14.11.2013

Virtuaaliharrastajat, tuo katoava luonnonvara

Vaikka sukujen yleistyminen ajaa kasvattajat umpikujaan ja aloittelevankin kasvattajan on tiedettävä koirankasvatuksen tärkeimmät pääpointit, on seuraava aihe myös yhtä tärkeä. Nimittäin virtuaaliharrastajat ja niiden katoaminen.

Virtuaaliharrastajien määrä vähenee vuosi vuodelta. Joka vuosi tulee muutamia uusia kasvoja, mutta he ovat vielä lapsen kengissä eikä niitä voi kutsua niinikään kasvattajiksi, joilla olisi päämäärä. Kun minä olin nuori nuorempi, oli virtuaalimaailmassa monia vanhoja naamoja. He olivat pitkänlinjan kasvattajia ja kasvatustyö oli laadukasta. Heistä jokainen on lopettanut virtuaalikoirauransa: Lasimeren Spark, Hukkaharjan Anna, Snip Snapin Boksu (joka tunnettiin myös pitkästä urastaan vSPKL:n johdossa), High Wish'n Kati, Hulttion Donga, Hillaliinan Viivi (ilmeisesti tekee comebackin?), Rajavahdin Freu, Elm Streetin Mona, Ettoren Caza, Lac Quebecin Sekhmet, vom Bladen Pokeri, Haltiapolun Pehko, High 5'n Sara, Fleckin jade & rede.... Näitä riittää.

Mikä saa sitten virtuaaliharrastajan luopumaan menestyksekkäästä urastaan? Epäilen, että suurimmalle osalla näistä em. harrastajista tuli ikä ja aika vastaan. On oma elämä, kämppä, perhe ja ehkä koira pyöriteltävänään. Aika ei vaan yksinkertaisesti riitä. Sit on meitä, joilla on aikaa yllinkyllin ja virtuaaliharrastusvuosia on lähemmäs kahdeksan :-D

En tiedä, miksi uusia, hyviä harrastajia ei tule lisää. Uusilla harrastajilla on pallo vähän hukassa ja se intohimo, mitä vanhoilla kasvattajilla oli.. no, sitä ei ole. Koirien määrät on vähentyneet huomattavasti kenneleissä (paitsi Shadylla joka taitaa pitää suurinta koiralaumaa atm), rotujen kirjo on vähentynyt. Kisoja järkätään yhä vähemmän ja mikä pahinta:

NÄYTTELYIHIN OSALLISTUVAT AINA NE SAMAT KOIRAT. Ei voi kyrsiä enempää kun yksi tietty koira vie joka näyttelyssä ROPin, kun uusia haastajia ei tule. Uusia koiria ei tule. MIKÄ TEITÄ VAIVAA?? Kattokaa nyt näitäkin koiramääriä:


Euroopanvoittaja 2007
australianpaimenkoira 73
saksanpaimenkoira 107
kultainennoutaja 60
labradorinnoutaja 42

Ranskanvoittaja 2010
australianpaimenkoira 10
saksanpaimenkoira 72
kultainennoutaja 13
labradorinnoutaja 56

Ruotsinvoittaja 2010
australianpaimenkoira 23
saksanpaimenkoira 84
kultainennoutaja 19
labradorinnoutaja 44

Ranskanvoittaja 2011
australianpaimenkoira 25
saksanpaimenkoira 67
kultainennoutaja 21
labradorinnoutaja 60

Maailmanvoittaja 2011
australianpaimenkoira 24
saksanpaimenkoira 62
kultainennoutaja 26
labradorinnoutaja 63

Suomenvoittaja 2012
australianpaimenkoira 34
saksanpaimenkoira 74
kultainennoutaja 63
labradorinnoutaja 75

Suomenvoittaja 2013
australianpaimenkoira 37
saksanpaimenkoira 36
kultainennoutaja 70
labradorinnoutaja 44


Jäätävää hajontaa koko ajan!  Toisaalta, vähentyneet osallistujaluvut helpottavat omaa menestymistä. Mut kun kehässä on aina ne samat koirat ja tuomariksi pääsee nykyään niin helpolla, niin ei sitä omaa voittoa osaa ns "arvostaa". Sijoittuminen PU/PN-sijoille on nykyään sellasta "aa ok"-kauraa, kun taas EV07 se olisi ollut viinapullon ja uusien kenkien arvoinen juttu. Vaikka koirien määrä olisi sama / nousisi, yleensä taso laskee. Menestyminen on mun mielestä nyt liiankin helppoa. Voi kun muistelen autuudella niitä päiviä, kun koiria oli juuri lähemmäs sata kappaletta kisoissa ja sai aina jännittää kuka voitti.

23.10.2013

Kasvatuksella ei rikastu

Kun Welho-pankki rantautui asiakkaiden käyttöön vuonna 2008, se kohosi nopeasti suosituksi palveluksi ympäri virtuaalimaailman. Virtuaalihevosharrastajat rakastivat sitä: se oli just eikä melkein juuri passeli hevostelijoille. Koirapuolelle Welho tuli hitaasti mutta varmasti: arviolta noin neljäsosa kaikista virtuaalikenneleistä käytti Welhoa. Vaikka pankki oli suosittu ja kysytty juttu, se yhtäkkiä hävisi. Welhosta ei ole kuultu sitten vuoden 2010 jälkeen.

Mutta meidän toiveitamme kuultiin jälleen. Syksyllä 2013 julkaistiin Jupiter-virtuaalipankki. Sain kunnian olla mukana betatestaajana ja Joomagnan & Criminales on ottanut käyttöönsä pankkimaksut. Pennuista maksetaan rodusta riippuen tietty hinta, joka määräytyy suvun ja kilpailutulosten mukaan.

Viikko sitten keskustelin kasvattajakolleegani kanssa Jupiterista ja sen hyödyllisyydestä. Vaikka virtuaalikoirat ovat kaikki parhaita ja terveitä, tuo pankin käyttö virtuaaliharrastastukseen mukavaa realistisuutta. Nyt maksetaan pennuista 400-1000e, mutta itse liputtaisin myös muiden kulujen ja tuottojen ottamisen mukaan pankin käyttöön. Kasvatuksella kun ei nimittäin rikastu, mutta niin ei ole tarkoituskaan.

Tein yksi kaunis ilta hieman laskeskelmia, paljonko minulla menee rahaa virtuaalikoirien parissa. Luvut olivat aika karua katseltavaa:

Nappulat
Suttra Junior 18e/kk
Suttra Energy 119e/kk

Lihat & muut ruokintakulut
Jauhettu lohi, kolmen eri lajin jauhelihat n. 30e/kk
Lohiöljy 10,5e / 3l
Puruluut, koulutusnamit 10e/kk

Muut kulut
Shampoo 20,7e / 3l

----
Yhteensä 208,2e / kk

Kyseessä oli KUUKAUDEN laskeskelmat pelkästään Duun koirista, joista laskin vain kotonani asuvien koirien kulut (8 kpl), eli loput 10 vielä asuvat muualla... Kaiken kukkuraksi tuohon on laskettu pääasiassa vain ruokakulut ja shampoo, jota meillä kuluu 8 laumassa rutkasti. En edes uskalla laskea rahamääriä, joita minulla kuluu Joomagnan & Criminalesin koiramäärän ruokkimiseen (33 koiraa)...

Kasvatukseen kuluu luonnollisesti paljon rahaa. Tässä peruslaskelma pentueen teettämiseen sillä edellytyksin, että narttu on oma kasvatti ja ettei koemaksuja ole otettu huomioon. Esimerkkitapauksessa 4 pentua ja rotuna malinois

- Uroksen hyppymaksu 100e + 10% pennun hinnasta = yht. 280e
- Progestronitesti 75e
- Ultra 60e
- Emän ruoka 68e / 15kg
- Penturuoka 29,50e / 5kg
- Sirutus ja pentutarkastus 150e
- Rekisteröintimaksut 160e
+ muut juoksevat kulut

---
Yhteensä n. 823e

Vaikka saisinkin nettoa 700e per koira (yht. 2800e) , ei se kata juurikaan niitä kuluja, mitä olen emään (ja mahdollisesti) myös urokseen pistänyt vuosien varrella. Malinoisnarttu syö n. 340e:n edestä vuodessa. Kilpailumaksuihin menee n. 1200e vuodessa (n. 20 kilpailupäivää kuukaudessa, osallistumismaksu 5e). Narttu astutetaan noin kolme, nelivuotiaana, jolloin kuluja on jo mennyt keskimäärin 5340e. Kun tähän lisätään vielä pennutuksesta koituvat kulut (keskimäärin 1200e koska kukaan ei tiedä mitä voi tapahtua), on kulumäärä narttua kohden jo 6540. Pentujen jälkeen jään silti tappiolle melkein 3800e. Saan Struvelta kasvattaja-alennuksen -50% joka säkistä, joka on vielä laskettu tähän laskelmaan. Joten, kuka väitti että kasvattamisella voi rikastua?

11.10.2013

Sukujen yleistyminen ajaa kasvattajat umpikujaan

Sadan tekstin rajapyykki on ylitetty ja siitä tuli mieleeni aihe, jota aijon puida seuraavaksi. Nimittäin sukujen yleistyminen.

IRL-maailmassa suvun yleistymisellä tarkoitaan yleensä tiettyjen kenneleiden matadoruroksia. Ne ovat usein ulkomaantuonteja (= kalliita tuoda, ei ole järkeä tuoda huonoa urosta jolle ei ole käyttöä) ja valitettavan usein myös "hyvän" jalostuskoiran maineen saaneita. Kun pari käyttää, kiinnostuvat sopuliefektin tavoin kaikki kyseisestä uroksesta. "Mutta koska kennel X käyttää sitä, sen on oltava hyvä. Minäkin haluan" on liian usein kuultu lause IRL-piireissä. Mutta näyttäähän se suuri pentuemäärä hyvältä, ainakin uroksen omistajan mielestä.

URL-maailmassa suvun yleistyminen on astetta pahempi juttu jalostuksen kannalta. Keskimäärin yli puolet suvullisen koiran hankkijoista suunnittelee  käyttävänsä omaa wuffeansa jalostukseen. Kaikki pennuthan nimittäin automaattisesti ovat pentueen parhaita, terveitä sekä erinomaisia käyttö- ja luonneominaisuuksiltaan. Mutta kun kasvatusta ja jalostusta pitäisi saada eteenpäin, olen varma että yleisten sukujen ja etenkin kantanarttulinjaaminen ajaa kasvattajan ennen pitkää umpikujaan.

En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi omia koiria on väkisin käytettävä jalostukseen. Tottakai oma koira on paljon tärkeämpi ja rakkaampi kuin jonkun toisen koira, mutta jos olet tehnyt virheen ottaessasi liian yleisen suvun omaavan koiran, eikö sitä voi vain pistää monttuun? Ei, sen sijaan laitat vahingon kiertämään, ihan kuin äitisi silloin kun potkaisee sinut pihalta. Tama kasvattaja ei ummarra.

Toisaalta, antaisin itse mitä tahansa, että saisin tiimiini vielä yhden of Fiemmiläisen tai Hukkaharjalaisen. Ei haittaisi, vaikka se olisi yleisestä suvusta. Voisin ottaa sen vain harrastuskoiraksi, ystäväkseni.
Mutta en halua juurikaan yleisten sukujen edustajia liitettäväksi kasvatustyöhöni. Minulla on muistiossa kirjattu kaikkien koirieni jalostuskäyttö, sillä kasvatukseni on selektiivistä ja nykyään aika pienimuotoista. Keskityn mielummin vaalimaan hyviä välejä muihin kasvattajiin yhteistyön muodossa sekä kilpailemaan rakkailla koirillani.

Loppuun vielä ilouutisia! Kävimme 25.09.2013 Canis Rabiosin näyttelyssä cockeriporukan voimin. Tuomarina meille toimi Kurris ja kuinka mainioin tuloksin!

Terrifield I'm a Kitty Cat ERI1 SA PN1 ROP SERT
Copel Me Mirrorin' Bossiness ERI1 SA PU1 VSP SERT
Carraway Half Past Seven ERI1 SA PN2
Terrifield Major Harris ERI1 SA PU2 SERT ROP-jun
Pickland's Star Like You ERI1 SA PN3 SERT