Kaikilla tuntuu olevan kauhean kovat paineet siitä, millaisena kasvattajina heitä pidetään. On oltava mahdollisimman hyvä ja vastuuntuntoinen, osata ajatella tulevaa ja pyrittävä ehkäisemään tiettyjä ominaisuuksia.
Mutta millainen kasvattaja on hyvä kasvattaja? Onko se tiukka vai antaako se omaa rauhaa? Kuulumisia kyselevä kasvattaja leimataan usein tiukaksi kasvattajaksi, kyyläksi tai muuten vain kasvatin perässä roikkuvana turhakkeena. Sen sijaan kasvattaja joka ei kysele kuulumisia, on usein välinpitämätön, huono kasvattaja.
Jokaisen kasvattajan tulisi tietää mitä rotua kasvattaa, miksi kasvattaa, mitä linjaa kasvattaa, mihin pyrkii, mitä haluaa ja mitä ei missään nimessä halua. Kaikki muu on plussaa. Kannattaa myös miettiä, minkälaisia suhteita haluaa luoda kasvatteihinsa. Antaako paljon kieltoja ja sääntöjä, vai pelkkiä suosituksia.
Minä tunnen olevani aika tiukkis kasvattaja. Criminalesin kasvatteja en niin tarkasti seuraile, mutta saksanpaimenkoirakasvattieni elämää seuraan hyvin tarkasti. Jos koiran suvusta löytyy paskoja lonkkia, yritän välttää sen linjan käyttämistä muissa pentueissa. Tosin en yritäkään luoda omaa saksanpaimenkoiralinjaa, vaan teetän terveistä ja rodunmukaisista vanhemmista työ- ja harrastuskoiria kasvattajille ja harrastajille. En yritä saada jotain omaa, vaan parantaa nykyterveystasoa ja nostaa selkälinjaa.