muutin kuukauden varoitusajalla, pidin Hostel Marciaa pystyssä, vietin hyvän ystäväni hautajaisia, yritin tasapainoilla koulun ja vapaa-ajan välillä. Virtuaalikoirapuolella pyöritin neljän kennelin lisäksi virtuaalikissoja sekä virtuaalitarvikepuolta, toimien myös luottotehtävissä KRN:n puikoissa sekä Jupiter-pankin betatestaajana.

Vuosi oli siis aikamoista pyöritystä. En olisi ikimaailmassa selvinnyt siitä ilman tukijoukkojani täällä kotipaikkakunnalla sekä virtuaalisesta avusta ympäri suomen. Koska Suomessa ei osata kiittää tarpeeksi saamastaan avusta, päätin nyt kerrankin kirjoittaa tästä aiheesta. Ja kun te ette tunne ketään mun irl-tukijoukkoja niin siirrytään suoraan virtuaaliharrastajiin.

Haluan kiittää Susityttöä mahtavasta yhteis-/osaomistustoiminnasta, kanssasi oli viime vuonna ilo työskennellä. Jatkukoon menestyvien osarikoirien pitäminen myös tänä vuonna. Arvostan laajaa näkemystäsi eri rotujen parissa. Kiitos Avelinelle sijoitusmahdollisuuksista, ilman sua en olisi pystynyt pitämään osaa pennuista itselläni. Kiitos kasvattini Nicon, Genan, Sorron ja Singon täysivaltaisesta kilpailutuksesta sekä sangen miellyttävistä kasvatusprojekteista, tuntikausia kestäneistä keskusteluista puhumattakaan!

Kiitos Shadylle uudesta rotuvaltauksesta, sakemanni on aivan loistava rotu ;) 

Kiitos Nathille loistavasta työstä vihikoirien parissa, ilman Juria en olisi ikinä teettänyt omaa vihikoirapentuetta. Lisäksi olet IRL aivan loistava muija :D Cockeripuolelta nöyrimmät kiitokset Cazalle, Noinalle, Mimalle, Miiralle sekä Veeralle, jotka ovat osallistuneet yhdistyksen asioihin ja näinollen auttaneet viemään rotua eteenpäin. Cazalle suuret kiitokset rakenneopista!

Kiitos muille saksanpaimenkoiraharrastajille- sekä kasvattajille, jotka ovat olleet tässä hullunmyllyssä (käyttis vs näyttis) mukana, etenkin heille, jotka ovat pystyneet jättämään omat mielipiteensä taakseen ja kuuntelemaan eri näkemyksiä Kiitos tuomarit, jotka olette ymmärtäneet laadun päälle, ja palkinneet koiriani sekä kasvattejani näyttelykehissä. Kiitos kasvatinomistajille, jotka ovat jaksaneet kilpailuttaa kasvattejani monipuolisesti sekä erityiskiitos taitaville kouluttajille jotka ovat menestyneet mestaruustasolla asti. Kiitos uusille kasvatinomistajille ja muutenkin rodun uusille harrastajille, jotka jaksatte pitää tätä upeaa rotua yllä. Kiitos kaikille, jotka ovat tehneet jotain rodun eteen.

Ootte parhaita, yritetään tehdä tästä vuodesta vielä parempi! <3 <3

Hyviä kasvattajaystäviä ei tule joka vuosi

Ilmoittauduin eilen Veeran agilitykilpailuun, laittamalla jo automaattiseksi tulleet kolme koiraa per luokka. Tänäaamuna sain sähköpostin Veeralta:

"Lisäsin viä Gustavin Midi I-luokkaan ja Aslakin Maxi I-luokkaan, kun
max. määrä koiria on 4 luokkaa kohti."

Olin tästä kohteliaisuudesta aivan hämilläni. Pohdin, onko virtuaalimaailmassa enää "hyviä" harrastajia, jotka ajattelevat omaa napaansa pidemmälle. Ilmeisesti on. Gustav on Veeran kasvatti ja meillä on Aslak yhteisomistuksessa, mutta minä hoidan kokonaan molempien kisautuksen. Eli periaatteessa Veera olisi voinut lisätä vain mun ilmoittamat koirat, eikä lähteä katsomaan, mihin luokkaan mikäkin koirani kuuluu.

Tämä tapahtuma sai minut miettimään, miten harvassa tälläiset kasvatinomistaja-kasvattiystävät ovat. Tuttuja ja kavereita löytyy melkeinpä jokaisesta rodusta, mutta luottoystäviksi nimeän sellaiset ihmiset, joiden kanssa tulee keskustelua rodun tilanteesta enemmän, ja jotka ovat valmiita viemään rotua eteenpäin. Mikä on parempaa kuin suunnitella yhdessä yhdistelmiä ja pyrkiä saamaan mahdollisimman laajaa geenipoolia rodulle. Eikä vain kitistä koko ajan jossain nurkassa kuinka suurella osalla koirista on vääränlaiset korvat, liian muhkea turkki tai niiden oikeanlaiset kulmaukset ovatkin omaan silmään jotenkin paskat.

Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, ei todellakaan. Me ollaan Besonder's-Noinan kanssa joskus hyvinkin erimieltä asioista, saatika sitten Vicinity-Avelinen kanssa :D Mutta näkemyseroista heidän kanssaan voi sentäs keskustella ja yrittää saada sitä kultaista keskitietä toimimaan. Kaikkien kanssa ei voi, ja näille sanon mieluusti hei-hei. En mä ainakaan itse tee sellaisilla "ystävillä" mitään, joka ei suostu kuuntelemaan omia ehdotuksia, vaan tuputtaa sitä omaa vääräuskosuutta muilleen väkisin...

Sukujen yleistyminen ajaa kasvattajat umpikujaan

Sadan tekstin rajapyykki on ylitetty ja siitä tuli mieleeni aihe, jota aijon puida seuraavaksi. Nimittäin sukujen yleistyminen.

IRL-maailmassa suvun yleistymisellä tarkoitaan yleensä tiettyjen kenneleiden matadoruroksia. Ne ovat usein ulkomaantuonteja (= kalliita tuoda, ei ole järkeä tuoda huonoa urosta jolle ei ole käyttöä) ja valitettavan usein myös "hyvän" jalostuskoiran maineen saaneita. Kun pari käyttää, kiinnostuvat sopuliefektin tavoin kaikki kyseisestä uroksesta. "Mutta koska kennel X käyttää sitä, sen on oltava hyvä. Minäkin haluan" on liian usein kuultu lause IRL-piireissä. Mutta näyttäähän se suuri pentuemäärä hyvältä, ainakin uroksen omistajan mielestä.

URL-maailmassa suvun yleistyminen on astetta pahempi juttu jalostuksen kannalta. Keskimäärin yli puolet suvullisen koiran hankkijoista suunnittelee  käyttävänsä omaa wuffeansa jalostukseen. Kaikki pennuthan nimittäin automaattisesti ovat pentueen parhaita, terveitä sekä erinomaisia käyttö- ja luonneominaisuuksiltaan. Mutta kun kasvatusta ja jalostusta pitäisi saada eteenpäin, olen varma että yleisten sukujen ja etenkin kantanarttulinjaaminen ajaa kasvattajan ennen pitkää umpikujaan.

En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi omia koiria on väkisin käytettävä jalostukseen. Tottakai oma koira on paljon tärkeämpi ja rakkaampi kuin jonkun toisen koira, mutta jos olet tehnyt virheen ottaessasi liian yleisen suvun omaavan koiran, eikö sitä voi vain pistää monttuun? Ei, sen sijaan laitat vahingon kiertämään, ihan kuin äitisi silloin kun potkaisee sinut pihalta. Tama kasvattaja ei ummarra.

Toisaalta, antaisin itse mitä tahansa, että saisin tiimiini vielä yhden of Fiemmiläisen tai Hukkaharjalaisen. Ei haittaisi, vaikka se olisi yleisestä suvusta. Voisin ottaa sen vain harrastuskoiraksi, ystäväkseni.
Mutta en halua juurikaan yleisten sukujen edustajia liitettäväksi kasvatustyöhöni. Minulla on muistiossa kirjattu kaikkien koirieni jalostuskäyttö, sillä kasvatukseni on selektiivistä ja nykyään aika pienimuotoista. Keskityn mielummin vaalimaan hyviä välejä muihin kasvattajiin yhteistyön muodossa sekä kilpailemaan rakkailla koirillani.

Loppuun vielä ilouutisia! Kävimme 25.09.2013 Canis Rabiosin näyttelyssä cockeriporukan voimin. Tuomarina meille toimi Kurris ja kuinka mainioin tuloksin!

Terrifield I'm a Kitty Cat ERI1 SA PN1 ROP SERT
Copel Me Mirrorin' Bossiness ERI1 SA PU1 VSP SERT
Carraway Half Past Seven ERI1 SA PN2
Terrifield Major Harris ERI1 SA PU2 SERT ROP-jun
Pickland's Star Like You ERI1 SA PN3 SERT

Koirankasvatuksen tärkeimmät pääpointit

Näinä käyttömania-aikoina on hyvä palauttaa hieman koirankasvatuksen prioriteetteja mieleen. Mikä tulee olla tärkein asia jalostuksessa?

Kuten olen pakinoinut jo aikaisemmin, ei URL (eikä kyllä IRL senkään puoleen) maailmassa osata ottaa ja tarjota apua vastaan. Ihan kuin se olisi kasvattajalta jotenkin pois, jos joku toinen neuvoo tai haluaa auttaa. Jos homma lähtee menemään päin persettä, eikö olisi vain helpompaa nostaa handu pystyyn ja myöntää: en osaa. Tarvitsen apua. Tyhmä ei ole se, joka apua pyytää vaan se, joka omasta vittupäisyydestään jättää avun pyytämättä ja sitten tekee kaiken päin helvettiä.

Kaikki tavoittelevat kasvatuksessaan erilaisia asioita. Joillekin se terveys on tärkein ja oikeanlainen rakenne, joillekin terveys ei juurikaan merkkaa mitään. Kasvatuksen ykkösprioriteetti pitäisi aina olla luonne. Luonne on ennenkaikkea tärkein osa jalostusta ja koiran luonne on tunnettava oikeasti. Epätasapainoista luonnetta pidetään usein "normaalina" ja harrastuskoiralle ei esimerkiksi liiallinen terävyys ole hyväksi. Monissa roduissa koiran luonne on muuttunut jo liiankin kovaksi ja se ilmenee mm. ohjattavuuden menettämisenä. Tämä taas vähentää pisteitä kokeissa. Luonteeltaan epätasapainoinen koira on rasite isommassa laumassa. Se ei yksinkertaisesti saa arkea toimimaan normaalisti.

Yksi kasvatuksen pääpainotteita pitäisi olla geenipoolin laajentaminen ilman, että tingitään luonteesta ja terveydestä.  Korvien asento tai turkin pituus ei ole olennaisin asia jalostukoiria valitessa, vaan koiran luonne ja terveys painavat vaakakupissa yhtä paljon kuin käyttöominaisuudet. Käyttöominaisuudet kulkevat koirassa luonteen kanssa käsikädessä: epätasaisen koiran kanssa harrastaminen on hankalaa ja menestyminen tuskallisen hidasta. Tälläisen koiran ei pitäisi olla kiinnostava jalostuksellisessa mielestä kenenkään kasvattajan mielestä.

Oikeesti, mitä teette koiralla, mikä on huipputerve ja todella kaunis, jos sen luonne on täysin persettä?

Loppuun annan teille seuraavan linkin:
http://chicchoix.com/blog/?p=3293

Kiitos ja kumarrus.

Yhteistyöllä (ja viisailla jalostusvalinnoilla) rotua paremmaksi

Tänään meillä on aiheena kaikkia rotuja koskeva aihe. Eli tämä ei siis peilaudu pelkkään saksanpaimenkoirahistoriastani koostuvaan kokemukseeni, vaan havainnointiini sekä virtuaalimaailmasta että IRL-maailmasta. Nimittäin yhteistyö kasvattajien välillä.

Kun ollaan löydetty oma rotu, sopiva kasvatusnimi ja saatu koirat kisausvalmiiksi, on aika miettiä kasvattamista ihan tosissaan. Uudet kasvattajat ovat täpinöissään koiristaan ja puuhastelevat innoissaan kasvatuspuuhiensa parissa. Kaikki halutaan tehdä itse. Luoda omaa. Luoda jotain uutta. Tehdä historiaa. Tehdä sellaista mitä muistellaan vielä vuosien päästä. Olla erilaisia. Käyttää omia koiria, evm-sukuisia tietty. Jottei suku yleisty. Tai nimenomaan halutaan sitä omaa kaappimorso-linjaa kaikkiin kasvatteihin aleneviin sukupolviin. Yhdistetään siihen kulttilinjaa. Tehdään kultin ja oman linjan sekoitus. Ollaan onnellisia.

Tässä usein mennään metsään. Unohdetaan vanhojen kasvattajien kokemus ja arvostus. Mikään, korostan mikään ei voi olla niin arvokasta tietoa kuin vanhalta, asiansaosaavalta kasvattajalta saatu tieto ja opetus. Kun minä aloitin kasvattajana, keskustelimme monet illat Hukkaharjan-kennelin Annann kanssa jalostussuunnitelmistani sekä ihannesaksanpaimenkoirista. Anna perusteli miksei haluamani yhdistelmät olleet hyviä ja että mitä pitäisi tehdä jotta kasvatusta saataisiin eteenpäin.

Olen tullut siihen tulokseen, että yhteistyö kannattaa aina. Uusia kasvattajia tulee neuvoa parhaansa mukaan, eikä pitää kikkoja ja neuvoja salassa. Kasvattajien pitäisi keskustella rakennemuutoksista, luonneominaisuuksista ja pyrkiä luomaan uutta. Jakaa kasvatinomistaja/haltijasuosituksia sijoituskoiria varten, ylipäätäänsä pitää yhteyttä ja tietää, mitä muut aikovat. Ei ole kivaa, jos neljän pennun pentueessa kaikille on tulossa pentue. Eli siis, _pitää_neuvoa ja olla yhteydessä. Auttaa tarvittaessa!

Mutta jos kaikki tarjotaan suoraan tarjottimelta ja pentue loistaa niin yksilöinään kuin jalostusvalinnoiltaan, ei voida koskaan oppia mitään. Olen sitä mieltä, että kahta kasvatuslinjaa ei pidä mennä yhdistämään. Siitä ei tule kuin pienentyvä geenipooli ja harventuneet jalostusvalinnat. Olen myös sitä mieltä, että yli neljän pennun pentuetta ei pidä teettää. Molemmat tähtäävät vain rodun yksilöiden jalostuspartnerien vähäisyyteen ajan mittaan.

 Sinä aikana, mitä olen toiminut saksanpaimenkoirakasvattajana, olen tehnyt kasvatukseen liittyviä virheitä. Olen kaksi kertaa teettänyt yhdistelmän, missä yhdistyy kaksi kasvatuslinjaa. Näistä pentueista on tulltu vallan erinomaisia käyttö- ja näyttötähtiä (mm. voittajatitteleitä on nähty..), mutta kadun silti näiden yhdistämistä. En pidä ideaalina kasvatustoimintana yhdistää kahta linjaa, etenkään, kun molemmat linjat ovat aikansa kulttinimiä. Kasvattamisen yksi perusidea mielestäni onkin, että osaa myöntää omat virheensä ja pyrkiä välttämään näitä heti, kun on huomannut tekevänsä väärin. Niin ajattelin jatkossa.

Kulttinimistä tulikin taas mieleeni, että kuinkahan monessa sukutaulussa löytyy enää esimerkiksi Hukkaharjalaisia, of Fiemmiläisiä, Hippiäisiä, Gerberalaisia, Stristar'slaisia, Fingal Faolaiseja, Alsatian'slaiseja, Carmosera'slaisia, Fimeralaisia, Kukkaniittyläisiä, Rajavahtilaisia, Usvametsäläisiä tai White Horse'slaisia? En ainakaan viimeaikoina muista nähneeni sellaisia koiria, jotka polveutuisivat näistä aikansa huippukasvattajien koirista.

Minulla oli aikanani koiria mm. seuraavista kenneleistä: Hukkaharjan, of Fiemm, Hippiäisen, Gerberan, Stristar's, Alsatian's, Rajavahdin, White Horse's. Ainoastaan Hukkaharjalaista, Rajavahtilaista ja of Fiemmiläistä käytin jalostukseen. Vaikka onkin tehnyt ehkä "hutiostoksen" (huomannut myöhemmin ettei voikaan käyttää koiraa esimerkiksi yleisen suvun vuoksi), niin ei pidä päätä mennä tappamaan sitä tai ehdoin tahdoin väkisin teettää pentuja. Pitää osata myöntää virhe ja niellä tappiot. Saapahan ainakin hyviä harrastuskoiria jos ei muuta.

Takaisin yhteistyöaiheeseen. Yhteistyö on tärkeää. Se on tärkeää niin vanhoille kasvattajille (jotta osataan pitää omat kasvatuslinjat "kurissa), mutta erityisen tärkeää se on aloitteleville kasvattajille. Kukas niille muuten neuvoo jos ei me wanhat?

Lopuksi haluan mainita aivan upean yhteistyökumppanini Avelinen, jonka kanssa olemme pähkäilleet jalostusvalintoja, jakaneet sijoituskoiravinkkejä, keskustelleet rakenteesta ja tuomaroimisesta, tehneet päätöksiä kenen koiraa käytetään jalostukseen sekä omistettu mitä mukavimpia yhteisomistus/sijoituskoiria. Kiitos Aveline & kennel VICINITY SHEPHERDS!!!