Sain vihdoin aikaiseksi ottaa itseäni niskasta kiinni.
Viime vuosi toi mukanaan jos minkälaista muutosta niin IRL kuin URL. Muutin kuukauden varoitusajalla, pidin Hostel Marciaa pystyssä, vietin hyvän ystäväni hautajaisia, yritin tasapainoilla koulun ja vapaa-ajan välillä. Virtuaalikoirapuolella pyöritin neljän kennelin lisäksi virtuaalikissoja sekä virtuaalitarvikepuolta, toimien myös luottotehtävissä KRN:n puikoissa sekä Jupiter-pankin betatestaajana.
Vuosi oli siis aikamoista pyöritystä. En olisi ikimaailmassa selvinnyt siitä ilman tukijoukkojani täällä kotipaikkakunnalla sekä virtuaalisesta avusta ympäri suomen. Koska Suomessa ei osata kiittää tarpeeksi saamastaan avusta, päätin nyt kerrankin kirjoittaa tästä aiheesta. Ja kun te ette tunne ketään mun irl-tukijoukkoja niin siirrytään suoraan virtuaaliharrastajiin.
Haluan kiittää Susityttöä mahtavasta yhteis-/osaomistustoiminnasta, kanssasi oli viime vuonna ilo työskennellä. Jatkukoon menestyvien osarikoirien pitäminen myös tänä vuonna. Arvostan laajaa näkemystäsi eri rotujen parissa. Kiitos Avelinelle sijoitusmahdollisuuksista, ilman sua en olisi pystynyt pitämään osaa pennuista itselläni. Kiitos kasvattini Nicon, Genan, Sorron ja Singon täysivaltaisesta kilpailutuksesta sekä sangen miellyttävistä kasvatusprojekteista, tuntikausia kestäneistä keskusteluista puhumattakaan!
Kiitos Shadylle uudesta rotuvaltauksesta, sakemanni on aivan loistava rotu ;)
Kiitos Nathille loistavasta työstä vihikoirien parissa, ilman Juria en olisi ikinä teettänyt omaa vihikoirapentuetta. Lisäksi olet IRL aivan loistava muija :D Cockeripuolelta nöyrimmät kiitokset Cazalle, Noinalle, Mimalle, Miiralle sekä Veeralle, jotka ovat osallistuneet yhdistyksen asioihin ja näinollen auttaneet viemään rotua eteenpäin. Cazalle suuret kiitokset rakenneopista!
Kiitos muille saksanpaimenkoiraharrastajille- sekä kasvattajille, jotka ovat olleet tässä hullunmyllyssä (käyttis vs näyttis) mukana, etenkin heille, jotka ovat pystyneet jättämään omat mielipiteensä taakseen ja kuuntelemaan eri näkemyksiä Kiitos tuomarit, jotka olette ymmärtäneet laadun päälle, ja palkinneet koiriani sekä kasvattejani näyttelykehissä. Kiitos kasvatinomistajille, jotka ovat jaksaneet kilpailuttaa kasvattejani monipuolisesti sekä erityiskiitos taitaville kouluttajille jotka ovat menestyneet mestaruustasolla asti. Kiitos uusille kasvatinomistajille ja muutenkin rodun uusille harrastajille, jotka jaksatte pitää tätä upeaa rotua yllä. Kiitos kaikille, jotka ovat tehneet jotain rodun eteen.
Ootte parhaita, yritetään tehdä tästä vuodesta vielä parempi! <3 <3
Näytetään tekstit, joissa on tunniste IRL. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste IRL. Näytä kaikki tekstit
20.1.2014
11.10.2013
Sukujen yleistyminen ajaa kasvattajat umpikujaan
Sadan tekstin rajapyykki on ylitetty ja siitä tuli mieleeni aihe, jota aijon puida seuraavaksi. Nimittäin sukujen yleistyminen.
IRL-maailmassa suvun yleistymisellä tarkoitaan yleensä tiettyjen kenneleiden matadoruroksia. Ne ovat usein ulkomaantuonteja (= kalliita tuoda, ei ole järkeä tuoda huonoa urosta jolle ei ole käyttöä) ja valitettavan usein myös "hyvän" jalostuskoiran maineen saaneita. Kun pari käyttää, kiinnostuvat sopuliefektin tavoin kaikki kyseisestä uroksesta. "Mutta koska kennel X käyttää sitä, sen on oltava hyvä. Minäkin haluan" on liian usein kuultu lause IRL-piireissä. Mutta näyttäähän se suuri pentuemäärä hyvältä, ainakin uroksen omistajan mielestä.
URL-maailmassa suvun yleistyminen on astetta pahempi juttu jalostuksen kannalta. Keskimäärin yli puolet suvullisen koiran hankkijoista suunnittelee käyttävänsä omaa wuffeansa jalostukseen. Kaikki pennuthan nimittäin automaattisesti ovat pentueen parhaita, terveitä sekä erinomaisia käyttö- ja luonneominaisuuksiltaan. Mutta kun kasvatusta ja jalostusta pitäisi saada eteenpäin, olen varma että yleisten sukujen ja etenkin kantanarttulinjaaminen ajaa kasvattajan ennen pitkää umpikujaan.
En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi omia koiria on väkisin käytettävä jalostukseen. Tottakai oma koira on paljon tärkeämpi ja rakkaampi kuin jonkun toisen koira, mutta jos olet tehnyt virheen ottaessasi liian yleisen suvun omaavan koiran, eikö sitä voi vain pistää monttuun? Ei, sen sijaan laitat vahingon kiertämään, ihan kuin äitisi silloin kun potkaisee sinut pihalta. Tama kasvattaja ei ummarra.
Toisaalta, antaisin itse mitä tahansa, että saisin tiimiini vielä yhden of Fiemmiläisen tai Hukkaharjalaisen. Ei haittaisi, vaikka se olisi yleisestä suvusta. Voisin ottaa sen vain harrastuskoiraksi, ystäväkseni.
Mutta en halua juurikaan yleisten sukujen edustajia liitettäväksi kasvatustyöhöni. Minulla on muistiossa kirjattu kaikkien koirieni jalostuskäyttö, sillä kasvatukseni on selektiivistä ja nykyään aika pienimuotoista. Keskityn mielummin vaalimaan hyviä välejä muihin kasvattajiin yhteistyön muodossa sekä kilpailemaan rakkailla koirillani.
Loppuun vielä ilouutisia! Kävimme 25.09.2013 Canis Rabiosin näyttelyssä cockeriporukan voimin. Tuomarina meille toimi Kurris ja kuinka mainioin tuloksin!
Terrifield I'm a Kitty Cat ERI1 SA PN1 ROP SERT
Copel Me Mirrorin' Bossiness ERI1 SA PU1 VSP SERT
Carraway Half Past Seven ERI1 SA PN2
Terrifield Major Harris ERI1 SA PU2 SERT ROP-jun
Pickland's Star Like You ERI1 SA PN3 SERT
IRL-maailmassa suvun yleistymisellä tarkoitaan yleensä tiettyjen kenneleiden matadoruroksia. Ne ovat usein ulkomaantuonteja (= kalliita tuoda, ei ole järkeä tuoda huonoa urosta jolle ei ole käyttöä) ja valitettavan usein myös "hyvän" jalostuskoiran maineen saaneita. Kun pari käyttää, kiinnostuvat sopuliefektin tavoin kaikki kyseisestä uroksesta. "Mutta koska kennel X käyttää sitä, sen on oltava hyvä. Minäkin haluan" on liian usein kuultu lause IRL-piireissä. Mutta näyttäähän se suuri pentuemäärä hyvältä, ainakin uroksen omistajan mielestä.
URL-maailmassa suvun yleistyminen on astetta pahempi juttu jalostuksen kannalta. Keskimäärin yli puolet suvullisen koiran hankkijoista suunnittelee käyttävänsä omaa wuffeansa jalostukseen. Kaikki pennuthan nimittäin automaattisesti ovat pentueen parhaita, terveitä sekä erinomaisia käyttö- ja luonneominaisuuksiltaan. Mutta kun kasvatusta ja jalostusta pitäisi saada eteenpäin, olen varma että yleisten sukujen ja etenkin kantanarttulinjaaminen ajaa kasvattajan ennen pitkää umpikujaan.
En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi omia koiria on väkisin käytettävä jalostukseen. Tottakai oma koira on paljon tärkeämpi ja rakkaampi kuin jonkun toisen koira, mutta jos olet tehnyt virheen ottaessasi liian yleisen suvun omaavan koiran, eikö sitä voi vain pistää monttuun? Ei, sen sijaan laitat vahingon kiertämään, ihan kuin äitisi silloin kun potkaisee sinut pihalta. Tama kasvattaja ei ummarra.
Toisaalta, antaisin itse mitä tahansa, että saisin tiimiini vielä yhden of Fiemmiläisen tai Hukkaharjalaisen. Ei haittaisi, vaikka se olisi yleisestä suvusta. Voisin ottaa sen vain harrastuskoiraksi, ystäväkseni.
Mutta en halua juurikaan yleisten sukujen edustajia liitettäväksi kasvatustyöhöni. Minulla on muistiossa kirjattu kaikkien koirieni jalostuskäyttö, sillä kasvatukseni on selektiivistä ja nykyään aika pienimuotoista. Keskityn mielummin vaalimaan hyviä välejä muihin kasvattajiin yhteistyön muodossa sekä kilpailemaan rakkailla koirillani.
Loppuun vielä ilouutisia! Kävimme 25.09.2013 Canis Rabiosin näyttelyssä cockeriporukan voimin. Tuomarina meille toimi Kurris ja kuinka mainioin tuloksin!
Terrifield I'm a Kitty Cat ERI1 SA PN1 ROP SERT
Copel Me Mirrorin' Bossiness ERI1 SA PU1 VSP SERT
Carraway Half Past Seven ERI1 SA PN2
Terrifield Major Harris ERI1 SA PU2 SERT ROP-jun
Pickland's Star Like You ERI1 SA PN3 SERT
26.7.2013
Koirankasvatuksen tärkeimmät pääpointit
Näinä käyttömania-aikoina on hyvä palauttaa hieman koirankasvatuksen prioriteetteja mieleen. Mikä tulee olla tärkein asia jalostuksessa?
Kuten olen pakinoinut jo aikaisemmin, ei URL (eikä kyllä IRL senkään puoleen) maailmassa osata ottaa ja tarjota apua vastaan. Ihan kuin se olisi kasvattajalta jotenkin pois, jos joku toinen neuvoo tai haluaa auttaa. Jos homma lähtee menemään päin persettä, eikö olisi vain helpompaa nostaa handu pystyyn ja myöntää: en osaa. Tarvitsen apua. Tyhmä ei ole se, joka apua pyytää vaan se, joka omasta vittupäisyydestään jättää avun pyytämättä ja sitten tekee kaiken päin helvettiä.
Kaikki tavoittelevat kasvatuksessaan erilaisia asioita. Joillekin se terveys on tärkein ja oikeanlainen rakenne, joillekin terveys ei juurikaan merkkaa mitään. Kasvatuksen ykkösprioriteetti pitäisi aina olla luonne. Luonne on ennenkaikkea tärkein osa jalostusta ja koiran luonne on tunnettava oikeasti. Epätasapainoista luonnetta pidetään usein "normaalina" ja harrastuskoiralle ei esimerkiksi liiallinen terävyys ole hyväksi. Monissa roduissa koiran luonne on muuttunut jo liiankin kovaksi ja se ilmenee mm. ohjattavuuden menettämisenä. Tämä taas vähentää pisteitä kokeissa. Luonteeltaan epätasapainoinen koira on rasite isommassa laumassa. Se ei yksinkertaisesti saa arkea toimimaan normaalisti.
Yksi kasvatuksen pääpainotteita pitäisi olla geenipoolin laajentaminen ilman, että tingitään luonteesta ja terveydestä. Korvien asento tai turkin pituus ei ole olennaisin asia jalostukoiria valitessa, vaan koiran luonne ja terveys painavat vaakakupissa yhtä paljon kuin käyttöominaisuudet. Käyttöominaisuudet kulkevat koirassa luonteen kanssa käsikädessä: epätasaisen koiran kanssa harrastaminen on hankalaa ja menestyminen tuskallisen hidasta. Tälläisen koiran ei pitäisi olla kiinnostava jalostuksellisessa mielestä kenenkään kasvattajan mielestä.
Oikeesti, mitä teette koiralla, mikä on huipputerve ja todella kaunis, jos sen luonne on täysin persettä?
Loppuun annan teille seuraavan linkin:
http://chicchoix.com/blog/?p=3293
Kiitos ja kumarrus.
Kuten olen pakinoinut jo aikaisemmin, ei URL (eikä kyllä IRL senkään puoleen) maailmassa osata ottaa ja tarjota apua vastaan. Ihan kuin se olisi kasvattajalta jotenkin pois, jos joku toinen neuvoo tai haluaa auttaa. Jos homma lähtee menemään päin persettä, eikö olisi vain helpompaa nostaa handu pystyyn ja myöntää: en osaa. Tarvitsen apua. Tyhmä ei ole se, joka apua pyytää vaan se, joka omasta vittupäisyydestään jättää avun pyytämättä ja sitten tekee kaiken päin helvettiä.
Kaikki tavoittelevat kasvatuksessaan erilaisia asioita. Joillekin se terveys on tärkein ja oikeanlainen rakenne, joillekin terveys ei juurikaan merkkaa mitään. Kasvatuksen ykkösprioriteetti pitäisi aina olla luonne. Luonne on ennenkaikkea tärkein osa jalostusta ja koiran luonne on tunnettava oikeasti. Epätasapainoista luonnetta pidetään usein "normaalina" ja harrastuskoiralle ei esimerkiksi liiallinen terävyys ole hyväksi. Monissa roduissa koiran luonne on muuttunut jo liiankin kovaksi ja se ilmenee mm. ohjattavuuden menettämisenä. Tämä taas vähentää pisteitä kokeissa. Luonteeltaan epätasapainoinen koira on rasite isommassa laumassa. Se ei yksinkertaisesti saa arkea toimimaan normaalisti.
Yksi kasvatuksen pääpainotteita pitäisi olla geenipoolin laajentaminen ilman, että tingitään luonteesta ja terveydestä. Korvien asento tai turkin pituus ei ole olennaisin asia jalostukoiria valitessa, vaan koiran luonne ja terveys painavat vaakakupissa yhtä paljon kuin käyttöominaisuudet. Käyttöominaisuudet kulkevat koirassa luonteen kanssa käsikädessä: epätasaisen koiran kanssa harrastaminen on hankalaa ja menestyminen tuskallisen hidasta. Tälläisen koiran ei pitäisi olla kiinnostava jalostuksellisessa mielestä kenenkään kasvattajan mielestä.
Oikeesti, mitä teette koiralla, mikä on huipputerve ja todella kaunis, jos sen luonne on täysin persettä?
Loppuun annan teille seuraavan linkin:
http://chicchoix.com/blog/?p=3293
Kiitos ja kumarrus.
21.5.2013
Cockerspanielin arvosteluopas
Cockerspanielin tuomarointioppaalle on käyttöä. Näin päättelin kun katselin hieman viimeiakaisia näyttelyitä. Tämä opas on tehty yhteistyössä IRL-kasvattajien kanssa, iso kiitos avusta!
Yleisvaikutelma
Cockerspanieli on pienikokoinen ja vankka lintukoira, josta löytyy toisistaan erkaantuneet käyttö- ja näyttölinjat. Edustipa tuomaroimasi koira kumpaa linjaa tahansa, sen tulee olla sopusuhtainen. Rotuleiman tulee olla erinomainen ja sen puuttumisesta pitää rokottaa roimasti. Rodun yksilön pitää ilmentää miellyttävää luonnetta sekä sinnikästyä työskentelyintoa. Sen tulee esiintyä kehässä iloisesti, häntä heiluen.
Vältä koon puolesta ylä- tai alarajoilla olevia koiria. Liian pienet rotunsa edustajat eivät pysty työskentelemään rodulle ominaisissa työtehtävissä, ne jäävät helposti kiinni maastossa tai satuttavat itsensä. Koon ylärajoilla keikkuvat koirat taas periyttävät suurta kokoaan virheellisesti eteenpäin. Cockerspanielin säkäkorkeus on uroksilla 38–42 cm ja nartuilla 38–41 cm.
Tässä koirassa ei ole mitään vikaa, kuin viimeistelemätön nuoren koiran trimmi. Erinomainen rotunsa edustaja.
Pää, kaula, ilmeet, eturinta
Cockerspanielin kallon tulee olla selväpiirteinen, mutta ei liian pyöreä, kevyt tai karkea. Otsapenkereen tulee erottuna selvästi ja kuono-osa on suorakulmainen. Posket eivät saa olla ulkonevat. Huulta saa olla. Silmien tulee olla aina tummat, eivät koskaan vaaleat. Silmäluomien tulisi olla tiiviit, mutta niiden roikkumisesta ei tule rokottaa liikaa. Ilmeen tulee olla ystävällinen ja tarkkaavainen. Kaulan tulee olla lihaksikas ja liittyä kauniisti viistoihin lapoihin. Ei liikaa nahkaa. Korvat ovat pehmetä ja pitkät, silmien tasolle kiinnittyneet. Kirsun kärkeen ulottuvat. Korvat ovat pitkän, suoran ja silkkisen karvan peittämät ja ne tulee olla trimmattu yleisen trimmausohjeen mukaan. Eturinnan tulee olla jo juniorilla selvä, edestä suoria koiria ei tule palkita.
Vältä liian pyöreitä kalloja, liioiteltuja tai liian laimeita otsapenkereitä sekä ns "palloposkia". Huulta ei tule olla niin paljon, että koira puree niitä koko ajan. Älä palkitse koiraa, jonka ilmeestä kuultaa vihaisuus, pelko tai väsymys. Älä palkitse koiraa, jonka silmät ovat vaaleat tai jonka korvat ovat liian lyhyet tai liian pitkät. Vältä palkitsemasta koiria, jotka ovat suoria edestä.
Junioriluokan uros, jolla erinomainen pää. Erinomaiset korvat ja kaula.
Kaunis ilme, erinomaiset korvat.
Rakenne, mittasuhteet, raajat, häntä
Cockerspanielin tulee olla rakenteeltaan vankka ja sopusuhtainen, voimakasluustoinen ja keskikokoinen. Se ei saa olla liian pitkä- tai lyhytrunkoinen. Kaikkien osien tulee liittyä runkoon vaivatta ja sulavasti. Spanielina cockeri ei saa koskaan olla lihava eikä tukevaa koiraa saa palkita. Eturinnan tulee olla hyvä, vaikkakin se kehittyy nuorilla koirilla hitaasti. Rintakehän tulee olla syvä, etuosastaan ei liian leveä taikä liian kapea. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet. Selän tulee olla tiivis ja vahva eikä se saa missään tilanteessa painua alaspäin ts muodostaa notkoselkää tai takakorkeutta. Ylälinja on kiinteä ja tasainen, lanneosan takaa hieman häntää kohti laskeva.Raajojen tulee olla vahvat. Eturaajojen pitää olla sä'än alla. Takajalkojen tulee olla tarpeeksi kulmautuneet. Häntä saa olla typistämätön tai typistetty, typistetystä hännästä ei saa rokottaa. Hännän tulee kiinnittyä hyvin.
Vältä palkitsemasta lihavia tai tukevia koiria. Älä palkitse liian lyhyt- tai pitkärunkoista koiraa, saatika koiraa jonka mittasuhteet ovat hukassa. Takakorkeus ja notkoselkäisyys on erittäin epätoivottavaa, suorastaan kiellettyä. Vältä kevytluustoisia koiria, jotka eivät todennäköisesti kestä työnteon raskautta. Kiinnitä huomiota selkälinjaan ja hännänkiinnittymiseen.
Turkki: laatu, pituus, trimmaus, värit
Cockerspanieli on turkkirotu. Karvan tulee olla sileää ja silkkistä, ei koskaan karheaa, laineikasta eikä kiharaa, ei liian runsasta. Eturaajat, runko ja takaraajat kintereiden yläpuolelta ovat selvästi hapsuiset. Vaikka karvaa ei saa olla liikaa, sitä pitää olla.
Koiran tulee olla trimmattu ja karvan tulee olla hyvinhoidettu ja kiiltävä. Eturinnan koristekarvojen pitäisi alkaa vasta rintalastan alta ja sen olla jyrkästi alaspäin viettävä. Selän tulee olla nypitty tai maksimissaan ohennussaksilla leikattu, ei koskaan trimmikoneella lyhyeksi vedetty. Korvien tulee olla trimmikoneella ja ohennussaksilla leikatut. Pään tulee olla nypitty. Kaulan ajeltu osuus tulee liittyä kauniisti ja huomaamattomasti muuhun ohennussaksilla leikeltyyn osaan. Takaraajojen tulee olla hapsuiset. Häntä on trimmattu ohennussaksilla. Koristekarvat mahan alta leikataan useimmiten muotoon.
Värejä on runsaasti. Karkeasti värit jaotellaan yksivärisiin sekä kirjaviin. Yksivärisiä arvostellessasi ota huomioon turkin värin syvyys, kirjavia taas kuvion tasaisuus.
Vältä palkitsemasta liian karvattomia tai runsaskarvaisia koiria. Älä palkitse trimmaamattomia koiria, tai koiria, joiden trimmaus on puutteellinen. Kiinnitä huomiota hoidettuun karvaan: karva ei saa olla sameaa tai irtoilevaa. Yksivärisillä saallitaan valkoista ainoastaan rinnassa. Soopeli on tällä hetkellä erittäin epätoivottu väri.
Erinomainen blue roan - väritys. Hyvinhoidettu karva. Eturinnan trimmaus on hieman puutteellinen.
Erinomaisessa kunnossa esitetty orange roan. Erinomainen trimmaus
Erinomaisessa kunnossa esitetty uros.
Mittasuhteiltaan vallan mainio blue roan narttu.
Erittäin lupaava ja komea junioriuros.
Pentujen arvostelu
Pentuja arvostellessasi muista, että arvostelet kasvavaa ja kehittyvää koiraa. Sen ei missään tapauksessa tule olla "valmis paketti", eli pentu saa olla kevyt. Sillä tulee olla miellyttävä ilme ja sen tulee olla jo tässä iässä hyvin kulmautunut. Koiran tulisi olla vahvaluustoinen, mutta ei missään tapauksessa lihava.
Kaunis blue roan pentu. Erittäin lupaava rakenne. Huomaa kaunis takaosa.
Erinomaisesti kehittynyt punainen narttupentu
Iso kiitos kuvista:
M
Minnamaria Jämsä
Billsor
Michael Trafford
Yleisvaikutelma
Cockerspanieli on pienikokoinen ja vankka lintukoira, josta löytyy toisistaan erkaantuneet käyttö- ja näyttölinjat. Edustipa tuomaroimasi koira kumpaa linjaa tahansa, sen tulee olla sopusuhtainen. Rotuleiman tulee olla erinomainen ja sen puuttumisesta pitää rokottaa roimasti. Rodun yksilön pitää ilmentää miellyttävää luonnetta sekä sinnikästyä työskentelyintoa. Sen tulee esiintyä kehässä iloisesti, häntä heiluen.
Vältä koon puolesta ylä- tai alarajoilla olevia koiria. Liian pienet rotunsa edustajat eivät pysty työskentelemään rodulle ominaisissa työtehtävissä, ne jäävät helposti kiinni maastossa tai satuttavat itsensä. Koon ylärajoilla keikkuvat koirat taas periyttävät suurta kokoaan virheellisesti eteenpäin. Cockerspanielin säkäkorkeus on uroksilla 38–42 cm ja nartuilla 38–41 cm.
Tässä koirassa ei ole mitään vikaa, kuin viimeistelemätön nuoren koiran trimmi. Erinomainen rotunsa edustaja.
Pää, kaula, ilmeet, eturinta
Cockerspanielin kallon tulee olla selväpiirteinen, mutta ei liian pyöreä, kevyt tai karkea. Otsapenkereen tulee erottuna selvästi ja kuono-osa on suorakulmainen. Posket eivät saa olla ulkonevat. Huulta saa olla. Silmien tulee olla aina tummat, eivät koskaan vaaleat. Silmäluomien tulisi olla tiiviit, mutta niiden roikkumisesta ei tule rokottaa liikaa. Ilmeen tulee olla ystävällinen ja tarkkaavainen. Kaulan tulee olla lihaksikas ja liittyä kauniisti viistoihin lapoihin. Ei liikaa nahkaa. Korvat ovat pehmetä ja pitkät, silmien tasolle kiinnittyneet. Kirsun kärkeen ulottuvat. Korvat ovat pitkän, suoran ja silkkisen karvan peittämät ja ne tulee olla trimmattu yleisen trimmausohjeen mukaan. Eturinnan tulee olla jo juniorilla selvä, edestä suoria koiria ei tule palkita.
Vältä liian pyöreitä kalloja, liioiteltuja tai liian laimeita otsapenkereitä sekä ns "palloposkia". Huulta ei tule olla niin paljon, että koira puree niitä koko ajan. Älä palkitse koiraa, jonka ilmeestä kuultaa vihaisuus, pelko tai väsymys. Älä palkitse koiraa, jonka silmät ovat vaaleat tai jonka korvat ovat liian lyhyet tai liian pitkät. Vältä palkitsemasta koiria, jotka ovat suoria edestä.
Junioriluokan uros, jolla erinomainen pää. Erinomaiset korvat ja kaula.
Kaunis ilme, erinomaiset korvat.
Rakenne, mittasuhteet, raajat, häntä
Cockerspanielin tulee olla rakenteeltaan vankka ja sopusuhtainen, voimakasluustoinen ja keskikokoinen. Se ei saa olla liian pitkä- tai lyhytrunkoinen. Kaikkien osien tulee liittyä runkoon vaivatta ja sulavasti. Spanielina cockeri ei saa koskaan olla lihava eikä tukevaa koiraa saa palkita. Eturinnan tulee olla hyvä, vaikkakin se kehittyy nuorilla koirilla hitaasti. Rintakehän tulee olla syvä, etuosastaan ei liian leveä taikä liian kapea. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet. Selän tulee olla tiivis ja vahva eikä se saa missään tilanteessa painua alaspäin ts muodostaa notkoselkää tai takakorkeutta. Ylälinja on kiinteä ja tasainen, lanneosan takaa hieman häntää kohti laskeva.Raajojen tulee olla vahvat. Eturaajojen pitää olla sä'än alla. Takajalkojen tulee olla tarpeeksi kulmautuneet. Häntä saa olla typistämätön tai typistetty, typistetystä hännästä ei saa rokottaa. Hännän tulee kiinnittyä hyvin.
Vältä palkitsemasta lihavia tai tukevia koiria. Älä palkitse liian lyhyt- tai pitkärunkoista koiraa, saatika koiraa jonka mittasuhteet ovat hukassa. Takakorkeus ja notkoselkäisyys on erittäin epätoivottavaa, suorastaan kiellettyä. Vältä kevytluustoisia koiria, jotka eivät todennäköisesti kestä työnteon raskautta. Kiinnitä huomiota selkälinjaan ja hännänkiinnittymiseen.
Turkki: laatu, pituus, trimmaus, värit
Cockerspanieli on turkkirotu. Karvan tulee olla sileää ja silkkistä, ei koskaan karheaa, laineikasta eikä kiharaa, ei liian runsasta. Eturaajat, runko ja takaraajat kintereiden yläpuolelta ovat selvästi hapsuiset. Vaikka karvaa ei saa olla liikaa, sitä pitää olla.
Koiran tulee olla trimmattu ja karvan tulee olla hyvinhoidettu ja kiiltävä. Eturinnan koristekarvojen pitäisi alkaa vasta rintalastan alta ja sen olla jyrkästi alaspäin viettävä. Selän tulee olla nypitty tai maksimissaan ohennussaksilla leikattu, ei koskaan trimmikoneella lyhyeksi vedetty. Korvien tulee olla trimmikoneella ja ohennussaksilla leikatut. Pään tulee olla nypitty. Kaulan ajeltu osuus tulee liittyä kauniisti ja huomaamattomasti muuhun ohennussaksilla leikeltyyn osaan. Takaraajojen tulee olla hapsuiset. Häntä on trimmattu ohennussaksilla. Koristekarvat mahan alta leikataan useimmiten muotoon.
Värejä on runsaasti. Karkeasti värit jaotellaan yksivärisiin sekä kirjaviin. Yksivärisiä arvostellessasi ota huomioon turkin värin syvyys, kirjavia taas kuvion tasaisuus.
Vältä palkitsemasta liian karvattomia tai runsaskarvaisia koiria. Älä palkitse trimmaamattomia koiria, tai koiria, joiden trimmaus on puutteellinen. Kiinnitä huomiota hoidettuun karvaan: karva ei saa olla sameaa tai irtoilevaa. Yksivärisillä saallitaan valkoista ainoastaan rinnassa. Soopeli on tällä hetkellä erittäin epätoivottu väri.
Erinomainen blue roan - väritys. Hyvinhoidettu karva. Eturinnan trimmaus on hieman puutteellinen.
Erinomaisessa kunnossa esitetty orange roan. Erinomainen trimmaus
Erinomaisessa kunnossa esitetty uros.
Mittasuhteiltaan vallan mainio blue roan narttu.
Erittäin lupaava ja komea junioriuros.
Pentujen arvostelu
Pentuja arvostellessasi muista, että arvostelet kasvavaa ja kehittyvää koiraa. Sen ei missään tapauksessa tule olla "valmis paketti", eli pentu saa olla kevyt. Sillä tulee olla miellyttävä ilme ja sen tulee olla jo tässä iässä hyvin kulmautunut. Koiran tulisi olla vahvaluustoinen, mutta ei missään tapauksessa lihava.
Kaunis blue roan pentu. Erittäin lupaava rakenne. Huomaa kaunis takaosa.
Erinomaisesti kehittynyt punainen narttupentu
Iso kiitos kuvista:
M
Minnamaria Jämsä
Billsor
Michael Trafford
17.8.2012
"Sotakoirakulttuuria" poistamassa
Jostain syystä ihmiset luulevat saksanpaimenkoiran olevan kauhean vaativa rotu. Okei, käyttölinjainen voi olla hankala (etenkin uros, voi helevetti sitä taistelun määrää), mutta pääsääntöisesti sakemanni on leppoisa ja letkeä otus. Mikä saa ihmiset kuvittelemaan että saksanpaimenkoira tarvitsee armeijatyylisen kotikurin, eli tunti turpaan ja kuppi nappuloita? Mikä saa keski-ikäisen kaljamahaisen miehen nykimään vasenta kättään vauhdikkaasti heti, kun ketjupannan kilahdus kuuluu? Mistä nämä myytit tulevat?
Yhdeksi syyksi voisin mainita, että siinä missä Saksassa koiria arvostetaan ja ne pidetään hanskassa (lue: niin kurissa ettei haavereita ym satu pitkältikään vaikka paljon koiria ja ihmisiä on, harrastetaan paljon, rodut pidetään ALKUPERÄISISSÄ käyttötarkoituksissa jne), Suomessa jakaannutaan pääasiassa kahteen erilaiseen kouluttajatyyppiin: kukkahattutäteihin ja sotakoiraseteihin.
Kukkahattutädin tietävät kaikki. Yleisesti kukkiksella tarkoitetaan noin 50-vuotiasta, pyylevää naishenkilöä, jolla on fleksin päässä kaksi tiibetinspanielia tai vielä pahempaa: kaksi villakoiraa. Luonnollisesti yksikään koira ei ole oikeaoppisessa trimmissä, sillä kukkahattutäti ei käy näyttelyissä. Hän kommentoi tyyliäsi luotsata koiraasi kun yrität päästä mahdollisimman helpolla ohitse. Kukkahattutädin mielestä viettikoulutus ei ole pop eikä pakotteita saa antaa. Koulutuskentällä kukkahattutäti kauhistelee kun koirien kanssa leikitään patukkaleikkejä tai kun koira iskee hihaan kiinni. Jokaisen koiran tulisi saada haistella toista koiraa - mm tämän lauseen voit kuulla kukkiksen suusta. Eikä tietenkään voida kuunnella eriäviä mielipiteitä ja loppusanoikseen kukkahattutäti yleensä vielä hehkuttaa flexin mahdollisuutta ja haukkuu omat koirasi tappajiksi kun ne eivät haluakaan tutustua kahteen pikkupiskiin.
Sotakoirasetä on hieman uudempi nimitys. Yleensä noin 40-50vuotias, itselleen munanjatkeeksi ottamallaan saksanpaimenkoiraUROKSELLA on luonnollisesti joko kuono-koppa tai vähintään pitkälenkkinen ketjupanta kaulassa. Sotakoirasetä kävelee kaljamaha edellä, kuin teiden kuninkaana ja saa kaikki väistämään kauhuissaan pois tieltä. Koiraa ei voi missään nimessä kouluttaa nameilla, se tekee siitä dominoivan, johtajaksi pyrkivän koiran, sotakoirasetä tietää. Ja jos koira ei istu, sitä pitää läväyttää nahkahihnalla kylkeen jotta se oppii olemaan! Ja ovista sotakoirasetä menee ensin ja koira räyhää hampaat irvessä heti, kun pikkukoira uskaltaa edes katsoa koiraa. Koiran tulee kulkea oikeaoppisesti vasemmalla sivulla (eikä se tietenkään saa haistella mitään), ja kun koiran keskittymiskyky ja into herpaantuu, alkaa raivokas ketjupannan nykiminen. Samalla pitää muistaa karjua perkelettä ja saatanaa sekä parhaimmassa tapauksessa tarttua koiraan kiinni.
Mitä yhteistä näillä kahdella ääripäällä on? Ainakin se, että molemmat ovat ainakin osittain väärässä. Kukkahattutätien kohdalla homma menee övereiksi sääntöjen kohdalla. Kyllähän koiralla pitää olla säännöt. Ja kyllä, sen koiran voi kouluttaa nameilla, patukalla tai vaikka laumavietillä jos haluaa. Paras tulos saavutettaneen tekemällä vähän kaikkea ja hyödyntämällä koiran viettejä koulutuksessa. Mutta ei sitä koiraa pidä ruveta läimimään jos se ei tottele. Tai ainakaan ruveta selittämään johtajuuspaskaa keskenkaiken, sillä kun ei ole mitään tekemistä koiran kouluttamisen tai tottelemisen kanssa. Pakotteita käyttää n. 99% koirankouluttamisen kanssa. Mutta ne eivät ole väkivaltaa.
Suomi on niin jäyhä kansa, että ihmiset todellakin jakaantuvat melkein kahtia. Mutta missä on välimaasto? Kouluttaja, joka rakastaa koiraansa ehdoitta, laatii säännöt mutta muistaa myös antaa koirallekkin joskus päätösvaltaa. Pyytää ja antaa. Kahden kauppaa. Kiittää koiraansa kun se tekee oikein ja kieltää kun se tekee väärin. Mutta mitäpä teet kun suomalainen ei puhu eikä pussaa? Perseestä me ollaan kaikki.
Yhdeksi syyksi voisin mainita, että siinä missä Saksassa koiria arvostetaan ja ne pidetään hanskassa (lue: niin kurissa ettei haavereita ym satu pitkältikään vaikka paljon koiria ja ihmisiä on, harrastetaan paljon, rodut pidetään ALKUPERÄISISSÄ käyttötarkoituksissa jne), Suomessa jakaannutaan pääasiassa kahteen erilaiseen kouluttajatyyppiin: kukkahattutäteihin ja sotakoiraseteihin.
Kukkahattutädin tietävät kaikki. Yleisesti kukkiksella tarkoitetaan noin 50-vuotiasta, pyylevää naishenkilöä, jolla on fleksin päässä kaksi tiibetinspanielia tai vielä pahempaa: kaksi villakoiraa. Luonnollisesti yksikään koira ei ole oikeaoppisessa trimmissä, sillä kukkahattutäti ei käy näyttelyissä. Hän kommentoi tyyliäsi luotsata koiraasi kun yrität päästä mahdollisimman helpolla ohitse. Kukkahattutädin mielestä viettikoulutus ei ole pop eikä pakotteita saa antaa. Koulutuskentällä kukkahattutäti kauhistelee kun koirien kanssa leikitään patukkaleikkejä tai kun koira iskee hihaan kiinni. Jokaisen koiran tulisi saada haistella toista koiraa - mm tämän lauseen voit kuulla kukkiksen suusta. Eikä tietenkään voida kuunnella eriäviä mielipiteitä ja loppusanoikseen kukkahattutäti yleensä vielä hehkuttaa flexin mahdollisuutta ja haukkuu omat koirasi tappajiksi kun ne eivät haluakaan tutustua kahteen pikkupiskiin.
Sotakoirasetä on hieman uudempi nimitys. Yleensä noin 40-50vuotias, itselleen munanjatkeeksi ottamallaan saksanpaimenkoiraUROKSELLA on luonnollisesti joko kuono-koppa tai vähintään pitkälenkkinen ketjupanta kaulassa. Sotakoirasetä kävelee kaljamaha edellä, kuin teiden kuninkaana ja saa kaikki väistämään kauhuissaan pois tieltä. Koiraa ei voi missään nimessä kouluttaa nameilla, se tekee siitä dominoivan, johtajaksi pyrkivän koiran, sotakoirasetä tietää. Ja jos koira ei istu, sitä pitää läväyttää nahkahihnalla kylkeen jotta se oppii olemaan! Ja ovista sotakoirasetä menee ensin ja koira räyhää hampaat irvessä heti, kun pikkukoira uskaltaa edes katsoa koiraa. Koiran tulee kulkea oikeaoppisesti vasemmalla sivulla (eikä se tietenkään saa haistella mitään), ja kun koiran keskittymiskyky ja into herpaantuu, alkaa raivokas ketjupannan nykiminen. Samalla pitää muistaa karjua perkelettä ja saatanaa sekä parhaimmassa tapauksessa tarttua koiraan kiinni.
Mitä yhteistä näillä kahdella ääripäällä on? Ainakin se, että molemmat ovat ainakin osittain väärässä. Kukkahattutätien kohdalla homma menee övereiksi sääntöjen kohdalla. Kyllähän koiralla pitää olla säännöt. Ja kyllä, sen koiran voi kouluttaa nameilla, patukalla tai vaikka laumavietillä jos haluaa. Paras tulos saavutettaneen tekemällä vähän kaikkea ja hyödyntämällä koiran viettejä koulutuksessa. Mutta ei sitä koiraa pidä ruveta läimimään jos se ei tottele. Tai ainakaan ruveta selittämään johtajuuspaskaa keskenkaiken, sillä kun ei ole mitään tekemistä koiran kouluttamisen tai tottelemisen kanssa. Pakotteita käyttää n. 99% koirankouluttamisen kanssa. Mutta ne eivät ole väkivaltaa.
Suomi on niin jäyhä kansa, että ihmiset todellakin jakaantuvat melkein kahtia. Mutta missä on välimaasto? Kouluttaja, joka rakastaa koiraansa ehdoitta, laatii säännöt mutta muistaa myös antaa koirallekkin joskus päätösvaltaa. Pyytää ja antaa. Kahden kauppaa. Kiittää koiraansa kun se tekee oikein ja kieltää kun se tekee väärin. Mutta mitäpä teet kun suomalainen ei puhu eikä pussaa? Perseestä me ollaan kaikki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)