Mikään tunne ei voi voittaa sitä. Se täyttää kasvattajan ilolla, tyytyväisyydellä, ylpeydellä ja ehkä hieman leuhkallakin olotilalla. Sitä ei voi hankkia väkisin, se tulee jos on tullakseen. Se ilmestyy vain hyville koirille ja hyville kasvattajille ja se on Karman Laki. Nimittäin menestys.
Viimeaikoina Joomagnan&Criminales-kasvateilla on ollut onni matkassa niin kisakentillä kuin näyttelykehissäkin. Vaikka osaksi saatan syyttää onnistuneita jalostusvalintojani, mutta erittäin ison kiitoksen haluan antaa myös kasvattieni omistajille. Tunnen onnistuneeni kasvatustyössä kun kasvatinomistaja tulee kehästä intopinkeänä, hymykorvissa ja sertifikaattiplakaatin kanssa. Tai vielä parempaa, ROP-tittelin kanssa. Kun oman kasvatin valionarvo-ilmoitus tulee postissa, se kruunaa koko päivän.
Sain itse vihdoin lomaa kennelinpyörittäjän ja eläinlääkärin arjesta ja lähdin reissaamaan Saksaan, saksanpaimenkoirien luvattuun maahan. Luottoeläinlääkärini Maria Kunst jäi huolehtimaan kymmenpäisestä koiralaumastani minun matkustellessa iloisesti lentokoneella Berliiniin. Berliinistä matkasin mukavasti junalla Magdeburgiin, jossa tapasin vanhan kasvattajaystäväni Jim Dresslerin. Jim oli ohikulkumatkalla menossa saksanpaimenkoirien kasvattajaseminaariin. Jutusteltuamme hetken huomasin nousevani Jimin tila-autoon ja matkamme jatkui kohti kasvattajaseminaaria, joka pidettiin Braunschweigssa.
En olisi ikinä uskonut että niin pienen näköiseen (mutta hyvin moderniin ja eleganttiin) hotelliin mahtuu 300-päinen kasvattajalauma. Ja eikä tässä edes olleet kaikki: toiset 300 olivat joutuneet perumaan tulonsa rankan ukkosmyräkän vuoksi. Seminaari oli kaksipäiväinen, jossa ensimmäisenä päivänä käsiteltiin saksanpaimenkoiran historiaa ja nykytilannetta, linjoja ja selkälinjan muutosta. Seuraavana päivänä aiheena olivat saksanpaimenkoiran terveys ja sen lisääminen kasvatuksessa, mutta myös aihetta 'kasvattajan tärkeys kasvatinomistajille'. Koko seminaari oli saksaksi, joten joutui siinä hieman muistelemaan yliopiston saksantunteja... Joitakin asioita varmistelin vielä Jimiltä jotta mikään ei jäänyt epäselväksi.
Itse seminaari oli loppujen lopuksi hyvin kattava. Kasvattajat olivat yhtä mieltä selkälinjan muutoksesta ja siitä, että koiraa pitäisi katsoa kokonaisuutena. Ei pelkkää ulkonäköä, ei pelkkää luonnetta, ei pelkkää kisatulosta, ei pelkkää terveyttä. Koko koiraa. Koko koiran tulee olla kompakti pakkaus, jolta löytyy tarpeeksi luonnollista aggressiota, rohkeutta, mutta myös uskollisuutta ja miellyttämishalua. Kasvatukseen käytettävän koiran tulee olla terve myös päästään, mutta sillä täytyy olla koetuloksia palveluskoirakokeista sekä sen tulee näyttää saksanpaimenkoiralta. Onhan se saksanpaimenkoira, maailman mahtavin koirarotu.