Virtuaaliharrastajien määrä vähenee vuosi vuodelta. Joka vuosi tulee muutamia uusia kasvoja, mutta he ovat vielä lapsen kengissä eikä niitä voi kutsua niinikään kasvattajiksi, joilla olisi päämäärä. Kun minä olin nuori nuorempi, oli virtuaalimaailmassa monia vanhoja naamoja. He olivat pitkänlinjan kasvattajia ja kasvatustyö oli laadukasta. Heistä jokainen on lopettanut virtuaalikoirauransa: Lasimeren Spark, Hukkaharjan Anna, Snip Snapin Boksu (joka tunnettiin myös pitkästä urastaan vSPKL:n johdossa), High Wish'n Kati, Hulttion Donga, Hillaliinan Viivi (ilmeisesti tekee comebackin?), Rajavahdin Freu, Elm Streetin Mona, Ettoren Caza, Lac Quebecin Sekhmet, vom Bladen Pokeri, Haltiapolun Pehko, High 5'n Sara, Fleckin jade & rede.... Näitä riittää.
Mikä saa sitten virtuaaliharrastajan luopumaan menestyksekkäästä urastaan? Epäilen, että suurimmalle osalla näistä em. harrastajista tuli ikä ja aika vastaan. On oma elämä, kämppä, perhe ja ehkä koira pyöriteltävänään. Aika ei vaan yksinkertaisesti riitä. Sit on meitä, joilla on aikaa yllinkyllin ja virtuaaliharrastusvuosia on lähemmäs kahdeksan :-D
En tiedä, miksi uusia, hyviä harrastajia ei tule lisää. Uusilla harrastajilla on pallo vähän hukassa ja se intohimo, mitä vanhoilla kasvattajilla oli.. no, sitä ei ole. Koirien määrät on vähentyneet huomattavasti kenneleissä (paitsi Shadylla joka taitaa pitää suurinta koiralaumaa atm), rotujen kirjo on vähentynyt. Kisoja järkätään yhä vähemmän ja mikä pahinta:
NÄYTTELYIHIN OSALLISTUVAT AINA NE SAMAT KOIRAT. Ei voi kyrsiä enempää kun yksi tietty koira vie joka näyttelyssä ROPin, kun uusia haastajia ei tule. Uusia koiria ei tule. MIKÄ TEITÄ VAIVAA?? Kattokaa nyt näitäkin koiramääriä:
Jäätävää hajontaa koko ajan! Toisaalta, vähentyneet osallistujaluvut helpottavat omaa menestymistä. Mut kun kehässä on aina ne samat koirat ja tuomariksi pääsee nykyään niin helpolla, niin ei sitä omaa voittoa osaa ns "arvostaa". Sijoittuminen PU/PN-sijoille on nykyään sellasta "aa ok"-kauraa, kun taas EV07 se olisi ollut viinapullon ja uusien kenkien arvoinen juttu. Vaikka koirien määrä olisi sama / nousisi, yleensä taso laskee. Menestyminen on mun mielestä nyt liiankin helppoa. Voi kun muistelen autuudella niitä päiviä, kun koiria oli juuri lähemmäs sata kappaletta kisoissa ja sai aina jännittää kuka voitti.
Kun Welho-pankki rantautui asiakkaiden käyttöön vuonna 2008, se kohosi nopeasti suosituksi palveluksi ympäri virtuaalimaailman. Virtuaalihevosharrastajat rakastivat sitä: se oli just eikä melkein juuri passeli hevostelijoille. Koirapuolelle Welho tuli hitaasti mutta varmasti: arviolta noin neljäsosa kaikista virtuaalikenneleistä käytti Welhoa. Vaikka pankki oli suosittu ja kysytty juttu, se yhtäkkiä hävisi. Welhosta ei ole kuultu sitten vuoden 2010 jälkeen.
Mutta meidän toiveitamme kuultiin jälleen. Syksyllä 2013 julkaistiin Jupiter-virtuaalipankki. Sain kunnian olla mukana betatestaajana ja Joomagnan & Criminales on ottanut käyttöönsä pankkimaksut. Pennuista maksetaan rodusta riippuen tietty hinta, joka määräytyy suvun ja kilpailutulosten mukaan.
Viikko sitten keskustelin kasvattajakolleegani kanssa Jupiterista ja sen hyödyllisyydestä. Vaikka virtuaalikoirat ovat kaikki parhaita ja terveitä, tuo pankin käyttö virtuaaliharrastastukseen mukavaa realistisuutta. Nyt maksetaan pennuista 400-1000e, mutta itse liputtaisin myös muiden kulujen ja tuottojen ottamisen mukaan pankin käyttöön. Kasvatuksella kun ei nimittäin rikastu, mutta niin ei ole tarkoituskaan.
Tein yksi kaunis ilta hieman laskeskelmia, paljonko minulla menee rahaa virtuaalikoirien parissa. Luvut olivat aika karua katseltavaa:
Nappulat
Suttra Junior 18e/kk
Suttra Energy 119e/kk
Lihat & muut ruokintakulut
Jauhettu lohi, kolmen eri lajin jauhelihat n. 30e/kk
Lohiöljy 10,5e / 3l
Puruluut, koulutusnamit 10e/kk
Muut kulut
Shampoo 20,7e / 3l
----
Yhteensä 208,2e / kk
Kyseessä oli KUUKAUDEN laskeskelmat pelkästään Duun koirista, joista laskin vain kotonani asuvien koirien kulut (8 kpl), eli loput 10 vielä asuvat muualla... Kaiken kukkuraksi tuohon on laskettu pääasiassa vain ruokakulut ja shampoo, jota meillä kuluu 8 laumassa rutkasti. En edes uskalla laskea rahamääriä, joita minulla kuluu Joomagnan & Criminalesin koiramäärän ruokkimiseen (33 koiraa)...
Kasvatukseen kuluu luonnollisesti paljon rahaa. Tässä peruslaskelma pentueen teettämiseen sillä edellytyksin, että narttu on oma kasvatti ja ettei koemaksuja ole otettu huomioon. Esimerkkitapauksessa 4 pentua ja rotuna malinois
Vaikka saisinkin nettoa 700e per koira (yht. 2800e) , ei se kata juurikaan niitä kuluja, mitä olen emään (ja mahdollisesti) myös urokseen pistänyt vuosien varrella. Malinoisnarttu syö n. 340e:n edestä vuodessa. Kilpailumaksuihin menee n. 1200e vuodessa (n. 20 kilpailupäivää kuukaudessa, osallistumismaksu 5e). Narttu astutetaan noin kolme, nelivuotiaana, jolloin kuluja on jo mennyt keskimäärin 5340e. Kun tähän lisätään vielä pennutuksesta koituvat kulut (keskimäärin 1200e koska kukaan ei tiedä mitä voi tapahtua), on kulumäärä narttua kohden jo 6540. Pentujen jälkeen jään silti tappiolle melkein 3800e. Saan Struvelta kasvattaja-alennuksen -50% joka säkistä, joka on vielä laskettu tähän laskelmaan. Joten, kuka väitti että kasvattamisella voi rikastua?
Sadan tekstin rajapyykki on ylitetty ja siitä tuli mieleeni aihe, jota aijon puida seuraavaksi. Nimittäin sukujen yleistyminen.
IRL-maailmassa suvun yleistymisellä tarkoitaan yleensä tiettyjen kenneleiden matadoruroksia. Ne ovat usein ulkomaantuonteja (= kalliita tuoda, ei ole järkeä tuoda huonoa urosta jolle ei ole käyttöä) ja valitettavan usein myös "hyvän" jalostuskoiran maineen saaneita. Kun pari käyttää, kiinnostuvat sopuliefektin tavoin kaikki kyseisestä uroksesta. "Mutta koska kennel X käyttää sitä, sen on oltava hyvä. Minäkin haluan" on liian usein kuultu lause IRL-piireissä. Mutta näyttäähän se suuri pentuemäärä hyvältä, ainakin uroksen omistajan mielestä.
URL-maailmassa suvun yleistyminen on astetta pahempi juttu jalostuksen kannalta. Keskimäärin yli puolet suvullisen koiran hankkijoista suunnittelee käyttävänsä omaa wuffeansa jalostukseen. Kaikki pennuthan nimittäin automaattisesti ovat pentueen parhaita, terveitä sekä erinomaisia käyttö- ja luonneominaisuuksiltaan. Mutta kun kasvatusta ja jalostusta pitäisi saada eteenpäin, olen varma että yleisten sukujen ja etenkin kantanarttulinjaaminen ajaa kasvattajan ennen pitkää umpikujaan.
En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi omia koiria on väkisin käytettävä jalostukseen. Tottakai oma koira on paljon tärkeämpi ja rakkaampi kuin jonkun toisen koira, mutta jos olet tehnyt virheen ottaessasi liian yleisen suvun omaavan koiran, eikö sitä voi vain pistää monttuun? Ei, sen sijaan laitat vahingon kiertämään, ihan kuin äitisi silloin kun potkaisee sinut pihalta. Tama kasvattaja ei ummarra.
Toisaalta, antaisin itse mitä tahansa, että saisin tiimiini vielä yhden of Fiemmiläisen tai Hukkaharjalaisen. Ei haittaisi, vaikka se olisi yleisestä suvusta. Voisin ottaa sen vain harrastuskoiraksi, ystäväkseni.
Mutta en halua juurikaan yleisten sukujen edustajia liitettäväksi kasvatustyöhöni. Minulla on muistiossa kirjattu kaikkien koirieni jalostuskäyttö, sillä kasvatukseni on selektiivistä ja nykyään aika pienimuotoista. Keskityn mielummin vaalimaan hyviä välejä muihin kasvattajiin yhteistyön muodossa sekä kilpailemaan rakkailla koirillani.
Loppuun vielä ilouutisia! Kävimme 25.09.2013 Canis Rabiosin näyttelyssä cockeriporukan voimin. Tuomarina meille toimi Kurris ja kuinka mainioin tuloksin!
Terrifield I'm a Kitty Cat ERI1 SA PN1 ROP SERT
Copel Me Mirrorin' Bossiness ERI1 SA PU1 VSP SERT
Carraway Half Past Seven ERI1 SA PN2
Terrifield Major Harris ERI1 SA PU2 SERT ROP-jun
Pickland's Star Like You ERI1 SA PN3 SERT
Syksylle 2013 on suunniteltu malinoispentuetta yhdistelmästä Bambam's Sibalt x Feldwebel Glowing Star
Molemmat koirat ovat vahvaviettisiä harrastuskoiria, joiden kanssa on menestytty hyvillä pisteillä suojelussa. Tess tarvitsee kaksi IPO3-tulosta valioitumiseen. Molemmat vanhemmat ovat evm-sukuisia.
Näinä käyttömania-aikoina on hyvä palauttaa hieman koirankasvatuksen prioriteetteja mieleen. Mikä tulee olla tärkein asia jalostuksessa?
Kuten olen pakinoinut jo aikaisemmin, ei URL (eikä kyllä IRL senkään puoleen) maailmassa osata ottaa ja tarjota apua vastaan. Ihan kuin se olisi kasvattajalta jotenkin pois, jos joku toinen neuvoo tai haluaa auttaa. Jos homma lähtee menemään päin persettä, eikö olisi vain helpompaa nostaa handu pystyyn ja myöntää: en osaa. Tarvitsen apua. Tyhmä ei ole se, joka apua pyytää vaan se, joka omasta vittupäisyydestään jättää avun pyytämättä ja sitten tekee kaiken päin helvettiä.
Kaikki tavoittelevat kasvatuksessaan erilaisia asioita. Joillekin se terveys on tärkein ja oikeanlainen rakenne, joillekin terveys ei juurikaan merkkaa mitään. Kasvatuksen ykkösprioriteetti pitäisi aina olla luonne. Luonne on ennenkaikkea tärkein osa jalostusta ja koiran luonne on tunnettava oikeasti. Epätasapainoista luonnetta pidetään usein "normaalina" ja harrastuskoiralle ei esimerkiksi liiallinen terävyys ole hyväksi. Monissa roduissa koiran luonne on muuttunut jo liiankin kovaksi ja se ilmenee mm. ohjattavuuden menettämisenä. Tämä taas vähentää pisteitä kokeissa. Luonteeltaan epätasapainoinen koira on rasite isommassa laumassa. Se ei yksinkertaisesti saa arkea toimimaan normaalisti.
Yksi kasvatuksen pääpainotteita pitäisi olla geenipoolin laajentaminen ilman, että tingitään luonteesta ja terveydestä. Korvien asento tai turkin pituus ei ole olennaisin asia jalostukoiria valitessa, vaan koiran luonne ja terveys painavat vaakakupissa yhtä paljon kuin käyttöominaisuudet. Käyttöominaisuudet kulkevat koirassa luonteen kanssa käsikädessä: epätasaisen koiran kanssa harrastaminen on hankalaa ja menestyminen tuskallisen hidasta. Tälläisen koiran ei pitäisi olla kiinnostava jalostuksellisessa mielestä kenenkään kasvattajan mielestä.
Oikeesti, mitä teette koiralla, mikä on huipputerve ja todella kaunis, jos sen luonne on täysin persettä?
Kuten varmaan osasitte arvatakin, Tuomarointikoulu osa 1'n jälkeen tulee yleensä osa 2. Tämä on se. Edellisessä osassa käytiin läpi yleisvaikutelmaa, päätä sekä ilmettä. Tässä osassa käydään lähinnä läpi oikeanlaista rakennetta luonnollisesti mallikuvian kera. Toivottavasti arvoisa tuomari saat tästä(kin) jotain irti.
Kaksi hyvää saksanpaimenkoiraa. Ensimmäinen on käyttölinjainen avo-narttu, vasemmanpuolimmainen näyttelylinjainen avo-uros. Narttu on rakenteeltaan pitkänomainen. Sillä on erinomainen etuosa, hyvä selkälinja, hyvä pää ja ilme, erinomainen turkinlaatu sekä väri. Se esitetään hyvin. Uros on neliskanttisempi, sillä on kaartuvampi selkälinja, erinomaiset ranteet, hyvä pää ja ilme, erinomainen turkki ja väri. Turhan kulmautunut takaa.
Etuosa, ylälinja, rakenne, liikkeet
Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, hieman pitkänomainen, voimakas ja lihaksikas. Sen luusto on kuiva ja rakenne kiinteä. Hae aina mielummin hieman pidempää koiraa kuin liian neliömäistä.
Etuosan rakenne on koiran toimivuuden kannalta erittäin tärkeässä roolissa, onhan koiran painosta 2/3 sen eturaajojen varassa. Sopivan suuruiset kulmaukset mahdollistavat hyvän lihaskunnon kehittymisen ja ravaajalle tyypilliset puhtaat, pitkät liikeradat. Lyhyt nopea askel ja töpöttävä tai rytmiltään epätasainen liike, ovat merkkejä rakenteellisista puutteista. Saksanpaimenkoiran liikkeet ovat varmat, pitkät sekä ilmentävät vahvaa työntövoimaa. Kun mittasuhteet ja kulmaukset ovat oikeat saavutetaan maatavoittava liikunta, joka antaa vaikutelman vaivattomasta etenemisestä.
Ylälinjan voidaan kuvitella alkavan koiran korvien päästä jatkuen hännänpäähän saakka. Saksanpaimenkoiralla ylälinjan tulee olla mahdollisimman harmoninen ja tasainen, ilman muhkuroita selkälinjassa. Etuosa koostuu eturaajoista, lihaksistosta sekä rintakehästä. Rinnan tulee olla kohtuullisen leveä, alarinta on mahdollisimman pitkä ja selvästi havaittava.
Selkä
Kaulan liitoskohdasta alkava ylälinja kulkee hyvin muodostuneen sään ja hieman laskevan selän yli hieman laskevaan lantioon asti selkälinjaa rikkomatta. Selkä on kiinteä, voimakas, tasainen ja lihaksikas. Lantion tulee olla pitkä ja se liittyy ylälinjaa rikkomatta hännän kiinnityskohtaan
Saksanpaimenkoira on jakaantunut pääasiassa kolmeen linjaan (käyttö-, seka- ja näyttölinja) ja tietyn linjan ihannointi maanisesti on erittäin epätoivottavaa. Jos koira on näyttölinjainen ja sillä on hyvä rakenne (vaikkakin laskeva selkälinja), ei sen pitäisi vaikuttaa sen laatuarvosteluun.
Vältä tynnyrimäisiä tai litteitä, tai liian korotustuneita eturintoja. Kiinnitä erityistä huomiota koiran ylälinjaan: jos joku kiinnittää huomiosi, siinä on yleensä vikaa. Pidä huolta, ettet palkitse muhkuraisella selkälinjalla varustettuja koiria. Koirat, jotka ovat heikkoja etuosastaan, eivät ole rodunomaisia saksanpaimenkoiria eikä niitä näinollen tule palkita. Älä palkitse neliönmallisia koiria.
Ylläolevassa kuvassa ensimmäisellä koiralla on erinomainen etuosa. Se on vahva, leveä sekä kiinteä. Koira näyttää ryhdikkäältä (tässä yhdistyy yleisilme, etuosa, pää, ilmeet), sillä on kaunis pää ja hyvä ilme. Yleisilmeeltään erinomainen. Alemmassa kuvassa avo-uros, jolla erinomainen, kaunis etuosa. Hyvä pää ja ilme, yleisilmeeltään myös erinomainen.
Ylläolevissa kuvissa kaksi virheellistä etuosaa. Ensimmäinen koira on rakenteeltaan nippanappa sopiva, mutta pään asento korostaa lyhytrunkoisuutta. Jos koira olisi pidempi, se auttaisi paljon. Sen ylälinja on turhan jyrkkä ja koira "kenottaa" eteenpäin. Siltä puuttuu saksanpaimenkoiralle tyypillinen eteenpäin nojaaminen. Pää on liian iso verrattuna runkoon. Toisen koiran yleisilme on voimaton ja huono. Sen selkälinja on huono, koska jalat ovat rungon alla. Selkä painuu mutkalle ja saa koiran näyttämään takakorkealta sekä voimattomalta.
Takaosa, kulmaukset
Kuten kaikki me tiedämme, koiralla on neljä jalkaa, joista kaikki ylttävät maahan. Tai jos eivät yltä, niin koira piikille. Kulmaukset vaikuttavat oleellisesti koiran terveyteen ja lihaksistoon. Takakulmauksia on helpompi katsella kuin etukulmauksia ja takakulmauksiin kiinnitetään yleensä enemmän huomiota. Takakulmauksen muodostavat reisi, sääri ja kinner. Saksanpaimenkoiran takaraajojen asento on hieman taaksevetäytynyt ja ne ovat takaa katsottuina keskenään yhdensuuntaiset. Reisi ja sääri ovat lähes yhtä pitkät. Reisi on voimakas ja vahvalihaksinen, kinnernivelet ovat voimakkaasti kehittyneet ja tiiviit. Välijalka on pystysuora kinnernivelen alapuolella.
Jälleen kerran kaksi esimerkkiä huonosta takaosasta. Etuosastaan koira on ok, saisi olla luonnollisesti ryhdikkäämpi, omata paremman kaulan ja antaa itsestään paremman kuvan. Ylälinjaltaan huono, tämäkin koira seisoo huonosti koska jalat rungon alla. Selässä pieni kuoppa. Jos koira seisoisi asetellusti, olisi koko rakenne huomattavasti paremman näköinen. Seuraava uros on ihan hyvännäköinen edestä - saisi toki olla paremmat ranteet ja seistä "suorassa". Takaosastaan koira on kuin eri paria - liian jyhkeä. Asiaa edesauttaa se, että koira seisoo vinossa, takaosa on lähempänä kameraa kuin etuosa joka saa kuvan vääristämään.
Ensimmäisen kuvan koiran rakenteen arvioimista haittaa koiran asento. Koira on kuitenkin mittasuhteiltaan hyvä. Etuosastaan erinomainen, todella kaunis pää ja ilme. Ylälinjaltaan hyvä, hännänkiinnitys hieman huono. Raajakorkeudeltaan erinomainen. Kaunis rotunsa edustaja. Toisen kuvan koira on auttamattomasti liian lyhyt rungoltaan. Se on liian neliöimäinen. Saisi olla yleisilmeeltään ryhdikkäämpi ja paremmin esitelty. Ylälinjaltaan ok, mutta rungon lyhyyttä ei paikkaa mikään. Takajalat ovat rungon alla. Väritys ansaitsee myös erityismaininnan: puutteellinen. Mustaparkiksi koirassa on liian vähän mustaa.
Mustaparkkiuros on rungoltaan liian lyhyt. Sitä korostaa huono ylälinja, koiralla on keskellä selkää selkeä huippu joka on virhe. Etuosastaan koira on voimaton. Kallo omaan makuuni liian pyöreä. Raajakorkeutta on mielestäni liikaa, se korostaa koiran neliömäisyyttä. Koira on takaosastaan voimaton ja takakulmauksiltaan puutteellinen. Toinen koira.. no, tässäpä ilmestys. Periaatteessa koira on mittasuhteiltaan erinomainen, mutta koiran valtava nojaaminen eteenpäin tekee sille liian pitkän vaikutelman. Ylälinjaltaan huono, selkälinja on huono ja epätasainen. Nojaa eturaajoihinsa, takaraajat ovat erinomaisesti kulmautuneet ja muutenkin erinomaiset.
Ensimmäinen koira on mittasuhteiltaan erinomainen. Sillä on erinomainen rotu- ja sukupuolileima. Erinomainen etuosa ja hyvä ylälinja. Omaan makuuni turhan loivat takakulmaukset. Toinen koira on myös rotu- ja sukupuolileimaltaan erinomainen. Erinomainen etuosa ja erinomainen ylälinja - se on harmoninen ja tasainen! Takaosastaan ja kulmauksiltaan erinomainen.
Harmaa narttu on yleisilmeeltään erinomainen. Kiinnittäkää huomiota ylälinjaan ja etuosaan, jotka ovat erinomaisia ja harmonisesti liittyvät toisiinsa. Tässä on erinomainen selkälinja niin tasaisuuden kuin laskevuuden kannalta. Erinomaisesti kulmautunut sekä edestä että takaa. Toinen koira on uros, joka valitettavasti nojaa turhan eteen etujalkojensa takia. Kuitenkin mittasuhteiltaan sekä rakenteeltaan erinomainen. Erinomainen ylälinja, selkälinja on tasainen. Takaosastaan omasta mielestäni liian kevyesti kulmautunut urokseksi. Polvikulmaukset saisivat olla paremmat.
Kaksi rakenteellisesti virheellistä koiraa. Ensimmäinen etuosastaan aivan liian raskas, joka saa takaosan näyttämään vieläkin heikommalta. Nojaa väärin etujalkoihinsa. Ylälinjaltaan huono, takajalat tippuvat selän kanssa. Raajakorkeus on liian vähäinen. Toinen koira on myös liian raskas etuosastaan. Takaosastaan taas heikko, takajalat tippuvat myös selän mukana. Keskellä selkää häiritsevä "huippu". Ylikulmautunut. Raajakorkeudeltaan niukka.
Katso edelliset arvostelut. Etenkin ensimmäinen koira on surullista katsottavaa, kiinnittäkää myös huomiota ranteisiin. Toinen koira on edes hieman parempi, mutta sekin nojailee etujalkoihin väärin.
Kaksi urosta. Ensimmäinen uros on tsekkilinjainen (keskikokoiset, riittävästi kulmautuneet koirat avainsanana), toinen lienee ihan perussaksalainen. Katso MOLEMPIEN koirien etuosaa, mitä näet? Onko selkälinja mielestäsi muhkurainen, tippuvatko jalat selän mukana? Eivät niin. Entäpä kulmautuneisuus? Jep, kyllä ne ovat hyvin kulmautuneet.
Kaksi rakenteeltaan erinomaista urosta.
LOPPUSANAT (+ väritys, karvapeite)
Se nyt lienee sanomattakin selvää, että värin perusteella ei sitä voittopäätöstä ei tehdä. Jos näyttelyt ohjaavat kasvatusta (ei pitäisi), ei saa kiinnittää huomiota johonkin karvapeitteeseen tai väriin. Paisi jos väri on valkoinen.
Oikea saksanpaimenkoiran karvapeite on kaksinkertainen, ja siinä on pohjavilla. Peitinkarvan tulee olla mahdollisimman tiheä, suora ja karhea ja tiiviisti pinnanmyötäinen. Päässä, myös korvien sisäpuolella, raajojen etusivuilla, käpälissä ja varpaissa karva on lyhyttä. Kaulassa karva on pitempää ja tuuheampaa. Raajojen takaosissa karva on pitempää ranteeseen ja kintereeseen saakka muodostaen reisien takasivuille kohtalaiset housut. Sallittuja värejä ovat mustaparkki, bicolor, harmaa, musta. Näistä esiintyy erilaisia variaatioita, mutta ainut kielletty väri on valkoinen ja se johtaa koiran hylkäämiseen. Pienet valkoiset tai vaaleat merkit ovat sallittuja, vaikkakin epätoivottuja. Vältä palkitsemasta heikkopigmenttisia koiria, esimerkiksi kirsun kuuluu olla musta!
Tuomaroidessasi saksanpaimenkoiria muista AINA puolueettomuus linjojen välillä ja tuomaroi kokonaisuutta, älä selkää ja kulmauksia. Antaessasi H:n tai huonomman, anna aina sanallinen.
Alla vielä muutama video saksanpaimenkoiran liikkeistä ja rakenteesta aiheesta kiinnostuneille:
Kiitos seuraaville tahoille kuvista!
Nath
Holistica
A1K9
Triwindas
Sini korhonen
Jabina
Michael Trafford
Joomagnan & Criminalessa on vietetty virallisesti muuttopäivää. Löysimme Darinin kanssa aivan ihastuttavan talon meren rannalta. Sain vääntää Darinin kanssa aika kauan, ennenkuin se suostui muuttopuuhiin. Enkä ihmettele yhtään, sillä kerkesimme asua vanhassa talossamme vasta kolmisen vuotta. En kuitenkaan ollut tyytyväinen asunnon kokoon enkä sijoitusratkaisuihin, jonka vuoksi aloin katsomaan uutta asuntoa.
Sellainen löytyi Corkista. Se oli kuin meille tehty: 100 hehtaaria maastoa, ei naapureita, "oma ranta". Myyjä väitti et rantaan on kivenheiton matka. No niin sinne onkin jos on vitun hyvä heittään kiviä. Jyrkänteeltäkin on vielä sellaset nelisen metriä ennenkuin merta voi edes hipaista. Onneksi sinne on portaat!! Kattokaa nyt tätä kuvaakin, tää kuvastaa niin hyvin sitä, miten kusisia noi myyjät on. "Erinomaisella paikalla" - keskellä peltoo. Mutta mitä voi vaatia, jos koiramäärä on vakiona yli 25 ja tilaa pitäisi riittää? Ulkonäöllisesti ei mikään luomus (kävimme etsimässä asuntoa keväällä ja kaikki lumikurapaska tuli tietty just sille ajanjaksolle), mutta puutarhurit tekevät ihmeitä!
Toi keittiö on niin upea että melkein itkettää. Arvatkaa vaan pysyikö toi lattiakaan noin hyvänä kahta viikkoa pidempään? Lisäks vitun Linnea on työntämässä koko ajan keittiöön vaikka oon vetänyt ympäri korvia jos sinne kehtaa ilmestyä. Ei se vaan opi!
Tän tontin aitaaminen oli yhtä helvettiä. Kuten voitte kuvasta nähdä, peltoa on paljon. Darin oli _helvetin_ suuttunut niistä kustannuksista mitä tän aitaaminen aiheutti (etenkin kun tuo jyrkänne oli etenkin aidattava) ja meillä Fry & kumppanit hyppii n. 180cm aitojen ylitse. Eka meillä oli tälläiset aidat:
Ei ollut materiaaliltakaan mitenkään erikoista. Fry meni mennen tullen lävitse siitä ja Kalevi kaivoi itsensä alitse. Darin ei ollut tajunnut vetää sitä syvälle maahan. Xavier aloitti tappelun Ezran kanssa ja ne meni aidasta läpi. Yritin peittää rikkoutuneen aidan ensin isolla lavalla, mutta kummasti kaikki koirat kiinnostui HETI VÄLITTÖMÄSTI siitä. "Mikä siellä on, mamma kerro jo!". Joten, Darin pitkin hampain hankki kunnollisen aidan. Kyllä nyt kelpaa!
Kun aita oli valmis, oli pakko laittaa varoituskyltti portille. Naapurin julppi nimittäin yritti tulla meille varkaisiin heti ensimmäisenä yönä. Aslak herätti vitunmoisella huudolla varmaan koko Corkin kun jätkä murtautui autotalliin. Harmi vaan että osa koirista nukkui siellä koska se on yksi viileimmistä paikoista koko asunnossa. Olin ihan varma et se kersa kuolee sydänkohtaukseen kun about 15 koiraa vaihtoi sleep-moodista vahtimoodille. Poliisithan sen sitten haki poies. Pitäisköhän tuohon vielä tarkentaa "33 dogs"? :'D
Poliiseista kun tuli puhe, minulle tuli yhteydenotto Poliisivoimilta. He kouluttivat uusia koirankouluttajia ja molareita tositoimiin ja etsivät treenikoiria. Lupasin heille niin monta harjoituskoiraa kuin vain viitsisivät treenata! Yksi kaunis kesäaamu pakkasin sakut pakuun ja ajelin armeijan koulutuskentälle näyttämään vähän saksalaista voimaa. Pääkouluttaja valitsi harjoituskoiriksi pääasiassa uroksia ja pojat sitten treenailivatkin purujen lisäksi seuraamista ja muuta ohjaamista. En valita, hyvissä käsissä olivat.
Ylläolevassa kuvassa Ezra pääsi kokeilemaan miltä tuntuu olla toisen ihmisen ohjauksessa. Ezra on aika viettikestävä ja ohjaajakova koira eikä oikein meinannut kuunnella nuoren jäpikkään ohjeita. Hyvin se puri, poika huusi jo yhdessä vaiheessa "I can't hold, I can't hold" :D Tais olla tuo nuorikko vähän liikaa heille, se kun on omasta laumastani ehdottomasti yksi jääräpäisimmistä ja varmimmista suojelukoiristani.
Sitten treenattiin ohjaamista. He pyysivät voimakastahtoisia ja suuriviettisiä koiria jotta saisivat oikeaa käsitystä millaista on pidellä poliisikoiraa. Tein vastakysymyksen: "Millaisia koiria te luulette minun pitävän?". Löin pojille kouraan Fryn, Rodneyn, Kimin, Xavierin, Rekin, Ezran, Kaidun, Timin ja Vuxin ja käskin antaa palaa. Hyvin meni siihen asti, että Kimin ohjaaja käveli Xavierin perseeseen jolloin Xavierilla keitti ja se ärähti "vähän". Ohjaaja oli vähän säikky mut käskin jatkaa matkaa. Sellasii nuo pojjaat on.
Adamin kanssa otettiin peruspurutreeniä, koska molari oli vasta harjoitteleva. Adam puri äärimmäisen hyvin ja oon niin ylpeä siitä. Se teki piilonkierrot ihan kuin ammattilainen! Harkkari tykkäs Adamista kanssa tosi paljon, vaikkei sen painostaminen niin vahvaa ollutkaan kuin mitä aikuisella koiralla yleensä on. Mut Adamkin on vasta penska :))
Viski pääsi treenaamaan hyökkäyksiä ihan luvan kanssa. Sai purra mihin kohtaan tahansa ja Viskihän on tässä tapauksessa asian hallitseva mestari... Molari oli tässä harjoituksessa ammattilainen ja päädyttiin tekemään suojelun kolmostreeniä. Viski oli aivan mieletön! Yhden otteen se missasi (molari teki liian nopean käännöksen ja koira lensi ohitse), mutta korjasi sen entistä aggressiivisemmalla otteella.
Alimmassa kuvassa Kimi vielä näyttää nuorelle pojalle mitä tarkoittaa "vajaa ote" ja hetkeä myöhemmin TÄYSI OTE. Oli muuten pojalla sormet vaarassa kun kiellosta huolimatta nosti Kimin kierroksia.
Niin ja jollei jollekin käynyt jo selväksi, meidän koiralaumamme lukumäärä nousi reippaasti. Kävin hakemassa koiria sieltä sun täältä, tuloksena 9 tuontikoiraa jotka KAIKKI asuvat kotona. Eihän tuo koiramäärä ole kuin 37, joista sakuja 33. Mutta minkäs teet jos haluat säilyttää rodun elinvoimaisena mahdollisimman laajana geenipooliltaan? Joomagnan K-pentuekin näki päivänvalon (Dan x Corda) ja kotiin jäi Joomagnan Kill 'Em All aka "Ezra".
Loppun vielä näyttelyhypetystä Santun järkkäämässä ryhmiksessä:
Joomagnan I Told You So BIS1-pentu
Joomagnan Forever Alone PN2 SERT ROP-käy
Genedan's Kushernut PU2 SERT VSP-käy
Pickland's Star Like You ERI2 SA PN2 SERT
Carraway Half Past Seven ERI1 SA PN1 SERT ROP ROP-jun
Rauniosodan Armas Deniz ERI1 SA PU2 SERT VSP-jun
Tänään meillä on aiheena kaikkia rotuja koskeva aihe. Eli tämä ei siis peilaudu pelkkään saksanpaimenkoirahistoriastani koostuvaan kokemukseeni, vaan havainnointiini sekä virtuaalimaailmasta että IRL-maailmasta. Nimittäin yhteistyö kasvattajien välillä.
Kun ollaan löydetty oma rotu, sopiva kasvatusnimi ja saatu koirat kisausvalmiiksi, on aika miettiä kasvattamista ihan tosissaan. Uudet kasvattajat ovat täpinöissään koiristaan ja puuhastelevat innoissaan kasvatuspuuhiensa parissa. Kaikki halutaan tehdä itse. Luoda omaa. Luoda jotain uutta. Tehdä historiaa. Tehdä sellaista mitä muistellaan vielä vuosien päästä. Olla erilaisia. Käyttää omia koiria, evm-sukuisia tietty. Jottei suku yleisty. Tai nimenomaan halutaan sitä omaa kaappimorso-linjaa kaikkiin kasvatteihin aleneviin sukupolviin. Yhdistetään siihen kulttilinjaa. Tehdään kultin ja oman linjan sekoitus. Ollaan onnellisia.
Tässä usein mennään metsään. Unohdetaan vanhojen kasvattajien kokemus ja arvostus. Mikään, korostan mikään ei voi olla niin arvokasta tietoa kuin vanhalta, asiansaosaavalta kasvattajalta saatu tieto ja opetus. Kun minä aloitin kasvattajana, keskustelimme monet illat Hukkaharjan-kennelin Annann kanssa jalostussuunnitelmistani sekä ihannesaksanpaimenkoirista. Anna perusteli miksei haluamani yhdistelmät olleet hyviä ja että mitä pitäisi tehdä jotta kasvatusta saataisiin eteenpäin.
Olen tullut siihen tulokseen, että yhteistyö kannattaa aina. Uusia kasvattajia tulee neuvoa parhaansa mukaan, eikä pitää kikkoja ja neuvoja salassa. Kasvattajien pitäisi keskustella rakennemuutoksista, luonneominaisuuksista ja pyrkiä luomaan uutta. Jakaa kasvatinomistaja/haltijasuosituksia sijoituskoiria varten, ylipäätäänsä pitää yhteyttä ja tietää, mitä muut aikovat. Ei ole kivaa, jos neljän pennun pentueessa kaikille on tulossa pentue. Eli siis, _pitää_neuvoa ja olla yhteydessä. Auttaa tarvittaessa!
Mutta jos kaikki tarjotaan suoraan tarjottimelta ja pentue loistaa niin yksilöinään kuin jalostusvalinnoiltaan, ei voida koskaan oppia mitään. Olen sitä mieltä, että kahta kasvatuslinjaa ei pidä mennä yhdistämään. Siitä ei tule kuin pienentyvä geenipooli ja harventuneet jalostusvalinnat. Olen myös sitä mieltä, että yli neljän pennun pentuetta ei pidä teettää. Molemmat tähtäävät vain rodun yksilöiden jalostuspartnerien vähäisyyteen ajan mittaan.
Sinä aikana, mitä olen toiminut saksanpaimenkoirakasvattajana, olen tehnyt kasvatukseen liittyviä virheitä. Olen kaksi kertaa teettänyt yhdistelmän, missä yhdistyy kaksi kasvatuslinjaa. Näistä pentueista on tulltu vallan erinomaisia käyttö- ja näyttötähtiä (mm. voittajatitteleitä on nähty..), mutta kadun silti näiden yhdistämistä. En pidä ideaalina kasvatustoimintana yhdistää kahta linjaa, etenkään, kun molemmat linjat ovat aikansa kulttinimiä. Kasvattamisen yksi perusidea mielestäni onkin, että osaa myöntää omat virheensä ja pyrkiä välttämään näitä heti, kun on huomannut tekevänsä väärin. Niin ajattelin jatkossa.
Kulttinimistä tulikin taas mieleeni, että kuinkahan monessa sukutaulussa löytyy enää esimerkiksi Hukkaharjalaisia, of Fiemmiläisiä, Hippiäisiä, Gerberalaisia, Stristar'slaisia, Fingal Faolaiseja, Alsatian'slaiseja, Carmosera'slaisia, Fimeralaisia, Kukkaniittyläisiä, Rajavahtilaisia, Usvametsäläisiä tai White Horse'slaisia? En ainakaan viimeaikoina muista nähneeni sellaisia koiria, jotka polveutuisivat näistä aikansa huippukasvattajien koirista.
Minulla oli aikanani koiria mm. seuraavista kenneleistä: Hukkaharjan, of Fiemm, Hippiäisen, Gerberan, Stristar's, Alsatian's, Rajavahdin, White Horse's. Ainoastaan Hukkaharjalaista, Rajavahtilaista ja of Fiemmiläistä käytin jalostukseen. Vaikka onkin tehnyt ehkä "hutiostoksen" (huomannut myöhemmin ettei voikaan käyttää koiraa esimerkiksi yleisen suvun vuoksi), niin ei pidä päätä mennä tappamaan sitä tai ehdoin tahdoin väkisin teettää pentuja. Pitää osata myöntää virhe ja niellä tappiot. Saapahan ainakin hyviä harrastuskoiria jos ei muuta.
Takaisin yhteistyöaiheeseen. Yhteistyö on tärkeää. Se on tärkeää niin vanhoille kasvattajille (jotta osataan pitää omat kasvatuslinjat "kurissa), mutta erityisen tärkeää se on aloitteleville kasvattajille. Kukas niille muuten neuvoo jos ei me wanhat?
Lopuksi haluan mainita aivan upean yhteistyökumppanini Avelinen, jonka kanssa olemme pähkäilleet jalostusvalintoja, jakaneet sijoituskoiravinkkejä, keskustelleet rakenteesta ja tuomaroimisesta, tehneet päätöksiä kenen koiraa käytetään jalostukseen sekä omistettu mitä mukavimpia yhteisomistus/sijoituskoiria. Kiitos Aveline & kennel VICINITY SHEPHERDS!!!
Cockerspanielin tuomarointioppaalle on käyttöä. Näin päättelin kun katselin hieman viimeiakaisia näyttelyitä. Tämä opas on tehty yhteistyössä IRL-kasvattajien kanssa, iso kiitos avusta!
Yleisvaikutelma
Cockerspanieli on pienikokoinen ja vankka lintukoira, josta löytyy toisistaan erkaantuneet käyttö- ja näyttölinjat. Edustipa tuomaroimasi koira kumpaa linjaa tahansa, sen tulee olla sopusuhtainen. Rotuleiman tulee olla erinomainen ja sen puuttumisesta pitää rokottaa roimasti. Rodun yksilön pitää ilmentää miellyttävää luonnetta sekä sinnikästyä työskentelyintoa. Sen tulee esiintyä kehässä iloisesti, häntä heiluen.
Vältä koon puolesta ylä- tai alarajoilla olevia koiria. Liian pienet rotunsa edustajat eivät pysty työskentelemään rodulle ominaisissa työtehtävissä, ne jäävät helposti kiinni maastossa tai satuttavat itsensä. Koon ylärajoilla keikkuvat koirat taas periyttävät suurta kokoaan virheellisesti eteenpäin. Cockerspanielin säkäkorkeus on uroksilla 38–42 cm ja nartuilla 38–41 cm.
Tässä koirassa ei ole mitään vikaa, kuin viimeistelemätön nuoren koiran trimmi. Erinomainen rotunsa edustaja.
Pää, kaula, ilmeet, eturinta
Cockerspanielin kallon tulee olla selväpiirteinen, mutta ei liian pyöreä, kevyt tai karkea. Otsapenkereen tulee erottuna selvästi ja kuono-osa on suorakulmainen. Posket eivät saa olla ulkonevat. Huulta saa olla. Silmien tulee olla aina tummat, eivät koskaan vaaleat. Silmäluomien tulisi olla tiiviit, mutta niiden roikkumisesta ei tule rokottaa liikaa. Ilmeen tulee olla ystävällinen ja tarkkaavainen. Kaulan tulee olla lihaksikas ja liittyä kauniisti viistoihin lapoihin. Ei liikaa nahkaa. Korvat ovat pehmetä ja pitkät, silmien tasolle kiinnittyneet. Kirsun kärkeen ulottuvat. Korvat ovat pitkän, suoran ja silkkisen karvan peittämät ja ne tulee olla trimmattu yleisen trimmausohjeen mukaan.
Eturinnan tulee olla jo juniorilla selvä, edestä suoria koiria ei tule palkita.
Vältä liian pyöreitä kalloja, liioiteltuja tai liian laimeita otsapenkereitä sekä ns "palloposkia". Huulta ei tule olla niin paljon, että koira puree niitä koko ajan. Älä palkitse koiraa, jonka ilmeestä kuultaa vihaisuus, pelko tai väsymys. Älä palkitse koiraa, jonka silmät ovat vaaleat tai jonka korvat ovat liian lyhyet tai liian pitkät. Vältä palkitsemasta koiria, jotka ovat suoria edestä.
Junioriluokan uros, jolla erinomainen pää. Erinomaiset korvat ja kaula.
Kaunis ilme, erinomaiset korvat.
Rakenne, mittasuhteet, raajat, häntä
Cockerspanielin tulee olla rakenteeltaan vankka ja sopusuhtainen, voimakasluustoinen ja keskikokoinen. Se ei saa olla liian pitkä- tai lyhytrunkoinen. Kaikkien osien tulee liittyä runkoon vaivatta ja sulavasti. Spanielina cockeri ei saa koskaan olla lihava eikä tukevaa koiraa saa palkita. Eturinnan tulee olla hyvä, vaikkakin se kehittyy nuorilla koirilla hitaasti. Rintakehän tulee olla syvä, etuosastaan ei liian leveä taikä liian kapea. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet. Selän tulee olla tiivis ja vahva eikä se saa missään tilanteessa painua alaspäin ts muodostaa notkoselkää tai takakorkeutta. Ylälinja on kiinteä ja tasainen, lanneosan takaa hieman häntää kohti laskeva.Raajojen tulee olla vahvat. Eturaajojen pitää olla sä'än alla. Takajalkojen tulee olla tarpeeksi kulmautuneet. Häntä saa olla typistämätön tai typistetty, typistetystä hännästä ei saa rokottaa. Hännän tulee kiinnittyä hyvin.
Vältä palkitsemasta lihavia tai tukevia koiria. Älä palkitse liian lyhyt- tai pitkärunkoista koiraa, saatika koiraa jonka mittasuhteet ovat hukassa. Takakorkeus ja notkoselkäisyys on erittäin epätoivottavaa, suorastaan kiellettyä. Vältä kevytluustoisia koiria, jotka eivät todennäköisesti kestä työnteon raskautta. Kiinnitä huomiota selkälinjaan ja hännänkiinnittymiseen.
Turkki: laatu, pituus, trimmaus, värit
Cockerspanieli on turkkirotu. Karvan tulee olla sileää ja silkkistä, ei koskaan karheaa, laineikasta eikä kiharaa, ei liian runsasta. Eturaajat, runko ja takaraajat kintereiden yläpuolelta ovat selvästi hapsuiset. Vaikka karvaa ei saa olla liikaa, sitä pitää olla.
Koiran tulee olla trimmattu ja karvan tulee olla hyvinhoidettu ja kiiltävä. Eturinnan koristekarvojen pitäisi alkaa vasta rintalastan alta ja sen olla jyrkästi alaspäin viettävä. Selän tulee olla nypitty tai maksimissaan ohennussaksilla leikattu, ei koskaan trimmikoneella lyhyeksi vedetty. Korvien tulee olla trimmikoneella ja ohennussaksilla leikatut. Pään tulee olla nypitty. Kaulan ajeltu osuus tulee liittyä kauniisti ja huomaamattomasti muuhun ohennussaksilla leikeltyyn osaan. Takaraajojen tulee olla hapsuiset. Häntä on trimmattu ohennussaksilla. Koristekarvat mahan alta leikataan useimmiten muotoon.
Värejä on runsaasti. Karkeasti värit jaotellaan yksivärisiin sekä kirjaviin. Yksivärisiä arvostellessasi ota huomioon turkin värin syvyys, kirjavia taas kuvion tasaisuus.
Vältä palkitsemasta liian karvattomia tai runsaskarvaisia koiria. Älä palkitse trimmaamattomia koiria, tai koiria, joiden trimmaus on puutteellinen. Kiinnitä huomiota hoidettuun karvaan: karva ei saa olla sameaa tai irtoilevaa. Yksivärisillä saallitaan valkoista ainoastaan rinnassa. Soopeli on tällä hetkellä erittäin epätoivottu väri.
Erinomainen blue roan - väritys. Hyvinhoidettu karva. Eturinnan trimmaus on hieman puutteellinen.
Erinomaisessa kunnossa esitetty orange roan. Erinomainen trimmaus
Erinomaisessa kunnossa esitetty uros.
Mittasuhteiltaan vallan mainio blue roan narttu.
Erittäin lupaava ja komea junioriuros.
Pentujen arvostelu
Pentuja arvostellessasi muista, että arvostelet kasvavaa ja kehittyvää koiraa. Sen ei missään tapauksessa tule olla "valmis paketti", eli pentu saa olla kevyt. Sillä tulee olla miellyttävä ilme ja sen tulee olla jo tässä iässä hyvin kulmautunut. Koiran tulisi olla vahvaluustoinen, mutta ei missään tapauksessa lihava.
Kaunis blue roan pentu. Erittäin lupaava rakenne. Huomaa kaunis takaosa.
Erinomaisesti kehittynyt punainen narttupentu
Iso kiitos kuvista:
M
Minnamaria Jämsä
Billsor
Michael Trafford
Kyllä, minä EN jätä tätä aihetta rauhaan. Ihan jo sen takia, että nykyvirtuaalimaailmassa ollaan "jee vittu käyttis, annetaan sille ROPpi ja SERT" - manialla menty jo LIIAN kauan. Kaikkien pitäisi olla käyttölinjaisia, ihan kuin se olisi terveyden tae. No, tällä kertaa pakina koskee asiaa mihin moni tuomari ei kiinnitä huomiota: yleisvaikutelmaan, ilmeeseen ja päähän. Katsotaan liian paljon yksittäisi kohtia, kuten selkälinjaa ja lantiota, kulmauksia... Sit kuitenkin jätetään yhdet olennaisimmista kohdista huomioimatta.
Kaikki, joille saksanpaimenkoiran historia on tuttu, tietävät mihin saksanpaimenkoira on luotu ja missä se on omimmillaan jos pääkoppa ja luonneominaisuudet sen mahdollistavat. Asiasta tietämättömät voivat perehtyä joko tähän tai tähän sivuun.
Yleisvaikutelma
Kun tuomaroit saksanpaimenkoiraa, kiinnitä ensin huomiota ensivaikutelmaan. Sen tulisi olla keskikokoinen, hieman pitkänomainen, voimakas ja lihaksikas. Se ei saa vaikuttaa raskaalta, lihavalta, voimattomalta, epäsopusuhtaiselta tai lyhytrunkoiselta. Sillä tulee olla erinomainen rotuleima sekä vähintään tyydyttävä sukupuolileima.
Vältä äärirajoilla olevia koiria - liian pienikokoisia tai ylärajoilla koon puolesta. Pienikokoinen rakenne ei tee saksanpaimenkoirasta yhtään sen terveempää tai parempaa harrastuskoira, kuten ei myöskään suuri koko. Suuri koko tuo mukanaan ongelmia mm. selän suhteen. Liian pitkä tai lyhyt runko saa koiran näyttämään sairaalta: pitkärunkoisen takajalat "tippuvat" selän mukana, kun taas lyhytrunkoinen koira näyttää lähinnä liian neliömäiseltä.
Avainsanat yleisvaikutelmasta: sopusuhtaisuus sekä ryhdikkyys.
Ylläolevissa kuvissa on nähtävissä epäsopusuhtaisuutta. Molempien koirien pää on liian pieni verrattuna muuhun runkoon. Harmaalla nartulla on kuitenkin kaunis pää, runko on liian tukeva.
Ylempi, harmaa uros, jolla on epäselvän sukupuolileiman lisäksi liian lyhyet raajat. Mustaparkki on ensivaikutelmaltaan erinomainen, mutta sillä on kiertyvä häntä.
Liian raskasrakenteinen narttu, jolla järkyttävä takaosa.
Pää & Ilme
Päätä ja ilmettä arvioitaessa pitää ottaa huomioon rodunomainen ilme. Se on tarkkaavainen, valpas sekä ystävällinen. Silmien tulisi olla tummat. Päässä kiinnitä huomiota oikeanlaiseen otsapenkereeseen sekä kuono-osaan. Kuono-osan tulee olla suora, ei kupera eikä missään tapauksessa köyry.
Vältä liian suurikokoisia korvia, pistäviä tai muuten häiritseviä ilmeitä ja silmiä. Näe ilmeessä varmuutta ja rohkeutta, älä maanisuutta.
Ensimmäisellä koiralla on aivan liian suuret korvat ja järkyttävä ilme. Koira muistuttaa pikemminkin kojoottia kuin saksanpaimenkoiraa. Alemmalla koiralla on myöskin maaninen ilme.
Nuorelle koiralle tyypillinen epävarma ilme. Liian suuret korvat.
Epärodunmukaisia ilmeitä. Ensimmäisellä koiralla on liian pieni ja ahdas kuono-osa sekä huono pää. Kärsivä ilme, joka ei kuulu saksanpaimenkoiran rotuprofiiliin. Alemmalla koiralla aivan liian löysä ilme.
Ensimmäisessä kuvassa turhan innokas ja maaninen ilme, mutta kyseessä on nuori narttu. Alemassa kuvassa erinomaiset ilmeet nuorilla koirilla.
Yksi täydellisimmistä ilmeistä mitä olen saksanpaimenkoirilla kuunaan nähnyt. Lempeä ja varma katse.
Kaksi erilaista, virheellistä päätä: ensimmäisessä köyry kuono-osa, jälkimmäisessä liian luisu otsapenger.
Erinomainen ilme ja pää.
Huono kuono-osa. Huomaa taaksepäin taittuneet korvien päät.
Tähän päättyi Marcian tuomarointikoulun ensimmäinen osa. Imekää parsaa.
