9.5.2013

Tuomarointikoulu osa 1

Kyllä, minä EN jätä tätä aihetta rauhaan. Ihan jo sen takia, että nykyvirtuaalimaailmassa ollaan "jee vittu käyttis, annetaan sille ROPpi ja SERT" - manialla menty jo LIIAN kauan. Kaikkien pitäisi olla käyttölinjaisia, ihan kuin se olisi terveyden tae. No, tällä kertaa pakina koskee asiaa mihin moni tuomari ei kiinnitä huomiota: yleisvaikutelmaan, ilmeeseen ja päähän. Katsotaan liian paljon yksittäisi kohtia, kuten selkälinjaa ja lantiota, kulmauksia... Sit kuitenkin jätetään yhdet olennaisimmista kohdista huomioimatta.



Kaikki, joille saksanpaimenkoiran historia on tuttu, tietävät mihin saksanpaimenkoira on luotu ja missä se on omimmillaan jos pääkoppa ja luonneominaisuudet sen mahdollistavat. Asiasta tietämättömät voivat perehtyä joko tähän tai tähän sivuun.

Yleisvaikutelma

Kun tuomaroit saksanpaimenkoiraa, kiinnitä ensin huomiota ensivaikutelmaan. Sen tulisi olla keskikokoinen, hieman pitkänomainen, voimakas ja lihaksikas. Se ei saa vaikuttaa raskaalta, lihavalta, voimattomalta, epäsopusuhtaiselta tai lyhytrunkoiselta. Sillä tulee olla erinomainen rotuleima sekä vähintään tyydyttävä sukupuolileima.

Vältä äärirajoilla olevia koiria - liian pienikokoisia tai ylärajoilla koon puolesta. Pienikokoinen rakenne ei tee saksanpaimenkoirasta yhtään sen terveempää tai parempaa harrastuskoira, kuten ei myöskään suuri koko. Suuri koko tuo mukanaan ongelmia mm. selän suhteen. Liian pitkä tai lyhyt runko saa koiran näyttämään sairaalta: pitkärunkoisen takajalat "tippuvat" selän mukana, kun taas lyhytrunkoinen koira näyttää lähinnä liian neliömäiseltä.

Avainsanat yleisvaikutelmasta: sopusuhtaisuus sekä ryhdikkyys.





Ylläolevissa kuvissa on nähtävissä epäsopusuhtaisuutta. Molempien koirien pää on liian pieni verrattuna muuhun runkoon. Harmaalla nartulla on kuitenkin kaunis pää, runko on liian tukeva.




Ylempi, harmaa uros, jolla on epäselvän sukupuolileiman lisäksi liian lyhyet raajat. Mustaparkki on ensivaikutelmaltaan erinomainen, mutta sillä on kiertyvä häntä.



Liian raskasrakenteinen narttu, jolla järkyttävä takaosa.

Pää &  Ilme

Päätä ja ilmettä arvioitaessa pitää ottaa huomioon rodunomainen ilme. Se on tarkkaavainen, valpas sekä ystävällinen. Silmien tulisi olla tummat. Päässä kiinnitä huomiota oikeanlaiseen otsapenkereeseen sekä kuono-osaan. Kuono-osan tulee olla suora, ei kupera eikä missään tapauksessa köyry.

Vältä liian suurikokoisia korvia, pistäviä tai muuten häiritseviä ilmeitä ja silmiä. Näe ilmeessä varmuutta ja rohkeutta, älä maanisuutta.






Ensimmäisellä koiralla on aivan liian suuret korvat ja järkyttävä ilme. Koira muistuttaa pikemminkin kojoottia kuin saksanpaimenkoiraa. Alemmalla koiralla on myöskin maaninen ilme.




Nuorelle koiralle tyypillinen epävarma ilme. Liian suuret korvat.







Epärodunmukaisia ilmeitä. Ensimmäisellä koiralla on liian pieni ja ahdas kuono-osa sekä huono pää. Kärsivä ilme, joka ei kuulu saksanpaimenkoiran rotuprofiiliin. Alemmalla koiralla aivan liian löysä ilme.






Ensimmäisessä kuvassa turhan innokas ja maaninen ilme, mutta kyseessä on nuori narttu. Alemassa kuvassa erinomaiset ilmeet nuorilla koirilla.





Yksi täydellisimmistä ilmeistä mitä olen saksanpaimenkoirilla kuunaan nähnyt. Lempeä ja varma katse.







Kaksi erilaista, virheellistä päätä: ensimmäisessä köyry kuono-osa, jälkimmäisessä liian luisu otsapenger.




Erinomainen ilme ja pää.




Huono kuono-osa. Huomaa taaksepäin taittuneet korvien päät.

Tähän päättyi Marcian tuomarointikoulun ensimmäinen osa. Imekää parsaa.

// Tuomarointikoulun 2-osa.