30.6.2013

Muuttopuuhia ja treeniä

Joomagnan & Criminalessa on vietetty virallisesti muuttopäivää. Löysimme Darinin kanssa aivan ihastuttavan talon meren rannalta. Sain vääntää Darinin kanssa aika kauan, ennenkuin se suostui muuttopuuhiin. Enkä ihmettele yhtään, sillä kerkesimme asua vanhassa talossamme vasta kolmisen vuotta. En kuitenkaan ollut tyytyväinen asunnon kokoon enkä sijoitusratkaisuihin, jonka vuoksi aloin katsomaan uutta asuntoa.

Sellainen löytyi Corkista. Se oli kuin meille tehty: 100 hehtaaria maastoa, ei naapureita, "oma ranta". Myyjä väitti et rantaan on kivenheiton matka. No niin sinne onkin jos on vitun hyvä heittään kiviä. Jyrkänteeltäkin on vielä sellaset nelisen metriä ennenkuin merta voi edes hipaista. Onneksi sinne on portaat!! Kattokaa nyt tätä kuvaakin, tää kuvastaa niin hyvin sitä, miten kusisia noi myyjät on. "Erinomaisella paikalla" - keskellä peltoo. Mutta mitä voi vaatia, jos koiramäärä on vakiona yli 25 ja tilaa pitäisi riittää? Ulkonäöllisesti ei mikään luomus (kävimme etsimässä asuntoa keväällä ja kaikki lumikurapaska tuli tietty just sille ajanjaksolle), mutta puutarhurit tekevät ihmeitä!


Copyright Chris Kealy


No me otettiin tää talo, tietysti. Tässä syy:


Copyright Peter Hilton


Toi keittiö on niin upea että melkein itkettää. Arvatkaa vaan pysyikö toi lattiakaan noin hyvänä kahta viikkoa pidempään? Lisäks vitun Linnea on työntämässä koko ajan keittiöön vaikka oon vetänyt ympäri korvia jos sinne kehtaa ilmestyä. Ei se vaan opi!

Tän tontin aitaaminen oli yhtä helvettiä. Kuten voitte kuvasta nähdä, peltoa on paljon. Darin oli _helvetin_ suuttunut niistä kustannuksista mitä tän aitaaminen aiheutti (etenkin kun tuo jyrkänne oli etenkin aidattava) ja meillä Fry & kumppanit hyppii n. 180cm aitojen ylitse. Eka meillä oli tälläiset aidat:


Copyright Erf-goed.be


Ei ollut materiaaliltakaan mitenkään erikoista. Fry meni mennen tullen lävitse siitä ja Kalevi kaivoi itsensä alitse. Darin ei ollut tajunnut vetää sitä syvälle maahan. Xavier aloitti tappelun Ezran kanssa ja ne meni aidasta läpi. Yritin peittää rikkoutuneen aidan ensin isolla lavalla, mutta kummasti kaikki koirat kiinnostui HETI VÄLITTÖMÄSTI siitä. "Mikä siellä on, mamma kerro jo!". Joten, Darin pitkin hampain hankki kunnollisen aidan. Kyllä nyt kelpaa!


Copyright cogdogblog


Kun aita oli valmis, oli pakko laittaa varoituskyltti portille. Naapurin julppi nimittäin yritti tulla meille varkaisiin heti ensimmäisenä yönä. Aslak herätti vitunmoisella huudolla varmaan koko Corkin kun jätkä murtautui autotalliin. Harmi vaan että osa koirista nukkui siellä koska se on yksi viileimmistä paikoista koko asunnossa. Olin ihan varma et se kersa kuolee sydänkohtaukseen kun about 15 koiraa vaihtoi sleep-moodista vahtimoodille. Poliisithan sen sitten haki poies. Pitäisköhän tuohon vielä tarkentaa "33 dogs"? :'D


Copyright mrfrogger


Poliiseista kun tuli puhe, minulle tuli yhteydenotto Poliisivoimilta. He kouluttivat uusia koirankouluttajia ja molareita tositoimiin ja etsivät treenikoiria. Lupasin heille niin monta harjoituskoiraa kuin vain viitsisivät treenata! Yksi kaunis kesäaamu pakkasin sakut pakuun ja ajelin armeijan koulutuskentälle näyttämään vähän saksalaista voimaa. Pääkouluttaja valitsi harjoituskoiriksi pääasiassa uroksia ja pojat sitten treenailivatkin purujen lisäksi seuraamista ja muuta ohjaamista. En valita, hyvissä käsissä olivat.


Copyright United States Marine Corps Official Page


Ylläolevassa kuvassa Ezra pääsi kokeilemaan miltä tuntuu olla toisen ihmisen ohjauksessa. Ezra on aika viettikestävä ja ohjaajakova koira eikä oikein meinannut kuunnella nuoren jäpikkään ohjeita. Hyvin se puri, poika huusi jo yhdessä vaiheessa "I can't hold, I can't hold" :D Tais olla tuo nuorikko vähän liikaa heille, se kun on omasta laumastani ehdottomasti yksi jääräpäisimmistä ja varmimmista suojelukoiristani.


Copyright LeoAmadeus


Sitten treenattiin ohjaamista. He pyysivät voimakastahtoisia ja suuriviettisiä koiria jotta saisivat oikeaa käsitystä millaista on pidellä poliisikoiraa. Tein vastakysymyksen: "Millaisia koiria te luulette minun pitävän?". Löin pojille kouraan Fryn, Rodneyn, Kimin, Xavierin, Rekin, Ezran, Kaidun, Timin ja Vuxin ja käskin antaa palaa. Hyvin meni siihen asti, että Kimin ohjaaja käveli Xavierin perseeseen jolloin Xavierilla keitti ja se ärähti "vähän". Ohjaaja oli vähän säikky mut käskin jatkaa matkaa. Sellasii nuo pojjaat on.


Copyright Official U.S. Navy Imagery


Adamin kanssa otettiin peruspurutreeniä, koska molari oli vasta harjoitteleva. Adam puri äärimmäisen hyvin ja oon niin ylpeä siitä. Se teki piilonkierrot ihan kuin ammattilainen! Harkkari tykkäs Adamista kanssa tosi paljon, vaikkei sen painostaminen niin vahvaa ollutkaan kuin mitä aikuisella koiralla yleensä on. Mut Adamkin on vasta penska :))


Copyright Official U.S. Navy Imagery


Viski pääsi treenaamaan hyökkäyksiä ihan luvan kanssa. Sai purra mihin kohtaan tahansa ja Viskihän on tässä tapauksessa asian hallitseva mestari... Molari oli tässä harjoituksessa ammattilainen ja päädyttiin tekemään suojelun kolmostreeniä. Viski oli aivan mieletön! Yhden otteen se missasi (molari teki liian nopean käännöksen ja koira lensi ohitse), mutta korjasi sen entistä aggressiivisemmalla otteella.


Copyright Official U.S. Navy Imagery


Alimmassa kuvassa Kimi vielä näyttää nuorelle pojalle mitä tarkoittaa "vajaa ote" ja hetkeä myöhemmin TÄYSI OTE. Oli muuten pojalla sormet vaarassa kun kiellosta huolimatta nosti Kimin kierroksia.

Niin ja jollei jollekin käynyt jo selväksi, meidän koiralaumamme lukumäärä nousi reippaasti. Kävin hakemassa koiria sieltä sun täältä, tuloksena 9 tuontikoiraa jotka KAIKKI asuvat kotona. Eihän tuo koiramäärä ole kuin 37, joista sakuja 33. Mutta minkäs teet jos haluat säilyttää rodun elinvoimaisena mahdollisimman laajana geenipooliltaan? Joomagnan K-pentuekin näki päivänvalon (Dan x Corda) ja kotiin jäi Joomagnan Kill 'Em All aka "Ezra".

Loppun vielä näyttelyhypetystä Santun järkkäämässä ryhmiksessä:

Joomagnan I Told You So BIS1-pentu
Joomagnan Forever Alone PN2 SERT ROP-käy
Genedan's Kushernut PU2 SERT VSP-käy
Pickland's Star Like You ERI2 SA PN2 SERT
Carraway Half Past Seven ERI1 SA PN1 SERT ROP ROP-jun
Rauniosodan Armas Deniz ERI1 SA PU2 SERT VSP-jun

4.6.2013

Yhteistyöllä (ja viisailla jalostusvalinnoilla) rotua paremmaksi

Tänään meillä on aiheena kaikkia rotuja koskeva aihe. Eli tämä ei siis peilaudu pelkkään saksanpaimenkoirahistoriastani koostuvaan kokemukseeni, vaan havainnointiini sekä virtuaalimaailmasta että IRL-maailmasta. Nimittäin yhteistyö kasvattajien välillä.

Kun ollaan löydetty oma rotu, sopiva kasvatusnimi ja saatu koirat kisausvalmiiksi, on aika miettiä kasvattamista ihan tosissaan. Uudet kasvattajat ovat täpinöissään koiristaan ja puuhastelevat innoissaan kasvatuspuuhiensa parissa. Kaikki halutaan tehdä itse. Luoda omaa. Luoda jotain uutta. Tehdä historiaa. Tehdä sellaista mitä muistellaan vielä vuosien päästä. Olla erilaisia. Käyttää omia koiria, evm-sukuisia tietty. Jottei suku yleisty. Tai nimenomaan halutaan sitä omaa kaappimorso-linjaa kaikkiin kasvatteihin aleneviin sukupolviin. Yhdistetään siihen kulttilinjaa. Tehdään kultin ja oman linjan sekoitus. Ollaan onnellisia.

Tässä usein mennään metsään. Unohdetaan vanhojen kasvattajien kokemus ja arvostus. Mikään, korostan mikään ei voi olla niin arvokasta tietoa kuin vanhalta, asiansaosaavalta kasvattajalta saatu tieto ja opetus. Kun minä aloitin kasvattajana, keskustelimme monet illat Hukkaharjan-kennelin Annann kanssa jalostussuunnitelmistani sekä ihannesaksanpaimenkoirista. Anna perusteli miksei haluamani yhdistelmät olleet hyviä ja että mitä pitäisi tehdä jotta kasvatusta saataisiin eteenpäin.

Olen tullut siihen tulokseen, että yhteistyö kannattaa aina. Uusia kasvattajia tulee neuvoa parhaansa mukaan, eikä pitää kikkoja ja neuvoja salassa. Kasvattajien pitäisi keskustella rakennemuutoksista, luonneominaisuuksista ja pyrkiä luomaan uutta. Jakaa kasvatinomistaja/haltijasuosituksia sijoituskoiria varten, ylipäätäänsä pitää yhteyttä ja tietää, mitä muut aikovat. Ei ole kivaa, jos neljän pennun pentueessa kaikille on tulossa pentue. Eli siis, _pitää_neuvoa ja olla yhteydessä. Auttaa tarvittaessa!

Mutta jos kaikki tarjotaan suoraan tarjottimelta ja pentue loistaa niin yksilöinään kuin jalostusvalinnoiltaan, ei voida koskaan oppia mitään. Olen sitä mieltä, että kahta kasvatuslinjaa ei pidä mennä yhdistämään. Siitä ei tule kuin pienentyvä geenipooli ja harventuneet jalostusvalinnat. Olen myös sitä mieltä, että yli neljän pennun pentuetta ei pidä teettää. Molemmat tähtäävät vain rodun yksilöiden jalostuspartnerien vähäisyyteen ajan mittaan.

 Sinä aikana, mitä olen toiminut saksanpaimenkoirakasvattajana, olen tehnyt kasvatukseen liittyviä virheitä. Olen kaksi kertaa teettänyt yhdistelmän, missä yhdistyy kaksi kasvatuslinjaa. Näistä pentueista on tulltu vallan erinomaisia käyttö- ja näyttötähtiä (mm. voittajatitteleitä on nähty..), mutta kadun silti näiden yhdistämistä. En pidä ideaalina kasvatustoimintana yhdistää kahta linjaa, etenkään, kun molemmat linjat ovat aikansa kulttinimiä. Kasvattamisen yksi perusidea mielestäni onkin, että osaa myöntää omat virheensä ja pyrkiä välttämään näitä heti, kun on huomannut tekevänsä väärin. Niin ajattelin jatkossa.

Kulttinimistä tulikin taas mieleeni, että kuinkahan monessa sukutaulussa löytyy enää esimerkiksi Hukkaharjalaisia, of Fiemmiläisiä, Hippiäisiä, Gerberalaisia, Stristar'slaisia, Fingal Faolaiseja, Alsatian'slaiseja, Carmosera'slaisia, Fimeralaisia, Kukkaniittyläisiä, Rajavahtilaisia, Usvametsäläisiä tai White Horse'slaisia? En ainakaan viimeaikoina muista nähneeni sellaisia koiria, jotka polveutuisivat näistä aikansa huippukasvattajien koirista.

Minulla oli aikanani koiria mm. seuraavista kenneleistä: Hukkaharjan, of Fiemm, Hippiäisen, Gerberan, Stristar's, Alsatian's, Rajavahdin, White Horse's. Ainoastaan Hukkaharjalaista, Rajavahtilaista ja of Fiemmiläistä käytin jalostukseen. Vaikka onkin tehnyt ehkä "hutiostoksen" (huomannut myöhemmin ettei voikaan käyttää koiraa esimerkiksi yleisen suvun vuoksi), niin ei pidä päätä mennä tappamaan sitä tai ehdoin tahdoin väkisin teettää pentuja. Pitää osata myöntää virhe ja niellä tappiot. Saapahan ainakin hyviä harrastuskoiria jos ei muuta.

Takaisin yhteistyöaiheeseen. Yhteistyö on tärkeää. Se on tärkeää niin vanhoille kasvattajille (jotta osataan pitää omat kasvatuslinjat "kurissa), mutta erityisen tärkeää se on aloitteleville kasvattajille. Kukas niille muuten neuvoo jos ei me wanhat?

Lopuksi haluan mainita aivan upean yhteistyökumppanini Avelinen, jonka kanssa olemme pähkäilleet jalostusvalintoja, jakaneet sijoituskoiravinkkejä, keskustelleet rakenteesta ja tuomaroimisesta, tehneet päätöksiä kenen koiraa käytetään jalostukseen sekä omistettu mitä mukavimpia yhteisomistus/sijoituskoiria. Kiitos Aveline & kennel VICINITY SHEPHERDS!!!

21.5.2013

Cockerspanielin arvosteluopas

Cockerspanielin tuomarointioppaalle on käyttöä. Näin päättelin kun katselin hieman viimeiakaisia näyttelyitä. Tämä opas on tehty yhteistyössä IRL-kasvattajien kanssa, iso kiitos avusta!

Yleisvaikutelma

Cockerspanieli on pienikokoinen ja vankka lintukoira, josta löytyy toisistaan erkaantuneet käyttö- ja näyttölinjat. Edustipa tuomaroimasi koira kumpaa linjaa tahansa, sen tulee olla sopusuhtainen. Rotuleiman tulee olla erinomainen ja sen puuttumisesta pitää rokottaa roimasti. Rodun yksilön pitää ilmentää miellyttävää luonnetta sekä sinnikästyä työskentelyintoa. Sen tulee esiintyä kehässä iloisesti, häntä heiluen.

Vältä koon puolesta ylä- tai alarajoilla olevia koiria. Liian pienet rotunsa edustajat eivät pysty työskentelemään rodulle ominaisissa työtehtävissä, ne jäävät helposti kiinni maastossa tai satuttavat itsensä. Koon ylärajoilla keikkuvat koirat taas periyttävät suurta kokoaan virheellisesti eteenpäin. Cockerspanielin säkäkorkeus on uroksilla 38–42 cm ja nartuilla 38–41 cm.



Tässä koirassa ei ole mitään vikaa, kuin viimeistelemätön nuoren koiran trimmi. Erinomainen rotunsa edustaja.


Pää, kaula, ilmeet, eturinta

Cockerspanielin kallon tulee olla selväpiirteinen, mutta ei liian pyöreä, kevyt tai karkea. Otsapenkereen tulee erottuna selvästi ja kuono-osa on suorakulmainen. Posket eivät saa olla ulkonevat. Huulta saa olla. Silmien tulee olla aina tummat, eivät koskaan vaaleat. Silmäluomien tulisi olla tiiviit, mutta niiden roikkumisesta ei tule rokottaa liikaa. Ilmeen tulee olla ystävällinen ja tarkkaavainen. Kaulan tulee olla lihaksikas ja liittyä kauniisti viistoihin lapoihin. Ei liikaa nahkaa. Korvat ovat pehmetä ja pitkät, silmien tasolle kiinnittyneet. Kirsun kärkeen ulottuvat. Korvat ovat pitkän, suoran ja silkkisen karvan peittämät ja ne tulee olla trimmattu yleisen trimmausohjeen mukaan. Eturinnan tulee olla jo juniorilla selvä, edestä suoria koiria ei tule palkita.

Vältä liian pyöreitä kalloja, liioiteltuja tai liian laimeita otsapenkereitä sekä ns "palloposkia". Huulta ei tule olla niin paljon, että koira puree niitä koko ajan. Älä palkitse koiraa, jonka ilmeestä kuultaa vihaisuus, pelko tai väsymys. Älä palkitse koiraa, jonka silmät ovat vaaleat tai jonka korvat ovat liian lyhyet tai liian pitkät. Vältä palkitsemasta koiria, jotka ovat suoria edestä.


Junioriluokan uros, jolla erinomainen pää. Erinomaiset korvat ja kaula.






Kaunis ilme, erinomaiset korvat.


Rakenne, mittasuhteet, raajat, häntä

Cockerspanielin tulee olla rakenteeltaan vankka ja sopusuhtainen, voimakasluustoinen ja keskikokoinen. Se ei saa olla liian pitkä- tai lyhytrunkoinen. Kaikkien osien tulee liittyä runkoon vaivatta ja sulavasti. Spanielina cockeri ei saa koskaan olla lihava eikä tukevaa koiraa saa palkita. Eturinnan tulee olla hyvä, vaikkakin se kehittyy nuorilla koirilla hitaasti. Rintakehän tulee olla syvä, etuosastaan ei liian leveä taikä liian kapea. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet. Selän tulee olla tiivis ja vahva eikä se saa missään tilanteessa painua alaspäin ts muodostaa notkoselkää tai takakorkeutta. Ylälinja on kiinteä ja tasainen, lanneosan takaa hieman häntää kohti laskeva.Raajojen tulee olla vahvat. Eturaajojen pitää olla sä'än alla. Takajalkojen tulee olla tarpeeksi kulmautuneet. Häntä saa olla typistämätön tai typistetty, typistetystä hännästä ei saa rokottaa. Hännän tulee kiinnittyä hyvin.

Vältä palkitsemasta lihavia tai tukevia koiria. Älä palkitse liian lyhyt- tai pitkärunkoista koiraa, saatika koiraa jonka mittasuhteet ovat hukassa. Takakorkeus ja notkoselkäisyys on erittäin epätoivottavaa, suorastaan kiellettyä. Vältä kevytluustoisia koiria, jotka eivät todennäköisesti kestä työnteon raskautta. Kiinnitä huomiota selkälinjaan ja hännänkiinnittymiseen.


Turkki: laatu, pituus, trimmaus, värit

Cockerspanieli on turkkirotu. Karvan tulee olla sileää ja silkkistä, ei koskaan karheaa, laineikasta eikä kiharaa, ei liian runsasta. Eturaajat, runko ja takaraajat kintereiden yläpuolelta ovat selvästi hapsuiset. Vaikka karvaa ei saa olla liikaa, sitä pitää olla.

Koiran tulee olla trimmattu ja karvan tulee olla hyvinhoidettu ja kiiltävä. Eturinnan koristekarvojen pitäisi alkaa vasta rintalastan alta ja sen olla jyrkästi alaspäin viettävä. Selän tulee olla nypitty tai maksimissaan ohennussaksilla leikattu, ei koskaan trimmikoneella lyhyeksi vedetty. Korvien tulee olla trimmikoneella ja ohennussaksilla leikatut. Pään tulee olla nypitty. Kaulan ajeltu osuus tulee liittyä kauniisti ja huomaamattomasti muuhun ohennussaksilla leikeltyyn osaan. Takaraajojen tulee olla hapsuiset. Häntä on trimmattu ohennussaksilla. Koristekarvat mahan alta leikataan useimmiten muotoon.

Värejä on runsaasti. Karkeasti värit jaotellaan yksivärisiin sekä kirjaviin. Yksivärisiä arvostellessasi ota huomioon turkin värin syvyys, kirjavia taas kuvion tasaisuus.

Vältä palkitsemasta liian karvattomia tai runsaskarvaisia koiria. Älä palkitse trimmaamattomia koiria, tai koiria, joiden trimmaus on puutteellinen. Kiinnitä huomiota hoidettuun karvaan: karva ei saa olla sameaa tai irtoilevaa. Yksivärisillä saallitaan valkoista ainoastaan rinnassa. Soopeli on tällä hetkellä erittäin epätoivottu väri.


Erinomainen blue roan - väritys. Hyvinhoidettu karva. Eturinnan trimmaus on hieman puutteellinen.



Erinomaisessa kunnossa esitetty orange roan. Erinomainen trimmaus





Erinomaisessa kunnossa esitetty uros.



Mittasuhteiltaan vallan mainio blue roan narttu.



Erittäin lupaava ja komea junioriuros.


Pentujen arvostelu

Pentuja arvostellessasi muista, että arvostelet kasvavaa ja kehittyvää koiraa. Sen ei missään tapauksessa tule olla "valmis paketti", eli pentu saa olla kevyt. Sillä tulee olla miellyttävä ilme ja sen tulee olla jo tässä iässä hyvin kulmautunut. Koiran tulisi olla vahvaluustoinen, mutta ei missään tapauksessa lihava.


Kaunis blue roan pentu. Erittäin lupaava rakenne. Huomaa kaunis takaosa.





Erinomaisesti kehittynyt punainen narttupentu



Iso kiitos kuvista:
M
Minnamaria Jämsä
Billsor
Michael Trafford