Uusi muotovalio

Saanen esitellä oikeasti kauniin virtuaalikoiran. Sen nimi on Chanel.

vFIN & vNDK & vSWE & vNDL & vFRA MVA Ginger Up At Ettore "Chanel". Kiitos Caza tästä upeasta nartusta!!

Lepää rauhassa Piina

Viimeiset pari päivää ovat olleet yhtä painajaista. Eilen sain tietää, että pappani on kuollut. Siitä järkyttyneenä onnistuin päästämään KAIKKI koirat tarhasta pihalle sillä menestyksellä, että portti oli jäänyt auki ja koirat katosivat portista pihalle. Minulla oli kamala kiire saada vihit sisään, joten juoksin puoli tuntia Sätkän perässä ja toiset puoli tuntia Alman perässä. Saadessani ne sisään porteista oli jo puolet koirista seurannut minun touhujan ja tullut perässä takaisin omalle pihalle. Ilta alkoi jo hämärtää ja laskin koirat nopeasti: Fry, Tiker, Sakke, Ruma, Sätkä, Kuri, Rene, Kalevi. Roihu, Mirva, Kromi, Omni, Alma. Yhteensä 13 koiraa.

Hetkinen! Piina puuttuu! Ei saatana!! Piinan vanhetessa sen korvat ovat mystisesti "kadonneet" eikä se enää totellut luoksetulokäskyä. Sen takia oli erittäin vaarallista päästää Piina irti lenkeillä kun ei tiennyt mihin suuntaan koira säntää ja onko se tulossa takaisin ollenkaan. Karjuin Piinaa, tuloksetta. Yleensä olin saanut Piinan kiinni juoksemalla, mutta nyt ilta hämärtyi koko ajan eikä valkoisesta koirasta näkynyt merkkiäkään. Juoksin talliin, valjastin Jerryn ja lähdin ratsain etsimään Piinaa. Kolmen tunnin etsinnän jälkeen luovutin. Piinasta ei näkynyt jälkeäkään.

Tänä aamuna pidin kaikki koirat sisällä tarkoituksella; jos vaikka kuulisin Piinan hiippailevan lähistöllä. Mutta ei. Kävin Renen kanssa (joka on opetettu etsijäkoiraksi) etsimässä Piinaa viiden kilometrin säteellä meiltä, tuloksetta. Palasin kotiin, tarjosin koirille ruoan ja istuin paniikissa sohvalla, nukahtaen siihen hetkeksi. Heräsin puhelimen soittoon ja vastatessani minulle heräsi pieni toivonkipinä: jos joku olisi napannut Piinan kyytiinsä ja vienyt eläinlääkärille! Eläinlääkärin sijaan sieltä soitti paikallinen hirvenmetsästysporukka, joka oli kyllä löytänyt Piinan. Mutta kuolleena. Se oli ollut ylittämässä isoa suo-aluetta, mutta oli pudonnut suonsilmään ja hukkunut sinne. Hirvikoira oli löytänyt Piinan ja alkanut haukkumaan sitä.

Voi Piina, voi Piina. Sinusta piti tulla vielä jotain, sijoitusnarttu kun olit. Mutta ei. Meillä vietetään nyt kahta surupäivää. Lepää Rauhassa Piina.

Uskomaton näyttelyreissu

Ilmoitin koirat Weldenvardenin näyttelyyn hieman sekavin mielin. En tiennyt kuka on tuomarina ja mitä omat koirani tulevat saamaan.

Näyttelypaikalla oli kylmä. Tuntui että olisin kuollut ja lentänyt helvettiin, jossa on - 50 astetta pakkasta. No ei vaines, näyttely pidettiin ulkona ja pakkasta oli - 3.5 astetta. Nurmikenttä, jossa kisasimme, oli huurteen peitossa kauttaaltaan. Jouduimme odottelemaan kehän alkua noin puolisen tuntia, sillä tuomarilla oli jotain häikkää päälle menneiden kehien kanssa.

Koiria oli ilmoitettu 20 kappaletta, 11 urosta ja 9 narttua. Junioriluokassa Fry kisasi toista urosta vastaan, ollen ERI1, ei SA'ta. Junnunartuissa voittaja oli Hukkaharjan Rajatapaus, Mirva EH (koiria 4). Nuortenluokassa Tiker kisasi toista urosta vastaan, tuloksena ERI1 SA. Avoimen luokan uroksia oli ilmoitettu vain kolme kappaletta, mistä kaikki omani. Sakke ja Rene EH, Ruma luonnollisesti ERI SA. Nartuissa Roihu ainoana, ERI SA. Käyttö- ja valioluokissa minulla ei ollut koiria, mutta valioluokan voittaja Lanian upea Kachina Dima a Day.

Paras uros- kilpailussa ei tuota normaalia jännitystä ollut. Annoin Tikerin ystävälleni Karlalle handlattavaksi, tuloksin Ruma PU1 ja Tiker PU2. Nartuissa sen sijaan oli hieman tiukempi meininki, sillä kisasin yksin Roihulla junnu- ja valioluokan narttuja vastaan. Roihu kuitenkin yllätti olemalla PN1! ROP-kehään mentäessä arvoin, pitäisikö minun kisata Rumalla vai Roihulla. Rumalla on kuitenkin sen verran kova luonne, että annoin Roihun Karlalle ja sanoin "anna mennä, näytetään kaikille!". Loppujen lopuksi Roihu ROP ja Ruma VSP, minun murut!!

Onnea erityisesti Ruman kasvattajalle Kirsille ja ulkomaille Banglesille terkkuja... :P