21.5.2013

Cockerspanielin arvosteluopas

Cockerspanielin tuomarointioppaalle on käyttöä. Näin päättelin kun katselin hieman viimeiakaisia näyttelyitä. Tämä opas on tehty yhteistyössä IRL-kasvattajien kanssa, iso kiitos avusta!

Yleisvaikutelma

Cockerspanieli on pienikokoinen ja vankka lintukoira, josta löytyy toisistaan erkaantuneet käyttö- ja näyttölinjat. Edustipa tuomaroimasi koira kumpaa linjaa tahansa, sen tulee olla sopusuhtainen. Rotuleiman tulee olla erinomainen ja sen puuttumisesta pitää rokottaa roimasti. Rodun yksilön pitää ilmentää miellyttävää luonnetta sekä sinnikästyä työskentelyintoa. Sen tulee esiintyä kehässä iloisesti, häntä heiluen.

Vältä koon puolesta ylä- tai alarajoilla olevia koiria. Liian pienet rotunsa edustajat eivät pysty työskentelemään rodulle ominaisissa työtehtävissä, ne jäävät helposti kiinni maastossa tai satuttavat itsensä. Koon ylärajoilla keikkuvat koirat taas periyttävät suurta kokoaan virheellisesti eteenpäin. Cockerspanielin säkäkorkeus on uroksilla 38–42 cm ja nartuilla 38–41 cm.



Tässä koirassa ei ole mitään vikaa, kuin viimeistelemätön nuoren koiran trimmi. Erinomainen rotunsa edustaja.


Pää, kaula, ilmeet, eturinta

Cockerspanielin kallon tulee olla selväpiirteinen, mutta ei liian pyöreä, kevyt tai karkea. Otsapenkereen tulee erottuna selvästi ja kuono-osa on suorakulmainen. Posket eivät saa olla ulkonevat. Huulta saa olla. Silmien tulee olla aina tummat, eivät koskaan vaaleat. Silmäluomien tulisi olla tiiviit, mutta niiden roikkumisesta ei tule rokottaa liikaa. Ilmeen tulee olla ystävällinen ja tarkkaavainen. Kaulan tulee olla lihaksikas ja liittyä kauniisti viistoihin lapoihin. Ei liikaa nahkaa. Korvat ovat pehmetä ja pitkät, silmien tasolle kiinnittyneet. Kirsun kärkeen ulottuvat. Korvat ovat pitkän, suoran ja silkkisen karvan peittämät ja ne tulee olla trimmattu yleisen trimmausohjeen mukaan. Eturinnan tulee olla jo juniorilla selvä, edestä suoria koiria ei tule palkita.

Vältä liian pyöreitä kalloja, liioiteltuja tai liian laimeita otsapenkereitä sekä ns "palloposkia". Huulta ei tule olla niin paljon, että koira puree niitä koko ajan. Älä palkitse koiraa, jonka ilmeestä kuultaa vihaisuus, pelko tai väsymys. Älä palkitse koiraa, jonka silmät ovat vaaleat tai jonka korvat ovat liian lyhyet tai liian pitkät. Vältä palkitsemasta koiria, jotka ovat suoria edestä.


Junioriluokan uros, jolla erinomainen pää. Erinomaiset korvat ja kaula.






Kaunis ilme, erinomaiset korvat.


Rakenne, mittasuhteet, raajat, häntä

Cockerspanielin tulee olla rakenteeltaan vankka ja sopusuhtainen, voimakasluustoinen ja keskikokoinen. Se ei saa olla liian pitkä- tai lyhytrunkoinen. Kaikkien osien tulee liittyä runkoon vaivatta ja sulavasti. Spanielina cockeri ei saa koskaan olla lihava eikä tukevaa koiraa saa palkita. Eturinnan tulee olla hyvä, vaikkakin se kehittyy nuorilla koirilla hitaasti. Rintakehän tulee olla syvä, etuosastaan ei liian leveä taikä liian kapea. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet. Selän tulee olla tiivis ja vahva eikä se saa missään tilanteessa painua alaspäin ts muodostaa notkoselkää tai takakorkeutta. Ylälinja on kiinteä ja tasainen, lanneosan takaa hieman häntää kohti laskeva.Raajojen tulee olla vahvat. Eturaajojen pitää olla sä'än alla. Takajalkojen tulee olla tarpeeksi kulmautuneet. Häntä saa olla typistämätön tai typistetty, typistetystä hännästä ei saa rokottaa. Hännän tulee kiinnittyä hyvin.

Vältä palkitsemasta lihavia tai tukevia koiria. Älä palkitse liian lyhyt- tai pitkärunkoista koiraa, saatika koiraa jonka mittasuhteet ovat hukassa. Takakorkeus ja notkoselkäisyys on erittäin epätoivottavaa, suorastaan kiellettyä. Vältä kevytluustoisia koiria, jotka eivät todennäköisesti kestä työnteon raskautta. Kiinnitä huomiota selkälinjaan ja hännänkiinnittymiseen.


Turkki: laatu, pituus, trimmaus, värit

Cockerspanieli on turkkirotu. Karvan tulee olla sileää ja silkkistä, ei koskaan karheaa, laineikasta eikä kiharaa, ei liian runsasta. Eturaajat, runko ja takaraajat kintereiden yläpuolelta ovat selvästi hapsuiset. Vaikka karvaa ei saa olla liikaa, sitä pitää olla.

Koiran tulee olla trimmattu ja karvan tulee olla hyvinhoidettu ja kiiltävä. Eturinnan koristekarvojen pitäisi alkaa vasta rintalastan alta ja sen olla jyrkästi alaspäin viettävä. Selän tulee olla nypitty tai maksimissaan ohennussaksilla leikattu, ei koskaan trimmikoneella lyhyeksi vedetty. Korvien tulee olla trimmikoneella ja ohennussaksilla leikatut. Pään tulee olla nypitty. Kaulan ajeltu osuus tulee liittyä kauniisti ja huomaamattomasti muuhun ohennussaksilla leikeltyyn osaan. Takaraajojen tulee olla hapsuiset. Häntä on trimmattu ohennussaksilla. Koristekarvat mahan alta leikataan useimmiten muotoon.

Värejä on runsaasti. Karkeasti värit jaotellaan yksivärisiin sekä kirjaviin. Yksivärisiä arvostellessasi ota huomioon turkin värin syvyys, kirjavia taas kuvion tasaisuus.

Vältä palkitsemasta liian karvattomia tai runsaskarvaisia koiria. Älä palkitse trimmaamattomia koiria, tai koiria, joiden trimmaus on puutteellinen. Kiinnitä huomiota hoidettuun karvaan: karva ei saa olla sameaa tai irtoilevaa. Yksivärisillä saallitaan valkoista ainoastaan rinnassa. Soopeli on tällä hetkellä erittäin epätoivottu väri.


Erinomainen blue roan - väritys. Hyvinhoidettu karva. Eturinnan trimmaus on hieman puutteellinen.



Erinomaisessa kunnossa esitetty orange roan. Erinomainen trimmaus





Erinomaisessa kunnossa esitetty uros.



Mittasuhteiltaan vallan mainio blue roan narttu.



Erittäin lupaava ja komea junioriuros.


Pentujen arvostelu

Pentuja arvostellessasi muista, että arvostelet kasvavaa ja kehittyvää koiraa. Sen ei missään tapauksessa tule olla "valmis paketti", eli pentu saa olla kevyt. Sillä tulee olla miellyttävä ilme ja sen tulee olla jo tässä iässä hyvin kulmautunut. Koiran tulisi olla vahvaluustoinen, mutta ei missään tapauksessa lihava.


Kaunis blue roan pentu. Erittäin lupaava rakenne. Huomaa kaunis takaosa.





Erinomaisesti kehittynyt punainen narttupentu



Iso kiitos kuvista:
M
Minnamaria Jämsä
Billsor
Michael Trafford

9.5.2013

Tuomarointikoulu osa 1

Kyllä, minä EN jätä tätä aihetta rauhaan. Ihan jo sen takia, että nykyvirtuaalimaailmassa ollaan "jee vittu käyttis, annetaan sille ROPpi ja SERT" - manialla menty jo LIIAN kauan. Kaikkien pitäisi olla käyttölinjaisia, ihan kuin se olisi terveyden tae. No, tällä kertaa pakina koskee asiaa mihin moni tuomari ei kiinnitä huomiota: yleisvaikutelmaan, ilmeeseen ja päähän. Katsotaan liian paljon yksittäisi kohtia, kuten selkälinjaa ja lantiota, kulmauksia... Sit kuitenkin jätetään yhdet olennaisimmista kohdista huomioimatta.



Kaikki, joille saksanpaimenkoiran historia on tuttu, tietävät mihin saksanpaimenkoira on luotu ja missä se on omimmillaan jos pääkoppa ja luonneominaisuudet sen mahdollistavat. Asiasta tietämättömät voivat perehtyä joko tähän tai tähän sivuun.

Yleisvaikutelma

Kun tuomaroit saksanpaimenkoiraa, kiinnitä ensin huomiota ensivaikutelmaan. Sen tulisi olla keskikokoinen, hieman pitkänomainen, voimakas ja lihaksikas. Se ei saa vaikuttaa raskaalta, lihavalta, voimattomalta, epäsopusuhtaiselta tai lyhytrunkoiselta. Sillä tulee olla erinomainen rotuleima sekä vähintään tyydyttävä sukupuolileima.

Vältä äärirajoilla olevia koiria - liian pienikokoisia tai ylärajoilla koon puolesta. Pienikokoinen rakenne ei tee saksanpaimenkoirasta yhtään sen terveempää tai parempaa harrastuskoira, kuten ei myöskään suuri koko. Suuri koko tuo mukanaan ongelmia mm. selän suhteen. Liian pitkä tai lyhyt runko saa koiran näyttämään sairaalta: pitkärunkoisen takajalat "tippuvat" selän mukana, kun taas lyhytrunkoinen koira näyttää lähinnä liian neliömäiseltä.

Avainsanat yleisvaikutelmasta: sopusuhtaisuus sekä ryhdikkyys.





Ylläolevissa kuvissa on nähtävissä epäsopusuhtaisuutta. Molempien koirien pää on liian pieni verrattuna muuhun runkoon. Harmaalla nartulla on kuitenkin kaunis pää, runko on liian tukeva.




Ylempi, harmaa uros, jolla on epäselvän sukupuolileiman lisäksi liian lyhyet raajat. Mustaparkki on ensivaikutelmaltaan erinomainen, mutta sillä on kiertyvä häntä.



Liian raskasrakenteinen narttu, jolla järkyttävä takaosa.

Pää &  Ilme

Päätä ja ilmettä arvioitaessa pitää ottaa huomioon rodunomainen ilme. Se on tarkkaavainen, valpas sekä ystävällinen. Silmien tulisi olla tummat. Päässä kiinnitä huomiota oikeanlaiseen otsapenkereeseen sekä kuono-osaan. Kuono-osan tulee olla suora, ei kupera eikä missään tapauksessa köyry.

Vältä liian suurikokoisia korvia, pistäviä tai muuten häiritseviä ilmeitä ja silmiä. Näe ilmeessä varmuutta ja rohkeutta, älä maanisuutta.






Ensimmäisellä koiralla on aivan liian suuret korvat ja järkyttävä ilme. Koira muistuttaa pikemminkin kojoottia kuin saksanpaimenkoiraa. Alemmalla koiralla on myöskin maaninen ilme.




Nuorelle koiralle tyypillinen epävarma ilme. Liian suuret korvat.







Epärodunmukaisia ilmeitä. Ensimmäisellä koiralla on liian pieni ja ahdas kuono-osa sekä huono pää. Kärsivä ilme, joka ei kuulu saksanpaimenkoiran rotuprofiiliin. Alemmalla koiralla aivan liian löysä ilme.






Ensimmäisessä kuvassa turhan innokas ja maaninen ilme, mutta kyseessä on nuori narttu. Alemassa kuvassa erinomaiset ilmeet nuorilla koirilla.





Yksi täydellisimmistä ilmeistä mitä olen saksanpaimenkoirilla kuunaan nähnyt. Lempeä ja varma katse.







Kaksi erilaista, virheellistä päätä: ensimmäisessä köyry kuono-osa, jälkimmäisessä liian luisu otsapenger.




Erinomainen ilme ja pää.




Huono kuono-osa. Huomaa taaksepäin taittuneet korvien päät.

Tähän päättyi Marcian tuomarointikoulun ensimmäinen osa. Imekää parsaa.

// Tuomarointikoulun 2-osa.